Ajan taksilla kuin Jani Toivola mutta maksan itse

Lehdissä on viime aikoina kirjoitettu siitä miten paljon kansanedustaja Jani Toivola on ajellut taksilla veronmaksajien piikkiin. Jos et ole tietoinen kohusta, voit lukea siitä lisää mm. tästä linkistä. Vaalikaudellaan Jani Toivola on ajanut veronmaksajien piikkiin yli 1000 kertaa laskun ollessa 22 000 euroa. Kansanedustajat saavat käyttää taksia pääkaupunkiseudulla käytännössä rajattomasti, kunhan yksittäinen matka ei maksa yli 70 euroa. Toivolan taksimatkoista vain yksi on ylittänyt tämän rajan. Sairaslomallaan Jani Toivola on myös ajellut taksilla melkoisesti, mutta moniin asioihin hänellä tuntuu olevan hyvät vastaukset: Tehtävät ovat sitä edellyttäneet.

Meillä on jotain yhteistä – Me ajetaan paljon taksilla

Okei. Mulla ei mene kolmessa vuodessa 22 000 euroa taksilla ajeluun, mutta selvästi ollaan sillä saralla aktiivisia. Mä oon ollut jo monia vuosia aika innokas taksin käyttäjä. Jo joskus ennen Helsinkiin muuttoa mulla oli tapana aina palkkapäivisin ajaa töihin taksilla. Se oli sellainen hauska ylellisyysjuttu mikä tuntui kivalta toteuttaa. Taksimatka ei paljoa maksanut, ehkä kymmenisen euroa, eli mistään hurjasta pröystäilystä ei ollut kysymys. Työpaikalla asialle naureskeltiin ja porukalla vitsailtiinkin että tuun palkkapäivinä kuin pormestari töihin.

Helsinkiin muuttaessa julkiset kulkuyhteydet muuttui ihan mielettömän hyviksi ja hyödynsin niitä heti täydellä innolla. Mä olin tottunut siihen, että bussi menee ruuhka-aikana kahdesti, muutoin kerran tunnissa ja kesäaikana viimeinen bussi keskustasta asuinalueille lähti yhdeksän maissa. Voitte miettiä kuinka takapajuista tuo on vaikka kyseessä oli Suomen kymmenenneksi suurin kaupunki, Kouvola. Pääkaupungissamme julkiset sen sijaan liikkuvat kuin unelma. Täällä ei monissakaan paikoissa tarvi kelloa katsoa sillä jos missaat edellisen, tulee seuraava parin minuutin kuluttua. Vaihtoehtoina on bussien lisäksi myös lähijunat, metrot ja raitiovaunut siitä riippuen mistä ja mihin sattuu kulkemaan. Liikenne kulkee hyvin myös lähikaupunkeihin kuten Vantaalle ja Espooseen josta jälkimmäiseen pääsee myös metrolla.

Itse olen asunut Helsingissä Sörnäisissä ja nyt täällä ihan keskustassa, Etu-Töölön reunamalla. Sörnäisissä asuessa oli kätevä suhauttaa metrolla neljässä minuutissa keskustaan ja moneen suuntaan olisi päässyt raitiovaunullakin. Molempia tuli käytettyä paljon. Kurvista sai napattua bussin niin lentokentälle kuin silloiselle työpaikallekin ja matkaaminen oli helppoa ja vaivatonta. Nykyisin jo useita vuosia töölöläisenä eläneenä on metrolla matkustaminen jäänyt minimiin, mutta raitiovaunua eli sporaa tulee hyödynnettyä päivittäin, onhan pysäkki tuossa lähes oven edessä. Kävellenkin tästä helposti pääsisi vaikka ja minne kun asustellaan niin keskeisellä paikalla. Talon kulmalta näkee Forumin valokyltit ja Finlandiatalo, musiikkitalo, kansallismuseo, eduskuntatalo ja Kiasma ovat niin sanotusti mun hoodeja. Ei ihan voi sylkäistä mutta hyvä heittäjä osuisi kivellä, tai ehkä pesäpallolla jos hyvin löisi eikä jäisi näpyksi.

Jos julkinen liikenne ei kelpaa niin sitten täytyy raottaa omaa lompakkoa

Silti mä käytän edelleen aika paljon takseja (joskaan en voi heitellä seteleitä ikkunasta ja vilkutella  köyhille Kovasen taksin tummennettujen lasian takaa). Viimeisen parin kuukauden aikana olen ajanut taksilla reilut parikymmentä kertaa. Se on aika paljon tavan tallaajaksi jolla ei ole esim. päivittäistä työmatkaa, mutta on tässä ollut kaikenlaisia menoja, tapahtumia, palavereita ja juhlia. Osa taksireissuista on tehty porukalla, mutta en niitä nyt erittele kun tuon määrän nappasin käyttämästäni Kovasen omistamasta FixuTaxi -sovelluksesta. Heidän kyytinsä ovat halvimmillaan olleet kuusi euroa. Kallein kyytini on maksanut neljätoista euroa. Käytän takseja niiden helppouden takia. Pääsen suoraan ovelta ovelle ilman kiirehtimistä säällä kuin säällä. Ei tarvitse lähteä aina niin ajoissa jos matka edellyttäisi vaihtoja. Pääsen kätevästi yhdellä kyydillä siististi sinne minne haluan. Tässä ei ole ongelmaa ja se on oma valinta. Minä maksan sen omasta pussista.

Mä en aio nyt tuomita, mutta heitän ilmoille tämän ajatuksen. Jani Toivola ei suinkaan ole ainoa taksilla eestaas suhannut ja kansanedustajien taksiajeluista on ollut ennenkin puhetta. Ajatellaan tätä asiaa yleisellä tasolla. Kysymys kuuluukin: Onko ookoo että kansanedustajat käyttävät niin paljon taksia pääkaupunkiseudulla kun tämä kaikki menee veronmaksajien rahapussista eikä omasta? Koetteko, että näistä kaikki on olleet tarpeellisia? Puoletkaan? Pitäisikö tätä systeemiä jotenkin muuttaa?

Kuvat Unsplash

♡ SEURAA MINUA ♡

Instagramissa Bloglovinissa / Facebookissa

Näitä elokuvia ei olis kannattanut katsoa

Yleensi jengi aina suosittelee mitä elokuvia kannattaa katsoa, mutta mä ajattelin toimia nyt päinvastoin ja listata kaksi aivan uskomattoman huonoa ja raivostuttavaa elokuvaa joiden katsomista kadun. Paljon on tullut katsottua huonoja elokuvia, mutta koska nämä nyt sattuu olemaan samalta ohjaajalta ja suuren yleisön suosikkeja niin ajattelin kertoa eroavan näkemykseni. Käytän aika paljon erilaisia suoratoistopalveluja ja multa löytyy niin Netflix, Viaplay, HBONordic kuin Cmorekin. Sen lisäksi on kaiken maailman Yle Areenat ja Ruutu + käytössä. Tv-sarjoja ja elokuvia on siis aika paljon tarjolla kunhan vaan viitsii läppärin ja internetyhteyden avata.

Nämä kaksi esimerkkileffaa ovat vaan mun makuun niin uskomattoman karseita ja omituisen tylsiä ja sekopäisiä taidepläjäyksiä etten voi niitä sen takia sietää. Toki nämäkin ovat makuasioita eikä näistä leffoista pitäminen tee susta outoa, ehkä mä oonkin se outo? Eniveis, tässä kaksi huonoa leffaa sunnuntain kunniaksi. Masokistit tosin voi tykätä!

The Lobster

The Lobster on vuonna 2015 ensi-iltansa saanut dystopinen draamakomedia, jonka on ohjannut Giórgos Lánthimos. Elokuva kertoo yhteiskunnasta, jossa yksinolo on kielletty ja ihmisellä on 45 päivää aikaa löytää kumppani tai hänet muutetaan valitsemakseen eläimeksi. Pääosassa olevan Davidin (Colin Farrell) vaimo jättää hänet toisen likinäköisen miehen vuoksi. Koska yksineläminen ei ole sallittua, niin David ja hänen koiraksi muutettu veljensä siirretään hotelliin, jossa hänellä on 45 päivää aikaa löytää uusi kumppani. Jos kumppanin löytäminen ei onnistu tavoiteajassa, David haluaa että hänet muutetaan hummeriksi, sillä ne elävät yli 100-vuotiaaksi ja ovat siniverisiä. Jos tämä alku yksinään ei kuulosta tarpeeksi sekopäiseltä ja tykkäät taiteellisista leffoista joissa on kaikenlaista outoa haahuilua niin tämä voi olla sun juttu.

Mun mielestä tämä elokuva oli ihan täyttä sekoilua. Pääosin leffassa oltiin aika hiljakseen eikä hirveästi keskustelua saati tapahtumia ollut. Todella jumittava ja hidas. Outoja asioita, ilmeitä ja eleitä. Kaiken huipuksi jengiä tosiaan muutettiin joiksikin poneiksi ym. Aivan älytön ja surkuhupaisa elokuva. Kaduin koko ajan sen katsomista mutta jostain syystä katsoin sen kokonaan. Kai ihan vaan uteliaisuudesta että voiko leffa vielä siitä huonontua? Kyllä se voi. Huononi tasaisesti loppua kohti ja oli yhtä kidutusta. Ehkä en vaan ymmärrä tämän tyyppisiä leffoja.

The Killing of a Sacred Deer

The Lobsterin ystäviä hemmotellaan yhtä vinksahtaneella ja absurdilla maailmalla, mutta viedään vielä pidemmälle kauhun ja ahdistavuuden rajamaille. Ohjaajana on taas Yorgos Lanthimos joten olisi pitänyt tästä jo tajuta, että vaikka leffassa on Colin Farrel niin tämä ei vaan ole mun juttuni. Siis taas aivan uskomattoman kamala elokuva, mutta erilailla huono kuin The Lobster.

Tämä ei ollut tylsä, vaan aivan helvetin ahdistava ja raivostuttava. Olisi tehnyt mieli leffan aikana huutaa monta kertaa komentoja ja käskeä elokuvassa olevia henkilöitä toimimaan toisella tavalla. Siltä osin jos asiaa tarkastelee niin elokuvahan oli onnistunut. Se todellakin herätti mussa tunteita. Mutta joo, taas mentiin sillä liian taiteellisuuden ja sekoilun saralla. Ei mun juttu.

The Killing of a Sacred Deer keskittyy sydänkirurgi Steveniin ja hänen perheeseensä. Hänen vaimonsa on menestyvä silmälääkäri, heillä on kaksi lasta ja elämä hienostoalueen omakotitalossa on suoranaista yläluokkaista unelmaa. Steven hengailee hieman erikoislaatuisen 16-vuotiaan Martinin kanssa ostaen tälle muun muassa kalliita lahjoja. Isänsä menettänyt poika on löytänyt Stevenistä isähahmonsa. Kun Steven päättää esitellä Martinin perheelleen, alkaa hyytävä tapahtumien sarja. Martin tahtoo vastavuoroisesti esitellä Stevenin yksinäiselle äidilleen toivoen, että heistä kolmesta tulisi uusi perhe. Steven ei halua tätä, joten Martin uhkaa Stevenin perheelle tapahtuvan pahoja, yliluonnollisia asioita mikäli häntä ei totella. Pian Steven huomaa olevansa mahdottomien päätösten edessä.

Jo koko tämä aikuisen miehen ja pikkupojan hengailu oli niiiiiiin outoa ettei tosikaan, ja taas jälleen kerran ilmeet, eleet, käytös ym ihan käsittämätöntä. Mun oma moka kun alan edes katselemaan tällaisia elokuvia. Itseäni siis saan syyttää, haha.

Molemmat näistä elokuvista on suuren yleisön suosiossa ja suorastaan ylistettyjä, joten ehkä se vika tosiaan taitaa olla minussa. Ootteko te nähneet näitä ja jos ootte, tykkäättekö vai ette?

Psst! Tänään on Superviikon alennusten viimeinen päivä. Kannattaa käydä siis tsekkaamassa alet postauksesta Superviikko on täällä

♡ SEURAA MINUA ♡

Instagramissa Bloglovinissa / Facebookissa