Ensitreffit alttarilla – Kohtaloni?

Ensitreffit alttarilla

Mä en normaalisti katso juurikaan televisiota, enkä myöskään seuraa sarjoja. Nyt kuitenkin olen jostain syystä tehnyt poikkeuksen ja aloin seuraamaan Ensitreffit alttarilla -ohjelmaa, ihan sen ensimmäisestä jaksosta alkaen. Ohjelma on herättänyt mussa paljon tuntemuksia ja ajattelinkin pohdiskella niitä täällä.

Mietin lähtisinkö itse mukaan jos olisin sellainen ihan tavallinen keskivertoihminen. Ehkä voisin lähteä. Mun odotukseni parisuhteelta ovat realistisia ja olen hyvä sitoutumaan toiseen ihmiseen. Olen ihminen joka todennäköisesti voisi opetella rakastamaan jotain ja tutustua toiseen rauhassa, sillä ensihuuman ja ihastumisen sijaan odotan parisuhteelta enemmänkin yhdessä tekemistä ja kumppanuutta, sitä arjen jakamista. Toisaalta, kemian syntyminen ja ulkonäköasiat ovat hankalia ja pelkäisin ehkä sitä ettei valittu puoliso ole yhtään ulkoisesti miellyttävä. Uskon, että se on ehkä aika monen muunkin pelko, sillä kemiaa ei voi feikata.

Parien valinta

Ensitreffit alttarilla pareja on kolme. Aliisa ja Esa. Mari ja Petri. Johanna ja Markus. Esittelyjaksossa olin sitä mieltä että Aliisa on suloinen tyttö, Esa aivan ihana mies. Mari ihan perus ja Petri myös ookoo. Johanna kaunis ja todella mielenkiintoinen persoona, Markus aivan kamala. Kauhistelin hänessä kaikkea. Jostain syystä ärsyynnyin mielessäni.

Kun parit yhdistettiin niin ajattelin että voi ei mikä moka. Johannasta ja Markuksesta ei ole ikinä pariksi. Johannalle ei Markus kelpaisi ja ovat aivan eri maata. Olin mielessäni jopa hieman vihainen miksi tällainen pari mennään yhdistämään, kun eiväthän he sovi toisilleen ollenkaan.

Häät

Häät-jakso paljasti kuitenkin pareista paljon uusia ulottuvuuksia. Markus olikin komea ja hauska. Rento ja mukava. Ja Johanna vaikutti olevan todella mielissään. Heissä oli sitä jotain, varmasti jonkin verran myös kemiaa ja heitä oli helppo ja miellyttävä katsella. Tulin hyvälle tuulelle ja muutin mielipiteeni Markuksesta. Ensivaikutelma voi pettää. Markus jopa muuttui ihan komeaksi mieheksi silmissäni. Se on jännä  kuinka kokonaisuus vaikuttaa ja persoonalla on iso osa myös viehättävyyttä miettiessä.

Fiilikset Aliisasta huononivat, en oikein ymmärtänyt hänen käytöstään. Laitoin jännityksen piikkiin. Esa se nosti pisteitään olemalla rento ja ihana oma itsensä. Vau mikä mies! Mari ja Petri sen sijaan… nääh. Olipa jäykkää yhdessäoloa. Jokin tuntui kalvavan. Ehkä he eivät sovikaan toisilleen niin hyvin kuin ensin olisi voinut kuvitella?

Häämatka

Täytyy muistaa että kyseessä on tosi-tv ja monet asiat varmasti leikataan kuvausryhmän toimesta ja esitetään juuri niin, että meillä katsojilla säilyisi mielenkiinto. On mahdollista että paljon tuodaan esille erilaisessa valossa kuin todellisuus on ja vain lopputuloksella on merkitystä. Silti nyt alkoi tuntua jo huomattavasti erilaisemmalta kun pariskuntien häämatkat koittivat, onko se totta vai kuvitelmaa onkin sitten eri asia.

Yhteenmuutto

Johannan ja Markuksen kohdalla asiat vaikuttivat sujuvan. Aliisan ja Esan kesken taas ei, sillä Aliisa lähti heti viikoksi matkalle jättäen Esan omilleen. Mari ja Petri sen sijaan, huh huh. Täysin katastrofi. Tuntuu että nämä ihmiset eivät sovi toisilleen lainkaan ja puhuvat täysin eri kieltä. Tunnelma on jäätävä ja heitä kumpaakin on ollut jotenkin ikävä seurata. Tulee huonot vibat ja nolottaa heidän puolesta. Miten voikaan olla noin epäsopiva pari ja kökkö tunnelma…

Pitäisikö hakea ensi kaudella?

Ehkä ei kuitenkaan, mutta ajatusleikkinä se on ihan hauska. Aion kuitenkin seurata ohjelmaa ja olla fiiliksessä mukana, tämä kun herättää paljon ajatuksia ja ainakin itseni kohdalla jonkinlaista itsetutkiskelua. Voisinko mä olla tuolla? Miten minä reagoisin?

Tietysti se on helppo huudella kotisohvalta. Todellisuus on varmasti kovin erilainen asia ja etenkin silloin, kun tv-ryhmä on paljon mukana kuvaamassa. Asetelma on kaikin puolin erikoinen, mutta onhan myös niitä onnistujia ja Ensitreffit-pareja.

Seuraatteko te ohjelmaa? Voisitteko itse osallistua?

Tsekkaa myös postaukset

Järjetöntä parisuhdesekoiluaKaksi vuotta sinkkuna ja selibaatissaTaas paloi käpy TinderiinPääsenköhän koskaan naimisiin?Minähän en mitään miestä tarvi!Kaverin mieheen ei kosketaVoinko enää koskaan rakastua?Se tunne kun on perhosia vatsassaSeksi ja seksittömyys puhututtaa

 

Postauksen kuvat ilmainen kuvapankki Pixabay

Queen Of Everything Instagramissa Bloglovinissa / Facebookissa

Asiat joita en ikinä opi itsestäni

Väittäisin tuntevani itseni aika hyvin ellen jopa läpikotaisin näin 38 yhdessä eletyn vuoden jälkeen, mutta silti aina silloin tällöin sorrun toistamaan samoja virheitä aina uudestaan ja uudestaan. Luulen etten ole ainoa laatuani ja lukijoissakin on takuulla oltava porukkaa jotka huomaavat hakkaavansa päätä seinään saman asian kanssa. Päätin listata tähän muutamia juttuja joista olen huomannut oppineeni, niin, en siis mitään.

Banaanit

En oikein tiedä miksi ihmeessä aina välillä innostun ostamaan tertun banaaneita kaupasta, kun todellisuudessa syön vain sen yhden jos sitäkään. Itseasiassa, mä en edes erityisemmin tykkää banaanista. Syön sitä jossain ihanassa unelmakääretortussa tai osana jonkun toisen mulle valmistamaa hedelmäsalaattia, mutta paljas banaani pelkiltään on aika kauhistus. Yäk. Siellä ne sitten aina mätänee ellei Minna popsi mun banaaneja parempiin suihin. Pitäisi lopettaa tuo järjetön banaanien ostelu kokonaan.

Erikoiset huulipunat ja räikeät luomivärit

Juu. Onhan ne tosi kauniita niissä pakkauksissaan ja paleteissa. Miksi mä kuitenkaan niitä hamstraan jos todellisuudessa käytän vain harvoin luomivärejä ylipäätään ja silloinkin kun käytän, niin enimmäkseen nudeja. Ja ei, en opi käyttämään tummansinistä tai vihreää huulipunaa vaikka se yhden kuvan ajan Instagramissa näyttäisikin mulla hyvältä. Se on oikeesti pelkkää harhaa ja kuvitelmaa. Silti mä vuodesta toiseen sorrun aina välillä ostamaan sellaisia ja sitten ne jää käyttämättä. Ihan hullua. Nyt olen onneksi tajunnut alkaa lopettelemaan tätä tapaa.

Limsapullon juominen loppuun

Vaikka aina lupaan ja vannon että nyt en heitä limsaa hukkaan, niin aina mä heitän. Puolentoista litran Pepsi Max ja Cola Light pulloja sen kun kertyy vaan, kun aina se 1/5 pulloa jää juomatta. Se on mielestäni väljähtänyttä ja pahaa, mutta ei ihmekään kun mun pitää aina juoda suoraan pullosta, myös niistä isoista. Jos vaan opettelisin juomaan lasista niin ehkä sitä ei menisi niin hukkaan, mutta ei, en vaan opi.

Kauhuelokuvat

En tykkää kauhusta, se on mun mielestä ahdistavaa ja saa olon todella ikäväksi. Silti mun on ollut pakko olla niin tyhmä että olen katsonut Ringit, Kaunat ja kaiken maailman Sinisterit ja jälkeenpäin olen ollut ahdistuneena viikkoja. Nytkin mä haluaisin mennä katsomaan ja nuorena lukemani SE -kirjasta tehdyn uusintaleffan IT, sekä Motherin. Tyhmästä päästä vaan kärsii koko ruumis ja sitten jos menen katsomaan, saan pelätä pimeällä, kuvittelen kaikkea hullua ja suihkussa ei uskalla laittaa silmiä kiinni kuukauteen.

Oonko ainoa kellä on tällaisia juttuja mitä mä vaan toistan ja toistan enkä millään opi? 

 

Queen Of Everything Instagramissa Bloglovinissa / Facebookissa