Mun ensimmäiset Tinder treffit

*Sisältää mainoslinkkejä

Mun ensimmäiset Tinder treffit on nyt takana!

Eikä muuten pelkästään ekat Tinder treffit, vaan samalla myöskin elämäni ensimmäiset treffit ylipäätään! Kai se olikin jo korkea aika mennä treffeille, mutta oli se kyllä aikamoinen irtiotto ja hurjastelua, varsin villi kokeilu meikäläiseltä. Ihan päätä huimaa vieläkin ajatus siitä ja voin kyllä kertoa, että huimasi treffeilläkin.

Olen aiemmin suhtautunut treffailuun aika negatiivisesti sillä koen ettei se ihan sovi persoonaani, mutta toisaalta ennen oli ennen ja nyt on nyt. Ajat muuttuu ja muutosvastarintaisen ihmisenkin on joskus poistuttava mukavuusalueeltaan saavuttaakseen jotain erilaista. Nyt se on siis tehty ja olen todella ylpeä itsestäni!

Uudenlainen asennoituminen

Aiemmin olen kirjoitellut blogiini elämästäni eron jälkeen sinkkuna, selibaatista, ajatuksistani parisuhteeseen liittyen ja vaikka minkälaista ihmissuhdepohdintaa (linkitän postauksia jutun loppuun). Niissä on vahvasti ollut esillä tietynlainen ehdottomuuteni siitä huolimatta, että olen paljon karsinut typeriä vaatimuksiani tässä ajan saatossa. Tietynlaisesta mustavalkoisuudesta ja siitä miten asioiden minun mielestäni tulisi mennä en kuitenkaan päässyt parissa vuodessakaan irti. Kun viime vuoden alussa asetin puolivitsillä tavoitteen saada poikaystävä enkä todellisuudessa tehnyt asialle käytännössä mitään (muuta kuin mätkätin kuinka perseestä Tinder on käytyäni siellä kahdesti parin päivän ajan ja lähdettyäni ovet paukkuen pois) niin päätin, että minun on muututtava.

On hienoa, että mulla on periaatteita joista pidän kiinni ja asioita joiden takana seison. Joskus kuitenkin niitä omia asenteitaan kannattaa tarkastella jos ne ovatkin vain pinttyneitä periaatteita vailla sen kummempaa syytä. En todellakaan tarkoita sitä, että omat toiveet ja tavoitteet tulisi heittää romukoppaan, en missään tapauksessa. Toisinaan on vaan hyvä astua sen oman pienen boksinsa ulkopuolelle ja haistella elämää joltain muultakin kuin siltä tutulta ja turvalliselta kantilta.

Vaikka muutan joitain asioita itsessäni en kadota minuuttani

Kun palasin takaisin Tinderiin niin päätin, että Tinder treffit eivät saa enää olla minulle iso mörkö. En voi kirjoitella kuukausitolkulla jos menen deittisovellukseen jonka pohjimmaisena tarkoituksena on löytää seuraa. Se, että aiemmat parisuhteeni ovat syntyneet itsestään kuin sattuman kaupalla ihan muuten vain kirjoitellen ja tutustuen johtuu tasan siitä ettei parisuhteitani ole aloitettu missään deittipalvelussa. Nyt jos sellaisessa olen, on minun taivuttava sen pohjimmaiseen ideaan, oletuksena kun kuitenkin on, että matchin tuloksena on Tinder treffit.

Niinpä mä vaan otin härkää sarvista ja sunnuntaina saatuani matchin joka johti oikeaan keskusteluun (jonka itse aloitin btw), vastasin myöntävästi tiistaina esitettyyn treffikutsuun ja jo perjantaina istuttiin kahvilassa. Way to go minä. Tässä kohtaa on pakko taputtaa itseäni selkään. En kuollut, ei ollut kamalaa, itseasiassa oli tosi hauskaa ja kemiaa ja pienellä ujostelulla valjastettua flirttiäkin löytyi. Jännityksestä huolimatta oli helppo jutella ja ihminen oli mukava. Näin se homma etenee.

Mikä fiilis Tindertreffailusta?

Mulle tärkeintä ei kuitenkaan ole se, että kaikki meni hyvin vaan se, että uskalsin. Tärkein homma tässä koko kuviossa oli se, että mä astuin pois mukavuusalueeltani ja rohkeasti tein jotain mitä en ikinä olisi voinut kuvitella tekeväni. Sen johdosta mä olen nyt itseni niskan päällä.

Sain tästä kokemuksesta todella paljon lisää itseluottamusta ja sellaista hyvää fiilistä, että enää mua ei niin kauheasti pelota ajatus treffailusta. Tämän ansiosta menen mielelläni jatkossakin ihmisten kanssa Tinder treffeille jos kutsu käy ja ehkä ehdotan niitä itsekin. Maailma on avoinna!

Lue myös jutut Kaksi vuotta sinkkuna ja selibaatissa – Seksi ja seksittömyys puhututtaa – En saanut sitä poikaystävää Takaisin Tinderiin

 

Ps: ELLOKSELLA TÄNÄÄN VIIMEISTÄ PÄIVÄÄ VIP-ALE!

50% lisäalennusta Elloksen ale-tuotteista
30% lisäalennusta alen merkkituotteista

Alennuskoodi jonka voit lisätä kassalla on 375404 ja shoppailemaan pääset suoraan tästä!

♡ SEURAA MINUA ♡

Queen Of Everything Instagramissa Bloglovinissa / Facebookissa

Joskus ikääntyminen pelottaa

Mä olen jo 38 vuotias

Joskus ikääntyminen pelottaa. Ei pelkästään se oma ikääntyminen vaan myös muiden, esimerkiksi omien vanhempien. Tänä päivänä nelkyt on uus kolkyt ja mullekin aina sanotaan siitä kun olen niin nuoren näköinen. Ehkä olenkin ja joinain hyvinä päivinä menen kolmekymppisestä tai nuoremmastakin, mutta se ei silti poista sitä totuutta, että aika vaan menee eteenpäin eikä pysähdy vaikka mitä tekisi.

Täytän tänä vuonna 39 vuotta

Mun mielestä tuo on ihan käsittämätöntä. Ensi vuonna olen nelikymppinen bloggaaja. Tosin, nykyään enkä edes täällä portaalissa ole mikään vanhin bloggaaja. On normaalia elättää itsensä sosiaalisen median hommilla ja kyllä tätä elämää saa muutkin elää näkyvästi kuin parikymppiset. Ei kukaan pysy ikuisesti nuorena eikä mihinkään ole kirjoitettu ettei jotain saisi tehdä enää tietyn ikäisenä.

Omasta mielestäni olen vielä tosi nuori

Etenkin henkisesti. Toki ikääntyminen näkyy minussakin niin henkisesti kuin fyysisesti, mutta silti on tavallaan hauska huomata se, että silloin kun oli sen kakskyt vee, ajattelin että nelikymppisenä sitä on sitten jo todella vanha ja aikuinen. No ei ole. Ainakaan aikuinen. Tai ei sillä tavalla kun luulin että olisi ja miltä se tuntuisi.

Minä olen ikuisesti lapsi jollekin

Ja lapsena haluan pysyäkin. Olisi kiva jos omat vanhemmat eläisi hyväkuntoisina vaikka lähemmäs 100-vuotiaksi ja onhan se nykypäivänä ihan mahdollista. Olisi kiva olla itse vaikka 70-vuotias ja silti olisi oma äiti ja isäpuoli elossa. Saisi olla lapsi silloinkin. Sellaisia on olemassa, jopa vieläkin vanhempia mummeleita, kahdeksankymppisiä keillä on vanhemmat elossa (jos on saatu lapsi vaikka jo 18-vuotiaana). Ikääntyminen ei kuitenkaan poista sitä, että olet ollut jonkun lapsi ja olet sitä vieläkin.

Koskaan ei kuitenkaan tiedä mitä huominen tuo

Eikä sitä kuinka kauan täällä ollaan, iästä viis. Niinpä olenkin pyrkinyt näyttämään (ja sanomaan) läheisille kuinka tärkeitä he ovat ja viettämään perheeni kanssa niin paljon aikaa kuin suinkin mahdollista. Ylipäätään ihmisten kannattaa nauttia elämästään juuri nyt eikä vaan ajatella, että sitten kun. Sitä kun ei koskaan tiedä tuleeko sitä sitten kun -päivää ikinä. Ei kannata vaan säästää kituuttaa ja kannattaa pyrkiä toteuttamaan sellaisia unelmia joihin voi tarttua nyt heti. Silloin on ainakin varma, että se aika mikä täällä ollaan on hyvin käytetty.

Ikääntyminen tulee väistämättä vastaan meitä kaikkia ellei elämä lopu jo nuorena, joten siihen täytyy vaan opetella suhtautumaan oikein. Mikä sitten on oikea tapa? Ehkä se, että pyrkii nauttimaan tästä ainutkertaisesta tilaisuudesta.

 

♡ SEURAA MINUA ♡

Queen Of Everything Instagramissa Bloglovinissa / Facebookissa