Nytkö tää jo loppuu?

Kohta kaikki on taas ohi

Uutisia lukiessa on saanut kuulla kuinka hyvin (ja samalla huonosti) muualla maailmassa menee. Olen ollut ehkä vähän kateellinen ja katkera, toisaalta tämähän on täysin oma valinta. En tietenkään ole kateellinen siitä että suihkulähteet on kiinni ja veden kanssa ongelmia, saati että ihmiset pyörtyilee helleaallossa ja kärsii ilman tuuletusta, mutta niistä hyvistä puolista mä olen kateellinen. Haluisin olla vähintään +25 asteessa jatkuvasti, mutta ei, mun tuurilla juuri nyt on Suomen kylmä ja lyhyt kesä parhaimmillaan.

Tietysti se on oma syy mutta mä en ole halunnut lähteä yksin reissuun ja matkakavereita ei ole nyt oikein ollut alkukesää lukuunottamatta. Itsehän voisin töiden puolesta viilettää nykyään vaikka vähän väliä tuolla maailmalla. No, ehkäpä jatkossa?

Välimeren alueella ja keski-Euroopassa on ollut mielettömiä helleaaltoja, mutta ei vaan täällä kotimaassa. Tiedän että sää on aihe josta puhuminen on mielikuvituksetonta, mutta toisaalta ainakin aihe on aina ajankohtainen. Tällä kertaa se on se että Suomen kesän kuluneet kaksi kuukautta olivat ihan p*skoja, eikä mitään älyttömän hyvää ole loppukesäänkään luvassa. Eilisestä lähtien on tuntunut ihan syyskuulle, vaikka elokuun pitäisi olla ihanan lämmintä aikaa (ainakin mun unelmissa).

Oi miksi, miksi ne kaikki helteet menee ihan muualle?

Just nyt vettä sataa kuin Esterin… ja mua palelee hulluna kun ei ole sukkia jaloissa ja ikkuna on auki. Ulkoa tulee niin kamalan kylmää ilmaa. Siis sitä kesäistä ilmaa. Suomen lyhyt ja kylmä kesä antaa parastaan. Kaiholla katselen Italian reissun kuvia jossa monessa mulla on pää märkänä ja hikikarpalot otsalla. Kaupunkilomaillessa helle ei ehkä ihan parasta, mutta mä haluaisinkin olla meren ja uima-altaan äärellä varjon alla siitä nauttimassa.

Possunpunaisia ja palaneita hikinaamoja

Mutta samaan aikaan tosi onnellisia. Vaikka helle aina välillä ärsyttää niin kokonaisuudessaan se on aika ihanaa. On ihanaa kun varjossa ei tarvi palella ja sisälle on kiva mennä viilentymään. On mahtavaa voida olla ulkona vähissä vaatteissa ja mikä parasta, uida.

Kaupungissa se voi olla aika tuskaista, mutta kun Suomessa on keskimäärin 11,5 kuukautta kylmää ja ehkä kokonaisen kahden viikon ajan lämpimiä päiviä, on pakko todeta että se ei riitä. Jossain olikin jotain juttua että tämä on huonoin kesä sitten 40-60 vuoteen, en edes muista miten se meni. Kuitenkaan niitä lämpimiä päiviä ei ole ollut kuin muutama, ehkä joku kolme kappaletta.

Kohtuutonta valitusta

Tiedän että tämä on jo hieman pikkumaista, mutta on vaikea olla purkamatta harmitusta. Pettymys tähän kesään on ollut karvas, mutta lupaan kyllä vahingosta viisastuneena pyrkiä parempaan etukäteissuunnitteluun ensi vuonna. Mä en halua että mun kohtalona on taas Suomen kylmä ja lyhyt kesä.

En halua jäädä nuolemaan näppejäni matkojen tai matkakavereiden puutteessa. Tähän asiaan pitääkin takertua jo nyt, hyvissä ajoin. Nyt alkaakin se oman uima-altaallisen huvilan vuokraaminen Espanjasta kiinnostaa ihan todella. Mä olisin valmis asumaan siellä vaikka kokonaisen kuukauden. Vielä kun saisi porukkaa mukaan haalittua (ainakin osaksi ajasta). Täytyy alkaa siis hyvissä ajoin pommittamaan kaveripiiriä ja kasaamaan porukkaa.

Nyt lupaan etten valita elokuun aikana huonosta säästä kuin maksimissaan kerran viikossa. Sitten loppuu kesän surkuttelu ja voidaan taputella tämä ohi taas tältä vuodelta, haha.

Onni onnettomuudessa on kuitenkin se että ainakin kerran pääsi reissussa käymään ja kokemaan tänä vuonna lämpöä. Katsotaan mitä tässä saa aikaan myöhemmin, on se syksyllä/talvella/keväällä johonkin paettava. Ei jaksa odotella taas vuotta.

Suomen kylmä ja lyhyt kesä

Mitä tässä nyt sanoisi ja päättelisi tämän positiivishenkisen postauksen? Hei hei ihana Italia ja tervetuloa sateinen ja kylmä Suomen syksy. Kesää ei ollut ja se meni jo!

Lue myös Rannalle kaupunkilomalla, suosittelen! sekä Jos suinkin voit niin matkusta!

Queen Of Everything Instagramissa Bloglovinissa / Facebookissa
Snapchatissa käyttäjätunnus queenofeve1808

Miten mulla menee?

Hei hei mitä kuuluu?

Mä en ole tehnyt ihan sellaista rehellistä kuulumispostausta pitkään aikaan. Aina on lähiaikoina ollut jokin aihe, mutta nyt ei oo. Nyt on ihan perinteistä mindflowta ilman sen kummempaa agendaa, paitsi että tietysti tarkoituksenani on kertoa niitä kuulumisia.

Miten mulla siis menee?

Kiitos kysymästä, ihana että sua kiinnostaa! Mulla menee oikein hyvin, tai vähintäänkin ihan kivasti. Elämä rullaa eteenpäin päivä kerrallaan ja mun arki hakee vielä omaa aikatauluaan ja omia uomiaan.

Kuulumispostauksen kuvat ovat päämäärättömästä haahuilusta rakkaan kotikaupunkini Helsingin kaduilla. Sitä on tullut tehtyä jonkin verran tässä kuluneen kesän aikana. Pitäisi vaan hankkia kunnon järjestelmäkamera, sillä mä olen varmaan ainoa ammatikseen bloggaava joka kuvaa kännykän kameralla… (tässä kohtaa on pakko hieman huvittuneena virnistellä mutta totta se on).

Mites työt?

Työjutut on nyt 90% pelkkää blogia kun tämän kokopäiväisen bloggaamisen päätin aloittaa ja lopetin päivätyöt. Olo on ihan tosi mukava. Saa määrätä itse omat aikataulunsa ja se jos mikä on vapauttavaa. Ei minusta vaan ole muiden pillin mukaan hyppelehtijäksi, tai en ainakaan tällä hetkellä pysty orjailemaan. Käy liikaa luonnon päälle ja tappaa luovuuden.

Ainoa mitä mun pitäisi tehdä olisi se että bloggaisin muuallakin kuin kotona. Menisin tuonne kahviloihin, kirjastoihin jne. Pitäisi välillä vaihtaa maisemaa ettei musta tule yöpuvussa työskentelevää erakkoa. Ehkä teen sen heti kun saan myös tässä asiassa työvälineistöni kuntoon. Tällaista kymmenen kilon salkkua jossa ei ole olemassa akkua on aika mahdotonta kanniskella ympäriinsä. Noh, we’ll get to that!

Mites liikunta?

Koirien kanssa tulee ulkoiltua, mutta se salikortti on edelleen pölyttymässä siellä hyllyllä. Noloa, mutta totta. Ehkä mä nyt voisin tässä aktivoitua kun aikaakin pitäisi olla ihan erilailla. Johonkin se kuitenkin menee, en ole osannut (halunnut) priorisoida. Tuo fyysisestä hyvinvoinnista huolehtiminen on jäänyt taka-alalle nyt, kun henkinen hyvinvointi on ollut se ykkösjuttu. Vaan se kun on reilassa niin miksipä ei reippailisi, en keksi muuta syytä kuin täydellisen kiinnostuksen puutteen. Ehkä siihen saan jonkinlaisen korjauksen. Sitä odotellessa.

Mites syömiset?

En ole ottanut stressiä, en itseasiassa ole edes muistanut ajatella koko asiaa. En ole yrittänyt laihduttaa, toisaalta en ole ahminutkaan. Syön mitä syön ja milloin syön. Tarkempi voisi olla ja ruokarytmistä ei usein tietoakaan, mutta parempia valintoja olen onnistunut tekemään jo ihan alitajunnassa. Ihan huippua! Selkeästi juurikin työstressin puuttuminen on avainsana. Kun ei ahdista niin ei ahmituta!

Nyt kun kesän sunnuntai eli viimeinen kuukausi on meneillään, ajattelin että voisin aktivoitua ruokapostausten kohdalla ja alkaa ihan säännönmukaisesti päivittämään jotain ruokaan liittyvää. Laitetaanpa siis yksi sellainen viikkopostauksiin!

Mites rakkauselämä?

Eiiiii oleeeee. Paitsi että rakastanhan mä äitiä + isäpuolta ja mun tyttöjä ja ja ja… Mutta siis miesjuttuja jos tarkoitetaan niin antakaa kun nauran hetken aikaa oikein kovaan ääneen, niin että räkä turskahtaa nenästä. Hohoho, hahaha ja hehehe.

Miehet ovat minusta yhtä kaukana kuin… en edes keksi vertausta. Mitä ilmeisemmin kaikelle on aikansa ja paikkansa, ja mun tehtävä elämässä on nyt elää nunnana. Näin on paras ja mukavin olla eikä seuranhaku ole käynyt mielessäkään. Se siis siitä mun ”Tavoitteena poikaystävä vuonna 2017” -agendasta. Ei tuu tapahtumaan.

Toisaalta taas jos aktivoisi profiilin Tinderiin… (niin ainakin saisi hyvää blogimatskua).

Sellaisia kuulumisia siis tähän väliin. Nyt ootte kaikki kärryillä taas, ei mitään uutta tämän auringon alla. Mitä teille kuuluu? Kertokaa mulle jotain kuulumisia tai ajatuksia. Olisi kiva kuulla sana tai pari mun lukijoilta. What’s up girls?

(Uskallan nimittää teitä tytöiksi, sillä tilastojen mukaan blogini lukijoista 97% on naisia. Jos joku mies on eksynyt joukkoon niin holla at me!).

 

Queen Of Everything Instagramissa Bloglovinissa / Facebookissa
Snapchatissa käyttäjätunnus queenofeve1808