Hiusprojekti mustasta vaaleaksi

Hiusprojekti mustasta vaaleaksi

Mustasta vaaleaksi projekti lähti käyntiin yhteistyössä Kampaamo Gyylin kanssa, kun perjantaina 18.08 istuin syntymäpäivieni kunniaksi aamupäivällä Jennan tuoliin. En ole vuosikausiin käynyt kampaajalla, koska hiusten mustaksi värjääminen ja tyvikasvun peittäminen on viimeisen parinkymmenen vuoden ajan sujunut kätevästi ihan markettiväreillä. Kyllästyin mustiin hiuksiin parisen viikkoa sitten ja kirjoitinkin siitä jutun ”Mustien hiusten vaalentaminen”. Nyt oli siis aika luovuttaa homma ammattilaisille ja laittaa lappu luukulle Eveliinan kotikampaamoon.

Mustasta vaaleaksi

Vaikka itse olenkin värjäillyt hiuksiani niin tiesin, että vaalennusprojekti on hieman eri asia kuin yhdellä värillä puljaaminen omassa kylppäriin pystytetyssä kotikampaamossa. Yhden kamalan kotitekoisen vaalennuksen aikanaan koettuani, päätin olla fiksu ja pyysin apua ystävältäni Amalta joka työskentelee kampaajana Gyylissä. Heillä on siellä aivan superhyvä tiimi ja Gyyli onkin hyvämaineinen kampaamo Helsingissä Kalevankatu 26:ssa. Ama suositteli minulle kolleegaansa Jennaa joka on erikoistunut hiusten suurimpiin muutoksiin, pidennyksiin ja vaalennuksiin, joten sovimme että lähdemme yhdessä toteuttamaan tätä vaalennusprojektia.

Realistiset odotukset

Jennalle mulla ei ollut oikeastaan kuin kaksi toivetta: se etten lähtisi kampaamosta samoilla mustilla hiuksilla, ja ettei tulos olisi punainen/oranssi. Siinä kaikki. Annoin siis hyvin vapaat kädet ammattilaiselle ja mulla oli myös ymmärryksessä se, ettei pikimustasta tukastani tulla saamaan kerralla vitivalkoista, tosin se nyt ei ole tarkoituksenakaan.

Lähtötilanne oli siis se, että olin 2-3 viikon välein viimeiset parikymmentä vuotta värjännyt hiuksiani markettivärillä mustaksi tai sinimustaksi, levitellen väriä usein reippaasti myös pituuksiin. Tämä tarkoittaa sitä että väriä on kerrostunut paljon ajan saatossa verrattuna siihen että olisin värjännyt vain tyven, ja värin poistaminen hiuksesta voi olla haastavaa.

Lähtötilanne: hiukseni ovat pitkät, pörröiset ja luonnonkiharat

Miten vaalennusprojekti lähti käyntiin?

Hiuksiini tehtiin ensin yksi vaalennus Schwartzkopfin Blond Me sarjan värillä käyttäen samalla Olaplexin suojaa. Väri oli hiuksissani tosi tiukasti, ja ensin meinasi näyttää siltä ettei musta väri ole lähdössä yhtään mihinkään. Parikymmentä vuotta markettimustaa tukkaan sudittuna oli siis tehnyt tehtävänsä, tiukassa oli!

Sain siis tovin istuskella ja odoteltiin rauhassa mitä tuleman pitää, Jennan aina välillä tarkastaessa tilannetta ja kysellen ettei vaan kuumota, kirvele tai mitään muutakaan. Tärkeää oli että vaalennusprosessi tehdään niin paljon hiusta säästäen kuin mahdollista, ettei tuloksena olisi pelkkää hamppua ja purkkaa. Kukaan kun ei varmasti halua joutua leikkaamaan hiuksiaan siiliksi liian rasittavan käsittelyn takia, tai en ainakaan minä. Mentiin siis hiusten hyvinvoinnin ehdoilla.

Vaalennus eteni kakkoskierroksella

Ensimmäisen vaalennuksen jälkeen oli vuorossa kierros numero kaksi, sillä ekalla setillä hiuksia ei saatu vielä tarpeeksi vaaleaksi. Edellinen vaalennusväri pestiin siis pois hiuksista, lisättiin taas uudet vaikuttavat aineet Olaplexin kanssa ja sitten homma alusta. Ei muuta kuin jännityksellä odottamaan mitä on aikeissa tapahtua…

Kyllähän se tiukassa ollut musta alkoi sieltä hiuksesta sitten purkautumaan ja katoamaan, hitaasti mutta varmasti. Kahden kerran vaalennus paljasti altansa varsin kirjavan kuontalon joka oli tarkoitus peittää värillä odottamaan seuraavaa kertaa, niin että välissä annetaan hiusten hetken levätä.

Kaunis, eikö? Olisiko pitänyt jättää ihan vain näin? :D

Kolmas työvaihe

Parin vaalennuskierroksen ja Olaplexin suojan jälkeen olikin vuorossa hiusten sävyttäminen uudella värillä, niin että kirjavuus saaataisiin peittoon ja tulos olisi siisti. Vaaleampi kuin musta, mutta ei vielä vaalea, vaan mustasta useampi aste vähemmän, siis ruskea.

Jenna levitteli väriä useassa eri kerroksessa aloittaen latvasta, ja sitä mukaa sekoitteli värejä että saadaan kaunis lopputulos. Tyveen tuli tummempaa ja latvaan vaaleampaa, sen mukaan mentiin mitä alla oleva vaalennuksen väliaikatulos vaati.

Mikä oli lopputulos ensimmäisen kampaamokäyntini jälkeen?

Hiukseni ovat nyt siis kahdesti vaalennetut Olaplexin suojalla, ja myös värjätty Olaplexia käyttäen. Niihin on myös lisätty Olaplex-hoito, ja ensi kerralla jotain vastaavaa on varmasti luvassa, riippuen siitä miten hius taas reagoi ja mitä saadaan aikaan. Turvallisesti, hiusten hyvinvoinnin ehdoilla.

Seuraava aika minulla on kuukauden päästä, ja silloin on tavoite taas vaalentua reippaasti. Lupasin keräillä Jennalle tavoitehiuksista kuvia näytettäväksi, koska nyt jo jonkinlaista toivetta lienee olevan mahdollisuus toteuttaa kun päästään tästä vaaleammaksi.

Mä olen todella tyytyväinen uuteen lookkiini ja on ihana olla parinkymmenen vuoden jälkeen jotain muutakin kuin mustalla tukalla. Vaihtelu tosiaan virkistää ja musta on piristävä ajatus että tämän vaalennusprojektin aikana tulen kokemaan erilaisia hiusvärejä ja vaiheita, kerrankin oikein kunnolla vaihtelua!

Tämä ammattilaisen käsissä vaalentaminen antoi kyllä hyvän vahvistuksen sille, ettei missään nimessä olisikaan kannattanut alkaa tätä mustasta vaaleaksi projektia suorittamaan koti-oloissa. Fakta on se että mun hiukset olisi kärsineet ihan hirvittävästi ja todennäköisesti katkeilleet ja tuhoutuneet täysin jos olisin alkanut itse säveltämään. Nyt on huoletonta hoitaa tätä projektia eteenpäin kun on ammattilainen tekemässä duuninsa.

Vaalennusprojektista tulee lisää taas kuukauden kuluttua, katsotaan mitä sitten tapahtuu!

Jos kiinnostuit Gyylistä niin kannattaa tsekata heidän sivunsa. Jennalle, Amalle ja muille Gyylin kampaajille saa varattua aikoja ajanvarauskalenterista jonka löydät täältä!

 

Queen Of Everything Instagramissa Bloglovinissa / Facebookissa
Snapchatissa käyttäjätunnus queenofeve1808

Koirankarvoja lakanoissa on mun todellisuutta

*Sisältää mainoslinkkejä

Koirankarvoja lakanoissa – tää on sitä todellisuutta

Joskus mä kadehdin kaikkia täydellisiä blogeja, niitä missä on aina tarkkaan mietityt kuvat ja kokonaisuudet, ihanan näköistä kaikkialla. Mäkin haluaisin että mulla olisi, mutta todellisuus on toista, ja todellisuudessa en ole niin siisti ja tarkka ihminen, tai en vain jaksa olla. Monet muut asiat menee lakanoiden silittämistä ja sängyn täydellistä petaamista edelle, mutta kyllä mäkin aina joskus tsemppaan ja saan nauttia työni tuloksista.

Toisin oli tällä kertaa…

Koirankarvoja lakanoissa

Aiemmin mulla oli pääasiassa mustia lakanoita, ja muutamia valkoisia. Mustissa näkyi karvat heti, ja valkoisissa taas kaikki lika ja tummentuma. Ei tarvinut olla kuin pari tuntia valkoisissa lakanoissa niin johan vähintään hiusväriä pääsi tyynyliinalle jos ei muuta.

Nyt kesän tullen mä innostuin väreistä, tosin haaleista sellaisista. Vai onko harmaa edes väri? Ei kai. Mutta haalean vaaleanpunainen on, ja se sopii hyvin yhteen harmaan kanssa!

Päiväpeitto* // Helmalakana* // Tyynyliina* // Aluslakana* // Puuvillasatiininen pussilakanasetti*

Tällä hetkellä Elloksella on kaikki Ellos Homen tuotteet 20% alennuksessa, joten hyödynsin edun ja löysin heidän omasta valikoimastaan ihania vuodevaatteita. Tilasin tämän harmaan helmalakanan*, tämän vaaleanpunaisen aluslakanan* ja nämä tyynyliinat*, sekä nämä vaaleanharmaat jo lempparikseni muodostuneet puuvillasatiiniset pussilakanat tyynyliinoineen*, jotka mulla oli entuudestaan tummanharmaina. Tämä päiväpeitto* oli ehkä paras ostos, kunhan nuo koirat ei vaan likaa sitä…

Näyttää tosi kivoilta ja kesäisen raikkailta, mutta arvatkaapa vaan onko mulla

Koirankarvoja lakanoissa?

No on. Ja ne näkyy. Ja hei, mä päätin olla välittämättä!

Edustaviin kuviin ehkä olisi kannattanut silittää lakanat ja asetella kaikki millilleen oikein, eikä nukkua näissä viikkoa, mutta nyt kun mä olen näissä möyhinyt kahden chihutytön kanssa niin ainakin mulla on kokemus mistä kertoa.

Liinavaatteet ovat hyvät ja ihanat, ja olen nähnyt näissä varsin vilkkaita unia. Koirankarvat näkyy lakanoissa kuin lakanoissa ja värillä ei näytä olevan merkitystä. Jos täydellisyyttä haluaa niin pitäisi hieman harjata teippirullalla tai olla päästämättä koiria petiin, mutta en mä nyt jaksa enkä halua, ja sitäpaitsi tää on mun arkea ja todellisuutta.

Koirankarvoja lakanoissa

Voisi olla suorastaan joku mun iskulause tai vähintään makuuhuoneeni teema. Muilla se on harkitumpi, mulla vähän tällainen vallaton. Kuvien ottamisen yhteydessä huomasin että mustasta yökkäristäkin oli lähtenyt hieman nukkaa ja mun omasta päästäkin muutama hiussuortuva. Ei voi kaikkea koirista syyttää…

Mutta ihanat lakanat, ja kun ei tarkkaan katso niin ei edes huomaa pölyhiukkasia ;)

 

Queen Of Everything Instagramissa Bloglovinissa / Facebookissa
Snapchatissa käyttäjätunnus queenofeve1808