Paljon rahaa mutta ei aikaa

*Sisältää mainoslinkkejä

Paljon rahaa – mutta ei aikaa

Mun henkinen hyvinvointi on ottanut ison harppauksen kohti stressittömyyttä kun jättäydyin pois oravanpyörästä ja kokopäiväisestä päivätyöstä. Päätös oli rohkea ja mietin että mitenhän pärjään jos tulot tippuvat reilusti, mutta toisaalta miten sitä pärjää silloinkaan jos on koko ajan ihan hermot kireällä, väsynyt ja onneton?

Joillekin ihmisille sopii oikein hyvin se että tehdään vähintään se 37,5h/vko töitä, painetaan hommia ma-pe 8-16 ja vain viikonloput on vapaana. Kesäloma on kerran tai kahdesti vuodessa mutta sitä ei ole yli neljää viikkoa, ja talvilomakin on ruhtinaallisen viikon. Lomat on silloin kun pomo antaa luvan ja ylimääräisiä vapaita ei pahemmin ole.

Mulle se ei sovi.

Vapaus ja stressittömyys

Näiden kahden asian merkitys on noussut ihan uudelle arvoasteikolle mun elämässä kun olen tullut vanhemmaksi. Toki mä siitä rahastakin tykkään ja rahaa tarvitaan toteuttamaan joitakin unelmia, eikä esim. pennittömänä matkustella tai sisusteta, mutta vähemmälläkin pärjää, ja asiathan on aina järjestelykysymyksiä. Pitää suunnitella asiat niin ettei tulojen tippuminen haittaa, tai niin että tuloja saa jotain muuta kautta kuin siitä perinteisestä palkkatyöstä.

Rentoa suunnitelmallisuutta

Blogi on jo pitkän aikaa vienyt minulta paljon voimia ja aikaa, mutta siis vain hyvällä tavalla. Tätä ei enää raapusteta parissa minuutissa ja silloin tällöin viikolla. Tähän menee aikaa ja ajatuksia, ja tämä on mulle rakkaan harrastuksen ohella tärkeä työ.

Mun mielestä blogilla ei kuitenkaan voi tienata pakottamalla ja hurjalla kurinalaisuudella, vaan enemmänkin rennolla suunnitelmallisuudella. Asiat kyllä menevät oikeaan suuntaan ajan kanssa jos vain haluaa, ja antaa tälle aikaa.

On ihanaa olla itsensä pomo

Parasta kokopäiväisestä palkkatyöstä pois jättäytymisessä on ollut ehdottomasti se vapaus, ja se näkyy juurikin siinä että saa olla itse itsensä pomo. Minä määrään mitä teen ja milloin teen. Voin lomailla koska haluan, voin pitää vapaapäiviä, voin suunnitella elämäni ihan erilailla.

Itseäni on perinteisessä palkkatyössä häirinnyt aina eniten se, että joku muu määrää miten käytän aikani ja mitä milloinkin teen. Työ on kuitenkin todella iso osa elämää ja ihan päivittäisiä asioita, joten en halua että joku muu pääsee määräämään miten elämäni elän ja milloin saan vaikkapa lomailla.

Vähän rahaa – Paljon aikaa

Tämä hyppy pois oravanpyörästä näkyy ja tuntuu kyllä kukkarossa, sitä en voi kieltää kun on tottunut isompiin tuloihin, mutta mikään raha ei vaan korvaa tätä aikaa.

Tonni tai kaks sinne tai tänne, mutta jos sillä saa vapaata 150 tuntia kuukaudessa niin… aikaa ei voi ostaa millään summalla. Mulla onkin ollut nyt todella ihana olo kun olen saanut hetken tulla ja mennä ihan omaan tahtiin, tehdä mitä huvittaa ja milloin huvittaa. Melkein voin sanoa että olin hetken jo salaa kateellinen työttömillekin, niillä kun on aina vapaata.

Miten järjestän työni ja aikani?

Nyt bloggaaminen on siis numero uno, ja sen jälkeen tulee vasta kaikki muu. Mä olen alkanut tekemään kalenteria siitä että milloin teen mitäkin, ja hommahan on vasta alussa: en tiedä mitä tästä kehkeytyy ja mihin suuntaan mennään. Toivottavasti kuitenkin jonnekin sellaiseen suuntaan etten enää ikinä joudu tekemään mitään sellaista väkisin mikä tappaa mun luovuuden.

Palkkatyö sivutyöksi

Nyt olen saanut järjestettyä asiani niin että bloggaamiselle jää enemmän aikaa ja toivottavasti sitä myöten myös sisältö paranee ja monipuolistuu entisestään. Näin alkuun ainakin kun en ihan täysin yhden kortin varaan uskalla heittäytyä olen ottanut myös sivutöitä, sellaisia mitä saan tehdä oman aikatauluni mukaan silloin kun minulle sopii. Ihan mahtavaa!

Tavoitteeni töiden suhteen

Unelmissa tietysti on se että voin toimia 100% vapaudella tulevaisuudessa, mutta nyt tämä 80% vapauskin jo lämmittää mieltä ja on helpottavaa. Tuntuu kuin pääsisi jostain ahtaasta kammiosta takaisin ulkoilmaan haukkaamaan happea.

En väitä ettenkö koskaan tule palaamaan kokopäiväisiin töihin, sillä eihän sitä tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Aina voi olla että routa porsaan kotiin ajaa tai sitten voitan lotossa. Tai kohdalle osuu joku aivan mieletön työ joka on pakko ottaa vastaan. Never know.

Tällä hetkellä kuitenkin keskitytään tähän juttuun ja nautitaan kesästä ja elämästä. Life is good.

Pssst…!!!

Alekoodilla KESÄLOMA17 elokuun Bette Box* hintaan 16,90e (norm. 18,90e/kk). Alennuksen saa jatkuvan tilauksen ensimmäisestä boxista tai määräaikaisen tilauksen kokonaissummasta. Alennuskoodi on voimassa 10-16.7.2017 ja tilaamaan pääset suoraan tästä*!

Boksi sisältää elokuussa viisi täysikokoista tuotetta ja sen arvo on yli 60 euroa :)

Queen Of Everything Instagramissa Bloglovinissa / Facebookissa
Snapchatissa käyttäjätunnus queenofeve1808

Missä ammatissa EN voisi toimia!

Fit You Too:n Katri haastoi kaikki FF-bloggaajat mukaan kertomaan ammateista joissa he eivät voisi toimia. Mun mielestä Katrin postaus oli tosi mielenkiintoinen ja oli kiva kuulla ammatteja ja perusteluja miksi juuri tietty työ ei hänelle sopisi.

Itse toki voisin listata vaikka sata ammattia (niin kuin varmaan me kaikki) missä työskentely ei mulle sopisi, mutta pitäydytään näissä haasteessa olleissa kymmenessä. Olisi mielenkiintoista kuulla onko joku mun lukijoista samaa mieltä, tai kenties mun EI-listan ammatissa?

Ryhmäliikunnan vetäjä

Daa. Olikohan hieman liian helppo aloitus? Miltä näyttäisi merkittävästi ylipainoinen jumppamaikka? Varmaan punaiselta, hikiseltä, ja huohottavalta, eikä silleen terveellä tavalla. Mua tarvisi itseäni elvyttää siellä, eikä mun puhinasta saisi kyllä mitään selvää. Siltikin, vaikkei mitään tällaisia rajoitteita olisi, koen hikisessä ja haisevassa liikuntasalissa työkseen vempuloimisen aika kaukaisena asiana.

Siivooja

Hyvä kun jaksaa omaa kotiakaan siivota. Ei nappaa. Ei sitten yhtään. Meillä Minna on selkeästi se kodinhengetär joka enemmän imuroi ja kuuraa paikkoja. Mua ei vaan kiinnosta. Tästä syystä meillä joskus aikoinaan kävi myös ulkopuolista siivousapua kotona, se oli luksusta. Mä tykkään kyllä pyyhkiä pölyjä ja järjestellä tavaroita, mutta kaikenlainen muu siivoaminen on aivan kamalaa.

Eläinlääkäri

En pystyisi katsomaan eläinten kärsimystä mikäli en voisi heitä parantaa, ja lopetettavaksi ilman syytä tuotavat eläimet aiheuttaisi mussa niin paljon omantunnontuskia että joutuisin perustamaan itselleni pian oman eläintarhan, jossa olisi ainakin viiskyt koiraa ja ties kuinka monta muuta eläinlajia. Myöskin ajatus jostain maalaispaikan eläinlääkärinä toimisesta kauhistuttaa, koska olen nähnyt miten ne työntää käsivarren olkapäätä myöten lehmän takalistoon…

Ruokakaupan kassamyyjä

Mua ahdistaisi ihmisten tuijotus ja se että olisin lukittu tietylle paikalle. Pelkäisin että ihanjusthetinyt on pakko päästä vessaan, siis ihan niinku tällä sekunnilla, ja mulle tulisi varmaan aina joku virtsatientulehdus tai ripuli joka aiheuttaisi holtitonta käytöstä kassalla. Pelkäisin myös olla iltaisin töissä ja mahdollisesti joutua jonkun hullun ahdistelemaksi tai ryöstämäksi.

Sairaanhoitaja

Sairaanhoito sinänsä ei ole vastenmielinen ajatus ja omakin alkuperäinen koulutukseni on terveydenhuollon parista, mutta niin naurattavaa kuin se onkin, mä en halua pitää määrättyjä työvaatteita, lyhyitä lakkaamattomia kynsiä, olla hajusteetta ja hoitaa ihmisten sairauksia. Kaikenlainen oksentelu ja ulostaminen on myös todella inhottavaa, enkä halua olla sellaisen kanssa tekemisissä. Mielenterveys ja päihde tms hommat on sitten ihan eri asia, mutta sairaanhoitajan varsinainen hoitotyö on minusta yhtä kaukana kuin… (en keksi vertauskuvaa).

Ravintolatyöntekijä

Kokki, tarjoilija, baarimikko, mikä vaan. Näistä kaikki olisi mun mielestä ihan kamalaa. Mä en tykkää käydä viihteellä muutenkaan, niin olisi aika hirveää olla pakotettuna siihen töiden puolesta monta kertaa viikossa. Palkkakaan ei kai ole kummoinen ja raataa saa, etenkin iltaisin, öisin ja viikonloppuisin, eli ei kiitos. Ylipäätään tuolla alalla saa varmasti kuulla paljon kaikenlaista valitusta asiakkailta ja työ on yhtä seisomista. Ei sopisi mulle mitenkään päin, ja vielä jos olisi joku kauhea meteli niin huh huh.

Palkanlaskija/tilitarkastaja

Siis yyh ja ääh. Matematiikkaa. Aivan karseaa laskemista ja kuittien ja summien pläräämistä ja taulukkojen kyttäämistä. Todella kuivaa hommaa enkä yhtään jaksaisi tuollaista missä pitäisi keskittyä todella tarkkaan, suorittaa järjestelmällisesti eikä yhtäkään virhettä saisi päästää läpi. Henkinen kuolema.

Tehdastyöläinen

Mä en ole vaan milläänlailla mikään tehdasduunari, ja inhoan kaikkea rutiinityötä mitä pahimmassa tapauksessa tehdään jotenkin aikataulutetusti linjatyönä. Toki tehdashommia on varmaan monenlaisia, mutta tämä on mun oma mielikuva.

Pysäköinninvalvoja

Varmaan yksi vihatuimpia ammatteja Suomessa. Mulla ei ole mitään pysäköinninvalvontaa kohtaan ja se on tärkeää hommaa, muutenhan tuolla jätettäisi autoja ties minne ja miten vaan. Mä en kuitenkaan haluaisi olla työssä jossa ollaan säiden armoilla ja jatkuvasti kävellään ulkona. Ja se voi olla vaarallistakin kun ihmiset alkaa raivoamaan ja riehumaan…

Lipuntarkastaja

En tiedä mikä tähän hommaan saa hakeutumaan, mutta aivan kamalaa duunia näyttää olevan jo ihan sivusta seurattuna. Lipuntarkastajia näkyy täällä Helsingissä kohtalaisen paljon liikkuvan porukoissaan, ja kyllähän se ihmisten halveksunta on käsinkosketeltavaa. Osa suhtautuu neutraalisti (kuten itsekin), mutta paljon tuntuu tulevan heille paskaa niskaan. Ei vaan olisi mun homma alkaa riitelemään laitapuolen kulkijoiden ja ties minkä tyyppien kanssa metroissa ja sporissa, nykyään niillä onkin usein vartijoita mukana. Kovvoo hommoo.

Tällaisia tuli mieleen mulla!

Queen Of Everything Instagramissa / Bloglovinissa / Facebookissa
Snapchatissa käyttäjätunnus queenofeve1808