Taas paloi käpy Tinderin kanssa

Tinderin kanssa paloi käpy taas kerran ja kohta menee varmaan usko koko ihmiskuntaan

En sano että meni lopullisesti mutta joksikin ajaksi ainakin. Enkä tajua miksi mä menin sinne takaisin kun kerran aiemminkin jo totesin ettei se ole mun paikka. Varmaan joku ihmisen alitajuntaan hakattu pakko uteliaisuudesta roikkua siellä? Noh, nyt en taas ole. Mä lähdin Tinderistä kuin kuppa Töölöstä. Minä en mitään epämieluisaa elämääni halua, ja Tinderöinti tuntui varsin hankalalta ja turhalta, ja se ei mennyt ihan niin kätevästi kuin kuvittelin. Odotukseni olivat aivan liian korkella.

Mä poistin Tinderin parisen viikkoa sitten mun puhelimesta. Harvakseltaan sitä Tinderiä tuli muutenkaan vilkaistua kun matcheja ei tullut, joten avasin applikaation ehkä kerran viikossa (kun en vaan löydä ketään edes etäisesti kiinnostavan oloista ja äijiltä puuttuu 90% esittelytekstit jolloin se on suoraan EI JATKOON). Laskin rimaakin ihan reippaasti jottei kukaan voi sanoa että ronkelit runkkaa (pardon my french), en siis mitenkään epätoivoisena vaan pikemminkin niin etten ala pikkujutuista nipottamaan vaan annan ihmisille mahdollisuuden, mutta ei, ei se auttanut sekään tässä hommassa.

Syynä on jurot miehet!

Joudun valitettavasti toteamaan että miesten kanssa oli todella hankala saada keskustelua aikaan ja meni kovin yksipuoliseksi kyselyksi. Sori matchini jos luette sen täältä mutta tämä on fakta, ja sen takia sieltä katosin. En usko että tässä kukaan kuitenkaan hävisi millään tapaa, sillä jos jotain kiinnosti niin taitavasti sen kyllä salasi.

Mun mielestä se ei ole hyvää keskustelua jos mä joudun jatkuvasti pitämään sitä yllä ja olen ainoa joka vaikuttaa millään tavoin kiinnostuneelta edes keskustelemaan. Mitä keskustelua se on kun minä kyselen ja miehet vain vastailee, eivätkä kysy mitään takaisin niin että siitä syntyisi jonkinlaista vuorovaikutusta? Kysymyksiin saa lähinnä yhden tai kahden sanan vastauksia tai kehut ”kauniit silmät” ja ”panisin”. No voi kiitos. Voisi luulla että mun matchit on jotain keravalaisia bensalenkkareita mutta ei, ihan siellä oli nelikymppistä ukkoa ”keskustelukumppaneina” mutta jotenkin vaan ei niin ei.

Kuvien paita täältä*

Eli missä hemmetissä oikein mättää?

Miehet kyllä moikkaavat (jotkut jopa ekana), mutta suurimmaksi osaksi olen itse ollut se aloitteentekijä, ja mikä älyttömintä: aina en saa minkäänlaista vastausta. Miksi matchailla kenenkään kanssa jos ei aio jutella ja tutustua? Jos ei ole tarkoituksena sanoa sanaakaan? Ehkä jotkut vaan kerää jotain sulkia hattuun matcheillaan, tai sitten on vaan niin monta rautaa tulessa ettei ehdi kaikille naisille samaan aikaan puhua.

Suurimmaksi osaksi Tinderin matchit mun kohdalla on olleet ihan uskomattoman juroja. Ainahan on tietty se mahdollisuus että minut on matchattu vahingossa ja tarkemmin esittelytekstini luettua on paljastunut etten olekaan lainkaan sopiva, en edes alustavasti.

On se vaan niin vaikeaa

Mua ihan oikeasti ihmetyttää miten hitossa jengi löytää Tinderistä yhtään mitään muuta kuin jotain seksiseuraa, sillä itselleni ei ole sattunut kohdalle vielä yhtäkään aidosti tutustumisesta ja keskustelemisesta kiinnostunutta tapausta. Mulle ei ole kyllä ehdoteltu muutenkaan mitään samontein, että siitä plussaa, mutta ei olla kyllä alettu juttusillekaan.

Tokihan mä olen sellainen tapaus etten edes lähtisi nopeasti kahville, en ennenkuin tietyt perusasiat on selvillä ja näen luistaako juttu yhtään. Ihan turha lähteä kallista vapaa-aikaa tuhlaamaan kahvittelemalla kaiken maailman erkkien ja jonnejen kanssa jos ei ole minkäänlaista kemiaa ja kiinnostusta ja sellaista alkutuntumaa että olisi paljon juteltavaa ja yhdistäviä asioita. Joku kipinä pitää syntyä että ylipäätään viitsii minnekään treffeille raahautua, mutta sitä ei todellakaan tule ilman minkäänlaista tutustumista, ja on mahdoton tutustua jos miehet ei halua/osaa keskustella.


Mun arvoilla ja luonteella on vaara erakoitua

Mä olen aika hitaasti syttyvä, mutta olen sentään yrittänyt luoda jonkinlaista tutustumista uusiin ihmisiin, siinä kuitenkaan onnistumatta. Tottahan se on etten minä tuohon Tinderin pikakahvipanomaailmaan sovi kun ei se matchaa mun maailmankuvaan millään tavalla, mutta ehkä mä alitajunnassa toivoin että joku mun kaltainen, hauska ja persoonallinen tyyppi joka osaa keskustella sattuisi vastaan ihan vaikka vahingossa.

Ikävä totuus vaan taitaa olla se että ei sieltä löydy niitä ihmisiä jotka haluavat sitoutua tutustumaan yhteen ihmiseen kerralla, vaan etsitään varmuuden vuoksi löytyykö vielä parempi. Mä sain jo hieman esimakua siitä kun parinkin kohdalla selvisi että ovat jo oikeastaan parisuhteessa, mutta ei ihan vielä jotain Tinder oli vielä avoinna. Flirttiä tuli, joten onko se nainen kenen kanssa parisuhteeseen ollaan menossa sittenkään niin ihana? Mä en ainakaan haluaisi olla se nainen kuka tapailee Tinderissä tapaamaansa miestä ja äijä flirttaa muille naisille samaan aikaan koko ajan.

Ehkä mä taas joku päivä repsahdan ja menen takaisin mutta nyt ei hetkeen kyllä nappaa.

Onko tämä Tinderöinti oikeesti näin hankalaa vai onko mulla vaan uskomattoman huono säkä ja paska sihti? Saa jakaa kokemuksia!

Queen Of Everything Instagramissa / Bloglovinissa / Facebookissa
Snapchatissa käyttäjätunnus queenofeve1808

Illallinen yksin vai vastoin omaa moraalia?

img_20160912_103540_resized_20160912_103548152
Muistatteko kun kirjoitin blogitekstin Puukko kurkulla Tinderiin? Omalla kirjoituksellani ja asiaa pohtimalla sain aikaiseksi sen että menin sinne Tinderiin pari päivää bloggaukseni jälkeen, ihan ilman puukkoa, silkasta uteliaisuudesta. Tein sen salaa, mutta ajattelin nyt paljastaa. Tieteellinen koe tutkimustarkoituksiin, bloggaaja Tinder-maailmassa.

No ei, en minä mitään virallista tutkimusta tehnyt, eikä tarkoitukseni ollut tuoda ketään matchiani blogini puolelle, mutta niin siinä nyt kuitenkin käy koska asia opetti taas jotain lisää itsestäni, tai vähintäänkin vahvisti epäilyjäni ja jo tuntemiani persoonanpiirteitä itsessäni. Matchit, älkää peljätkö: anonymiteettinne on täysin suojassa, tunnistatte korkeintaan itse itsenne mikäli blogiini eksytte.

Tinder -kokemus oli mielenkiintoinen. Päätin antaa liketyksiä ihan sillä asenteella että kaikki kivan näköiset ja potentiaaliset olisivat tervetulleita. Ulkonäköpainotteisuudesta olen puhunut ennenkin, ja vastustan sitä että ihminen määritellään pelkästään ulkoisen olemuksen perusteella, vaikka niinhän se Tinderissä on. Ensivaikutelma ratkaisee kaiken. Se yksi kuva (tai enemmän jos joku on laittanut ja jaksat selata) on se ratkaiseva asia. Sitä joko pääsee jatkoon tai ei.

img_20160912_103430_resized_20160912_103441578

Sain parisenkymmentä matchia joka ilostutti itseäni. Oli kiva huomata että ”pääsin jatkoon” joidenkin silmissä. Olin valinnut kuvaksi hyvin yksinkertaisen kuvan, suhteellisen realistisen, ei liikaa muokatun (vain värisäädetyn) kuvan, joka ei ollut parhaimpia kuviani. Ei seksikäs, ei mikään überhyvä otos, ja näin ihan tarkoituksella. Halusin olla suhteellisen oma itseni, ja kuvassa poseerasin koirani kanssa. Ihan siksi että se jo toi jotain ilmi. Lisäsin kuitenkin linkin Instagram-tililleni jota kautta oli lisää nähtävissä fiilistä ja kuvia, ja keino myös päästä stalkkaamaan blogiani. Aika kattava infopaketti niille jotka osaavat ja haluavat hyödyntää.

Lisäsin profiiliini tekstin siitä millaisen miehen toivoisin painavan sitä sydäntä kuvani kohdalla. En liian pitkää, mutta tiiviin paketin siitä mikä on minulle tärkeää. Mainitsin tekstissäni mm. yksiavioisuuden ja parisuhdekeskeisyyden, itselleen nauramisen, rennon elämänasenteen, vapaamielisen seksuaalisuuden ja pieremisen (kaksi viimeistä eivät liity toisiinsa). Tiesin että jos sen älyää lukea, se karsii joitain, mutta se on vain hyvä asia, sillä se myös kutsuu joitain puoleensa. Juuri niin kuin pitääkin, olettaen että kukaan mies niitä edes älyää lukea (ihme kyllä, älysivät).

Tinder-seikkailuni tarkoitus ei ollut etsiä parisuhdetta, eikä etenkään satunnaista (seksi)seuraa, sillä sellaista en harrasta. Tarkoitukseni oli ensisijaisesti luoda jotain kontakteja, sillä tämän puolentoista vuoden sinkkuuden ajan olen ollut lähes kirjaimellisesti yksin, enkä ole tutustunut vastakkaiseen sukupuoleen millään asteella, missään yhteydessä, kahta poikkeusta lukuunottamatta (toinen on vain kaveri ja asuu ulkomailla, ja toinen oli potentiaalinen mutta se ihmissuhde loppui hänen kuolemaansa yhtäkkiä yllättäin).

img_20160912_103908_resized_20160912_103913930

Aloin miettimään aiempia suhteitani, joissa kumppanini ovat olleet ulkoisesti ihanteitani vastaavia, isoja, kaljuja ja lihaksikkaita, mutta silti en olisi heitä kahdesti katsonut livetilanteessa. Miksi? Siksi koska se ulkonäkö ei riitä, ja myös livetilanteessa se voi syystä tai toisesta olla harhaanjohtava, etenkin kun ei tunne kohdetta eikä tiedä hänestä mitään.

Hyvännäköinen tyyppi voi olla täysi idiootti ja sitä myötä menettää suurimman osan hohdostaan, kun taas vastaavasti ihan tavallinen mies voi muuttua superkomeaksi silmissäni luonteensa takia. Ulkonäköön vaikuttaa merkittävästi kaikki muutkin asiat: persoona, luonne, ääni, tapa puhua, liikkua, nauraa. Ajatukset, asiat mitä tekee ja miten tekee, mutta ennen kaikkea se sisin: se mitä olet, ja se ei selviä tutustumatta. Mutta miten tutustua tyyppiin jonka ulkonäkö ei erityisesti ensivilkaisulla säväytä tai joudut päättämään kiinnostavuuden vain yhdestä kuvasta, ilman mitään ennakkotietoja?

img_20160912_103730_resized_20160912_104017353
No, miten sitten ne entiset parisuhteeni? Ne minulle merkittävimmät?

Yksi miehistä ei osannut yhtään pukeutua ja näytti aivan maalaistollolta ensitapaamisellamme (tälle on jälkeenpäin naurettu yhdessä), ja jos se näky olisi kaupungilla kävellyt vastaan, olisin korkeintaan naurahtanut mielessäni. Homma olisi jäänyt siihen vaikka oikeasti hän oli yksi elämäni rakkauksista. Miehekäs, hauska ja ihana kumppani. Ilman etukäteen tutustumista ja hiljakseen etenemistä parisuhde ei kuitenkaan olisi toteutunut ja kaikki olisi mennyt hukkaan, ja ihan vain ulkoisen habituksen perusteella.

Toinen miehistä oli taas liiankin siloiteltu ja komea. Karu ja miehekäs kyllä, mutta ehkä hieman mallimainen ulkonäkö, hänellä oli hiuksetkin päässä vielä tutustuessa ja niitä stailasi hiusvahalla (asia joka ei oikein itseäni miehessä innosta). Hänen ulkonäkönsä oli Juuri sellainen keiden näköisiä käytetään lisäravinnemainoksissa ja personal trainer -palveluissa, liiankin täydellinen. Hän oli sellainen ketä en olisi koskaan lähestynyt ulkonäkönsä takia, mutta silloin en tietänytkään että kohta se ajelee ne hiuksensa pois, ja on oikeasti rempseä ja rento, hyvin vitsaileva tyyppi, ja kuka ei omasta täydellisyyttä hipovasta ulkomuodostaan huolimatta ole niin pinnallinen kuin voisi kuvitella.

Kolmas miehistä oli taas vaaleatakin vaaleampi, joista en ollut koskaan viehättynyt. Enkä myöskään ollut koskaan pitänyt kovin paljoa itseäni pidemmistä miehistä, vaikka isoista ja lihaksikkaista pidinkin. Kadulla olisin hänet ohittanut ilman toista vilkaisua, tai korkeintaan katsonut että onpas iso kaveri, mutta mitään sen kummempia sykähdyksiä ei olisi tullut. Ei ennen kuin oikeasti tutustuimme, jaoimme ajatusmaailmaamme ja huomasin kuinka hyvin tulemme juttuun. Komeahan hän toki oli, mutta tällä yritän kertoa ettei se ulkokuori pelkästään herätä mielenkiintoani eikä vie juttua millään tasolla eteenpäin. Asiat paljastuvat vasta ajan kanssa.

No miten minun sitten kävi Tinderissä? Sain sen parikymmentä matchia. Heistä juttelin kolmen kanssa. Kaksi avasi keskustelun minulle, yhdelle aloitin itse.

Ensimmäinen miehistä oli täysi virhe. Huono keskustelemaan, haastava, kiukkuisen ja jopa naisvihaajan oloinen. Sellainen etten ihmettele jos hän on ollut ja joutuu vielä kauankin olemaan deittipalvelussa. Keskustelu oli töksöä ja koin tulevani syyllistetyksi ja hän haastoi minua koko ajan. Jopa komensi lähettämään toivomansalaisia kuvia johon en suostunut. Lyhyt keskustelumme päättyikin pian kun hän totesi minun olevan ”renkaidenpotkiskelija”.

Toinen miehistä oli todella mukava, mutta juuri eronnut 14 vuoden parisuhteesta. Selkeästi liian hajalla sittenkin, ja varmasti oli ollut virhe mennä edes koko palveluun, josta hän pian poistuikin anteeksipyytäen, mutta kaikkea hyvää jatkoon toivottaen. Sitä samaa toivon myös hänelle.

Kolmas oli varsin mukavaa juttuseuraa, ja siirryimmekin nopeasti palvelusta pois, muualle juttelemaan. Soittelimmekin. Puhuimme asioista niiden oikeilla nimillä, ja torjuin pari treffipyyntöä koska olin kiireinen. Sitten rohkaistuin ja ehdotin treffejä ihan itse (vaikea uskoa itsekin), mutta valitettavasti juuri se päivä oli ainoa päivä jolloin hänelle ei sopinut, sillä hän oli menossa toisille Tinder-treffeille, mutta ehdotti kyllä toista päivää.

img_20160912_103754_resized_20160912_120451762

Tämä oikeastaan vahvisti sen mistä olimme jo aiemmin jutelleetkin avoimesti ja rehellisesti, ja mikä oli kaihertanut minua alusta asti. Se on kyvyttömyyteni tälläiseen kasuaaliin ja huolettomaan tapailukulttuuriin. Bachelorointiin. Siihen että minä olisin yksi monista naisista keitä tapailtaisiin ja odottelisin sitä omaa ruusuani että pääsenköhän kenties jatkoon.

Se ei vain sovi mulle. Mä en pysty lähtemään ulos treffailemaan ja tutustumaan miehiin keitä en tunne tarpeeksi entuudestaan. Keillä ei ole aikaa ja halua ja jotain sellaista sisäistä rauhaa tutustua. En etenkään pysty intiimiin läheisyyteen tuntemattomien kanssa ilman ihastusta ja parisuhdetta koska minulle ei silloin synny sellaiseen halua ja tarvetta. Ymmärrän kyllä että ihmiset ovat erilaisia, ja että paljon deittailleilla ihmisillä on se asenne ettei kaikkia munia kannata laittaa samaan koriin, mutta minä en olekaan sellainen. Haluan olla erityinen koska tiedän olevani erityislaatuinen. Minä panostan yhteen kerrallaan, ja toivon että minun kohdallani kohtelu on samaa.

Toistaiseksi Tinderöinti toi vain uuden kaverin ja kivan sellaisen, ja poistin sovelluksen puhelimestani. Mä totesin että syön jatkossakin ennemmin illalliseni yksin ja elän tässä mustavalkoisessa maailmassani, kuin että toimisin vasten omaa moraaliani ja periaatteitani. Kyllä vielä jostain, jotenkin tulee vastaan mies joka osaa arvostaa ja ihailla ajatusmaailmaani ja tapaani elää tätä elämää ja kunnioittaa minua tarjoamalla takaisin samaa.

Miten teillä on mennyt? Uskon että Tinder-maailmassa on monet lukijanikin olleet tai ovat edelleenkin. Kertokaa :)

Queen Of Everything Instagramissa / Bloglovinissa / Facebookissa
Snapchatissa käyttäjätunnus queenofeve1808