Temptation Island – Sosiopaatti saarella

Temptation Island Suomi

Tänä vuonna mulle kävi niin, että mä jäin ihan totaalisen koukkuun Temptation Island ohjelmaformaattiin. Mä olen aiemmin katsonut vain ensimmäisen tuotantokauden jossa mukana olivat Aki ja Rita ja kuuluisa ”kettu kävi kolossa” -lausahdus lähti kiertämään. Kakkos-, ja kolmoskaudet jäivät välistä, mutta nyt tapahtui jotain sellaista että mun mielenkiinto heräsi ja jäin koukkuun. Se, mikä mut koukutti sarjaan oli pariskunta Vilma ja Elias, ja ehkä etenkin juuri Elias.

Mä innostuin TIS-ohjelmasta jopa niin paljon, että mun oli pakko lunastaa Ruutu + ilmainen kuukausi. Sitä kautta olen pystynyt katsomaan kaksi jaksoa kerralla, ja olen myös edennyt ohjelman seuraamisessa pidemmälle kuin mitä televisiota katsoessa. Itseasiassa, TIS-huumassa menin ja katsoin myös ne aiemmin näkemättä jääneet kakkos-, ja kolmoskauden jaksotkin ja vietin pienen Temptation Island maratonin, joten pari vuotta on otettu kiinni alta aikayksikön.

Tänä vuonna kaikki mukana olevat pariskunnat ovat olleet mun mielestä kiinnostavia, kukin omalla tavallaan. Sen sijaan kuvauspaikoille ja rekvisiitalle antaisin miinuspisteitä, sillä pienellä budjetilla kuvaaminen pistää pahasti silmään. Mun mielestä kuvauspaikka pitäisi olla kirkasvetisempi ympäristö (ja niitä Thaimaassa riittää) ja oikeasti paratiisisaarelta näyttävä paikka, ja esim. snacksit, viinit ym mitä treffeillä tarjotaan tulisi olla parempitasoisia. Itseäni häiritsee hieman se paskanruskean meriveden, muovisten kertakäyttöviinilasien ja halpis suolakeksien tarjoaminen picnicillä. Treffikohteetkaan eivät ole kovin hääppöisiä olleet, eikä jollain kupisella ruutuviltillä puiden alla kököttäminen näytä erityisen hohdokkaalta. Kovin paljoa ei tarvisi laittaa rahaa lisää, ihan vain tiettyä silmää käyttämällä asioista saataisiin siistimpi lopputulos. Noh, se siitä. Nyt saatte kuulla mun pienen analyysin pariskunnista.

Markus ja Noora

Ihanan perussuomalainen ja keravalaishenkinen pariskunta, tosin he ovat Vorssasta, eli Forssasta. Aiempi lausahdukseni ei ollut ivaamismielessä, vaan pikemminkin toteamus. Pippuripihvia ja Komatsu-lippiksiä, perusmeininkiä, ehkä sellaista 2000-luvun alkupuolen viboja molemmista, tyyli puhuu puolestaan.

Markus ja Noora olivat mielestäni todella mukavia persoonia ja mikäli Markuksen pää ei olisi hajonnut, olisi voinut Nooran puolelta olla nähtävissä jonkinlaista pientä romanssinpoikasta johonkin sinkkumiehistä ja sitä myöten hieman jännitystä sarjaan. Markus se vain oli niin kiltti ja kiinni Noorassa ettei pystynyt täysin vapautumaan, mutta muuten tykkäsin heidän olostaan saarella. En usko että mitään todella vakavaa olisi kuitenkaan päässyt tapahtumaan, joten harmi että matka jäi kesken. Luonnollisen ja helposti lähestyttävän oloisia aitoja tyyppejä molemmat joita olisin mieluusti seurannut loppuun asti saarella.

Dani ja Eve

Uskomatonta kyllä, Bile-Danin aiemmin vastenmielinen julkisuuskuva minkä itse olen hänestä saanut, on kääntynyt täysin päälaelleen. Danista kuoriutui mun silmissä varsin  reipas ja hauska seuramies ja ennen kaikkea kumppaniinsa sitoutunut tyyppi joka kunnioittaa myös muita naisia ja kohtelee heitä hyvin. Ilmeisesti aiempi Bile-Dani onkin ollut jonkinlainen rooli, tai sitten mies on tehnyt parannuksen elämässään. Nyt Dani on mies jonka seurassa itsekin viihtyisin, varmasti kivaa seuraa.

Eve puolestaan on kuin vloggaaja Valtteri Sandbergin kadonnut kaksoissisko, tai jotain samaa heissä on. Ootteko huomanneet? Ei pahaa sanottavaa tästä parista, mutta siinä määrin hieman tylsiä, ettei houkutuksia pahemmin ole. ”Kalua” en pidä oikeana uhkana, vaikka Eve pitää hänen seurastaan. Mutta hei, hyvä heille. Tietenkin toivon että suhde vain vahvistuu tuosta ja siltä näyttääkin. Viettelysten saari ei varmaankaan tule viemään heitä eri teille.

Minna ja Sammy

Ristiriitaisin pari mitä hetkeen on tullut nähtyä. Aluksi jopa epäilin etteivät ole oikeasti pariskunta, mutta mitä ilmeisemmin ovat. Jotain outoa ja epäsopivan oloista heissä vain oli, en sitten tiedä mistä kaikesta tuo fiilis tuli, mutta monesta pikkuasiasta. Minna tuntuu olevan vielä sielä parikymppisen opiskelijan ryyppyvuosissa hienosta ammattitutkinnostaan huolimatta ja ilmeisen epäseksuaalinen ihminen (paitsi kännissä), toisin kuin taas Sammy molempien puheiden mielestä on kovimmista kovin panomies.

Molemmista on ihan ookoo fiilikset, tosin jonkun verran kummeksun kondomin asettamista suulla toisen miehen peniksen päälle (olkoonkin kuinka leikkiä tahansa) ja sitä, että panomies-Sammyn (SAMMY, suomalaisittain lausuttuna btw) fiilikset vaihtelee sinkusta ”panenkaikkeamikäliikkuu”-asenteesta ”minäolenkunnollinenenkäteemitäänpahaa”-sädekehän kiillotukseen. Ota heistä nyt sitten selvää, mutta ainakin ovat hyvää viihdettä!

Vilma ja Elias

Pariskunta joka jakaa mielipiteet varmaan kahtia. Vilma on saanut luotua itsestään varsin herttaisen ja ihanan, kiltin ja hyvän naisen kuvan. Haavoittuva ja tunteellinen, hyväsydäminen ihminen. Niin ja alistettu ja hyväuskoinen, tai ainakin niin monet väittävät.

Elias puolestaan on varmasti yksi TIS-kausien vihatuimpia persoonia ja tituleerattu jo monesti narsistiksi ja psykopaatiksi jonka tavallaan ymmärrän, mutta toisaalta en. Ylipäätään mun mielestä ihmiset alkaa jakelemaan näitä narsisti/psykopaatti -diagnoosejaan aivan liian hatarin päätelmin, eikä niitä voi tehdä jonkun leikatun ja osittain käsikirjoitetun reality-ohjelman perusteella. Kieltämättä Eliaksen käytös on välillä sitä luokkaa, että minäkin olen seurannut meininkiä suu auki, mutta en nyt menisi sen perusteella mitään sosiopaatti-läppää heittämään mitä internet on pullollaan.

Mun mielikuva on, että mitä ilmeisemmin Elias ja Vilma ovat jonkin tyyppisessä D/s-suhteessa (there’s nothing wrong with that) ja seksuaalisuus on heillä astetta kiihkeämpää ja intohimoisempaa (hapetuksineen ja itkevine naisineen), mutta onko sekään väärin? Ei ole. Ohjelmaa seuratessa olen tykästynyt Vilmaan ja pidän häntä miellyttävänä naisena, Eliasta kohtaan mulla on hieman monimutkaisempi suhtautumistapa. En tiedä pidänkö hänen rehellisyydestään ja suorapuheisuudestaan koska se on usein hyvin arvostelevan, pinnallisen ja arvioivan oloista tylyydestä puhumattakaan, mutta toisaalta mä tiedän, että näitä ohjelmia leikataan paljon ja ihmiset esitetään tietyssä valossa. Kaikki ei ole sitä miltä näyttää eikä koko ympäristö ja tilanne mihin heidät on pistetty ole tavanomainen, muuttujia on paljon. Eliaksella kuitenkin on ystäviä ohjelman ulkopuolella, joten ei hän voi olla täysin läpimätä tyyppi. Jotkut viihtyvät hänen seurassaan ja ihan vapaaehtoisesti.

Mielenkiinnolla odotan kauden etenemistä ja sitä hetkeä kun kaikki jaksot on esitetty. Ehkä sitten pariskunnat astuu vielä paremmin julkisuuteen ja tulee kunnon paljastuksia!

Seuraatteko te sarjaa, ja mitä mieltä ootte esim. Vilmasta ja Eliaksesta? Entä Sammy ja Minna? Onko Bile-Dani muuttunut teidänkin mielestä? Kertokaa :)

Tropiikkikuvat ilmainen kuvapankki Unsplash

♡ SEURAA MINUA ♡

Instagramissa Bloglovinissa / Facebookissa

Hävettää joidenkin ihmisten puolesta

Kun mä olin lapsi, noin 9-10 vuotias, niin me oltiin usein kesäisin mökillä. Lauantaipäiviin kuului se perinteinen Lauantaipussi ja iltaisin yhdeksältä tuli Napakymppi. Mielenkiinnolla aina kuuntelin niitä omituisia (myöhemmällä iällä selvisi että ne olivat kaksimielisiä) kysymyksiä mitä neiti tai herra X oli työporukan ja kavereiden kanssa kehitellyt herra/neiti A:n, B:n ja C:n päänmenoksi ja joille sitten kaikki naureskeli juontajasta lähtien. Yritin myös hiffata sitä Kari Salmelaisen humoristista kuittailua pianisti Kaitsulle ja Vammalan eläkeläisille sekä Tihvetjärven sekakuorolle, tai ketä nyt milloinkin yleisössä sattui istumaan, mutta aina ei ihan natsannut. Silti sitä ohjelmaa oli pakko seurata.

Se mitä en ymmärtänyt ollenkaan oli se, kun äiti aina välillä nousi sohvalta, sanoi että ”eih, nyt mä en enää pysty katsomaan!” ja lähti puhisten keittokomeroon hetkeksi puuhailemaan omiaan, kuitenkin aina palaten takaisin ruudun ääreen.

Nyt myöhemmin mä tiedän mikä se tunne oli mitä lapsuudessani todistin. Se on myötähäpeä.

Myötähäpeä

Urbaani sanakirja tarjoaa varsin yksinkertaisen selitteen sanalle myötähäpeä. Myötähäpeä on siis pelkistetyimmillään ”ulkoisesta ärsykkeeestä vastaanottajaan siirtyvä häpeäntunne, jota lisää tunne siitä, ettei ärsyke itse älyä hävetä itseään”. Mun äidillä tämä tunne on vahvana, niin vahvana että usein hän joutuu peittämään silmänsä käsillään, kääntämään päänsä poispäin tai poistumalla kokonaan tilanteesta, riippuen siitä mistä tarkemmin on kysymys. Häntä hävettää jonkun toisen puolesta.

Äidinmaidossa minuun on oletettavasti erittynyt noin 50% äitini myötähäpeilygeenistä, koska en ihan yhtä paljon kärsi siitä tunteesta. Itseasiassa, toisinaan voin jopa nauttia siitä enkä joudu aina sulkemaan televisiota tai lopettamaan uutisten lukemista jos alan tuntemaan myötähäpeää.

Whatever -asenne

Kevättalven Lontoon reissullani ostin Primarkista hauskat loaferit jotka kuvaavat hyvin yhtä elämänasennettani. Se asenne on ”Whatever -asenne”.

Whatever-asenteella en tarkoita täyttä välinpitämättömyyttä _kaikkea_ kohtaan, vaan pikemminkin taitoa olla stressaamatta ja murehtimatta monia asioita jotka antaisivat siihen aihetta, ja yleensäkin suhtautumaan vastoinkäymisiin ja negatiivisiin asioihin kohtalaisen rennosti. Mä en halua jäädä märehtimään.

Whatever -asennetta on toisinaan tarpeellista käyttää ihan opetellusti ja harkitusti, esim. silloin jos joku itsensä liian humalaan juonut tuttava törttöilee ja latelee sammakoita suustaan yleisillä paikoilla tai yrittää pissata keskelle katua. Myötähäpeän tunnehan siinä tulee, mutta Whatever -asenteella tilanne ei muutu sietämättömäksi ja itseään sekä kaveria voi vielä seuraavanakin päivänä katsoa. Pikkusen hävettää mutta ei se mitään.


Elämänpeli ja Reality-TV hävettää

Mulle voimakkaimmat myötähäpeän tunteet aiheuttaa jotkut ihmiset realityohjelmissa, sekä lööpeissä toistuvasti esiintyvät, hieman kyseenalaiset julkkikset. Ne ketkä eivät osaa kontrolloida käyttäytymistään ja sanomisiaan, eivät ole tarpeeksi herttaisia ja ”hyviä” ihmisiä jotta voisin kokea sellaisen huvittuneisuuden, vaan ovat jollain tapaa röyhkeitä tai vaan yksinkertaisesti liian törppöjä. Ne on ihmisiä ketkä eivät ymmärrä että sellainen käytös hävettää jo sivustaseuraajiakin.

En katsonut yhtäkään jaksoa Suomen Temptation Islandia, mutta näin väkisinkin somessa #elämänpeli -viittauksia ja videopätkiä. Eilen illalla sitten päädyin katsomaan elämänpeli-aiheesta tehdyn musiikkivideon (toivottavasti itseironialla kyllästetyn), ja pitkästä aikaa tunsin taas hieman myötähäpeää.

Pakko laittaa Whatever -kengät jalkaan torjumaan sitä tunnetta että meinaa hävettää joidenkin puolesta. Voihan Keravan bensalenkkari-Jonne sentään etten muuta sanois.

Tunnetteko te myötähäpeää? Onko hauska vaiko sietämätön tunne?

Queen Of Everything Instagramissa Bloglovinissa / Facebookissa
Snapchatissa käyttäjätunnus queenofeve1808