Rumaa persoonallisuutta ei pelasta kauneuskirurgiakaan


Kaikki tietää varmasti ne päivät kun on tukka hyvin, kaikki hyvin ja voi vaan kysyä että näkyyks kello. On suorastaan silkkaa kauneuden tuhlaamista jos sattuu hemmetin hyvä päivä ja lookki toimii, hiukset on likaisinakin ja aamulla herätessä täydelliset, meikit istuu kasvoille 10+ ja kulmakarvat ovat on point. Pakko ottaa sata selfietä ja suorastaan harmittaa ettei ole syytä mennä ihmisten ilmoille, sitä kun just tänään sattuu näyttämään niin hyvältä. Lähikaupassa käydessä hymyilyttää ja kassan kanssa haluaa heittää parit hyvät läpät, ja kerrostalon roskiksillakin sitä kokee tarvetta flirtata naapurin ysikymppiselle papalle.

Sitten on niitä päiviä kun peili sanoo NO! Ja puhelimen etukamerakin sanoo HELL NO! Sitä rumaa pärstää ja päin hittoa olevaa tukkaa ei pelasta mikään, ei kaikki kalleimmat ja laadukkaimmat meikitkään eikä edes kymmenen filtteriä päällekkäin ja sitä oikein häkeltyy kuinka voikaan näyttää niin kamalalta. Mistä tuli kolmas leuka, miten noi silmäpussitkin tolleen pullottaa ja kaikissa kuvissa hölmö ilme ja katsoo kieroo vaikka kuinka yrittää. Ei tuu mitään, parempi pysyä neljän seinän sisällä.

On olemassa myös sellaisia päiviä jolloin fiilikset on vähän mitä sattuu ja voi kokea sekä ylpeyttä että ärtymistä itsestään. Parhaassa tapauksessa saman päivän aikana sitä oikein yllättyy kuinka hyviä kuvia tuleekaan ihan ensiyrittämällä, ja työpaikan vessan peilistä katsoo joku tajuttoman hyvännäköinen muija, mutta aamullahan vasta vitutti reisiläskit ja mahamakkarat, ja hyvä kun ei itkua vääntänyt kun tajusi olevansa ihan paska. Tästä tullaankin siihen että moni asia on omista fiiliksistä kiinni ja siitä miten siihen päättää asennoitua. Nämä voi olla jotain PMS-juttuja, naisten hullutuksia tai ihan vaan persoonakohtaisia asioita, mutta itse aina välillä olen jotain näistä ja näitä kaikkia. Mulla on hyviä päiviä ja huonoja päiviä, ja toisinaan sitä on vaan tyytyväisempi ja itsevarmempi kuin toisina päivinä.


Itse korostan aina sitä kuinka ketään ei pitäisi arvottaa ulkonäön perusteella, ja mä kiinnitänkin huomiota lähinnä ihmisten yleisolemukseen ja tietysti eniten siihen tärkeimpään, eli persoonaan. Pääasiassa katselen muita ihmisiä neutraalisti tai positiivisessa mielessä ellei oteta huomioon jotain todella silmiinpistävää asiaa kuten liian vahvaa rusketusta (itseruskettavien liikakäyttö), maksamakkaran väristä huulipunaa, tai yleisesti liian trashyä vaikutelmaa. Nämä kuitenkin ovat lähinnä henkilöiden omia valintoja eikä niinkään ulkonäön ominaisuuksia, joten toisaalta siihen voi vaan todeta että, whatever floats your boat, kukin päättää itse miltä haluaa näyttää ja se ei muille kuulu (näkyy kylläkin).

Siitä huolimatta etten itse arvota ihmisiä ulkoisen olemuksen mukaan ja erityisemmin kiinnitä huomiota muiden alipainoon/ylipainoon, rintojen/reisien/takapuolen kokoon ja malliin tms, huomaan tekeväni sitä itselleni. On vaikea olla objektiivinen kun on niin lähellä, ja kun asia koskettaa itseään ei enää samat opit toimikaan yhtä hyvin. Jos mä käsken muita olemaan murehtimatta heidän ulkonäkönsä mahdollisista puutteista tai jotain muutettavissa olevasta asiasta (kuten vaikka ylipaino), on aika järjetöntä etten itse elä sen oman ohjeeni mukaan. Practise what you preach…


Mä olen aina suhtautunut hyvin suopeasti kauneuskirurgiaan ja erilaisiin kauneuskirurgisiin pientoimenpiteisiin, ja olen sijoittanut itseeni ja ulkonäkööni yli viisinumeroisen luvun. Mulle on tehty mm. ylimääräisen vatsanahkan kiristysleikkaus ja ommeltu vatsalihakset vatupassin suoriksi, on kiristetty alleja poistamalla ylimääräistä nahkaa ja rasvaa, on tehty rasvaimua pariinkin kertaan ongelmapaikkoihin ja kohotettu rintoja ja noston lisäksi tungettu vielä implantit pitämään pakka kasassa jatkossakin. Sen lisäksi olen täyttänyt huuliani jo kolmesti ja aion tehdä sen neljännenkin kerran, mun kulmakarvoja on kohotettu botoxilla ja multa löytyy ripsipidennystä, hiuspidennystä ja ties mitä pienenmpää fiksausta.

Osan olen tehnyt siksi koska olen halunnut korjata tuhoamaani ulkonäköä saadakseni takaisin sen millainen oikeasti olen, ja osan taas siksi että kauneusihanteissani pyrin muokkaamaan itseäni tiettyyn suuntaan. En kuitenkaan halua ajatella että näiden tekeminen tai tekemättä jättäminen muuttaisi minua persoonana mitenkään parempaan suuntaan tai vaihtoehtoisesti tekisi minua huonommaksi jonkun silmissä. Suhtaudun itse näihin asioihin niin että koska ne ovat tehneet mulle paremman olon ja saan niistä mielihyvää niin ne ovat mulle hyviä juttuja. Mun kauneus ei määrity pelkästään sen ympärille kuinka kauniille näytän ulkoisesti, vaan hyvin pitkälle sen mukaan millainen olen sisäisesti. Rumaa persoonaa ei korjaa kallein kauneuskirurgiakaan ja mä haluan olla hyvä ihminen.


Se että haluan muuttaa, parantaa ja päästä eroon joistain asioista mun ulkonäössä ei kuitenkaan saa määrittää sitä millainen mä olen ihmisenä, ja olisin mä 30kg laihempi, nahkat niin kireällä että kyljet sois tai mitä vaan, mä en ole silti yhtään sen parempi ihminen silloin, enkä yhtään sen huonompi ihminen nyt. Mä oon silti se sama Eve. Oli mua leikelty tai ei tai on mulla huono hiuspäivä tai mikä tahansa, niin just tänään mä taas päätän että mulla on hyvä päivä ja oon kaunis ja arvokas ihminen kaikkine vikoineni, ja oon täydellinen just tällaisena kuin olen.

Queen Of Everything Instagramissa / Bloglovinissa / Facebookissa

Vain isorintainen nainen on NAINEN

Maanantai-illasta kun selailin Facebookin newsfeediä ei kauaa tarvinut scrollailla sivua ylös ja alas kun oli jo parisenkymmentä linkitystä blogikirjoitukseen jossa kerrottiin kuinka ”pienet rinnat ei ihmistä huonommaksi tee”. Jostain syystä pienirintaiset naiset eivät kuorossa kiitelleetkään ja taputtaneet hyväksyvästi käsiään yhteen näin ihanan lohduttavalle ja kovin armolliselle kommentille, vaan vaikuttivat pikemminkin ärtyneiltä. Noh, mikäs mättää? Eikös pitäisi olla kiitollinen kun sai synninpäästön siitä ettei ole huono nainen vaikka on pienet rinnat? Ja hei, ainahan voi kuitenkin valkaista hampaansa!

Mä lähdin rehellisesti vetämään omaa vitsikästä linjaani heittämällä omaan statukseeni jutun tyyliin ”kuolkaa kateudesta laudat ystäväni” lukematta alkuperäistä blogikirjoitusta kokonaan, sillä olen ottanut tähän ikään mennessä monissa asioissa asenteen IDGAF. Jos joku ei hienoa slangisanaani ymmärrä, KVG. Päätin kuitenkin lukea kirjoituksen kokonaan jotta voin oikeasti osallistua keskusteluun, ja niinpä sitten teinkin. Alkuperäinen kirjoitus löytyy täältä.

Yritän olla provosoitumatta tämän kaltaisista kirjoituksista koska minua ne eivät hetkauta suuntaan eikä toiseen, joten voin vain todeta että kyllä Maisa nyt tempun teki. Klikkauksia blogiin satelee katkerilta ja raivoa kihiseviltä naisilta ihan siinä missä kuola suupielestä valuvilta miehiltäkin, ja mainostajat hykertelee kun blogin kävijämäärän tahtiin kassa sanoo ka-ching, ka-ching! Isotissinen tyttö iski kultasuoneen dumaamalla kaikki pienirintaiset naiset, sillä mikä muu voisi enempää ärsyttääkään?

Ennen kuin jatkan pidemmälle paasaustani, on tähän väliin sanottava pieni disclaimer.

Blogikuva

Nämä rinnatko määrittävät sen kuinka nainen minä olen? Pienimmillä olisin siis vähemmän?

Itse olen  suuririntainen nainen ja olen ollut sitä aina, myös luomuna. Olen omannut DD/E kuppikoon rinnat jo omasta takaa ja sittemmin kolmenkympin maissa kävin korjaamassa rintojani ja minulle tehtiin kohotusleikkaus. Massiivista rintaani asennettiin tukemaan sisäiset ompeleet ja implantit pitämään pakka koossa. Nykyisin kuppikokoni on pääasiassa F joten melonien sijaan omaan kansankielellä jättimelonit. Tästä kaikesta isorintaisuudestani huolimatta voin sympatiseerata pienemmällä rintavarustuksella olevia naisia, sillä kyllähän tuollaista tekstiä voi olla kohtalaisen ärsyttävä lukea. Minä pidän isoista rinnoista, mutta ymmärrän täysin että kaikki eivät pidä, enkä yritä ketään sellaiseen

Ongelma ei suinkaan ole se että miksi provosoitua jonkun ns. ”turhan julkkiksen” (anteeksi Maisa, with all my love) kirjoituksista, koska jokainen saa olla mitä mieltä tahansa. Ehkä kyseessä on enemmänkin se, että siitäkin huolimatta että on yritetty selittää kuinka jokainen on hyvä juuri sellaisena kuin on, tämän tyyppisillä kirjoituksilla heitetään vesilintua kaikella sillä muka hyvää tarkoittavalla lässytyksellä kuinka jokainen on kaunis omana itsenään ja kaiken kokoiset ja malliset rinnat ovat hyviä. Eihän ole! Sitä on oltava kurvikas ja isotissinen ja kaunis! Ja rintojen on oltava kiinteät pallot, ja on vääryys vaatia miehiä tyytymään johonkin huonompaan.

Parasta antia kirjoituksessa oli ehdottomasti asiantuntijaksi valittu strippari, joka kertoi että pienirintaisten naisten miehet käyvät tyydyttämässä tarpeensa isorintaisen stripparin luona. Joo-o. Mä luulen että strippareiden luona tarpeensa tyydyttävien miesten mahdolliset ongelmat ovat ihan jotain muita kuin pienirintainen nainen kotona, ja ainahan olisi voinut valita isompirintaisen vaimon jos se niin tärkeää on tai kustantaa eukolleen silikonit, joku emäntähän voisi itsekin sellaisia haluta. Tälläisille stripparien asiantuntijalausunnoille miesten mielihaluista annan kyllä piut paut, ja toivon että niin tekevät kaikki muutkin ihmiset. Mitään kauhean kattavaa galluppia miesten mausta ei saada strippareiden asiakaskuntaa seuraamalla, kun sitä ei saada muista miehistä muutenkaan. Ei ole olemassa universaalia totuutta.

Pääasiassa miehille on kelvanneet ihan kaikenlaiset rinnat, on pientä ja suurta, on ketunnokkaa ja räiskälettä, on pystyä ja pehmeämpää mallia. On luomua ja nykyään myös silikonia, ja kun oli aika milloin asialle ei voitu mitään, ei myöskään vaadittu liikoja, ei itseltään eikä etenkään muilta.

Siitä jäinkin pohtimaan että tiedätkö mitä Maisa? Vielä joitain vuosikymmeniä sitten sinä olisit joutunut pakottamaan sen miehesi syömään vasten tahtoaan kilokaupalla inhokkiruokaansa ja tyytymään itikan pistojen kokoisiin alkuperäisiin rintoihisi. Minä puolestani olisin taas saanut hölkätä ympäriinsä raskaat jättilotkot silmäni mustiksi lätkien, joillekin olisi kelvannut ja joillekin ei, mutta ehkä me naiset emme itse olisi stressanneet asiasta näin kamalasti ja samalla luoneet niitä paineita myös kaikille muille?

Uusi lentävä idiotismi olkoon: ”Miehen pakottaminen kiihottumaan olemattomista itikanpistoista aka pelkistä nänneistä on sama, kuin nainen pakotettaisiin mieltymään miehestä ILMAN MUNAA!” – Maisa Torppa

Tisseilemisiin!