Lihaton lokakuu alkoi tänään

Lihaton vai lihaisa lokakuu?

Tänään alkoi lihaton lokakuu jonka ideana on lopettaa lihansyönti tai vähentää sitä merkittävästi lokakuun ajaksi. Kuinka moni teistä aikoo ottaa osaa?

Mä mietin tuota itse ja ajattelin, että periaatteessa olisi hyvä vähentää lihan käyttöä, mutta sitten tajusin mun lihan syömisen olevan niin vähäistä, että onko siitä järkeä vielä vähentää? Pikemminkin tuntuu siltä, että sitä pitäisi lisätä… Tämä on lähinnä mun henkilökohtaiseen ruokavalioon liittyvä seikka, sillä saan aivan liian vähän proteiinia ja liian paljon hiilareita ja rasvaa. Kyse on lähinnä mieltymyksistä. Olen hieman huono syömään lihaa, tosin olen muutenkin huono syömään ns. oikeaa, kunnollista, ravitsevaa ruokaa. Mun kohdalla kaikkien lihatuotteiden poisjättäminen ainakin näin yhtäkkiä voisi olla aika huono asia mun terveyden kannalta, joten en aio sellaiseen ryhtyä.

Fakta kuitenkin on, että lihankäyttöä tulisi hieman miettiä ihan yleisellä tasolla

Lihaton lokakuu lähti käyntiin 2013 jolloin uutisoitiin, että edeltävänä vuonna suomalaiset söivät keskimäärin 78 kiloa lihaa per henkilö. Lihan tuotantoon käytetetään 550 000 litraa vettä, joten kuukauden lihattomalla säästyy 6,5 kiloa lihaa ja 45 500 litraa vettä. Aika huima määrä! Lihaton lokakuu ei ole kuitenkaan vain totaalikieltäytyjille suunnattu juttu, vaan jokaisella on mahdollisuus kokeilla tätä oman tyylinsä mukaan. Tällä lähinnä pyritään haastamaan ihmisiä miettimään omaa lihankulutustaan ja sen kaikkia ympäristövaikutuksia. Joku voi kokeilla vaikka lihatonta kerran viikossa, hoocee tyypit vetää koko kuukauden lihattomana. Ihan miltä itsestään parhaalta tuntuu. Kyse on edes pienistä muutoksista.

Mun lihaton ei ole lihaton, mutta kalaisa ja kanaisa kylläkin!

Mä ajattelen, että mun oma panos tälle voisi olla kalan ja kanan lisääminen. Etenkin kalan. Syön kalaa todella harvoin ja reilusti alle suositusten, joten siinä mulla olisi petrattavaa. Ns. punaista lihaa ja etenkin kokolihaa syön todella vähän, joten mitään järkyttävää määrää lihaa ei muutenkaan tule viikottain vedettyä.

Ajattelin yrittää syödä kalaa siis ainakin kahdesti viikossa joka on mulle terveysvaikutustenkin takia todella hyvä asia. Katsotaan miten homma etenee ja saanko mun kalansyöntiä kasvatettua tämän lihattoman lokakuun aikana.

Otatko itse osaa ja jos otat niin mikä on sun panoksesi?

♡ SEURAA MINUA ♡

Instagramissa Bloglovinissa / Facebookissa

Ruokailut meinaa lipsua

Nyt käsi ylös kuka yllättyi?

Eihän ne mun ruokailut nyt ihan putkeen ole menneet tietenkään, mutta en sellaista odottanutkaan koska osaan olla näissä asioissa realisti. Pysyvää muutosta vuosikausien perseilyyn ei tehdä kertaheitolla jos syömingit on olleet ihan retuperällä. Ei siis syytä pettymykseen vaikkei mun ruokailut aina menekään ihan niin kuin Strömsössä.

Mä oon tosi tyytyväinen siihen, että ylipäätään olen taas jaksanut ottaa itseäni niskasta kiinni ja lähteä tähän touhuun. Mun ruokailut on kuitenkin parantuneet huomattavasti ihan tässä 2-3 viikon aikajaksolla ja olen syönyt enemmän normaaleja ruokia kuin pitkiin aikoihin. Osittaisen onnistumisen vaihtoehtona kun olisi olla tekemättä mitään asialle ja antaa kaiken rullata entiseen malliin – eli ihan päin helvettiä.

Kun kirjotin Ruokavalion täyskäännös jutun blogiini, niin kerroin niistä mun kompastuskivistä ja heikkouksista syömisen suhteen. Niitä on nyt testattu ja puntaroitu moneen kertaan lähiaikoina ja huomaan aina välillä unohtavani, että munhan piti syödä kunnolla. Suunnittelulla on ehdottomasti isoin rooli tässä mun matkassa, mutta silti joskus tuppaa lipsahdella.

Liian niukat ja epäsäännölliset ruokailut kostautuu epäterveellisillä valinnoilla ja ahminnalla

Ahminnalla en nyt tarkoita mitään 10 000 kalorin hallitsematonta ahmimiskohtausta vaan ihan vain sitä perusmättämistä kun on tunne siitä, että koneisto tarvii rasvaa, suolaa, sokeria ja hiilaria ja vähän äkkiä. On siis ahnehdittava energiaa yli todellisten tarpeiden, osittain nälän, osittain mielihalujen takia. Viikko sitten lauantaina hyvänä esimerkkinä toimi hyvin niukkaravinteinen Viron retki jolloin aamun ja päivän syömiset jäivät reiluille miinuskaloreille ja näin ollen illan buffassa homma olisi voinut lähteä lapasesta. Söin kuitenkin ihan fiksusti kuten kaikki muutkin, mutta myöhemmin ne laivalta ostetut karkkipussit kiinnosti liikaa ja tulikin vedeltyä sitten kaksin käsin herkkuja.

Tällaisesta palautuminen on myös aina vaikeaa. Se ryhtiliikkeen haku takaisin herkkujen ja rasvaisten ruokien parista on haparoivaa. Kun saa jotain oikein hyvää, nopeaa ja helppoa, ei mielenkiintoa riitä tavalliselle ruoalle. Ei etenkään jos sen valmistamiseksi joutuu näkemään vaivaa.

Voin kuitenkin taputtaa itseäni olalle sillä koen onnistuneeni hyvin olosuhteisiin ja oletuksiin nähden. Ajattelin ettei tämä onni kauaa kestäisi, mutta motivaatio on ihan toisenlainen kun huomaan kuinka hyvä olo mulla on henkisestikin kun ruokailut on paremmalla tolalla. Ei ne täydellisiä ole eikä varmaan koskaan tule olemaankaan, mutta kaikki muutokset parempaan ovat tervetulleita. Tällaisella fiiliksellä on hyvä jatkaa!

♡ SEURAA MINUA ♡

Instagramissa Bloglovinissa / Facebookissa