Rumaa persoonallisuutta ei pelasta kauneuskirurgiakaan


Kaikki tietää varmasti ne päivät kun on tukka hyvin, kaikki hyvin ja voi vaan kysyä että näkyyks kello. On suorastaan silkkaa kauneuden tuhlaamista jos sattuu hemmetin hyvä päivä ja lookki toimii, hiukset on likaisinakin ja aamulla herätessä täydelliset, meikit istuu kasvoille 10+ ja kulmakarvat ovat on point. Pakko ottaa sata selfietä ja suorastaan harmittaa ettei ole syytä mennä ihmisten ilmoille, sitä kun just tänään sattuu näyttämään niin hyvältä. Lähikaupassa käydessä hymyilyttää ja kassan kanssa haluaa heittää parit hyvät läpät, ja kerrostalon roskiksillakin sitä kokee tarvetta flirtata naapurin ysikymppiselle papalle.

Sitten on niitä päiviä kun peili sanoo NO! Ja puhelimen etukamerakin sanoo HELL NO! Sitä rumaa pärstää ja päin hittoa olevaa tukkaa ei pelasta mikään, ei kaikki kalleimmat ja laadukkaimmat meikitkään eikä edes kymmenen filtteriä päällekkäin ja sitä oikein häkeltyy kuinka voikaan näyttää niin kamalalta. Mistä tuli kolmas leuka, miten noi silmäpussitkin tolleen pullottaa ja kaikissa kuvissa hölmö ilme ja katsoo kieroo vaikka kuinka yrittää. Ei tuu mitään, parempi pysyä neljän seinän sisällä.

On olemassa myös sellaisia päiviä jolloin fiilikset on vähän mitä sattuu ja voi kokea sekä ylpeyttä että ärtymistä itsestään. Parhaassa tapauksessa saman päivän aikana sitä oikein yllättyy kuinka hyviä kuvia tuleekaan ihan ensiyrittämällä, ja työpaikan vessan peilistä katsoo joku tajuttoman hyvännäköinen muija, mutta aamullahan vasta vitutti reisiläskit ja mahamakkarat, ja hyvä kun ei itkua vääntänyt kun tajusi olevansa ihan paska. Tästä tullaankin siihen että moni asia on omista fiiliksistä kiinni ja siitä miten siihen päättää asennoitua. Nämä voi olla jotain PMS-juttuja, naisten hullutuksia tai ihan vaan persoonakohtaisia asioita, mutta itse aina välillä olen jotain näistä ja näitä kaikkia. Mulla on hyviä päiviä ja huonoja päiviä, ja toisinaan sitä on vaan tyytyväisempi ja itsevarmempi kuin toisina päivinä.


Itse korostan aina sitä kuinka ketään ei pitäisi arvottaa ulkonäön perusteella, ja mä kiinnitänkin huomiota lähinnä ihmisten yleisolemukseen ja tietysti eniten siihen tärkeimpään, eli persoonaan. Pääasiassa katselen muita ihmisiä neutraalisti tai positiivisessa mielessä ellei oteta huomioon jotain todella silmiinpistävää asiaa kuten liian vahvaa rusketusta (itseruskettavien liikakäyttö), maksamakkaran väristä huulipunaa, tai yleisesti liian trashyä vaikutelmaa. Nämä kuitenkin ovat lähinnä henkilöiden omia valintoja eikä niinkään ulkonäön ominaisuuksia, joten toisaalta siihen voi vaan todeta että, whatever floats your boat, kukin päättää itse miltä haluaa näyttää ja se ei muille kuulu (näkyy kylläkin).

Siitä huolimatta etten itse arvota ihmisiä ulkoisen olemuksen mukaan ja erityisemmin kiinnitä huomiota muiden alipainoon/ylipainoon, rintojen/reisien/takapuolen kokoon ja malliin tms, huomaan tekeväni sitä itselleni. On vaikea olla objektiivinen kun on niin lähellä, ja kun asia koskettaa itseään ei enää samat opit toimikaan yhtä hyvin. Jos mä käsken muita olemaan murehtimatta heidän ulkonäkönsä mahdollisista puutteista tai jotain muutettavissa olevasta asiasta (kuten vaikka ylipaino), on aika järjetöntä etten itse elä sen oman ohjeeni mukaan. Practise what you preach…


Mä olen aina suhtautunut hyvin suopeasti kauneuskirurgiaan ja erilaisiin kauneuskirurgisiin pientoimenpiteisiin, ja olen sijoittanut itseeni ja ulkonäkööni yli viisinumeroisen luvun. Mulle on tehty mm. ylimääräisen vatsanahkan kiristysleikkaus ja ommeltu vatsalihakset vatupassin suoriksi, on kiristetty alleja poistamalla ylimääräistä nahkaa ja rasvaa, on tehty rasvaimua pariinkin kertaan ongelmapaikkoihin ja kohotettu rintoja ja noston lisäksi tungettu vielä implantit pitämään pakka kasassa jatkossakin. Sen lisäksi olen täyttänyt huuliani jo kolmesti ja aion tehdä sen neljännenkin kerran, mun kulmakarvoja on kohotettu botoxilla ja multa löytyy ripsipidennystä, hiuspidennystä ja ties mitä pienenmpää fiksausta.

Osan olen tehnyt siksi koska olen halunnut korjata tuhoamaani ulkonäköä saadakseni takaisin sen millainen oikeasti olen, ja osan taas siksi että kauneusihanteissani pyrin muokkaamaan itseäni tiettyyn suuntaan. En kuitenkaan halua ajatella että näiden tekeminen tai tekemättä jättäminen muuttaisi minua persoonana mitenkään parempaan suuntaan tai vaihtoehtoisesti tekisi minua huonommaksi jonkun silmissä. Suhtaudun itse näihin asioihin niin että koska ne ovat tehneet mulle paremman olon ja saan niistä mielihyvää niin ne ovat mulle hyviä juttuja. Mun kauneus ei määrity pelkästään sen ympärille kuinka kauniille näytän ulkoisesti, vaan hyvin pitkälle sen mukaan millainen olen sisäisesti. Rumaa persoonaa ei korjaa kallein kauneuskirurgiakaan ja mä haluan olla hyvä ihminen.


Se että haluan muuttaa, parantaa ja päästä eroon joistain asioista mun ulkonäössä ei kuitenkaan saa määrittää sitä millainen mä olen ihmisenä, ja olisin mä 30kg laihempi, nahkat niin kireällä että kyljet sois tai mitä vaan, mä en ole silti yhtään sen parempi ihminen silloin, enkä yhtään sen huonompi ihminen nyt. Mä oon silti se sama Eve. Oli mua leikelty tai ei tai on mulla huono hiuspäivä tai mikä tahansa, niin just tänään mä taas päätän että mulla on hyvä päivä ja oon kaunis ja arvokas ihminen kaikkine vikoineni, ja oon täydellinen just tällaisena kuin olen.

Queen Of Everything Instagramissa / Bloglovinissa / Facebookissa