En viitsinyt laihduttaa joten menin kauneusleikkaukseen

”En viitsinyt laihduttaa joten menin kauneusleikkaukseen”

Tämän tyyppinen väite ei suoraan tässä muodossa pidä paikkaansa, vaikka otsikoihin ja irralliseksi lauseeksi se onkin tarkoituksella napattu. Ennen plastiikkakirurgiaa on taustalla ollut rajuja painonpudotuksia ja jojoilua eestaas. Mitään niitä tuhoja mitä voimakas lihominen/laihtuminen sai omalla kohdallani aikaan ei olisi voinut korjata sen enempää laihduttamalla. Nahka ei loputtomiin takaisin kuroudu eikä sellaisia jumppaliikkeitä ole olemassakaan millä yli 30 x 45 cm, 4,5kg rasvaa ja ylimääräistä nahkaa sisältävän roiskeläpän/eturepun eli riippuvan alavatsan saisi vetäytymään. Myöskään 30cm alaspäin venähtäneitä rintoja ei minkäänlaiset pecdeckin heiluttelut salilla tule nostamaan takaisin paikoilleen, joten on itsestäänselvyys että tämän tyyppisiin ongelmiin auttaa vain kirurgin veitsi.

Mutta, tässä tulee se mutta. On paljon asioita jotka olisin voinut tehdä toisin, jättää tekemättä tai odottaa. Tietynlainen kaikkitännemullehetinyt ja mahdollisimman helpolla ja vaivatta on aina ollut perisyntini ajattelumaailmassa. Mä olen nautinnontavoittelija ja ihminen joka haluaa maksimoida hyödyt ja minimoida haitat, mutta toisaalta, onko siinä mitään väärää?

Rasvaimut ovat omalla tavallaan olleet eräänlainen oikotie onneen, ja vaikkei niitä voi käyttää laihdutuskeinoina on niistä ollut apua. Näin jälkeenpäinkin niistä on oma hyötynsä: tietyille alueille se rasva ei enää kerry niin helposti, ja jotkut ongelmapaikat pysyvät paremmassa kuosissa.

Kauneusleikkaus vai korjaava leikkaus?

Mietin että onko tuo sana kauneusleikkaus edes oikea sana kaikissa mulle tehdyissä operaatioissa… Itseasiassa se ei ole, ja jos tarkkoja ollaan on osa ”kauneusleikkauksistani” ollut ns. korjaavaa plastiikkakirurgiaa, sitä ihan samaa mitä vaikkapa julkisen puolen sairaanhoidossa tehdään tarpeen mukaan verorahoilla. Minä vaan hakeuduin omatoimisesti yksityissairaalaan ja maksoin itse viuluni (toki jo verojen muodossa olen maksanut omat hoitoni muutenkin jos sikseen tulee), näin ollen saaden paljon sellaista mikä ei ehkä julkisella puolella olisi ollut mahdollista toteuttaa omien toiveideni mukaan, jos ollenkaan.

Operaatiot jotka minulle on tehty

Minulle on tehty kolme isoa leikkausta, ja tässä järjestyksessä.

  1. Mastopexia periareolar – Rintojen kohotus ja protesointi donitsi-tekniikalla
  2. Abdominoplastia – Iso vatsanahan kiristysleikkaus
  3. Brachioplastia – Käsivarsien kiristysleikkaus

Näiden ohella, samaan aikaan tai niiden yhteydessä on suoritettu myös paikallisia rasvaimuja, kuten käsivarsien, ylävatsan ja kylkien alueelle. Muutoin isoissa kauneusleikkauksissa en ole ollut (haavatulehduksen korjausleikkauksia lukuunottamatta), mutta erilaisia pistoshoitoja ym. kauneuden pientoimenpiteitä minulle on tehty.

Itse koen etten ole oikeastaan kauneuteeni puuttunut millään tavalla ja muuttanut ulkonäköäni jonkun muunlaiseksi kuin sen kuuluisi olla, vaan pikemminkin olen näillä korjaavilla operaatioilla palauttanut takaisin sen mitä olen lihomisella, laihtumisella ja painonvaihteluilla tuhonnut.

Miksi kauneusleikkauksia eikä esim. laihdutusleikkausta?

Ilta-Sanomien jutussa ei sen syvemmin käsitelty taustaani joka on diagnosoitu ahmintahäiriö (binge eating disorder) joka tekee laihtumisesta ja saavutetussa painossa pysymisestä hyvin vaikeaa ja haastavaa, ja vastavuoroisesti painon nousemisesta todella helppoa ja nopeaa. Ahmintahäiriötä sairastava ei ole sopiva kandidaatti vatsalaukun pienennykseen eli ns. laihdutusleikkaukseen, sillä laihdutusleikkaus ei korjaa itse sairautta joka lihomisen/lihavana pysymisen aiheuttaa, vaan vain ja ainoastaan yrittää estää syömästä liikaa. Ahmintahäiriöisellä on suuri riski syödä itsensä hengiltä leikkauksen jälkeen ja henkinen kunto ei ole sitä mitä leikkaukselta vaaditaan.

Itse en muutenkaan kyllä koskaan valitsisi laihdutusleikkausta ellei kyseessä olisi sängyn vankina, liikuntakyvyttömänä ja noin 350kg painavana oleminen ja 90% riski kuolla ilman leikkausta, sillä leikkaus on peruuttamaton ja voi aiheuttaa pahoja terveysongelmia koko loppu elämän ajaksi (erilaiset puutostilat, imeytymishäiriöt, suolen ja vatsan toiminnan häiriöt ja pahoinvointi, hiustenlähtö, anemia ym).

Ajatukseni kauneusleikkauksien takana

Mä itse uskon yksilönvapauteen ja siihen että jokaisella on oikeus tehdä ulkonäölleen mitä haluaa. Mä en vastusta tai tuomitse muiden ihmisten valintoja mitkä koskevat heitä itseään ja heidän omaa elämäänsä, ja mikäli joku haluaa muuttaa ulkonäköään kirurgisesti tai korjata jotain virheitä itsessään, on jokaisella siihen oikeus ja vapaus. Mikäli se parantaa heidän elämänlaatuaan kuten se on parantanut minun elämänlaatuani niin sanon että go for it.

Olen kuitenkin sitä mieltä että nykypäivänä eletään aivan liian ulkonäkökeskeisessä maailmassa ja paineet näyttää tietyltä ovat todella kovat. Itse olen operaatioideni aikaan elänyt vahvasti fitnesspiireissä jossa ulkonäkö on yksi tärkein asia mikä ihmisen arvottaa ja mistä ihmistä arvostellaan. Vaikka viimeisistä operaatioistani on jo neljä vuotta aikaa, on ulkonäkökeskeisyys vain kasvanut ympärilläni.

Liikunta ja hyvät elämäntavat, terveellinen ruokavalio ym ovat tärkeitä asioita juuri sen terveyden takia, mutta aika moni suorittaa niitä pikemminkin ulkonäkö kuin hyvä olo edellä. Mä tosin olen hypännyt siitä junasta pois kokonaan ja saanut tietynlaisen mielenrauhan viimeisen parin vuoden aikana. Olen itseni kanssa enemmän sinut kuin vuosikausiin enkä yritä enää pakkomielteisesti laihduttaa ja kuntoilla hampaat irvessä. Tietynlaisen ulkonäön tavoittelu ei ole mielestäni lainkaan tärkeää saati edes kiinnostavaa, ja ympyrät joissa olen joskus elänyt tuntuvat tosi kaukaisilta, ja se maailma ihan hirveän pinnalliselta.

Nämä erilaiset plastiikkakirurgiset operaatiot ovat aika laaja aihealue käsitellä ja kysymyksiä on varmasti paljon, joten jos joku mietityttää niin tähän postaukseen tai minulle voi laittaa suoraan kysymyksiä mikäli jokin kiinnostaa erityisesti. Voin tehdä aiheesta Q & A postauksen jossa avaan vielä paremmin askarruttamaan jääneitä asioita.

Queen Of Everything Instagramissa / Bloglovinissa / Facebookissa
Snapchatissa käyttäjätunnus queenofeve1808

 

Rumaa persoonallisuutta ei pelasta kauneuskirurgiakaan


Kaikki tietää varmasti ne päivät kun on tukka hyvin, kaikki hyvin ja voi vaan kysyä että näkyyks kello. On suorastaan silkkaa kauneuden tuhlaamista jos sattuu hemmetin hyvä päivä ja lookki toimii, hiukset on likaisinakin ja aamulla herätessä täydelliset, meikit istuu kasvoille 10+ ja kulmakarvat ovat on point. Pakko ottaa sata selfietä ja suorastaan harmittaa ettei ole syytä mennä ihmisten ilmoille, sitä kun just tänään sattuu näyttämään niin hyvältä. Lähikaupassa käydessä hymyilyttää ja kassan kanssa haluaa heittää parit hyvät läpät, ja kerrostalon roskiksillakin sitä kokee tarvetta flirtata naapurin ysikymppiselle papalle.

Sitten on niitä päiviä kun peili sanoo NO! Ja puhelimen etukamerakin sanoo HELL NO! Sitä rumaa pärstää ja päin hittoa olevaa tukkaa ei pelasta mikään, ei kaikki kalleimmat ja laadukkaimmat meikitkään eikä edes kymmenen filtteriä päällekkäin ja sitä oikein häkeltyy kuinka voikaan näyttää niin kamalalta. Mistä tuli kolmas leuka, miten noi silmäpussitkin tolleen pullottaa ja kaikissa kuvissa hölmö ilme ja katsoo kieroo vaikka kuinka yrittää. Ei tuu mitään, parempi pysyä neljän seinän sisällä.

On olemassa myös sellaisia päiviä jolloin fiilikset on vähän mitä sattuu ja voi kokea sekä ylpeyttä että ärtymistä itsestään. Parhaassa tapauksessa saman päivän aikana sitä oikein yllättyy kuinka hyviä kuvia tuleekaan ihan ensiyrittämällä, ja työpaikan vessan peilistä katsoo joku tajuttoman hyvännäköinen muija, mutta aamullahan vasta vitutti reisiläskit ja mahamakkarat, ja hyvä kun ei itkua vääntänyt kun tajusi olevansa ihan paska. Tästä tullaankin siihen että moni asia on omista fiiliksistä kiinni ja siitä miten siihen päättää asennoitua. Nämä voi olla jotain PMS-juttuja, naisten hullutuksia tai ihan vaan persoonakohtaisia asioita, mutta itse aina välillä olen jotain näistä ja näitä kaikkia. Mulla on hyviä päiviä ja huonoja päiviä, ja toisinaan sitä on vaan tyytyväisempi ja itsevarmempi kuin toisina päivinä.


Itse korostan aina sitä kuinka ketään ei pitäisi arvottaa ulkonäön perusteella, ja mä kiinnitänkin huomiota lähinnä ihmisten yleisolemukseen ja tietysti eniten siihen tärkeimpään, eli persoonaan. Pääasiassa katselen muita ihmisiä neutraalisti tai positiivisessa mielessä ellei oteta huomioon jotain todella silmiinpistävää asiaa kuten liian vahvaa rusketusta (itseruskettavien liikakäyttö), maksamakkaran väristä huulipunaa, tai yleisesti liian trashyä vaikutelmaa. Nämä kuitenkin ovat lähinnä henkilöiden omia valintoja eikä niinkään ulkonäön ominaisuuksia, joten toisaalta siihen voi vaan todeta että, whatever floats your boat, kukin päättää itse miltä haluaa näyttää ja se ei muille kuulu (näkyy kylläkin).

Siitä huolimatta etten itse arvota ihmisiä ulkoisen olemuksen mukaan ja erityisemmin kiinnitä huomiota muiden alipainoon/ylipainoon, rintojen/reisien/takapuolen kokoon ja malliin tms, huomaan tekeväni sitä itselleni. On vaikea olla objektiivinen kun on niin lähellä, ja kun asia koskettaa itseään ei enää samat opit toimikaan yhtä hyvin. Jos mä käsken muita olemaan murehtimatta heidän ulkonäkönsä mahdollisista puutteista tai jotain muutettavissa olevasta asiasta (kuten vaikka ylipaino), on aika järjetöntä etten itse elä sen oman ohjeeni mukaan. Practise what you preach…


Mä olen aina suhtautunut hyvin suopeasti kauneuskirurgiaan ja erilaisiin kauneuskirurgisiin pientoimenpiteisiin, ja olen sijoittanut itseeni ja ulkonäkööni yli viisinumeroisen luvun. Mulle on tehty mm. ylimääräisen vatsanahkan kiristysleikkaus ja ommeltu vatsalihakset vatupassin suoriksi, on kiristetty alleja poistamalla ylimääräistä nahkaa ja rasvaa, on tehty rasvaimua pariinkin kertaan ongelmapaikkoihin ja kohotettu rintoja ja noston lisäksi tungettu vielä implantit pitämään pakka kasassa jatkossakin. Sen lisäksi olen täyttänyt huuliani jo kolmesti ja aion tehdä sen neljännenkin kerran, mun kulmakarvoja on kohotettu botoxilla ja multa löytyy ripsipidennystä, hiuspidennystä ja ties mitä pienenmpää fiksausta.

Osan olen tehnyt siksi koska olen halunnut korjata tuhoamaani ulkonäköä saadakseni takaisin sen millainen oikeasti olen, ja osan taas siksi että kauneusihanteissani pyrin muokkaamaan itseäni tiettyyn suuntaan. En kuitenkaan halua ajatella että näiden tekeminen tai tekemättä jättäminen muuttaisi minua persoonana mitenkään parempaan suuntaan tai vaihtoehtoisesti tekisi minua huonommaksi jonkun silmissä. Suhtaudun itse näihin asioihin niin että koska ne ovat tehneet mulle paremman olon ja saan niistä mielihyvää niin ne ovat mulle hyviä juttuja. Mun kauneus ei määrity pelkästään sen ympärille kuinka kauniille näytän ulkoisesti, vaan hyvin pitkälle sen mukaan millainen olen sisäisesti. Rumaa persoonaa ei korjaa kallein kauneuskirurgiakaan ja mä haluan olla hyvä ihminen.


Se että haluan muuttaa, parantaa ja päästä eroon joistain asioista mun ulkonäössä ei kuitenkaan saa määrittää sitä millainen mä olen ihmisenä, ja olisin mä 30kg laihempi, nahkat niin kireällä että kyljet sois tai mitä vaan, mä en ole silti yhtään sen parempi ihminen silloin, enkä yhtään sen huonompi ihminen nyt. Mä oon silti se sama Eve. Oli mua leikelty tai ei tai on mulla huono hiuspäivä tai mikä tahansa, niin just tänään mä taas päätän että mulla on hyvä päivä ja oon kaunis ja arvokas ihminen kaikkine vikoineni, ja oon täydellinen just tällaisena kuin olen.

Queen Of Everything Instagramissa / Bloglovinissa / Facebookissa