Joskus ikääntyminen pelottaa

Mä olen jo 38 vuotias

Joskus ikääntyminen pelottaa. Ei pelkästään se oma ikääntyminen vaan myös muiden, esimerkiksi omien vanhempien. Tänä päivänä nelkyt on uus kolkyt ja mullekin aina sanotaan siitä kun olen niin nuoren näköinen. Ehkä olenkin ja joinain hyvinä päivinä menen kolmekymppisestä tai nuoremmastakin, mutta se ei silti poista sitä totuutta, että aika vaan menee eteenpäin eikä pysähdy vaikka mitä tekisi.

Täytän tänä vuonna 39 vuotta

Mun mielestä tuo on ihan käsittämätöntä. Ensi vuonna olen nelikymppinen bloggaaja. Tosin, nykyään enkä edes täällä portaalissa ole mikään vanhin bloggaaja. On normaalia elättää itsensä sosiaalisen median hommilla ja kyllä tätä elämää saa muutkin elää näkyvästi kuin parikymppiset. Ei kukaan pysy ikuisesti nuorena eikä mihinkään ole kirjoitettu ettei jotain saisi tehdä enää tietyn ikäisenä.

Omasta mielestäni olen vielä tosi nuori

Etenkin henkisesti. Toki ikääntyminen näkyy minussakin niin henkisesti kuin fyysisesti, mutta silti on tavallaan hauska huomata se, että silloin kun oli sen kakskyt vee, ajattelin että nelikymppisenä sitä on sitten jo todella vanha ja aikuinen. No ei ole. Ainakaan aikuinen. Tai ei sillä tavalla kun luulin että olisi ja miltä se tuntuisi.

Minä olen ikuisesti lapsi jollekin

Ja lapsena haluan pysyäkin. Olisi kiva jos omat vanhemmat eläisi hyväkuntoisina vaikka lähemmäs 100-vuotiaksi ja onhan se nykypäivänä ihan mahdollista. Olisi kiva olla itse vaikka 70-vuotias ja silti olisi oma äiti ja isäpuoli elossa. Saisi olla lapsi silloinkin. Sellaisia on olemassa, jopa vieläkin vanhempia mummeleita, kahdeksankymppisiä keillä on vanhemmat elossa (jos on saatu lapsi vaikka jo 18-vuotiaana). Ikääntyminen ei kuitenkaan poista sitä, että olet ollut jonkun lapsi ja olet sitä vieläkin.

Koskaan ei kuitenkaan tiedä mitä huominen tuo

Eikä sitä kuinka kauan täällä ollaan, iästä viis. Niinpä olenkin pyrkinyt näyttämään (ja sanomaan) läheisille kuinka tärkeitä he ovat ja viettämään perheeni kanssa niin paljon aikaa kuin suinkin mahdollista. Ylipäätään ihmisten kannattaa nauttia elämästään juuri nyt eikä vaan ajatella, että sitten kun. Sitä kun ei koskaan tiedä tuleeko sitä sitten kun -päivää ikinä. Ei kannata vaan säästää kituuttaa ja kannattaa pyrkiä toteuttamaan sellaisia unelmia joihin voi tarttua nyt heti. Silloin on ainakin varma, että se aika mikä täällä ollaan on hyvin käytetty.

Ikääntyminen tulee väistämättä vastaan meitä kaikkia ellei elämä lopu jo nuorena, joten siihen täytyy vaan opetella suhtautumaan oikein. Mikä sitten on oikea tapa? Ehkä se, että pyrkii nauttimaan tästä ainutkertaisesta tilaisuudesta.

 

♡ SEURAA MINUA ♡

Queen Of Everything Instagramissa Bloglovinissa / Facebookissa

Mun jouluaatto

Ihanaa joulua kaikille lukijoilleni ketkä viettävät joulupyhiään myös internetin ihmeellisessä maailmassa rentoutuen. Kuten lupasinkin niin blogini päivittyy myös joulupyhien aikana, joten ajattelin hieman kertoilla miten täällä päässä joulua vietellään.

Mun jouluun kuuluu tällä hetkellä pari ylimääräistä pientä tonttua, kun vajaan kolmen viikon ajan minulla on kaksi pientä chihuahuaa, Wanda ja Vea omieni Ingridin ja Silvian lisäksi. Pienten tassujen tepsutusta saa siis kuunnella joulun pyhät ja uuden vuoden ajan, on vähän kuin viettäisi joulua lasten kanssa. Leikkimistä, telmimistä ja hauskaa höpsöteltävää.

Täällä Helsingissä aattoaamu valkeni ihanan aurinkoisena ja raikkaana. Oli mukava mennä koirien kanssa lenkille ja sen jälkeen vielä pikaisesti piipahtamassa Sokoksella ja S-marketissa aamuysin aikaan. Keskustassa oli rauhallista, muutamia turisteja ja viime hetken lahjashoppailijoita, muttei missään tungosta. Ainoa mitä olisin toivonut olisi ollut lunta.

Vanhempani tulivat mun luokse aamupäivällä ja katseltiin yhdessä perinteiden mukaan joulurauhan julistus Turusta, syötiin vähän suolaista piirakkaa ja katseltiin jouluohjelmia. Sen jälkeen pakattiin koirat mukaan, käytiin puistossa ja siitä suunnattiin autolla vanhempieni kyydissä Jätkäsaareen.

Oli tosi kivaa vain olla ilman sen kummempia suunnitelmia ja tiukkoja aikatauluja. Oltiin jo etukäteen päätetty, että hengaillaan fiiliksen mukaan ja mennään siten miten parhaimmalta tuntuu. Niinpä päiväsaika vietettiinkin vanhemmillani syöden ja herkutellen ja ihan vaan ollen ilman sen ihmeellisempiä velvotteita.

Mä otin itse niin rennosti, että päätin jättää turhan meikkailunkin väliin. Jo aamusta mulle tuli suihkun jälkeen tunne etten halua upottaa itseäni hirveän pakkelikerroksen alle ja hikoilla jouluna täydet maskit naamalla, joten päädyin sitten laittamaan ihan superkeveän ja freshin meikin. Jopa irtoripset jätin väliin ja ripsariakin laitoin vain yhden kerroksen, joka kyllä kostautuu niin etteivät ripset pysy taivutettuina, mutta väliäkö tuolla. Juuri noin oli ihan paras olla. Rennosti turhia koreilematta.

Alkupaloina meillä oli erilaisia kaloja ja kylmiä salaatteja. Jo ensimmäinen haarukallinen toi muistot vuoden takaa: Tämä on juuri sitä jouluista juhlaruokaa. Ihanaa!

Päätin, että syön rauhaisaan tahtiin ilman ähkyyn tankkaamista ja me pidettiin reilun pituinen, ainakin puolituntinen tauko alkupalojen ja pääruoan välissä. Ei kyllä välttämättä ihan niin hyvällä menestyksellä…

Tuo suunnitelma ähkyttömyydestä ei kyllä jostain syystä onnistunut ihan suunnitelmien mukaan, sillä tämän aterian jälkeen tunsin itseni pari kolme tuntia lähes toimintakyvyttömäksi ja oli pakko vetää vajaan tunnin tirsatkin. Oikeastaan kaikki oltiin ihan koomassa, niin isäntäväki kuin koiratkin ja kuorsattiin ja koristiin porukalla jokunen tovi, haha.

Aika perinteistä jouluna, närästys iskee vähintään jos ei joku muu!

Myöhemmin illalla lähdettiin sitten koko konkkaronkka takaisin Töölön residenssiin odottelemaan pukkia. Minä kävin koirien kanssa puistossa ulkoilemassa ja sitten nautiskeltiin kylmää colajuomaa. Ihan oikeasti mitään muuta ei toviin voinut kuvitellakaan, niin täysi olo tuli jouluateriasta! Juustolautasen esiin nostaminenkin venyi varmasti parilla tunnilla. Niin oltiin kurkkua myöten täynnä jouluruoista.

Oltiin ilmeisesti kaikki oltu tosi kilttejä koska paketteja oli aika monta. Koiratkin sai pari yhteispakettia ja heti ne avattiinkin, mm. sydämenmuotoiset ”kalkkunapiparit” teki hyvin kauppansa ja karvanelikko torkkui koko illan pienet mahat pullollaan onnesta soikeana.

Tänään lähden koirien kanssa viettämään joulupäivää Jätkäsaareen vanhempieni luo. Rentoa joululöhöilyä on siis edelleen luvassa.

Instagram Stories päivittyy koko joulun ajan, joten kannattaa olla siellä mukana seuraamassa meidän puuhia!

♡ SEURAA MINUA ♡

Queen Of Everything Instagramissa Bloglovinissa / Facebookissa