Ensitreffit alttarilla – Kohtaloni?

Ensitreffit alttarilla

Mä en normaalisti katso juurikaan televisiota, enkä myöskään seuraa sarjoja. Nyt kuitenkin olen jostain syystä tehnyt poikkeuksen ja aloin seuraamaan Ensitreffit alttarilla -ohjelmaa, ihan sen ensimmäisestä jaksosta alkaen. Ohjelma on herättänyt mussa paljon tuntemuksia ja ajattelinkin pohdiskella niitä täällä.

Mietin lähtisinkö itse mukaan jos olisin sellainen ihan tavallinen keskivertoihminen. Ehkä voisin lähteä. Mun odotukseni parisuhteelta ovat realistisia ja olen hyvä sitoutumaan toiseen ihmiseen. Olen ihminen joka todennäköisesti voisi opetella rakastamaan jotain ja tutustua toiseen rauhassa, sillä ensihuuman ja ihastumisen sijaan odotan parisuhteelta enemmänkin yhdessä tekemistä ja kumppanuutta, sitä arjen jakamista. Toisaalta, kemian syntyminen ja ulkonäköasiat ovat hankalia ja pelkäisin ehkä sitä ettei valittu puoliso ole yhtään ulkoisesti miellyttävä. Uskon, että se on ehkä aika monen muunkin pelko, sillä kemiaa ei voi feikata.

Parien valinta

Ensitreffit alttarilla pareja on kolme. Aliisa ja Esa. Mari ja Petri. Johanna ja Markus. Esittelyjaksossa olin sitä mieltä että Aliisa on suloinen tyttö, Esa aivan ihana mies. Mari ihan perus ja Petri myös ookoo. Johanna kaunis ja todella mielenkiintoinen persoona, Markus aivan kamala. Kauhistelin hänessä kaikkea. Jostain syystä ärsyynnyin mielessäni.

Kun parit yhdistettiin niin ajattelin että voi ei mikä moka. Johannasta ja Markuksesta ei ole ikinä pariksi. Johannalle ei Markus kelpaisi ja ovat aivan eri maata. Olin mielessäni jopa hieman vihainen miksi tällainen pari mennään yhdistämään, kun eiväthän he sovi toisilleen ollenkaan.

Häät

Häät-jakso paljasti kuitenkin pareista paljon uusia ulottuvuuksia. Markus olikin komea ja hauska. Rento ja mukava. Ja Johanna vaikutti olevan todella mielissään. Heissä oli sitä jotain, varmasti jonkin verran myös kemiaa ja heitä oli helppo ja miellyttävä katsella. Tulin hyvälle tuulelle ja muutin mielipiteeni Markuksesta. Ensivaikutelma voi pettää. Markus jopa muuttui ihan komeaksi mieheksi silmissäni. Se on jännä  kuinka kokonaisuus vaikuttaa ja persoonalla on iso osa myös viehättävyyttä miettiessä.

Fiilikset Aliisasta huononivat, en oikein ymmärtänyt hänen käytöstään. Laitoin jännityksen piikkiin. Esa se nosti pisteitään olemalla rento ja ihana oma itsensä. Vau mikä mies! Mari ja Petri sen sijaan… nääh. Olipa jäykkää yhdessäoloa. Jokin tuntui kalvavan. Ehkä he eivät sovikaan toisilleen niin hyvin kuin ensin olisi voinut kuvitella?

Häämatka

Täytyy muistaa että kyseessä on tosi-tv ja monet asiat varmasti leikataan kuvausryhmän toimesta ja esitetään juuri niin, että meillä katsojilla säilyisi mielenkiinto. On mahdollista että paljon tuodaan esille erilaisessa valossa kuin todellisuus on ja vain lopputuloksella on merkitystä. Silti nyt alkoi tuntua jo huomattavasti erilaisemmalta kun pariskuntien häämatkat koittivat, onko se totta vai kuvitelmaa onkin sitten eri asia.

Yhteenmuutto

Johannan ja Markuksen kohdalla asiat vaikuttivat sujuvan. Aliisan ja Esan kesken taas ei, sillä Aliisa lähti heti viikoksi matkalle jättäen Esan omilleen. Mari ja Petri sen sijaan, huh huh. Täysin katastrofi. Tuntuu että nämä ihmiset eivät sovi toisilleen lainkaan ja puhuvat täysin eri kieltä. Tunnelma on jäätävä ja heitä kumpaakin on ollut jotenkin ikävä seurata. Tulee huonot vibat ja nolottaa heidän puolesta. Miten voikaan olla noin epäsopiva pari ja kökkö tunnelma…

Pitäisikö hakea ensi kaudella?

Ehkä ei kuitenkaan, mutta ajatusleikkinä se on ihan hauska. Aion kuitenkin seurata ohjelmaa ja olla fiiliksessä mukana, tämä kun herättää paljon ajatuksia ja ainakin itseni kohdalla jonkinlaista itsetutkiskelua. Voisinko mä olla tuolla? Miten minä reagoisin?

Tietysti se on helppo huudella kotisohvalta. Todellisuus on varmasti kovin erilainen asia ja etenkin silloin, kun tv-ryhmä on paljon mukana kuvaamassa. Asetelma on kaikin puolin erikoinen, mutta onhan myös niitä onnistujia ja Ensitreffit-pareja.

Seuraatteko te ohjelmaa? Voisitteko itse osallistua?

Tsekkaa myös postaukset

Järjetöntä parisuhdesekoiluaKaksi vuotta sinkkuna ja selibaatissaTaas paloi käpy TinderiinPääsenköhän koskaan naimisiin?Minähän en mitään miestä tarvi!Kaverin mieheen ei kosketaVoinko enää koskaan rakastua?Se tunne kun on perhosia vatsassaSeksi ja seksittömyys puhututtaa

 

Postauksen kuvat ilmainen kuvapankki Pixabay

Queen Of Everything Instagramissa Bloglovinissa / Facebookissa

Seksi ja seksittömyys puhututtaa

Seksi ja seksittömyys puhututtaa

Seksi. Hui kamala. Vaikka eletään jo vuoden 2017 loppupuoliskoa ja ylitsevuotavan seksuaalisuuden aikaa, olen huomannut että siinä samalla missä seksi on aiheena vapautunut todella paljon, on se joillekin ihmisille täysi tabu. Joidenkin mielestä edes seksittömyydestä ei saa puhua, koska se on sairasta ja perverssiä, tai vähintäänkin jonkinlaista huomionhakua. Mietitäänpä asiaa nyt ihan uudesta näkökulmasta: Miksei se vaan voisi olla ihan normaalia keskustelua, ilman sen kummempia leimoja?

Yleensä en lue itsestäni erilaisilla keskustelupalstoilla käytäviä keskusteluja, mutta Facebookissa tällainen pieni lipsahdus kävi kun muutama kaverini oli kommentoinut minusta julkaistua Iltalehden juttua. Siinä sitten väkisinkin tuli luettua muutama kommentti huuli pyöreänä, ja ihmeteltyä sitä millä vuosituhannella me eletään.

Hetken päästä kuitenkin muistin, että myös kaikenlaisilla (myös niillä ei niin kivoilla ja huonosti käyttäytyvillä) ihmisillä on pääsy nettiin, ja samanlailla he kirjoittelevat suu vaahdossa muihinkin uutisiin ja arvostelevat toisten valintoja, unohtamatta tietysti parjata ulkonäköä. Olihan se aika hassu lukea, kun joku 70-vuotias Pertti Perähikiältä toteaa minun elävän puutteessa siksi koska olen niin ruma. Jep, juuri siitä se johtuukin ja juuri puutteestahan jutussa oli kyse. Vai jäikö juttu lukematta ja luettu ymmärtämättä?

Seksistä ei tarvi jauhaa koko ajan, mutta miksei siitä voisi kuitenkin puhua?

Mulle seksi ja seksuaalisuus yleensäkin on aina ollut luonteva aihe puhua, mikäli siinä nyt mitään puhuttavaa on. Koen olevani seksuaalisesti avoin ja vapaamielinen ihminen, mutta minulla on omat moraalikäsitykseni: en esimerkiksi harrasta seksiä parisuhteen ulkopuolella enkä kovin kevyin perustein, koska sellainen ei sovi omaan elämäntyyliini ja arvoihini.

Nykypäivän kertakäyttöisestä deittailukulttuurista olen kirjoitellut blogiini pariinkin kertaan, ja myös siitä millaista on ollut näin aikuisemmalla iällä olla sinkkuna, tällaisella Tinderiin-, ym. deittipalveluihin sopimattomalla luonteella. Toimittajat lukevat erilaisia blogeja, ja niinpä minunkin ajatukseni pääsivät Iltalehden Seksi&Parisuhde -osiolle, kun ystävällisesti suostuin haastattelupyyntöön. Mitäs minulla on tässä on hävettävää? Ei kertakaikkiaan mitään. Kyllä minä voin näistä asioista puhua ihan omalla nimellä ja kasvoilla, kaikesta mahdollisesta negatiivisesta lieveilmiöstä huolimatta.

Seksistä puhuminen on huomionhakua

Näin bloggaajana (oli sitten kaltaiseni työkseen bloggaava, vaikkapa harrastelija tai jotain siltä väliltä) on normaalia olla esillä. Blogiani lukee jatkuvasti suuret määrät ihmisiä, ja olisi ristiriitaista vältellä julkisuutta ja näkyvyyttä, kun tavoitteena on juurikin olla jonkinlainen somevaikuttaja ja keskustelun sekä mielipiteiden herättäjä. Kaikkien ei tietty tarvitse tätä ymmärtää, mutta suuri osa ihmisistä nauttii blogeista, vlogeista ja erilaisista somepersoonista ja heidän tuottamastaan sisällöstä. Näin tää maailma pyörii nykyään, halusi sitä tai ei.

Se mikä ei blogimaailmaan kauhean vahvasti (ainakaan vielä) kuulu on seksi, ja seksistä puhuminen. Muutaman erotiikkaliikkeen bannereita on voinut näkyä blogiportaalien sivuilla, sillä itse portaalit ovat myyneet mainospaikkoja yrityksille. Sen sijaan itse blogeissa en ole koskaan tainnut tavata sisältömarkkinointia seksi-aiheella, vinkatkaa toki jos sellaisia on olemassa?

Ymmärrän kyllä, ettei esim. perheprofiloituun kuvaan sovi K18 aikuisten jutut sinne lasten kuvien ja kakkuohjeiden sekaan, mutta muunkinlaisia blogeja on olemassa, ja kaikilla on oma lukijakuntansa. Mä ehkä voisin olla sellainen joka puhuu myös niistä seksiasioista, kun pysytään asialinjalla. Siinä ei ole mitään pahaa eikä väärää, ja on ihan yhtä ookoo harrastaa seksiä kuin olla harrastamatta. Elämä on täynnä värejä ja vaiheita, jokaiselle omansa. Mä elän nyt tätä seksitöntä vaihetta ja olen ihan sinut sen kanssa. Toivottavasti kovin moni ei siitä mieltään pahoita, että näistäkin asioista jotkut haluaa lukea.

Lue myös kirjoitus Kaksi vuotta sinkkuna ja selibaatissa

Queen Of Everything Instagramissa Bloglovinissa / Facebookissa
Snapchatissa käyttäjätunnus queenofeve1808