Lähtö Tinderistä on taas lähellä

Mä oon tylsistynyt ja ennen kaikkea turhautunut Tinderistä ja ihmissuhteista

Niistä voisin jauhaa loputtomiin täällä blogin puolella loputtomiin, mutta en jaksa monesti viikossa kirjoittaa samasta aiheesta, vaikkakin parisuhteet, tunteet ja ihmisten käyttäytyminen erilaisissa tilanteissa on mun mielestä tosi kiinnostavia aiheita. Myöskin mun blogin analytiikan mukaan nämä aiheet on kiinnostavia myös teidän lukijoiden mielestä. Kaikki treffailua, miehiä ja ylipäätään ihmissuhteita ja henkilökohtaista elämää koskevat kirjoitukset ovat aina luetuimpia aiheita.

Nyt mä oon taas lähellä sitä hetkeä, että lähden ovet paukkuen Tinderistä, mutta koitan nyt olla järkevä aikuinen ja olla tekemättä sitä. Mä oon vaan niin tylsistynyt ja turhautunut siihen ettei mitään tapahdu, ja matchien kanssa ei jutut etene tai latistuu samantien. Tiedän, etten ole ainoa tämän asian kanssa ja olen netistä lukenut paljon avautumista siitä etteivät miehet juttele takaisin lainkaan tai jos niin hyvin laiskasti. Keskustelut kuivuvat kasaan nopeasti ja sellaista reipasta intoa ja toimintaa on hyvin vähän. Mä en jaksa sellaista.

Miksi sitten etsiä seuraa Tinderistä?

Tämä on kysymys johon en osaa vastata itsekään ja aika ajoin mietin, että mitä helvettiä mä siellä teen?Tinderistä on muodostunut mulle tällä hetkellä hieman sellainen paikka, etten rehellisesti tiedä mitä ihmettä sen kanssa pitäisi tehdä. En oikein ole kiinnostunut siellä olevista miehistä enkä mitenkään erityisemmin kaipaa seuraa, mutta toisaalta pysyvä parisuhde olisi kiva asia. Menin sinne siksi, koska koin ajan menevän liian nopeasti eteenpäin ja minun ollessani täysin passiivinen ja pelkäsin huomaavani, että yhtäkkiä onkin kulunut kymmenen tai kaksikymmentä vuotta ja olisin edelleen yksin.

Toisaalta nyt mietin, että olisiko se sitten paha asia? Kyllähän maailmassa on paljon itsenäisiä ja parisuhteettomia ihmisiä ketkä nauttivat elämästään juuri niin. Niinhän minäkin. Tietysti olisi ihana kokea ihastumisen tunne ja perhosia vatsanpohjassa, mutta niitä tunteita ei vaan ole eikä näytä tulevan. Ehkä juuri sen takia olenkin niin tylsistynyt ja passivoitunut kun olen jo unohtanut millaisia tunteita sitä edes voi kokea?

Näistä mun pohdinnoista voisi kirjoittaa vaikka romaanin ja tuntuu, etten edes mitenkään saa jäsenneltyä kaikkia eri ajatuksia näihin postauksiin kun niitä on niin paljon. Mä nyt vaan selitän jotain ja menen silleen omalla hyvällä flow’lla, ehkä tästä joku tajuaa jotain.

Nyt kaipaan vertaistukea… Kannattaako siellä olla? Voiko sieltä löytyä mitään vai voiko kulua vuosiakin ilman onnistuneita treffejä?

♡ SEURAA MINUA ♡

Instagramissa Bloglovinissa / Facebookissa

Treffaan enemmän vanhempiani kuin miehiä

Treffaan tällä hetkellä enemmän vanhempiani kuin miehiä. Tosin niinhän se on ollut aina, mutta nyt tämä erityisesti korostuu kun ajattelin, että tänä vuonna mulle tulisi enemmän treffejä, vaan kolmiin ovat jääneet kun ei hommat etene. Mun lauantait siis on ja pysyy jatkossakin vanhempieni luona vierailulle pyhitettynä ja villit sinkkuviikonloput kuluu missäpä muuallakaan kun isäpuolen lihapatojen ääressä ja äidin kanssa höpötellen.

Tällä hetkellä olen kurkkuani myöten täynnä Tinderiä, enkä jaksa oikein edes selailla moista sovellusta. On ihan helvetin turhauttavaa nykyään saada edes matchia, se ei ilostuta mua eikä hyödytä vaikka sen saisi vastapuolen Gold -sovelluksen avulla, sillä vastapuoli ei silti vastaa tai juttele sanaakaan. Ihan hullua! Mun ymmärryksen mukaan Tinder Goldin omaavat näkevät etukäteen ihmiset ketkä heistä ovat tykänneet ja pääsevät sen mukaan valikoimaan itselleen seuraa, mutta vaikka tulisi valituksi niin ei puhettakaan että jotain keskusteltaisi. Juttelua ei siis vaan synny vaikka matcheja tulisikin, enkä ymmärrä moista epäsosiaalisuutta. Kai sitä sitten niin moni vaan pelaa huvikseen eikä aikomuskaan ole jutella. Silti, mä en jumalauta tajua.

Viime lauantai oli kiva istuskella ihan vaan rauhassa vanhemmilla ja nauttia hyvästä ruoasta ja viinistä.  Kivaa siellä on aina, ja kieltämättä mun vanhemmat on mulle ykkösasia oman itseni jälkeen elämässä. Niiden kanssa vietetty aika ei ole koskaan turhaa.

Mitä tähän treffielämään tulee niin mä en jaksa tämmöistä jos se alkumetreiltä lähtien on yhtä sekoilua. Mua oikein ärsyttää tästä nyt edes kirjoittaa. Treffaan ihan mielelläni uusia ihmisiä, mutta tällä hetkellä tuo ei oikein ota tuulta purjeisiinsa. Noh, ei mulla toisaalta ole mitään hätääkään ja viihdyn hyvin yksinkin, olisin vain toivonut hieman aktiivisempaa treffielämää kun siihen vihdoinkin rohkenin lähteä.

Tällä hetkellä mulla on muutama match olemassa, mutta en jaksa väkisin vääntää juttua kun mikään maailman temppu ei toimi. Aina välillä matcheja on enemmänkin ja jotain siinä yritetään jutella, mutta ei. Ei vaan lähde lentoon, tai jos lähtee niin miehet tekee oharit todella nopeasti. Itseasiassa, näistä ohareista mulla olisikin muutama hauska (ja asianomaisille itselleen äärimmäisen häpeällinen ja nolo) tarina kerrottavana, anonyymisti toki. Muutama sen luokan törppö on nimittäin ehtinyt tulla jo vastaan, että niitä olen joutunut ihmettelemään ihan tosissani.

Luin jokin aika sitten Ollilan Lauran blogipostauksen Lista heikkojen hetkien varalta jossa hän luetteli varsin humoristisesti miehiä jotka olivat enemmän tai vähemmän virheitä hänen elämänsä aikana. Tuo blogipostaus kannattaa ehdottomasti lukea, se on mielestäni tosi hauska kaikessa karuudessaan. Itselläni ei ole mitään pahaa sanottavaa eksistäni ja heitä arvostan suuresti, jokaista omalla tavallaan, mutta jonkin verran törppöjä Tinderkohtaamisia on tässä tullut todistettua.

Mietinkin, että muutama törppö vielä lisää niin jonkinlaista juttua on varmasti luvassa. Kiinnostaako teitä lukea enemmän Tinderkohtaamisista?

♡ SEURAA MINUA ♡

Instagramissa Bloglovinissa / Facebookissa