Menisit sinäkin oikeisiin töihin

Pari päivää sitten luin jutun Lainahöyhenissä blogin Instagram-tilin varastamisesta. Siitä oli tehty uutinen Helsingin Sanomiin ja sain myös tiedotteen yhteiseltä mediataloltamme A-lehdiltä.  Tämän jälkeen tein kaksoistunnistautumisen ja uudet varmenteet sosiaalisen median tileihini ja muistutin itseäni taas tietoturvariskeistä. Paska juttu, ei voi muuta sanoa. Harmittaisi varmaan itse kutakin.

Instagram-tili on nyt saatu palautettua, kiitos hyvien kontaktien ja se on kunnossa. Yksi asia kuitenkin jota jäin pohtimaan oli taas ihmisten reagointi asiaan. Se kommentointi ja ihmisten pahansuopuus oli suorastaan kuvottavaa. Mä en vaan voi ymmärtää kuinka ääliöitä ihmisiä on olemassakaan. Joo, en nyt jaksa enää silitellä kenenkään päätä ettei kukaan vaan loukkaantuisi sanavalinnoista. Aivan ihmeellisiä urpoja sitä on vielä nykyaikana olemassa kun ei tajuta mitään maailman menosta. Hohhoijaa. Sitten suureen ääneen lauotaan niitä omia mielipiteitä jonain suurenakin totuutena. Millaistahan heidän elämänsä noin muuten on? Ovatko kovinkin suosittuja työpaikoilla ja ystäväporukoissaan? Varmaan tosi mukavia ihmisiä, heidän seurastaan varmaan suorastaan kilpaillaan.

”Menisit sinäkin oikeisiin töihin”

Tuo kommentti nousi taas useaan otteeseen esille kun ihmiset ottivat kantaa tähän uutiseen. Mitä ne on ne oikeat työt? Siis onko ne vain lääkärin, sairaanhoitajan, poliisin ja palomiehen ammatit vai pitääkö olla metsässä puutöissä, maatalouslomittajana käsi lehmän perseessä vaiko saako tehdä jotain kevyempää hommaa? Lakaisukoneenkuljettaja ja roskakuski on ookoo vaikka aika amistahan se on, mutta parempi on jos työ on jotain missä kärsit ja raadat ja mikä vituttaa sua. Se on sitä oikeaa työtä.

Oikeisiin töihin ei luetella sirkustaiteilijoita/muita taiteilijoita, muusikoita eikä kirjailijoita, sehän on pelkkää hurvittelua ja hulluttelua ja höpönlöpöä. Kunhan on jotain soitellut ja maalaillut. Kevyttä ja turhaketta siis. Myöskään stand up -koomikot saati näyttelijät eivät kyllä mitään oikeaa työtä tee, sillä ihmisten elämään ei ilo, nauru ja viihde saa kuulua. Lehtien toimittajat, bloggaajat, vloggaajat ja Youtubeen sisältöä tuottavat ovat myös ihan jonnin joutavaa porukkaa. Ei maailma sellaisia tarvi. Ihan turhaa työtä. Lopettais kaikki nekin ja menis vaan toimistoihin, kaupan tiskille tai vaikka rakennuksille siivoamaan. Se on oikeaa työtä se.

Samalla voidaan lopettaa kaiken maailman höpösarjat ja tv-realityt kun eihän niitä kukaan katso. Kansaa kiinnostaa vain Ylen uutiset, säätiedotus ja joskus uusintana Tuntematon sotilas. Muu kaikki on ihan turhaa. Ei semmosia kannata kenenkään tehdä kun eihän ne oo mitään oikeita hommia. Ihan turhaa huuhaata. Menkää vaan niihin oikeisiin töihin.

Se on kuitenkin jännä, että kun se oikeisiin töihin mennyt tyyppi tulee sieltä oikeista töistä, niin se aika monessa tapauksessa haluaa vaan heittää oikoselleen sohvalle ruoto suorana ja nostaa jalat ylös. Se oikeisiin töihin mennyt tyyppi alkaa katsoa telkasta/puhelimesta/tabletista/tietokoneelta (tai kuunnella radiosta tai lukea lehdestä) niitä jonninjoutavien tyyppien juttuja viihtyäkseen ja rentoutuakseen. Siis niitä juttuja mitä ne tyypit on tehneet leikkitöikseen, vaikka ihan turhiahan ne on mutta kuitenkin.

Että mitäs jos jokainen mentäis vaan niihin omiin töihimme, oikeisiin tai ei? Jokaiselle työlle on tietty rooli ja tarve, ja jokaiselle palvelulle kuluttajansa. Se, ettet sinä arvosta ja tarvitse jotain tiettyä tehtävää maailmassa ei tarkoita etteikö se ole jollekin toiselle merkityksellinen. Toiset maalaa, toiset laulaa, toiset tanssii, toiset keksii tarinoita ja toiset kirjoittelee höpönlöpöä ja räpsii merkityksettömiä kuvia Instagramiin. Vaan kun joillekin ne ei ole höpönlöpöä ja niillä on merkitystä. Yksikään jos niistä iloa saa elämäänsä niin se työ ei ole ollut turhaa.

Kuvat ilmainen kuvapankki Unsplash

♡ SEURAA MINUA ♡

Instagramissa Bloglovinissa / Facebookissa

Elä unelmaasi tästä päivästä lähtien

Älä unelmoi elämääsi vaan elä unelmaasi

Siinä on todella hieno sanoma ja motto jota kannattaa yrittää seurata. Mulla on ollut monia mottoja elämän aikana, osa vakavissaan, osa vitsillä. Aika monen nimeen kuitenkin vannon ja nyt tässä iässä alkaa olemaan jo kokemusta siitä, että ovatko nämä motot ja sanonnat kuinka järkeviä ja totuudenmukaisia ja sopiiko ne omaan persoonaan ja elämäntyyliin vai ei.

”Asialliset hommat hoidetaan ja muuten ollaan kuin Ellun kanat” sekä ”Älä tee sitä tänään minkä voit jättää tekemättä huomennakin” kuuluvat ehdottomasti näihin humoristisiin mottoihini, mutta nekin ihan aiheesta. Ei ole ollenkaan mitään tyhmiä juttuja ja helpottaa kummasti elämää kun ottaa rennolla otteella. ”Hullu paljon työtä tekee, viisas pääsee vähemmällä” on myös eräs lempisanonnoistani. Eikä suotta. Sillekin on paikkansa. Nämä ovat kuitenkin asioita jotka ärsyttävät monia. Näin ei saisi ajatella. Näin ei saisi olla eikä elää. Pitäisi tehdä asiat toisin, niin kuin jonkun toisen mielestä on hyvä. Pitää elää oravanpyörässä, kärsiä ja ahkeroida. Olla nöyrä ja raataa töissä.

Mä olen eri mieltä ja siinä kohdassa tullaankin erääseen jo 15 vuotta mukanani seuranneeseen sanontaan. ”The only way to avoid criticism is to do nothing, say nothing, be nothing”. Makes sense, right? Mä olen aina ihaillut ihmisiä ketkä on elänyt mun unelmaa, ja mä oon unelmoinut siitä elämästä vuosia. Mä en nyt tarkoita sitä, että unelmoisin jatkuvasti lottovoitosta ja huvipursista Puerto Banuksen satamassa tai siitä, että voisin elää miljonäärinä matkustellen ympäri maailmaa, mutta kyllähän mä sitä ihailen ja semmonen olis kivaa. Oon aina kummeksunut niitä ihmisiä ketkä eivät jättäisi päivätöitään voitettuaan lotossa, eivät matkustelisi, eivät keksisi uutta tekemistä, eivät haluaisi osallistua hyväntekeväisyyteen ja vapaaehtoistyöhön. Mutta niin, hekin varmaan ihmettelevät mua ja mun valintoja. Me ihmiset tosiaan ollaan kovin erilaisia.

Mun unelmat on kuitenkin pääasiallisesti toteutettavia asioita, eivätkä välttämättä edes sellaisia joiden eteen täytyisi hulluna ahkeroida ja raataa työelämässä ja suorittaa, vaan pikemminkin asioita jotka voin mahdollistaa itselleni jollain toisella tapaa, esim. tekemällä erilaisia valintoja ja olemalla rohkeampi elämässä.

Älä unelmoi elämääsi

Älä odottele sitä päivää sit kun, koska sitä sitku-päivää ei välttämättä tule. Tietyssä määrin on järkevää säästää tulevaisuuteen ja tehdä töitä jotta eläke kertyy, etenkin kun emme tiedä tulemmeko eläkettä koskaan saamaan. Mutta onko järkevää olla elämättä nyt, kituutella ja vain säästää? Olla tekemättä asioita siksi, koska nyt ei voi, vaan vasta sitten myöhemmin? Elä unelmaasi nyt ja pyri toteuttamaan sitä aktiivisesti koko ajan, eikä niin että se on mahdollista vasta joskus tulevaisuudessa.

Mitä jos sitä myöhemmin ei tule? Sairastuu vakavasti eikä pysty enää myöhemmin niitä unelmiaan toteuttamaan? Läheinen kuolee tai itse kuolee? Elämä voi muuttua koska tahansa joten itse suosittelen hetkessä elämistä. Toki jonkin verran kannattaa tulevaisuuteenkin katsoa, mutta sen varaan ei kannata rakentaa mahdottomia oletuksia ja toiveita mitä et voi edes varmuudella tietää tapahtuvan. Olet varma vain tästä hetkestä, et edes huomisesta, joten sen mukaan on elettävä.

Jos on lapseton sinkku, niin sitä suuremmalla syyllä kannustan mahdollisimman ”itsekkääseen” elämäntyyliin. Turha sitä on rahakirstun päällä istuskella jos ei ole ketään perimässäkään. Hautuumaalla ei jaeta palkintoja siitä kuka on rikkain vainaja ja ainoa joka niistäkin säästetyistä rahoista hyötyy on pahimmassa tapauksessa valtio. Itsellään jäi sitten elämä elämättä kun joka penni piti säästää ja kitsastella, ja omasta elämästä 2/3 tuli pyhitettyä töissä raatamiselle mistä kiitoksena on… noh, mitä kullakin.

Elä unelmaasi

Mä oikeesti kannustan kaikkia ihmisiä jahtaamaan niitä omia unelmia ja tekemään jotain konkreettista niiden eteen. Mulla meni monia vuosia hukkaan kun en tajunnut tätä, mutta nyt kun tajuan niin hyödynnän kyllä mahdollisuuden. Ehkä en vain aiemmin ollut tähän kaikkeen valmis ja tarpeeksi rohkea, mutta nyt olen. Mä en enää niin pelkää sitä riittääkö rahat enkä mieti kuinka paljon pitää tienata kun se raha ei määritä kaikkea. En myöskään pelkää työpaikkojen vaihtamista, itsenäistä yrittämistä, uusia mahdollisuuksia, ihmisiä ja paikkoja.

Ymmärrän joka päivä paremmin ja paremmin miten ne jotkut tosiaan vain jätti kaiken ja lähti muiden mussuttaessa kuinka ne ei voi kun on työt ja perheet ja talolainat. Jännä juttu, mutta maailma on täynnä myös reissaavia perheitä jotka elää unelmaansa. Ne on vaihtaneet töitä, hankkineet etähommia, ottaneet virkavapaata tai irtisanoutuneet kokonaan. Ne on myyneet talonsa tai pistäneet vuokralle, pakanneet kamansa ja lähteneet jahtaamaan sitä unelmaa ja tekemään elämästään sellaista kuin haluavat.

Sitä mä ihailen. Sitä, ettei unelmoi elämäänsä vaan elää unelmaansa. Siihen kannustan teistä ihan jokaista ja vaikka tässäkin kirjoituksessa on paljon juttuja jotka eivät päde kaikkiin, niin toivon että moni kuitenkin tajusi sen idean huolimatta siitä mikä se oma unelma on. Asiat ei aina oo niin helppoja, mutta usein ne ei kuitenkaan oo mahdottomuuksia missään muualla kuin meidän omissa ajatuksissa. Elä unelmaasi ja uskalla toteuttaa sitä sun juttua.

Malja sille, malja sulle, malja mulle ja malja kaikille mahdollisuuksille jotka vaan odottaa sitä, että me toteutetaan ne!

Psst! Muista tsekata arvonta Hehkuva Dermosil kesämeikki -postauksesta ja osallistu blogissa sekä Instagramissa. Koodilla eveliina18 koko tämän viikon Dermosilin nettikaupasta tilaukset ilman postikuluja!

Jos haluat seurata matkaani ja meininkiä niin pysy kuulolla blogissa ja siirry virtuaalisesti Espanjaan mun Instagram Storyissä. Eli laitappa queenofeve seurantaan!

♡ SEURAA MINUA ♡

Instagramissa Bloglovinissa / Facebookissa