Miesten läskiviha ja tietokirjailija Petteri Järvinen

Miesten läskiviha – Mistä kohusta puhutaan nyt?

Petteri Järvinen on suomalainen, reilu viisikymppinen tietokirjailija, tietotekniikka-asiantuntija ja kolumnisti, joka mm. kouluttaa SoMe-käyttäytymistä muille, ja antaa vinkkejä siihen kuinka välttää mokailut internetissä. Niin. Älä tee kuten minä teen vaan kuten minä sanon?

Facebookissa Järvinen päätti sitten jakaa ”selfien” (lehtijuttu mm. täällä ja täällä) jossa kuvasi reippaasti lentokoneessa vieressään istuvaa/lepäävää henkilöä ja viittasi kommentillaan lennosta tulevan pitkän… Kun ihmiset reagoivat tähän julkiseen bodyshame-statukseen negatiivisesti ja kritisoivat sitä, päätyi se uutisoitavaksi ja Petterikin myönsi mokanneensa ja päätti pyytää anteeksi. Siis niiq ihan vilpittömästi. Sori siitä hei jos joku loukkaantui.

Viisikymppisten miesten ongelma?

Valitettavasti Petteri Järvisen kaltaisia miehiä on muitakin (epäilemättä myös naisia, mutta miehet ovat ylivoimainen enemmistö) jotka harrastavat erityisesti naisten ulkonäön arvostelua ja etenkin ns. bodyshamingia. Suurimmaksi osaksi muiden ulkonäön negatiivinen arvostelu ja jonkinlainen vihjailu huonommuudesta koskee lähinnä ylipainoisia naisia.

En tiedä mikä on se kipinä joka sytyttää erityisesti naisiin kohdistuvan läskivihan liekkeihin, ja miksi se suurimmaksi osaksi tulee yli viisikymppisiltä miehiltä? Toki tähän osallistuu kaiken ikäiset miehet, mutta tämä vanhempien ukkojen suunsoitto ylittää keskiarvon reippaasti ihan minun omalla kokemuksellakin. En tiedä voiko syynä olla mieshormonin vähentyminen, kunnon rapistuminen, oman kuolevaisuuden tajuaminen tai jonkinlainen katkeruus menetetystä nuoruudesta ja orastavasta impotenssista vai mistä, mutta jostain se naisviha ja erityisesti lihavien naisten vihaaminen kumpuaa. Jostain syvältä, ja siellä on pimeää ja haisee.

Lihavalle naiselle tulee muistuttaa että hän on lihava

Järvisen ”selfietä” ei selitä mikään muu kuin tarve pilkata ylipainoisia ihmisiä. Se, että hänen kohteikseen on valikoitunut naisia ja hän on tehnyt tätä aiemminkin viittaa selvään asenteellisuuteen, ja on silkkaa sinisilmäistä typeryyttä edes yrittää kuvitella tai kääntää asiaa muuksi.

Ikävä kyllä monet Petteri Järvisen kirjoitusten komppaajat (95% miehiä) eivät omaa tarpeeksi tunneälyä tai sosiaalisia taitoja ymmärtääkseen mikä siinä kuvassa ja kommentoinnissa oli oikeastaan se syvin ongelma. Itseasiassa, Petteri Järvisen Facebookkia selatessa minut valtasi aivan mieletön myötähäpeä kun bongasin kasan yli viisikymppisiä miehiä purkamassa läskivihaansa ilmoille. Omilla kasvoillaan, jotkut jopa työpaikkansa tiedot näkyen. Ei heitä hävetä. Se on heille ihan ookoo ja normaalia. Ylipainoisia naisia saa arvostella ja lihavaa naista pitää käskeä laihduttamaan, eikä isoperseiset saa ulista ja loukkaantua turhasta. Kas kun eivät sylje kadulla päälle. Ei kun, itseasiassa jotkuthan sylkevät, sekin on nimittäin nähty.

Näinpä taas niiden viisikymppisten miesten läskiviha pääsi valloilleen:

”Joillekin tulisi myydä lippuja vain lentorahtipuolelle.”
”Paskaako teille muijille mitään selittämään. Laihduttakaa!”
”Jokohan olisi hyvien isoperseisten ihmisten aika rauhoittua”
”Onneksi on toi rasvaimu? Saattaa jäädä tosin peräpää ryppyyn…”
”Näille lesbo-ulisijoille ei pidä antaa periksi. Olisit vaan ollut mies ja pitänyt isosti tulleen naisen kuvan.”
”Ihana huomata, että osa jaksaa näpytellä sokerisilla sormilla niiden seitsemännen ja kahdeksannen munkin välissä kuinka vaatii anteeksipyyntöä!”

Saara Sarvasta lainatakseni:

”Sitten kun lihavuuteen voidaan vihdoin suhtautua vähän vähemmän vihamielisesti, on paremmat ja tutkitusti toimivat tavat lisätä yksilön terveyttä ja hyvinvointia helpompi omaksua käyttöön. Niin kauan kuin lihavia ihmisiä hävettää syödä julkisilla paikoilla, käydä kuntosalilla, nauttia rannalla, olla baarissa tai istua lentokoneessa sen takia, että aina on olemassa riski joutua “selfien” taustalle ilman, että sitä saisi kyseenalaistaa tai pyytää selitystä, on keskustelukulttuurissamme jotain todella pahasti vialla.”

Queen Of Everything Instagramissa Bloglovinissa / Facebookissa
Snapchatissa käyttäjätunnus queenofeve1808

Nettikeskustelujen henkisesti rumat ihmiset

Henkisesti rumat ihmiset

Facebookin Äitylit sekä Mutsit vs. Faijat ryhmissä Ilta-sanomien juttu minusta oli nostanut tuttavieni ja ystävieni mukaan aikamoisen keskustelumyräkän. Molempiin ryhmiin kuuluu lähipiiristäni varmaan ainakin viitisenkymmentä ihmistä, joten erinäisiä yhteydenottoja kera hämmästelyn ja kummastelun ne aiheuttivat, ja moni kertoi minulle ettei pysty kyseisiä keskusteluketjuja edes lukemaan kun on verenpaineet tapissa tai suoraan sanoen vituttaa.

He kertoivat, että sen ohella että osa keskustelijoista kommentteineen oli positiivisia tai neutraaleja, osa kommenteista oli todella ala-arvoisia tai jollain tapaa vihamielisiä. He ihmettelivät kuinka jotkut kehtaavat kirjoitella sellaisia näissä ryhmissä omilla nimillään ja kasvoillaan, mutta itseasiassa minä en ihmettele. Se on minulle varsin tuttua.

Henkisesti rumat ihmiset ovat netissä kuin kaloja vedessä

Käytettyäni nettiä todella aktiivisesti nyt noin 18 vuoden ajan ja ollessani vuosikausia erilaisten nettisivustojen ylläpidossa sekä blogatessani työkseni, olen huomannut että netissä tyhmyys tiivistyy. Niin. Aika harva ihminen oikeasti kehtaa kasvotusten kadulla mitään sellaista sanoa mitä netissä sanovat. Monelle internet on jonkinlainen todellisuudesta irrallinen rinnakkaismaailma missä voi kirjoittaa mitä vain. Voi sanoa mitä sylki suuhun tuo koska koetaan etteivät samat käytössäännöt koske siellä. Sehän on vain netti.

Itsekin olen vaalinut joskus aika kovia arvoja ja ollut hyvin ulkonäkökeskeinen ihminen, mutta siltä kohdin omatuntoni on puhdas että voin sanoa etten ole ikinä sortunut muiden ulkonäön herjaamiseen tai mihinkään epäasialliseen loanheittoon tai vihapuheeseen. Ihmisten käytöstapoja olen kyllä arvostellut ankaraankin sävyyn, mutta niin mielestäni pitääkin. Huonosta käytöksestä saa ja pitää sakottaa.

Mielipide luodaan sen perusteella mitä tietoa annetaan

Ilta-Sanomien nettiversion jutussa ei korostettu sitä kuinka menin ensimmäisiin leikkauksiin vasta tehtyäni pitkään laihdutus-urakkaa, ja kuinka takanani oli ollut parhaimmillaan jopa 70kg pudotus (joka kyllä oli itse lehtiversiossa mutta nettikirjoitus on aina suppeampi). Tekstissä ei myöskään mainittu sitä että laihdutustani ja hoikemmassa kunnossa pysymistä on varjostanut sairastamani ahmintahäiriö, joista kumpainenkin tieto voi olla lukijalle jossain määrin merkittäviä asioita. Ahmintahäiriöstä ei kuitenkaan tässä yhteydessä haluttu puhua, sillä ahmintahäiriö ei ollut jutun pääidea. Se oli puhtaasti se millaista on olla jollain tapaa ”poikkeava” nykypäivän kauneusihanteiden vallitessa, ja millaisia ulkonäköpaineita se voi aiheuttaa.

Nettikiusaajien, koulukiusaajien ja työpaikkakiusaajien sukupolvi

Niin tai näin, ilman taustatietoja tai syvempää tuntemusta, ihmiset haluavat aina sanoa sanottavansa, etenkin silloin jos se on jotenkin negatiivista. Suomessa on sananvapaus ja jokaisella on oikeus kertoa mielipiteensä, mutta usein kannattaisi ehkä punnita miten asiat ilmaisee ja toisinaan myös sitä miksi tuntee niin kuin tuntee? Ne samat arvostelevat ihmiset kuitenkin itkevät lehtien sivuilla ja erilaisissa nettiryhmissä lapsiensa koulukiusausta ja syrjintää, tosin osa näiden ihmisten lapsista on varmasti myös itse koulukiusaajia, tai ainakin tulevia sellaisia vanhempiensa käytöksen perusteella. Huomattuani läheisteni järkytyksen voin vain ihmetellä: Näinkö puhutte ihmisille, sanoisitteko kasvokkain, kehtaisitteko? Sellaisia arvojako opetette lapsillenne? Sanoisitko saman äidillesi tai sisaruksellesi? Minä olen mieluusti vaikka ikuisesti lihava ennemmin kuin henkisesti ruma.

Sun sanat kertoo enemmän susta kuin musta

Nettikeskustelut mä jätän ihan oman onnensa nojaan, mutta tämän blogin kautta saamani palautteen otan vastaan, niin hyvässä kuin pahassa. Kaiken ei todellakaan tarvi olla positiivista, neutraalia kommentointia ja asiallista kritiikkiäkin on olemassa, mutta vihapostiltakaan ei voi välttyä vaikka se vain minun silmilleni jääkin.

Tähän mennessä, tähän aiheeseen liittyen saamani positiivinen tai neutraali palaute on annettu joko Facebookissa oman nimen ja kasvojen kera, tai sitten sähköpostitse tai blogikommentteihin niin että ihminen on jollain tapaa personoitunut (vaikkapa luovuttamalla oikean, toimivan sähköpostiosoitteensa). Ne muutamat blogiini tulleet vihamieliset ”olet vastenmielinen selkärangaton läski” tyyppiset kommentit ovat tulleet anonyymeistä lähteistä kera feikkiosoitteiden (yllätys!). Olisi hauska nähdä kuka sellaisia kommentteja oikein kirjoittaa ja millä meriiteillä, mutta sellaista tuskin tulee koskaan tapahtumaan.

Opettavaisia ja hienoja hetkiä

Mun mielestä se mikä on tässä kaikista mahtavinta on se että mä uskallan ja kehtaan olla mä, vikoineni päivineni. Tein erittäin julkisen ja rohkean teon esiintyen omalla nimelläni ja kuvillani valtakunnan toiseksi suurimmassa lehdessä, etusivun lööpeissä, aukeaman kokoisessa jutussa ja viikkoa myöhemmin nettijulkaisussa puhuen tabuna pidetystä aiheesta. Elämäni vastoinkäymisistä, opetuksista ja omista virheistäni koko kansan edessä puhuminen on sellainen asia mistä mä voin olla ylpeä ja mihin ei varmasti kovin monella kantti riittäisi, ja kaikista mahdollisista selkäni takana tapahtuvista paskakommentoinneista tai tulevista vihaviesteistä huolimatta, se on tärkeintä että mä itse tiedän kuka ja mitä mä olen ja pystyn nukkumaan yöni hyvin.

Läheisiltä saatu palaute myös kannustaa, ja jos miettii niin aika kauniita sanoja ihmisiltä ketkä oikeasti tuntevat minut ja tilanteeni, ja ovat eläneet tätä elämää kanssani eivätkä vain lue sitä jostain lööpeistä.

Yksi entisistä kumppaneistani: ”Hieno juttu toi iltasanomat. Minusta ansaitset sen koska blogiisi kirjotat tosi rohkeasti itsestäsi ja paino-ongelmista ja elämän ongelmista. Vaatii paljon rohkeutta ja tietynlaista itsensä hyväksymistä sellaisena kun on ja kirjoittaa noin vapaasti kaikkien nähtäville nettiin. Oot kyl aina osannu hyvin kirjoitella forumeilla ja muilla sivustoilla mutta ainakin minun mielestä kun blogiasi olen lukenut niin huomaa että olet kasvanut ihmisenä myös henkisesti. Musta on hienoa olet myös päässyt matkusteleen ja tekee noita asioita mitä halusit nuorempana jo. Mukava nähdä että sulla menee hyvin.”

Monivuotinen miespuolinen tuttavani: ”Helvetti miten rohkea avautuminen iltasanomissa! Monella ei pokka kestäis moista. Hyvä Eve! Tunnusbiisiksi sulle sopis oikein hyvin Dream Theaterin As I am. Saa nähä, alkaako paska lentämään, vihaajat vihatkoon!”

Niin. Näin erilailla ihmiset reagoi. Vihaajat vihaa ja mä laitan tuon Dream Theaterin As I Amin soimaan.

 

Queen Of Everything Instagramissa / Bloglovinissa / Facebookissa
Snapchatissa käyttäjätunnus queenofeve1808