Onneksi en ottanut tatuointia

Onneksi en ole ottanut tatuointia

Enkä lävistyksiä kasvoihin, korvien venytyksiä, ajanut puolikaljua sivusiiliä saati halkaissut kieltäni. Toisaalta, melkein näitä kaikkia olen joskus harkinnut ja sitten päättänyt olla ottamatta, ja hyvä niin.

Nämä kaikki ovat mulle ookoo jollakin toisella, ja mä suorastaan ihailen monia tatuoituja ja lävistettyjä ihmisiä ja niitä keillä ei ole voimakasta tunnesidettä pitkiin hiuksiin tai uskaltavat muokata vartaloaan jollain epätyypillisellä tavalla. Mä vaan en ole sellainen. Mä olen helposti mieltään muuttava, ja sellaisen ihmisen ei varmaan näin pysyviä asioita kannata itselleen alkaa suunnitella, tai jos niin ei ainakaan hetken mielijohteesta.

Seuraan SoMessa monia mielenkiintoisia ihmisiä kuten Monami Frost (kenen kauneuden edessä olen aina kuin sulaa vahaa) ja tykkään katsella Katrie Berndtin videoita, mä jopa ihastelen Monamin vegaaniutta ja ruokavideoita mutten itse koskaan olisi kiinnostunut toteuttamaan samaa. Tiedättekö, kaikki mikä on muilla jees ei välttämättä toimi itselle, eikä tarvikaan.

Se että mä olen kiitollinen siitä etten ole ottanut tatuointia johtuu puhtaasti siitä ettei se ole ihan mua. Mä olen ihminen joka muuttaa mieltään jatkuvasti tyylillisistä asioista, ja varmasti jo parin päivän kuluttua tatuoinnin ottamisesta katuisin että otin juuri sen enkä jotain toista. Yhtäkkiä ne eivät olisikaan mun tyyliä ja itkeä tihrustaisin sitä asiaa.

Silti jos joskus mieleni muuttaisin ja ottaisin tatuoinnin, haluaisin ottaa niitä paljon ja monta. En todellakaan mitään yhtä pientä kuvaa jonnekin, vaan halfsleevet vähentään molemmin puolin, ja kaulakin olisi ihana (mutta juuri sitä varmasti katuisin ekana). Ottaisin varmasti paljon tatuointeja eri puolille kehoa, tai näin ainakin kuvittelen. Varmasti jäisin niihin koukkuun ja hurahtaisin. Haluaisin koristella itseni päästä varpaisiin.

Mietteitä tatuoinneista

Nyt on kuitenkin jotenkin kiva kun ei ole yhtään tatuointia, ja kaikki lävistyksenikin olen poistanut (ne harvat mitä minulla ovat olleet eivät ole näkyneet kaikelle kansalle, kieltä lukuunottamatta). Tätä menoa mä olen varmasti vanhainkodissa todellinen kummajainen, se joka ei ole täynnä leimoja. Silti, mä jopa ihailen ihmisiä keillä on vahva oma tyyli ja paljon tatuointeja. Monelle ne sopivat ja ovat selkeästi heidän juttunsa, ja yksi entinen kumppanikin oli (ja on edelleen) voimakkaasti tatuoitu, nykyään myös kasvojen ja pään alueelta.

Ihmiset ottavat nykyään aika rohkeasti tatuointeja, ja monet ovat jo parikymppisinä päästä varpaisiin tatuoituja. Silloin olen joskus miettinyt että kaduttaakohan se jos tila loppuu. Koko nahka on viety jo nuorena, haha. Monet ottavat tatuointeja myös todella näkyville paikoille, ja kämmenselät, sormet sekä kaula ovat nykyään aika yleistä riistaa, paikkoja jotka ennen tatuoitiin ehdottomasti viimeisimpien joukossa.

Eniten mua itseäni miellyttää mustavalkoiset tatuoinnit, yksityiskohtaiset työt joissa on paljon tutkittavaa ja varjostuksia, ja esim. japanilaishenkiset kuvat. Myös kaikenlaiset demonit, enkelit, taidokkaat portretit ja muut suurella taiteella tehdyt kuvat ovat minusta upeita. Pidän myös värillisistä tatuoinneista, etenkin jos niissä on paljon pinkkiä, violettia ja pastelleja. Kaikkea söpöä, My Little Ponyjä ja yksisarvisia. Ne ovat monilla naisilla ihania.

Mä olen vähän nynny itse tästä kohtaa, mutta voisin hyvin ottaa sellaisia hennatatuointeja. Niihin en ehtisi kyllästyä! Mitä fiiliksiä tatuoinnit teissä herättää? Onko itsellänne? Vai oletteko edelleen sitä mieltä että tatuointeja on vain hämärähiippareilla ja linnakundeilla?

Kuvat ilmainen kuvapankki Pixabay

Queen Of Everything Instagramissa / Bloglovinissa / Facebookissa
Snapchatissa käyttäjätunnus queenofeve1808