Jos suinkin voit niin matkusta!

Haluan matkustaa ulkomaille.

Mä olen jo lapsesta asti reissannut vanhempien kanssa maailmalla. Ei me mitään sikarikkaita maailmanympärimatkaajia oltu, vaan ihan tavallisia ihmisiä ketkä jo 80-, ja 90-luvulla kävi aina silloin tällöin ulkomailla.

Mun lapsuuteen kuuluu paljon ihania matkamuistoja. Me käytiin Espanjan saarilla Mallorcalla ja Ibizalla, Kreikan saarilla Rodoksella. Talvilomalla Kanarialla ja kauempana pidemmällä reissulla Yhdysvalloissa. Näitä reissuja tehtiin vanhempieni kanssa ja joskus mukana oli muitakin sukulaisia, kuten isovanhemmat ja heidän sukulaispariskuntansa.

Äidin ystävättärien ja heidän lapsien kanssaan tehtiin myös parit reissut ihan naisporukalla. Käytiin mm. Saksassa ja sen ajan Neuvostoliitossa. Ruotsin risteilyilläkin tuli aina aika ajoin käytyä, ja joskus myös ihan kotimaassa. Minun ollessa ihan pieni kierrettiin vanhempieni kanssa Kalajoen hiekkasärkät ja Porin Yyterit, ja mummon ja vaarin kanssa olin jollain eläkeläisten viikon kestävällä bussimatkalla kiertämässä lappia, se oli tosi hauskaa! Mulla oli silloin ikää noin 10 vuotta ja kaikki muut olivat vähintään 50 vuotta mua vanhempia. Olin pirteä poikkeus siellä joukossa!

16-vuotiaasta lähtien aloin tekemään omia reissuja ilman vanhempia. Kävin mm.poikaystäväni kanssa kahdestaan Espanjan aurinkorannikolla (ei varmaan nykypäivänä tulisi kuuloonkaan mutta siellä me oltiin, kaksi alaikäistä kahdestaan). Miettikää, siihen aikaan ei ollut edes nettiä, ja meillä oli vain käteistä ja käytiin puhelinkioskista joka toinen päivä soittamassa kotiin ja kertomassa että kaikki kunnossa. Lupalaput meillä oli mukana ja asiaa toki helpotti se että parhaan ystäväni isä asui Espanjassa ja omisti ravintolan 30 metriä hotellimme ovelta. Hän oli turvasatamamme reissun ajan ja säilytti mm. osan käteisvarastostamme turvassa.

Täysi-ikäisyyden tultua kävin kavereiden kanssa Venäjällä Viipurissa tyttöporukalla, ja muutenkin matkustin paljon rajan taakse. Se oli jotenkin muodissa 1990-luvun lopulla. 2000-luvun puolella käytiinkin sitten Tallinnassa, ja sitten mulle kehittyi kamala lentopelko (josta kirjoitin mm. täällä) joka pilasi mun elämästä vuosikausia koska en ymmärtänyt hakea siihen apua.

Luulen että lapsuudessa saatu hyvä pohja matkustelulle on osana sitä että mä haluan matkustaa ulkomaille, ja että yleensäkin matkustamista pitää normaalina ja sitä haluaa harrastaa. Voi olla että asiat joista et tiedä ja mitä et ymmärrä eivät sinua kiinnosta ja jos ei lapsena ole päässyt minnekään ei sitä osaa myöhemminkään kaivata. Toisaalta, on myös olemassa paljon ihmisiä jotka ovat jollain tavalla katkeria vanhemmilleen omasta lapsuudestaan ja siitä kun eivät koskaan käyneet missään, ja alkavat heti matkustella kun itsenäistyvät.

Raha on aika usein tekosyy, sillä hyvin vähävarainenkin ihminen voi säästää tai tehdä jotain edullisia äkkilähtöjä ja pakettimatkoja. Moni myöskin on väärässä siinä että matkailu maksaisi paljon; siinä on todella paljon liikkumavaraa suuntaan jos toiseenkin. Matkailla voi pihistellen ja silti kaikesta täysin rinnoin nauttien, tai sitten pistämällä kunnolla rahaa palamaan, ihan miten haluaa.

Yleinen harhaluulo ulkomaanreissuista on myöskin se, että ne olisivat paljon kalliimpia kuin vaikka kotimaan matkailu, mökkivuokrat ja laivaristeilyt. Usein nämä viimeksi mainitsemani asiat ovat loppujen lopuksi niitä kaikista kalleimpia, ja etenkin Suomessa matkailu on kallista. Sillä hinnalla mitä vuokraa mökin viikoksi tai menee jonnekin laskettelemaan, tai viikonlopuksi Ruotsiin, on ihan hyvin mahdollista saada vaikkapa viikon etelänmatka, hyvällä säkällä täysihoidolla. Joka tapauksessa vaikka itse matka maksaisi enemmän, ovat kaikki palvelut ruoasta lähtien usein halvempia kuin kotimaassa. Aina näitä ei siis voi ihan suoraan laskea.

Fakta kuitenkin on että matkustaminen on niitä harvoja asioita joihin rahaa sijoittamalla et köyhdy vaan rikastut. Niitä kokemuksia ja muistoja kun ei voi rahassa mitata, eikä tehtyjä asioita ja menneitä hetkiä voi ottaa pois. Ne on korvaamattomia.

Viimeisen 3-4 vuoden aikana olen pyrkinyt matkustamaan niin paljon kuin mahdollista, ja aiemmin kokopäivätöissä ja muiden palkollisena ollessa loma-ajat ja työnantajan joustavuus tulivat toisinaan esteeksi enemmälle reissailulle. Mä haluan matkustaa ulkomaille ja olisin matkustanut mieluusti paljon enemmänkin!

Toisaalta, en myöskään halua matkustaa yksin ja kaipaan reissukaveria. Sellaisia on onneksi muutamia saatavilla, ja aina yritän vaihdella ja kysellä että kuka pääsisi mukaani milloin minnekin lähtemään, näin sinkkuna kun ei ole sitä miestä kenen kanssa muutoin varmaan suurimmaksi osaksi matkustaisi.

Mun viime vuosien saldona on

Tsekit (Praha)
Unkari (Budapest)
Englanti (Lontoo)
Ranska (Pariisi)
Kanariansaaret (Maspalomas)
Kypros (Protaras)
Italia x 2 (Milano, Rooma ja Santa Marinella)
Viro x 2 (Tallinna)
Turkki x 3 (Bodrum: Torba ja Gümbet, Alanya)

Kaupunkilomat ovat lähes poikkeuksetta olleet Norwegianin kampanjahinnoilla ostettuja, jolloin esim. pitkä viikonloppu Pariisissa lentoineen ja hotelleineen oli saman hintainen kuin viikonloppu Virossa. Lontooseenkin lennettiin 19 eurolla, joten ei voi olla kiinni rahasta.

Rahalle eniten arvoa on antaneet kuitenkin kaikki lämpimien maiden reissut eli ns. etelänmatkat. Niissä olen lähes poikkeuksetta ollut all inclusivena (tai vähintään puolihoidolla) ja varsin edullisesti on saanut reilun viikon hyvässä hotellissa ruokineen ja juomineen. On ollut ihan luksusta!

Mä haluan että säkin matkustat ulkomaille.

Paljon on paikkoja käymättä ja mä haluan matkustaa ulkomaille. Nyt olen ostanut Coca-Cola Zeroakin ihan vain sen takia että jos sattuisi vaikka matkan voittamaan. Olen hyllystä etsinyt mielenkiintoisimmat matkat pullojen kyljessä ja naputellut korkkien koodit aina Cokiksen sivuille. Harmi että monet mielenkiintoiset kohteet on siellä sokerilimsojen puolella, niitä mä en todellakaan osta pelkän korkin takia.

Jos et ole koskaan matkustanut niin mä pyydän, ihan oikeasti, lähde reissuun jos vain suinkin voit! Kuolinvuoteella tulet katumaan jos tajuat ettet koskaan ole ollut Suomen ulkopuolella. Et ole koskaan ollut keskellä vierasta kulttuuria. Et ole koskaan kellunut lämpimillä aalloilla tai nauttinut kuumasta merituulesta ja auringosta. Et ole koskaan syönyt appelsiinia suoran puusta. Et ole koskaan syönyt alkuperäistä lasagnea tai ihaillut henkeäsalpaavia näkymiä vuorenhuipulta.

On paljon asioita mitä et voi tehdä ja nähdä Suomessa ja kotona olemalla, ja joskus voi olla myöhäistä katua. Jos suinkin voisin antaisin jokaiselle sen tunteen millaista on nauttia jostain erilaisesta ja olla keskellä maisemaa jonka voit nähdä vain kuvista. Sun pitää tuntea se sun varpaissa, iholla ja hiuksissa. Nähdä omin silmin ja kuulla omin korvin.

Matkusta!

Queen Of Everything Instagramissa Bloglovinissa / Facebookissa
Snapchatissa käyttäjätunnus queenofeve1808

Se tunne kun et tykkää macaronseista

Se tunne kun et tykkää Macaronseista ja tajuat että oot huono bloggaaja

Se tunne, se on ihan kamala. Miten mä nyt voin teeskennellä juovani aina vain shampanjaa (jopa veden tilalla) ja ottaa Instagramiin hienoja kuvia macaronseista? Nyyh! En mitenkään!

Ei kun hetkonen hei… enhän mä oo tainnut missään vaiheessa esittää rakastavani niitä vaikka kieltämättä joo, tuleehan niistä Ladureen macaronseista jotenkin ihanan ylellinen ja arjen luksus olo. Ja ne on kauniita kuvissa.

Mut ei, en mä vaan tykkää oikein mistään kekseistä tai pipareista, eivätkä nämä maailmankuulut ja järkyttävään blogisuosioon nousseet Ladureen klassikkomacaronsitkaan päässeet mun herkkulistalle edes TOP50 sarjaan.

Oon siis huono bloggaaja

Mutta en sentään niin huono ettenkö ois koskaan niitä maistanut saati käynyt Ladureella hienostelemassa. Italian reissulla Roomassa oli yhtenä (kaikkina) päivänä ihan järkyttävän kuuma, ja me vaellettiin pitkin polttavia mukulakivikatuja pitkin keskustaa.

Hirveä jano ja teki mieli jotain raikasta, ja oli myös kiire varjoon.

Yhtäkkiä silmiemme edessä loisti kapealla ja luojan kiitos varjoisella kujalla Ladureen kahvila, jonka markiisilla suojatulle terassille rynnimme kuivattelemaan hikeämme. Ei niin chic kuin voisi olla mutta mitäpä noista, ei niitä nyt lasketa.

Äkkiä jotain raikasta!

Siinä hienoja asetelmia kuvatessa piti selata tarjoiluja, ja saahan siellä näemmä muutakin kuin niitä oudon makuisia kuivia ja pahvisia macaronseja. Oli ihan ruokaakin ja kutsuvan kuuloisia smoothieita. Nam!

Jano oli järjetön ja jotain vilvoittavaa, kylmää ja raikasta oli saatava. Ja kyllähän sitä löytyi sieltä listalta jotain minullekin mieluista.


Centrifugati Smoothie

10 euron hintainen Le Reve De Danielle oli valintani. Mansikoita, vesimelonia, persikkaa ja dragonfruittia (onko sille muuten suomennosta?). Oli hyvää. Ihanaa suorastaan, mutta myös aika kallista (tai siis sehän on vaan köyhälle kallista).

Kuitenkin kymppi smoothiesta on aika korkea, vaan olipa ainakin sen arvoinen. En voi valittaa. Melkein olisi tehnyt mieli ottaa useampi erilainen, koska menu oli varsin kutsuva.

Voisin mennä uudestaan

Mut en mä niitä macaronseja kyllä ota. Ensi kerralla kun jossain satun Ladureen kahvilaan törmäämään, otan sieltä sen clubsandwichin. Näin kun herra viereisessä pöydässä siitä nautti ja näytti hyvältä.

Ps. Katsokaa menusta mitä maksaa pieni lasi limonadia. Vaivaiset kuusi euroa. Köh köh.

Kerrankos sitä.

Queen Of Everything Instagramissa Bloglovinissa / Facebookissa
Snapchatissa käyttäjätunnus queenofeve1808