Yrjö, Einari, Lauri, Olavi, Väinö ja monet muut

Eilen juhlittiin Suomen itsenäisyyden 100 vuotis päivää. Itse vietin iltaa koirieni kanssa vanhemmillani Jätkäsaaressa, herkullisen ruoan ja linnan juhlien ääressä. Meillä on aina ollut tapana katsella presidentinlinnan juhlahumua ja ihastella sekä kummastella pukuvalintoja, kerta toisensa jälkeen jotkut vaan valitsee sen huonoimman mahdollisemman puvun, eli laahuksellisen. Niinpä sitä kompurointia ja helmojen päälle astelua saa seurata jo kättelystä lähtien, en ymmärrä miksi niin epäkäytännöllinen vaate valitaan juhlaan? Saisi lukea siinä kutsussa, että älä laita laahusta…

Siinä entrecotea, aurajuustoperunaa ja kuplivaa nauttiessa nousi kyllä mieleen taas kiitollisuus. Se, että me todellakin istutaan sisällä lämpimässä ja turvassa, vailla suurempaa huolta ja ihan noin vaan puolihuolimattomasti herkutellaan ja arvostellaan pukuja. Monessa muussa maassa tällainen ei todellakaan ole mahdollista.

Ja ketkä sen meille ovat mahdollistaneet? He, sotaveteraanit, keitä vielä linnan juhlista kunniaviereina löytyy pieni osa, mutta määrä on joka vuonna laskeva.

Oi Suomi, katso, Sinun päiväs koittaa
Yön uhka karkoitettu on jo pois
Ja aamun kiuru kirkkaudessa soittaa
Kuin itse taivahan kansi sois
Yön vallat aamun valkeus jo voittaa
Sun päiväs koittaa, oi synnyinmaa

Hakkaa päälle pohjan poika!

Mummoni veljistä viisi olivat sodassa. Yrjö, Einari, Lauri, Olavi ja Väinö vanhimpina, pienin Matti oli vielä kotona mummoni Sirkan ja kahden muun siskonsa Tyynen ja Aunen kanssa. Yrjö ja Einari olivat sodan ajan hevosmiehinä etulinjassa. Yötä päivää kuskasivat haavoittuneita ja kuolleita. Vaikka kaikki pojat selvisivät sodasta hengissä, eivät he kuitenkaan selvinneet ilman henkisiä arpia.

Minunkin lapsuudessa monet kysymykset sodasta esitettiin, mutta ehkä ymmärrettävistä syistä etenkään etulinjassa olleet eivät halunneet puhua. Asiat olivat liian pahoja. Ei sitä minun kaltainen ilman jatkuvaa sotaa ympärillään elänyt voi edes ymmärtää, mutta silti osaan olla kiitollinen siitä kaikesta minkä vuoksi he taistelivat. Kiitos kuuluu heille.

On ihanaa olla suomalainen, se on parasta maailmassa!

Oi nouse, Suomi, nosta korkealle
Pääs seppälöimä suurten muistojen
Oi nouse, Suomi, näytit maailmalle
Sä että karkoitit orjuuden
Ja ettet taipunut sä sorron alle
On aamus alkanut, synnyinmaa

♡ SEURAA MINUA ♡

Queen Of Everything Instagramissa Bloglovinissa / Facebookissa

Äitin tyttö

img_20161207_205620_resized_20161207_085627596

Semmonen mä oon. Äidin tyttö, äitin tyttö. Mitä vanhemmaksi mä oon tullut niin sitä enemmän tunnun olevan kiinni äidissäni. Olen toki ainoa lapsi muutenkin eikä läheisiä sukulaisia ole paljoa, mutta jotenkin viimeisenä parina vuotena äidin tärkeys on noussut entistä isompaan rooliin elämässäni. Mun äiti on mulle maailman paras ja rakkain ikinä.

img_20161206_161616_resized_20161207_085646564
Kun vanhempani asuivat vielä kaukana, me nähtiin ehkä 2-3kk välein, mutta soiteltiin monta kertaa viikossa. Mä tykkään jutella äidin kanssa puhelimessa, ja höpistiin pitkät pätkät ainakin kerran tai pari viikossa. Jos jommasta kummasta ei kuulunut viikkoon, oli se todella epänormaalia.

img_20161206_160316_resized_20161207_085726656
Nyt vanhempieni muutettua Helsinkiin elokuussa, olemme nähneet keskimäärin kerran viikossa. Se on tosi mukavaa. Eilen oli itsenäisyyspäivä ja minä menin vanhemmilleni ns. ”mummilaan”, missä äitini ja isäpuoleni ovat nykyään mummi ja pappa, nyt kun on ne lapsenlapsetkin, eli koirani Ingrid ja Silvia. On jotenkin hassua seurata kuinka vanhempani kohtelevat koiria, ihan niin kuin ketä tahansa perheenjäsentä. He ovat ilon ja ylpeyden aiheita, ja tässäkin yritettiin ottaa kuvaa äidin ystäville…

img-20161206-wa0001_resized_20161207_090508511img_20161206_161551_resized_20161207_085701658img_20161206_180858_resized_20161207_085553708
Sain syödä lasagnea, oli joulutorttua ja piparia, ja parin tunnin vierailusta muuttuikin kuuden tunnin kyläily kun aika vaan meni siivillä ja televisiostakin alkoi Linnan juhlat. Olihan ne katsottava ja arvosteltava pukuja, meikkejä ja kampauksia! Joistain asioista oltiin kyllä äidin kanssa eri mieltä. Sen mielestä käsivarret ei saisi olla juuri kellään paljaana, mutta mä oon sitä mieltä että allit heilukoon, muut ei saa määrittää kelle se hihaton sopii ja kelle ei. Olen rebel!

img_20161206_201401_resized_20161207_085542599
Etu-Töölön ja Töölön seutu puhkesi kynttilämereen itsenäisyyspäivänä, ja monien ikkunoissa loisti kaksi kynttilää, osalla myös ulko-oven edessä lyhdyt. Monien rappukäytäviin on tulleet joulukuuset, ja se on musta ihanan tunnelmallista.

img_20161206_215054_resized_20161207_085519957img_20161207_171247_resized_20161207_085501192

Mekin laitettiin kuusi kotiin ja ollaan valmiit odottamaan joulua! Nyt kotona on jotenkin erityisen ihana olla, ja mun mielestä meillä on niiiiiiin kaunista!

Queen Of Everything Instagramissa / Bloglovinissa / Facebookissa
Snapchatissa käyttäjätunnus queenofeve1808