Lähtö Tinderistä on taas lähellä

Mä oon tylsistynyt ja ennen kaikkea turhautunut Tinderistä ja ihmissuhteista

Niistä voisin jauhaa loputtomiin täällä blogin puolella loputtomiin, mutta en jaksa monesti viikossa kirjoittaa samasta aiheesta, vaikkakin parisuhteet, tunteet ja ihmisten käyttäytyminen erilaisissa tilanteissa on mun mielestä tosi kiinnostavia aiheita. Myöskin mun blogin analytiikan mukaan nämä aiheet on kiinnostavia myös teidän lukijoiden mielestä. Kaikki treffailua, miehiä ja ylipäätään ihmissuhteita ja henkilökohtaista elämää koskevat kirjoitukset ovat aina luetuimpia aiheita.

Nyt mä oon taas lähellä sitä hetkeä, että lähden ovet paukkuen Tinderistä, mutta koitan nyt olla järkevä aikuinen ja olla tekemättä sitä. Mä oon vaan niin tylsistynyt ja turhautunut siihen ettei mitään tapahdu, ja matchien kanssa ei jutut etene tai latistuu samantien. Tiedän, etten ole ainoa tämän asian kanssa ja olen netistä lukenut paljon avautumista siitä etteivät miehet juttele takaisin lainkaan tai jos niin hyvin laiskasti. Keskustelut kuivuvat kasaan nopeasti ja sellaista reipasta intoa ja toimintaa on hyvin vähän. Mä en jaksa sellaista.

Miksi sitten etsiä seuraa Tinderistä?

Tämä on kysymys johon en osaa vastata itsekään ja aika ajoin mietin, että mitä helvettiä mä siellä teen?Tinderistä on muodostunut mulle tällä hetkellä hieman sellainen paikka, etten rehellisesti tiedä mitä ihmettä sen kanssa pitäisi tehdä. En oikein ole kiinnostunut siellä olevista miehistä enkä mitenkään erityisemmin kaipaa seuraa, mutta toisaalta pysyvä parisuhde olisi kiva asia. Menin sinne siksi, koska koin ajan menevän liian nopeasti eteenpäin ja minun ollessani täysin passiivinen ja pelkäsin huomaavani, että yhtäkkiä onkin kulunut kymmenen tai kaksikymmentä vuotta ja olisin edelleen yksin.

Toisaalta nyt mietin, että olisiko se sitten paha asia? Kyllähän maailmassa on paljon itsenäisiä ja parisuhteettomia ihmisiä ketkä nauttivat elämästään juuri niin. Niinhän minäkin. Tietysti olisi ihana kokea ihastumisen tunne ja perhosia vatsanpohjassa, mutta niitä tunteita ei vaan ole eikä näytä tulevan. Ehkä juuri sen takia olenkin niin tylsistynyt ja passivoitunut kun olen jo unohtanut millaisia tunteita sitä edes voi kokea?

Näistä mun pohdinnoista voisi kirjoittaa vaikka romaanin ja tuntuu, etten edes mitenkään saa jäsenneltyä kaikkia eri ajatuksia näihin postauksiin kun niitä on niin paljon. Mä nyt vaan selitän jotain ja menen silleen omalla hyvällä flow’lla, ehkä tästä joku tajuaa jotain.

Nyt kaipaan vertaistukea… Kannattaako siellä olla? Voiko sieltä löytyä mitään vai voiko kulua vuosiakin ilman onnistuneita treffejä?

♡ SEURAA MINUA ♡

Instagramissa Bloglovinissa / Facebookissa

Vuorovaikutustaidot kateissa

Vuorovaikutustaidot kateissa

Nyt kun olen päättänyt pitää sydämeni avoimena, on uusien ihmisten kohtaaminen tapetilla. Uusiin tyyppeihin tutustuttaessa vuorovaikutustaidot ja ylipäätään kyky keskustella ovat heti kovassa syynissä, ne punnitaan nimittäin aika nopeasti sillä juttuhan ei jatku jos se ei suju luontevasti.

Minna kirjoitti eilen hyvän blogitekstin ”Jokainen ihminen haluaa tulla kuulluksi” ja siitä tämä aihe nousikin mieleeni. Omassa elämässäni keskusteleminen ja toisen kuunteleminen on aika korkealla sijalla ja sen kyllä huomaa jos toisella ei ole keskustelutaitoa ja vastavuoroisuus eli tärkeä osa keskustelua puuttuu.

Ihan ehdottomasti paras kohta Minnan blogitekstissä oli seuraava:

Ihminen joka ei koskaan kysy mitä sinulle kuuluu

”Valitettavasti tällaiseen törmää aina välillä. On niitä ihmisiä joilla on valtavan suuri tarve kertoa itsestään, avautua ja kaataa saavilla asioita toisen ihmisen päälle. Toki sellainen on ihan ymmärrettävää, että välillä ystävyyssuhteissa toisella osapuolella on sellainen elämäntilanne joka vaatii enemmän kuuntelua ja puimista ja sitten sitä käsitellään paljon. Se on normaalia ja näin sen kuuluu ollakin.

Silloin jos kuuntelu on aina yksipuolista tai vaikkapa parisuhdetta rakentaessa asetelma on niin, että toinen koko ajan auttaa toista, eikä itse koskaan tule kuulluksi, kääntyy asetelma usein nurinkuriseksi ja toinen ihminen joka ei tule kuulluksi turhautuu. Mielestäni on peruskohteliaisuutta, että toisen ihmisen kanssa kommunikoitaessa kysytään mitä sinulle kuuluu ja annetaan myös mahdollisuus kertoa. On ikävää huomata, että on sellaisia ihmisiä jotka ottavat yhteyttä vain silloin kun tarvitsevat jotain tai elävät omassa kriisissään ja tarvitsevat tukea.”

Kysyy muttei kuuntele

Vaihtoehtona voi olla myös tämä. Kysytään ne kuulumiset siksi koska on pakko, mutta ohitetaan ne samantien eikä keskustelussa täten ole minkäänlaista vuorovaikutusta. Vuorovaikutustaidot kun eivät ole vain sitä että kysytään pakosta. Hyvät vuorovaikutustaidot ja se vastavuoroisuus tarkoittavat sitä, että toisen juttuihin voidaan ottaa kantaa, keskustelua voidaan jatkaa niistä pointeista ja oikeasti kuunnellaan ja havainnoidaan, ei vain kuulla. Itsekkäiden keskustelijoiden tapa on yleensä se, että pakollisten kuulumisten kysymisen jälkeen siirrytään nopeasti takaisin siihen omaan agendaan ja sivuutetaan toinen kokonaan. Ei millään tavalla tarrata mihinkään toisen sanomaan, vaan jauhetaan vaan sitä omaa juttua.

Kun mä pari vuotta sitten sinkkuunnuin, sain muutaman uuden miespuoleisen tuttavuuden keiden kanssa törmäsin tähän ongelmaan ja voi pojat että se oli raskasta. Musta tuli yhtäkkiä pelkkä kuuntelija ja siinä missä nämä henkilöt saivat helpotusta omaan elämäänsä siitä, että purkivat tuntojaan useasti viikossa näillä maratonpuheluilla, niin mä olin niiden jälkeen ihan sippi. Vuorovaikutustaidot olivat täysin kateissa.

He halusivat jauhaa koko ajan vain omia juttujaan ja kehuivat sitten kuinka on mahtavaa, että mä ymmärrän. Joo, ymmärsinhän minä ja mielelläni autan ja kuuntelen muita, mutta olisihan se ollut kiva tulla itsekin huomioiduksi muutenkin kuin jonain henkilökohtaisena terapeuttina itsekkään ihmisen monologille.

Vuorovaikutustaidot ovat tärkein osa keskustelua

Mulle on todella tärkeää, että keskustelussa on jatkuvasti mukana vuorovaikutus. Se, että molemmat saa ja antaa. Se, että ollaan tasapuolisia keskustelijoina ja molempia kiinnostaa aidosti toisen asiat ja kuulumiset.

Toki on hetkiä jolloin ei mennä ihan 50/50 ja se on täysin normaalia, mutta kokonaiskuvaa katsottaessa hyvän keskustelun ja keskustelijan pitäisi olla sellainen missä puntit ovat tasan.

 

♡ SEURAA MINUA ♡

Queen Of Everything Instagramissa Bloglovinissa / Facebookissa