Nää hiukset pilaa mun elämän

Nää hiukset pilaa mun elämän, eikä tää oo yhtään liiottelua kun sanon niin. Pienet on ongelmat, tiedän sen. Afrikassa lapset näkee nälkää ja maailmalla soditaan ja mä valitan hiuksista, mutta tällä hetkellä tää hiushelvetti on mun hyvinvointiin vaikuttava asia. Mä oon oikeesti jossain määrin ihan down. En olisi ikinä voinut uskoa kuinka paljon omia hiuksiaan voi vihata.

Mä en kadu sitä, että lähdin vaalennusprosessiin. Se oli vaan pakko tehdä, koska fakta on se etten mä enää jaksanut sitä jatkuvaa mustaksi värjäämistä kun se ei ole lähelläkään mun luonnollista hiusväriä. Aikansa kutakin ja parikymmentä vuotta mustilla hiuksilla sai riittää, nyt oli aika kääntää lähteä tässä asiassa.

Mä olin myös valmistautunut siihen, että mun hiukset kärsii jonkin verran. En kuitenkaan ollut valmistautunut siihen, että tästä projektista tulee näin helvettiä ammattilaisenkin käsittelyssä. En ollut valmistautunut siihen, että mun hiukset voi katketa silti 5cm tyvestä koko takaosiosta enkä siitä, että ne menee niin huonoon kuntoon, että ainoa vaihtoehto on polkka ja sekin hirveetä hamppua.

Mulla on niin ikävä tuota mun omaa, kaunista, pitkää ja kiharaa tukkaa!

Mä en myöskään ollut valmistautunut siihen, että joudun olemaan pitkään mun mielestä oranssilla tukalla. Mä vihaan lämpimiä sävyjä hiuksissa ja näytän ihan oudolta. Näytän joltain muulta kuin itseltäni. Mulla kuuluu olla pitkä, luonnonkihara tukka jonka saan helposti pään päälle nutturalle ja sekaiselle sykerölle. Mulla kuuluu olla tukka, jota voi heiluttaa ja jota ei tarvitse laittaa millään tavalla koska se näyttää hyvältä ihan vaan ollessaan auki. Nyt mulla ei ole. Mulla on tukka joka loppuu kesken, töksöttää rumasti ja on hirveän värinen ja se väärä minä katsoo mua peilistä joka päivä.

Mä oikeasti taistelen jatkuvasti voidakseni olla sinut itseni kanssa tässä muutosprosessin aikana, mutta nyt en jotenkin jaksa. Mä olen viimeiset neljä päivää maannut masentuneena sängyn pohjalla kiukkuisena maailmalle. Mua surettaa katsoa omaa peilikuvaa kun en tunnista sitä ihmistä. Ei auta kivat vaatteet, ei meikkaaminen. Ne ei vaan tätä kuontaloa pelasta.

Eniten mua vituttaa se, että tällä hetkellä tää hiusasia on niin isoksi kasvanut mörkö mun mielessä, ettei mulla riitä energiaa mihinkään muuhun. Mä en halua mennä minnekään enkä tehdä mitään koska en viihdy itseni kanssa. Mun tukka vaan töröttää suorana ponnarilla ja nidon takaosaa kiinni pinneillä, että se edes jotenkin pysyisi kiinni mutta eihän se pysy. Näytän ihan kauhealta.

Tänään mun piti lähteä Fifty Shades Freed ennakkonäytökseen ja kutsuvierastilaisuuteen. Peruin sen koska olo on niin ruma ja kauhea. Miten voikaan hiukset masentaa näin paljon? Ihan käsittämätöntä kuraa, mutta kyllä täältä suosta taas noustaan. Halusin vain kertoa mun ajatuksia. Nyt tää elämä on tän asian kanssa yhtä kamppailua ja halusin avautua.

Aiemmat hiusteni vaalennusprojektia koskevat blogipostaukset löydät tästä:

Hiusprojekti mustasta vaaleaksi

Hiusten vaalennusprosessi sai jatkoa

Kuinka paljon hiukset kärsii vaalennuksesta

Haastavien hiusten vaalentaminen

Vaalennusprojekti – Takaisin tummaksi?

 

♡ SEURAA MINUA ♡

Queen of Everything Instagramissa Bloglovinissa / Facebookissa