Miksi oon kulkenut sumussa?

Musta tuntui tosi pitkän aikaa siltä, että olen kulkenut ikäänkuin jonkinlaisessa sumussa

Se sumu on turruttanut tunteita ja ajatuksia, saanut mut hieman välinpitämättömäksi itsestäni ja poissaolevaksi ympärillä olevista asioista. Siinä sumussa on ollut ihan turvallista ja jollain tapaa myös valheellisesti hyvä olla, mutta toisaalta siinä sumussa on ollut pääasiassa vain huonoja puolia. Mun ajatus ei ole kulkenut normaalin lennokkaasti, mun vilkas mielikuvitus ei ole jaksanut kehitellä mitään uusia juttuja ja mun energiatasot on olleet lopussa. Siinä sumussa on unohtuneet kaikki unelmat ja ihanat asiat. Ei vain ole ollut intoa saati jaksamista nousta sieltä.

Oonko masentunut sittenkin? Oliko tyhmä päätös lopettaa lääkitys?

Pitkään mä mietin ja pohdiskelin sitäkin vaihtoehtoa, että oliko ahdistushäiriöön ja syömishäiriöön tarkoitettujen lääkkeiden lopettaminen huono juttu. Sekö tätä oloa pahensi? Ehkä näin olikin aluksi, mutta toisaalta miksi nyt sitten yhtäkkiä alkaakin maailma aueta, ympärillä on valoisampaa kuin ennen ja jaksan paremmin? Mistä tämä yhtäkkinen muutos sitten tuli kun enää en tunne kulkevani siinä sumussa? Olen varma ettei kyse ole mistään vakavasta masennuksesta joka olisi vaatinut mitään diagnosointia. Oikeastaan jo nyt taidan tietää vastauksen ja se vastaus piilee ruokavaliossa.

Epäterveellinen ruokavalio saa mut kulkemaan sumussa. Liiallinen rasvan ja suolan käyttö on aktiivisen mielen ja energiatasojen murha. Hiilarit ovat hyvästä, mutta suurissa määrin yhdistettynä rasvaan ja suolaan saavat sen ihanan raukean olon muuttumaan epäterveellisen turruttavaksi olotilaksi jossa sekä fyysinen että psyykkinen hyvinvointi ovat vaakalaudalla. Siinä sumussa on vain vaikea tajuta sitä asiaa ja olon ollessa epämääräisen huono ja vetämätön on entistä vaikeampaa tehdä minkäänlaista muutosta.

Sumu hälvenee ja on helpompi olla itsensä kanssa

Nyt kun olen kuitenkin saanut alkuun sen muutoksen niin huomaan eroon entiseen jo ihan reilussa viikossa. Se on lyhyt aika luvata mitään pitkäaikaista ja pysyvää, mutta se on hyvä alku. Silmäni ovat auenneet sen sumussa kulkemisen jälkeen ja huomaan konkreettisesti miten olen kohdellut itseäni huonosti. Tiedän, että ansaitsen kaiken sen hyvän ja haluan antaa itselleni vain parasta. Olen kuitenkin valheellisesti tarttunut siihen hetkelliseen hyvään oloon ja nauttinut vääristä asioista, sellaisista jotka tekevät minulle hyvän olon vain lyhyeksi ajaksi ja kokonaisuutena tuhoavat.

Ruokavalion muutos terveellisempään suuntaan ei pelkästään ole parantanut fyysistä oloani vaan ennen kaikkea vaikuttanut henkiseen hyvinvointiini ja sen arvotan kaikista korkeimmalle. Hetkelliset hiilaripöhöt kestää kuka tahansa ja ne kuuluvat myös osana normaaliin elämään, mutta jatkuvaa henkistä pahoinvointia ei kukaan halua. On uskomatonta miten suuri vaikutus epäterveellisellä ruokavaliolla on myös mielen tasolla.

Tähän aiheeseen liittyen ja taustaa sumusta pois pääsemiseen löytyy mm. näistä blogiteksteistä jotka kannattaa tsekata: Niille joil on paha olla ja Ruokavalion täyskäännös

Kuvat Unsplash

♡ SEURAA MINUA ♡

Instagramissa Bloglovinissa / Facebookissa

Niille joil on paha olla

*Sisältää mainoslinkkejä

Mulla on ollut joskus paha olla ja on päiviä jolloin vieläkin on niin. Tiedän etten ole yksin asian kanssa ja monilla muillakin ihmisillä on huonoja hetkiä, päiviä, viikkoja, ehkä pidempiäkin aikakausia jolloin on paha olla. Oon kertonut blogissa, että mulla on ahdistuneisuushäiriö joka oireilee joskus enemmän, joskus vähemmän. Mulla ei ole koskaan diagnosoitu masennusta mutta joskus tuntuu masentuneelta. Kai se on ihan normaalia.

Välillä elämässä on niitä alamäkiä jolloin tuntuu, että kaikki asiat lipsuu otteesta eikä mikään kiinnosta. Ei vaikka periaatteessa kaiken pitäis olla hyvin. Mä itse lukkiudun silloin makuuhuoneeseen ja vähennän sosiaalisen kanssakäymisen minimiin muiden kanssa. Haen kaupasta herkkuja ja syön. Mä oon sairastanut puolet mun elämästäni ahmintahäiriötä ja se on usein ollut mun tapa selvitä asioista. Syödä ja sitä kautta turruttaa tunteita. Jokaisella on omat tapansa ja ne kaikki tavat yrittää lohduttaa itseään ei aina ole parhaita vaikka just sillä hetkellä voisi saada hetkellisesti helpotusta oloonsa.

”Tottunu olee vahvin aina kaikist, mut nyt unelmat oli muuttunu painajaisiks. Pelkäsin huomista, en halunnu herää, oli hetkii, kun en mistään mitään tajunnu enää. Itsetutkiskelun kautta mä sain elämästä otteen taas, ilman apuu en ois enää täällä ollenkaan. Tää menee niille joil on paha olla, kun elämä lyö sata-nolla. Oon ollu ristiaallokossa siinä veneessä, nyt aurinko paistaa horisontti siintää edessä.”

Eilen tuli Cheekin viimeinen konsertti suorana televisiosta ja yleisössä näkyi paljon itkeviä ihmisiä, etenkin biisin ”Niille joil on paha olla” aikana. Osa ehkä itki Cheekin perään, osa Cheekin puolesta, mutta moni varmasti myös siksi, että heillä on omakohtaisia kokemuksia siitä pahasta olosta, yksinäisyydestä, toivottomuudesta, ahdistuneisuudesta tai masennuksesta. Musiikki varmasti onkin yksi hyvä keino lievittää niitä huonoja tunteita ja itseään motivoivasta musiikista voi saada iloa ja sisältöä elämään. Ei siis kannata vähätellä sitä asiaa.

Mä itse olen alkanut yhä enemmän ja enemmän tutustumaan itseeni ja omaan olooni henkisellä tasolla ja yritän panostaa henkiseen hyvinvointiini. Se on mulle kaikken tärkeintä ja priority number one kaiken fyysisen yli mennen. Yksi paras apu itselleni on olleet erilaiset rentoutumisharjoitukset ja henkistä hyvinvointia tukeva kirjallisuus kuten esim. Maaret Kallion äänikirjat. Padot aukeaa ja kyyneleet vaan valuu kun pääsee kirjan kuuntelun avulla ikäänkuin virtuaaliselle psykiatrin istunnolle. Tällä hetkellä Maaret Kallion Lujasti Lempeä e-kirjan tai äänikirjan saa ilmaiseksi tutustumislahjana Elisa Kirjalta. Jos et ole vielä tuota kirjaa lukenut niin suosittelen ihan satasella. Todella voimaannuttava kokemus joka antaa hyviä eväitä perusarkeen ja elämään! Kirjan voit ladata veloituksetta suoraan tästä!

Kirja ei päästä lukijaansa helpolla mutta on silti todella miellyttävää kuunneltavaa (tai luettavaa, mutta itse kuuntelen tuota kirjaa koska lukijana on itse Maaret Kallio ja hänellä on mielestäni eräänlainen puhumisen lahja joka rauhoittaa mua). Se haastaa pohtimaan niin armollisuutta kuin vaativuuttakin. Sieltä on turha etsiä vinkkejä täydellisyyteen tai huippuelämän herruuteen, mutta se ei myöskään kehota aina vain antautumaan ja alisuoriutumaan. Tämä Maaret Kallion kirja tarjoaa vastapainoa nykypäivän elämäntaito-oppaiden tulvalle. Se on ikäänkuin elämänajatteluopas, jonka avulla voi löytää niitä omia totuuksia ja vastauksia pohdinnoilleen. Sellaista vahvistusta ainakin itse kaipaan.

Jos sulla on joskus paha olla niin suosittelen näitä erilaisia kuuntelukirjoja, Youtubesta löytyviä rentoutusharjoituksia ja muita sellaisia parantavia ja oloa helpottavia asioita joissa saat olla rauhassa ja itse vastaanottavana, passiivisena osapuolena. Etenkin ahdistuneisuuden tunteita käsitellessä voi joskus olla ahdistusta lisäävää jos joutuu liikaa ottamaan osaa ja jotenkin itse aktiivisesti tekemään asioita, joten mm. erilaiset henkistä hyvinvointia käsittelevät äänikirjat on hyvä vaihtoehto ja tilanne jossa saa vain vastaanottaa.

Ahdistuneisuudesta ja ahminnasta olen kirjoittanut kymmeniä kirjoituksia mun blogihistorian aikana, tässä muutamia sellaisia poimintoja joissa niiden herättämiä tuntemuksia tulee esille ja jotka kannattaa lukea:

Syömishäiriön synkissä vesissä
En enää jaksanut joten romahdin
En mä hullu oo mut mulla on ahdistuneisuushäiriö

Rentouttavaa ja rauhoittavaa sunnuntaita itse kullekin. Antakaa itsellenne joskus aikaa ja rauhaa vain olla!

♡ SEURAA MINUA ♡

Instagramissa Bloglovinissa / Facebookissa