Takaisin Tinderiin

Takaisin Tinderiin

Sinne johti matka siis. Nyt vain täytyy pitää pää kylmänä eikä rynnätä samantien pois kun ensimmäinen ääliö osuu kohdalle. Sietokykyni testattiinkin jo parin ensimmäisen päivän aikana muutaman miehen täydellisellä lukutaidottomuudella. Normaalisti pinnani olisi palanut heti, mutta nyt päätin etten anna muutaman mädän omenan pilata koko satoa. Siellä olen siis nyt paikallani kuin tatti. Päätin että palaan takaisin Tinderiin ja annan mahdollisuuden sille, että jotain joskus tapahtuu.

Tinder-profiiliini tallensin kaikki ne mahdolliset kuusi kuvaa jonka aplikaatio sallii. Muutama kasvokuva, puolivartalo – ja kokovartalokuvat. Ikäni, asuinpaikkani, pituuteni. Itsessäni tärkeimmät piirteet ja sen mikä minua elämässä kiinnostaa. Miehille en laittanut lainkaan vaatimuksia. Kerroin vain mitä minulla on tarjota ja mikä on ehdoton nou nou (yhden illan jutut, irtoseksi ja seksisuhteet). Ilmoitin olevani liikenteessä vakavin aikomuksin tai en ollenkaan. Siitä sitten vain sviippaamaan vasemmalle tai oikealle riippuen miellyttääkö näkymät ja lupaukset.

Ne lukutaidottomat ajantuhlaajat

Vanhan kiinalaisen sananlaskun mukaan jos kaikilta kysyy niin joltain saa. Joillain miehillä näyttää olevan tämä taktiikka käytössä. Ensimmäistä eitä ei kannata uskoa. Ehkä se siitä kun on oikein sinnikäs ja hakkaa päätään seinään?

Minun mielestäni se ajan tuhlaamista. Niin miehen itsensä kuin minun. Siksi kerron mitä minusta ei saa, joten ei kannata tuhlata aikaa. Muutamaa miestä kirjoitukseni ei ole kuitenkaan hillinnyt millään tavalla. Seksiseuraa on kysytty toistuvasti saman ihmisen toimesta. Ei riittänyt profiilini kuvaus eikä henkilökohtainen vastauskaan. Vaikka kerroin etsiväni vakavaa parisuhdetta ja rakkautta, vastaukseni ohitettiin ja tarjottiin ”kuumaa romanssia”.

Luotan siihen että myös täysipäisiä miehiä on olemassa

Ehkä pitää vaan suodattaa nämä jotkut törpöt ja katsella hommaa hieman sormien välistä. Ei olla niin mustavalkoinen ja tuomita kaikkia ja kaikkea heidän takia. En nyt ole mihinkään rynnimässä tai epätoivoisesti seuraa etsimässä, mutta jo se että ylipätään sovellusta käytän avaa varmasti paljon enemmän ovia kuin yksin kotona neljän seinän sisällä möllöttäminen. Täällä minulla ei ole mitään mahdollisuuksia.

Katsotaan kuinka käy…

Lue myös juttu En saanut sitä poikaystävää

♡ SEURAA MINUA ♡

Queen Of Everything Instagramissa Bloglovinissa / Facebookissa

Taas paloi käpy Tinderin kanssa

Tinderin kanssa paloi käpy taas kerran ja kohta menee varmaan usko koko ihmiskuntaan

En sano että meni lopullisesti mutta joksikin ajaksi ainakin. Enkä tajua miksi mä menin sinne takaisin kun kerran aiemminkin jo totesin ettei se ole mun paikka. Varmaan joku ihmisen alitajuntaan hakattu pakko uteliaisuudesta roikkua siellä? Noh, nyt en taas ole. Mä lähdin Tinderistä kuin kuppa Töölöstä. Minä en mitään epämieluisaa elämääni halua, ja Tinderöinti tuntui varsin hankalalta ja turhalta, ja se ei mennyt ihan niin kätevästi kuin kuvittelin. Odotukseni olivat aivan liian korkella.

Mä poistin Tinderin parisen viikkoa sitten mun puhelimesta. Harvakseltaan sitä Tinderiä tuli muutenkaan vilkaistua kun matcheja ei tullut, joten avasin applikaation ehkä kerran viikossa (kun en vaan löydä ketään edes etäisesti kiinnostavan oloista ja äijiltä puuttuu 90% esittelytekstit jolloin se on suoraan EI JATKOON). Laskin rimaakin ihan reippaasti jottei kukaan voi sanoa että ronkelit runkkaa (pardon my french), en siis mitenkään epätoivoisena vaan pikemminkin niin etten ala pikkujutuista nipottamaan vaan annan ihmisille mahdollisuuden, mutta ei, ei se auttanut sekään tässä hommassa.

Syynä on jurot miehet!

Joudun valitettavasti toteamaan että miesten kanssa oli todella hankala saada keskustelua aikaan ja meni kovin yksipuoliseksi kyselyksi. Sori matchini jos luette sen täältä mutta tämä on fakta, ja sen takia sieltä katosin. En usko että tässä kukaan kuitenkaan hävisi millään tapaa, sillä jos jotain kiinnosti niin taitavasti sen kyllä salasi.

Mun mielestä se ei ole hyvää keskustelua jos mä joudun jatkuvasti pitämään sitä yllä ja olen ainoa joka vaikuttaa millään tavoin kiinnostuneelta edes keskustelemaan. Mitä keskustelua se on kun minä kyselen ja miehet vain vastailee, eivätkä kysy mitään takaisin niin että siitä syntyisi jonkinlaista vuorovaikutusta? Kysymyksiin saa lähinnä yhden tai kahden sanan vastauksia tai kehut ”kauniit silmät” ja ”panisin”. No voi kiitos. Voisi luulla että mun matchit on jotain keravalaisia bensalenkkareita mutta ei, ihan siellä oli nelikymppistä ukkoa ”keskustelukumppaneina” mutta jotenkin vaan ei niin ei.

Kuvien paita täältä*

Eli missä hemmetissä oikein mättää?

Miehet kyllä moikkaavat (jotkut jopa ekana), mutta suurimmaksi osaksi olen itse ollut se aloitteentekijä, ja mikä älyttömintä: aina en saa minkäänlaista vastausta. Miksi matchailla kenenkään kanssa jos ei aio jutella ja tutustua? Jos ei ole tarkoituksena sanoa sanaakaan? Ehkä jotkut vaan kerää jotain sulkia hattuun matcheillaan, tai sitten on vaan niin monta rautaa tulessa ettei ehdi kaikille naisille samaan aikaan puhua.

Suurimmaksi osaksi Tinderin matchit mun kohdalla on olleet ihan uskomattoman juroja. Ainahan on tietty se mahdollisuus että minut on matchattu vahingossa ja tarkemmin esittelytekstini luettua on paljastunut etten olekaan lainkaan sopiva, en edes alustavasti.

On se vaan niin vaikeaa

Mua ihan oikeasti ihmetyttää miten hitossa jengi löytää Tinderistä yhtään mitään muuta kuin jotain seksiseuraa, sillä itselleni ei ole sattunut kohdalle vielä yhtäkään aidosti tutustumisesta ja keskustelemisesta kiinnostunutta tapausta. Mulle ei ole kyllä ehdoteltu muutenkaan mitään samontein, että siitä plussaa, mutta ei olla kyllä alettu juttusillekaan.

Tokihan mä olen sellainen tapaus etten edes lähtisi nopeasti kahville, en ennenkuin tietyt perusasiat on selvillä ja näen luistaako juttu yhtään. Ihan turha lähteä kallista vapaa-aikaa tuhlaamaan kahvittelemalla kaiken maailman erkkien ja jonnejen kanssa jos ei ole minkäänlaista kemiaa ja kiinnostusta ja sellaista alkutuntumaa että olisi paljon juteltavaa ja yhdistäviä asioita. Joku kipinä pitää syntyä että ylipäätään viitsii minnekään treffeille raahautua, mutta sitä ei todellakaan tule ilman minkäänlaista tutustumista, ja on mahdoton tutustua jos miehet ei halua/osaa keskustella.


Mun arvoilla ja luonteella on vaara erakoitua

Mä olen aika hitaasti syttyvä, mutta olen sentään yrittänyt luoda jonkinlaista tutustumista uusiin ihmisiin, siinä kuitenkaan onnistumatta. Tottahan se on etten minä tuohon Tinderin pikakahvipanomaailmaan sovi kun ei se matchaa mun maailmankuvaan millään tavalla, mutta ehkä mä alitajunnassa toivoin että joku mun kaltainen, hauska ja persoonallinen tyyppi joka osaa keskustella sattuisi vastaan ihan vaikka vahingossa.

Ikävä totuus vaan taitaa olla se että ei sieltä löydy niitä ihmisiä jotka haluavat sitoutua tutustumaan yhteen ihmiseen kerralla, vaan etsitään varmuuden vuoksi löytyykö vielä parempi. Mä sain jo hieman esimakua siitä kun parinkin kohdalla selvisi että ovat jo oikeastaan parisuhteessa, mutta ei ihan vielä jotain Tinder oli vielä avoinna. Flirttiä tuli, joten onko se nainen kenen kanssa parisuhteeseen ollaan menossa sittenkään niin ihana? Mä en ainakaan haluaisi olla se nainen kuka tapailee Tinderissä tapaamaansa miestä ja äijä flirttaa muille naisille samaan aikaan koko ajan.

Ehkä mä taas joku päivä repsahdan ja menen takaisin mutta nyt ei hetkeen kyllä nappaa.

Onko tämä Tinderöinti oikeesti näin hankalaa vai onko mulla vaan uskomattoman huono säkä ja paska sihti? Saa jakaa kokemuksia!

Queen Of Everything Instagramissa / Bloglovinissa / Facebookissa
Snapchatissa käyttäjätunnus queenofeve1808