Kyllästyminen täydellisiin kiiltokuvablogeihin

Olen bloggaajana aika aktiivinen muidenkin blogien seuraaja. Oli aika jolloin luin päivittäin kaikki FitFashion-portaalin blogitkin, osan toki vain selaamalla mutta kuitenkin. Nykyään mun blogien seuraaminen on kutistunut. Toki aktiivisesti edelleenkin seuraan varmaan kolmeakymmentä blogia, mutta en enää päivittäin ehdi lukea kaikkia tämänkään portaalin kirjoituksia, kiinnostavimmat otsikot kyllä klikkailen auki aika useinkin.

Mä olen unelmoija, haaveilija. Sellainen joka rakastaa kaikkia kauniita asioita elämässä. Kosmetiikkaa, sisustusta, muotia, ihania matkoja ja maisemia. Katselen joskus Instagramissa motivoivia ja inspiroivia kuvia, sellaisia täydellisiä otoksia, ja yhteen aikaan seurasin todella paljon blogeja joissa kaikki oli täydellistä, laadukkaista kuvista niiden sisältöön. Kodit valoisia ja valkoisia, kaikki tyylikästä, vaatteet tarkoin valittuja, ruoat kuin kokkikirjasta, jokainen pannukakkukin täydellisesti aseteltu ja kuvat todella ammattimaisesti otettuja ja muokattuja. Nykyään mä huomaan kyllästyneeni sellaisiin, enkä enää juurikaan seuraa täydellisiä ihmisiä ja täydellisiä blogeja.

20150912_182629_resized
Se ihana kiiltokuvamaailma, laadukkaat kuvat ym. kiinnostavat jossain määrin toki edelleenkin, ja lukulistallani on esim. Mungolife ja Uino, ja heitä olen seurannut vuosia. Kuvat, muoti, sisustus, kosmetiikka ja kaikki on heillä todella laadukasta, mutta kerronnassa ja kirjoituksessa on kivasti väriä ja persoonaa. He eivät kuitenkaan yritä olla hienostelevia ja sellaisia täydellisiä pikkusieluja, vaan sieltä löytyy taustalta kunnon räiskyntää ja väriä. Sitä mä arvostan. Moni täydellisiä kuvia ja pinnallisia juttuja kirjoitteleva bloggaaja on tippunut lukulistaltani, mua ei vaan jaksa kiinnostaa. Mä haluan oikeaa elämää, mielipiteitä, paljastuksia. Henkilökohtaisuutta, intohimoa. En sitä että blogi on luotu joksikin kiiltokuvamaiseksi täydelliseksi maailmaksi ja markkintointikanavaksi ilman että pääsee yhtään pinnan alle ja kiinni kirjoittajaan.

Olen huomannut että vaikka laadukkaat kuvat on kiva asia, ei kuvien liika miettiminen ja ainainen asettelu ja käsittely tee muhun juurikaan vaikutusta. On kiva katsoa hyvin otettuja kuvia, mutta mua ei pätkääkään haittaa puhelimen etukameralla otetut hieman blurratut kuvat, eikä ne peilikuvatkaan, eikä kaiken tarvi olla aseteltua. Ennen halusin että kirjoitus on virheetöntä, mutta nykyään olen huomannut että ei, ei sen tarvi olla. Se saa olla persoonallista ja rönsyilevää, ja kirjoitusvirheetkin voi skipata jos sisältö on kiinnostava.

20150908_191712_resized
Tykkään lukea monia blogeja täällä FitFashionilla, ja aina selaan esim. Jonna1983 blogin. Siellä on paljon laadukkaita kuvia, mutta siellä on myös sitä elämänmakua, arkea, tavallisuutta. Kuvan taustalla voi näkyä sotkua eikä kaikki ole tiptop. Sellaista elämä on. Mä luen Outi Karitaa, Outi kun on niin ihanan positiivinen ja nauravainen, kuvissa ja elämässä on väriä, kaikkea tavallista ja iloista, ei loppuun asti hiottua. Mä luen Too Big To Be Me:n Annan juttuja aina, sisältö on niissä parasta, ja vaikka kuvat ovat todella hyviä, eivät ne ole ikinä övereitä, sellaisia mitkä luovat jotenkin epärealistista kuvaa tekevät tunteen että kokonaisuus olisi liian siloiteltua. Ne ovat elämänmakuisia.

Luen Health’s Kitcheniä siksi koska se on kiinnostava, ja tavallinen. Minusta se tavallisuus, samaistuminen ja ”I feel you”-lukeminen on nykyään paljon mielekkäämpää kuin katsella kauniita kuvia joiden ainoa tarkoitus on luoda mielikuvia. Luen myös Prime Bodya koska Umppu on vaan niin mahtava. Teksti on täynnä kirjoitusvirheitä ja jutut on usein täyttä mindflowta jossa saatetaan hyppiä aiheesta toiseen, mutta kuvat on aina kivoja ja teksti mielenkiintoista, koskaan et voi tietää että mitäköhän sä luet seuraavassa lauseessa, ja se on musta hauskaa ja kiinnostavaa vaikkei kaikesta samaa mieltä olisikaan.

Miten te näätte asian? Millaisia asioita te arvostatte blogeissa? Onko pintaliito ja kauniit kuvat teille kuinka tärkeitä vai haluatteko samaistua ja lukea myös vaikeuksista ja nähdä rosoisempia ja arkisempia, ei niin käsiteltyjä kuvia?