Omassa kuplassa

Mä oon viettänyt pari päivää blogitaukoa, elänyt sellaisessa omassa kuplassa, puolittain vahingossa. Joulua suunnitellessa on ollut paljon kaikkea ja tämän sivuston toimimattomuus ja tekniset ongelmat useana päivänä söivät työskentelyintoa. Päätin pitää lennosta pari päivää vapaata ja upottauduin kunnolla kuplaani.

Muutama päivä meni ihan omassa pesässä, oikeastaan mitään erityistä tekemättä. Tosin se on todella erityistä, että minulla on täällä kahden karvaisen rakkaani lisäksi kaksi uutta kaveria. Ei pysyvästi vaan hoidossa. Chihukvartettina mennään nyt vajaa kolme viikkoa. Ihana, suloinen nelikko on täällä tassuineen tepsuttelemassa ja ilostuttamassa joulun pyhiä ja uutta vuotta. Nää tuo mulle ihan uskomattoman paljon onnea arjessa. Sitä on vaikea kuvailla. Täällä me vaan pesitään porukalla sellaisessa rakkauskasassa. Minä alimmaisena.

Itseasiassa mä taisin olla tässä pari päivää koirien saapumisen jälkeen jonkinlaisessa huumassa. Sellaisessa missä vastasynnyttäneet äidit on. Nekin on siinä omassa kuplassa. Kaikki on niin ihanaa. Tuo pieni tuhina ja kuorsaus. Pienet suloiset tassut ja kuonot. Lämpö ja kielen lipaisu. Anova katse. Symbioosissa siis ollaan ja koirat kiinni napanuorassa minuun. Taisi tulla pieni yliannostus IG stories puolellekin kun huomasin, että tarinat täyttyy pelkästä koirailusta. Nyt ne on tauolla ja taas muuta asiaa, pääsin jo astumaan ulos tästä mun kuplasta, haha.

Palataan uuden blogipostauksen muodossa taas illemmalla! Nyt on energiaa <3

♡ SEURAA MINUA ♡

Queen Of Everything Instagramissa Bloglovinissa / Facebookissa

Kansa joka pimeydessä vaeltaa

*Sisältää mainoslinkkejä

Kansa joka pimeydessä vaeltaa

Sellaisia me suomalaiset ollaan väkisinkin, ihan kirjaimellisesti. On tässä tullut parin viikon ajan jo ihmeteltyä, että miten ihmeessä voi koko ajan olla pimeää? On pimeää kuin tontun perseessä.

Aamulla pimeää, keskipäivällä pimeää, iltapäivällä pimeää, illalla pimeää, yöllä säkkipimeää. Revi siitä sitten iloa, valoa ja energiaa päivääsi (saati kuvaa yhtään mitään blogiin kun aikaikkuna onnistuneelle kuvalle on noin 15 sekuntia päivänvaloa).

Oon monesti miettinyt sitä, että millaisia me suomalaiset oltaisi jos täälläkin paistaisi aurinko kaikkina päivinä vuodesta, lämpötila olisi aina +20 asteen paremmalla puolella ja palmut huojuisi pihalla? Oltaisko me iloisempia, pirteämpiä ja puheliaampia?

Toisaalta, moni asia on tottumiskysymys ja hyväänkin voi tottua niin ettei sitä erityisemmin arvosta. Katsellessani Minnan Tansaniankuvia ja turkoosinkirkasta, photoshopatulta näyttävää sinistä merta, vihreitä palmuja ja valkoista hiekkaa sen kuitenkin tajusi: Ei ne ihmiset siellä sitä pidä niin minään. Suomen luonto, vedet, puhtaus ja erikoisuus taas kiinnostaa. Havuja ja koivuja, pohjoisen eksotiikkaa!

Valaisin täältä

Mun vanhemmat on eläkepäivillään siirtyneet varsin fiksuun järjestelyyn. Joka alkutalvi ja lopputalvi, juurikin ne ikävimmät, loskaisimmat ja pimeimmät kelit kummastakin päästä he viettävät Kanarian saarten lämmössä. Niin saa kätevästi pidennettyä sitä hyvää aikaa ja lyhennettyä kurjuuden kärsimystä.

Mä itse yritän selviytyä tästä vain purren hampaita yhteen ja ajatellen, että kohta on yksi vuoden ihanin aika: Joulu ja uusi vuosi, ja sen jälkeen taas uudet kujeet ja mennään kevättä ja kesää kohti. Sieltä se kesä tulee taas ennen kuin huomaakaan, mutta jos sitä koko ajan ajattelee niin aika voi tuntua pitkältä.

Kynttilöitä poltellen ja pimeydestä ne parhaat puolet irti ottaen tämä menee jotenkuten. Olosuhteiden pakosta on syytä mukautua, tai sitten voi valittaa. Ihan miten itse haluaa.

Psst! Pari postausta taaksepäin löytyy hyvä alennuskoodi ja arvonta lukijoille, kannattaa käydä tsekkaamassa tämä postaus!

♡ SEURAA MINUA ♡

Queen Of Everything Instagramissa Bloglovinissa / Facebookissa