Miesten läskiviha ja tietokirjailija Petteri Järvinen

Miesten läskiviha – Mistä kohusta puhutaan nyt?

Petteri Järvinen on suomalainen, reilu viisikymppinen tietokirjailija, tietotekniikka-asiantuntija ja kolumnisti, joka mm. kouluttaa SoMe-käyttäytymistä muille, ja antaa vinkkejä siihen kuinka välttää mokailut internetissä. Niin. Älä tee kuten minä teen vaan kuten minä sanon?

Facebookissa Järvinen päätti sitten jakaa ”selfien” (lehtijuttu mm. täällä ja täällä) jossa kuvasi reippaasti lentokoneessa vieressään istuvaa/lepäävää henkilöä ja viittasi kommentillaan lennosta tulevan pitkän… Kun ihmiset reagoivat tähän julkiseen bodyshame-statukseen negatiivisesti ja kritisoivat sitä, päätyi se uutisoitavaksi ja Petterikin myönsi mokanneensa ja päätti pyytää anteeksi. Siis niiq ihan vilpittömästi. Sori siitä hei jos joku loukkaantui.

Viisikymppisten miesten ongelma?

Valitettavasti Petteri Järvisen kaltaisia miehiä on muitakin (epäilemättä myös naisia, mutta miehet ovat ylivoimainen enemmistö) jotka harrastavat erityisesti naisten ulkonäön arvostelua ja etenkin ns. bodyshamingia. Suurimmaksi osaksi muiden ulkonäön negatiivinen arvostelu ja jonkinlainen vihjailu huonommuudesta koskee lähinnä ylipainoisia naisia.

En tiedä mikä on se kipinä joka sytyttää erityisesti naisiin kohdistuvan läskivihan liekkeihin, ja miksi se suurimmaksi osaksi tulee yli viisikymppisiltä miehiltä? Toki tähän osallistuu kaiken ikäiset miehet, mutta tämä vanhempien ukkojen suunsoitto ylittää keskiarvon reippaasti ihan minun omalla kokemuksellakin. En tiedä voiko syynä olla mieshormonin vähentyminen, kunnon rapistuminen, oman kuolevaisuuden tajuaminen tai jonkinlainen katkeruus menetetystä nuoruudesta ja orastavasta impotenssista vai mistä, mutta jostain se naisviha ja erityisesti lihavien naisten vihaaminen kumpuaa. Jostain syvältä, ja siellä on pimeää ja haisee.

Lihavalle naiselle tulee muistuttaa että hän on lihava

Järvisen ”selfietä” ei selitä mikään muu kuin tarve pilkata ylipainoisia ihmisiä. Se, että hänen kohteikseen on valikoitunut naisia ja hän on tehnyt tätä aiemminkin viittaa selvään asenteellisuuteen, ja on silkkaa sinisilmäistä typeryyttä edes yrittää kuvitella tai kääntää asiaa muuksi.

Ikävä kyllä monet Petteri Järvisen kirjoitusten komppaajat (95% miehiä) eivät omaa tarpeeksi tunneälyä tai sosiaalisia taitoja ymmärtääkseen mikä siinä kuvassa ja kommentoinnissa oli oikeastaan se syvin ongelma. Itseasiassa, Petteri Järvisen Facebookkia selatessa minut valtasi aivan mieletön myötähäpeä kun bongasin kasan yli viisikymppisiä miehiä purkamassa läskivihaansa ilmoille. Omilla kasvoillaan, jotkut jopa työpaikkansa tiedot näkyen. Ei heitä hävetä. Se on heille ihan ookoo ja normaalia. Ylipainoisia naisia saa arvostella ja lihavaa naista pitää käskeä laihduttamaan, eikä isoperseiset saa ulista ja loukkaantua turhasta. Kas kun eivät sylje kadulla päälle. Ei kun, itseasiassa jotkuthan sylkevät, sekin on nimittäin nähty.

Näinpä taas niiden viisikymppisten miesten läskiviha pääsi valloilleen:

”Joillekin tulisi myydä lippuja vain lentorahtipuolelle.”
”Paskaako teille muijille mitään selittämään. Laihduttakaa!”
”Jokohan olisi hyvien isoperseisten ihmisten aika rauhoittua”
”Onneksi on toi rasvaimu? Saattaa jäädä tosin peräpää ryppyyn…”
”Näille lesbo-ulisijoille ei pidä antaa periksi. Olisit vaan ollut mies ja pitänyt isosti tulleen naisen kuvan.”
”Ihana huomata, että osa jaksaa näpytellä sokerisilla sormilla niiden seitsemännen ja kahdeksannen munkin välissä kuinka vaatii anteeksipyyntöä!”

Saara Sarvasta lainatakseni:

”Sitten kun lihavuuteen voidaan vihdoin suhtautua vähän vähemmän vihamielisesti, on paremmat ja tutkitusti toimivat tavat lisätä yksilön terveyttä ja hyvinvointia helpompi omaksua käyttöön. Niin kauan kuin lihavia ihmisiä hävettää syödä julkisilla paikoilla, käydä kuntosalilla, nauttia rannalla, olla baarissa tai istua lentokoneessa sen takia, että aina on olemassa riski joutua “selfien” taustalle ilman, että sitä saisi kyseenalaistaa tai pyytää selitystä, on keskustelukulttuurissamme jotain todella pahasti vialla.”

Queen Of Everything Instagramissa Bloglovinissa / Facebookissa
Snapchatissa käyttäjätunnus queenofeve1808

Ylipaino ja ulkonäköpaineet

Ylipaino ja ulkonäköpaineet

Tänään julkaistiin minusta kertova juttu Ilta-Sanomien nettisivuilla, kun se itse lehdessä ja lööpeissä oli viime viikonloppuna. Sain jo lehtijutun perusteella paljon palautetta tutuilta ja tuntemattomiltakin, mutta nyt varmasti vielä enemmän. Ystäväni osasivat jo kertoa aiheen nostetun mm. Facebookin paljon puhuttuun Äitylit -ryhmään (en itse kuulu sinne) ja voi olla että joku tekee pahamaineiselle Vauva-palstallekin avauksen. Mä välttelen kaikenlaisia nettikeskusteluja aiheesta enkä lue kommentteja, en halua turhaan joutua tappelemaan tuulimyllyjä vastaan ja nähdä ikäviä ja ilkeitä kommentteja ajattelemattomilta ihmisiltä.

Tiedän toki että on myös paljon hyvää kommentointia, ja niin pitäisi ollakin, sillä Merja Asikaisen tekemä juttu on mielestäni hyvä ja varsin asiallinen. Mun ajatukset ja tapahtumat esitetään toki paljon lyhennetympänä ja supistetumpana versiona siitä mitä ne todellisuudessa ovat, mutta jutun ydin on mitä on. Se on se totuus että ylipaino ja lihavuus ovat vaikeita asioita niin ihmiselle itselleen kuin ympäristöllekin, ja se voi aiheuttaa monenlaisia ulkoisia paineita näyttää hyvältä.

Kuva: Joonas Salo

Mä haluan että mut määritellään ihmiseksi, ei vain ylipainoiseksi

Yhteiskunta ja ihanteet vaatii tietynlaista lookkia ja jos siihen ei pääse omin avuin tai laihduttamalla, moni voi turvautua kirurginveitseen. Itse en ole jaksanut laihduttaa, en ole kyennyt, en ole pystynyt. Olen vuosikausia sairastanut epätyypillistä syömishäiriötä eli ahmintahäiriötä (binge eating disorder) joka on asettanut omat haasteensa, ylä-, ja alamäkensä elämääni ja vaikeuttanut sitä oman vartalon rakastamista ja hyvän kunnon ylläpitämistä. Olen vihdoin vuosikausien taistelun jälkeen saanut siihen hoitoa, mutta kuten tiedätte: erilaiset sairaudet ja niistä parantuminen eivät ole niin yksinkertaisia ja muutu sormia napsauttamalla kuin taikaiskusta ja pelkällä tahdonvoimalla, ja jos korjaantuisivat niin tässä maailmassa ei olisi yhtäkään masentunutta, uupunutta, anorektikkoa, bulimikkoa, ahmintahäiriöistä tai muutakaan kun ei tarvisi kuin ottaa itseään niskasta kiinni ja problem solved ;)

On mahdollista että ympäristön paineet ajavat erilaisten ikävien asioiden pariin, ne voivat olla syömishäiriöitä kuten anoreksia, bulimia tai ahmintahäiriö, tai ajaudutaan masennukseen tai ostamaan itselleen vaadittua ulkonäköä plastiikkakirurgian puolelta rasvaimuin ja leikkauksin. Mä itse kuitenkin kaiken kokemani jälkeen pyrin siihen että saavuttaisin hyvän olon ja onnellisuuden muilla keinoin, eikä ulkonäköpaineet enää niin vahvasti ohjaisi mun elämää. Ennen en koskaan olisi suostunut lehtijuttuun saati kuviin jotka otetaan alhaaltapäin: oikein korostaen kaikkia huonoja puolia ja kaksoisleukaa. Enää en välitä niin paljoa. En enää pakkomielteisesti yritä laihduttaa vaan keskityn enemmän terveellisten elämäntapojen ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin saavuttamiseen.

Mä en halua että ylipainoisuus arvottaa mua ihmisenä sillä mä olen paljon muutakin kuin jokin ulkoinen asia tai virheeksi luettava seikka, mä olen tunteva ja ajatteleva ihminen, kulloinkin ylläni kantamani läskin määrästä huolimatta.

Ennen kuin kirjoitat vihan ja tietämättömyyden täyteisen ajatuksesi kommenttikenttään niin mieti mitä hyvää se antaa, mitä siitä on hyötyä, ja kuinka teet sillä itsestäsi tai minusta paremman ihmisen ja maailmasta paremman paikan elää.

Ensi viikolla avaan blogissa hieman enemmän kauneusleikkauksista joten kannattaa pysyä kuulolla.

Queen Of Everything Instagramissa / Bloglovinissa / Facebookissa
Snapchatissa käyttäjätunnus queenofeve1808