A-Teema ja lihava Suomi

Saaran kanssa otettiin friendsie matkalla Tampereelle

Ottaisi nyt vaan itseään niskasta kiinni, lopettaisi selittelyt ja laihduttaisi!

Lihava ihminen ärsyttää.

Itseäni ärsyttää tyhmät ihmiset, ihan näin suoraan sanottuna. Sellaiset ihmiset ketkä eivät halua uskoa muita, eivät edes asiantuntijoita vaan pitävät mielipiteensä vaikka hautaan asti, siitäkin huolimatta että todistettavasti ovat väärässä. Yle kutsui minut torstaina Tampereelle Tohlopin studioille seuraamaan Läskimyytinmurtajien, Vaakakapinan ja terveydenhuollon sekä liikunta-alan ammattilaisten keskustelua lihavuudesta. A-Teeman Lihava Suomi -teemaista lihavuusohjelmaa koskien keskustelu ja palaute ohjelman jälkeen toi taas suuren joukon tällaisia mainitsemiani tyhmiä ihmisiä esille, vaikkakin nyt huomattavasti pienemmissä määrin kuin aiemmin.

Selkeästi jotkut ihmiset olivat jo jotain oppineet. Ne ihmiset jotka ennet ovat olleet hyvin vastahankaisia uskomaan heille lihavuudesta, lihavien itsensä kertomaa tietoutta ottivat onkeensa vasta kun ammattilaiset, niin ravitsemusterapeutit, lihavuuslääkärit kuin psykologitkin löivät hieman faktoja tiskiin ja toistivat lihavien itsensä kertomia asioita. Silti jäi vielä joukko kelle sekään ei riitä. On vain yksi ja ainoa oikea tapa. Lihavat eivät ole yksilöitä. Kaikkien pitää ottaa vain itseään niskasta kiinni, lopettaa laiskottelu, syödä vähemmän ja liikkua enemmän ja se on se ratkaisu, vaikka todistettavasti se on ollut se yksinkertaisin ratkaisu vain harvoissa tapauksissa.

Jokainen julkinen esiintulo on askel oikeaan suuntaan – vain niin voi muuttaa maailmaa

Me ihmiset ollaan erilaisia, niin henkisesti kuin fyysisesti. Meillä on erilaiset lähtökohdat, ympäristö, geenit, elintavat, henkinen kapasiteetti, ihan kaikki. Tämänhän luulisi olevan itsestäänselvyys, mutta ei se ole. Jotkut sitten ihmettelee miksi joku lihava ihminen menee telkkaan selittämään läskeistään ja miksi se Saara Sarvas koko ajan jauhaa lihavuudesta, jos kerran on niin hyvä olla niin miksi siitä pitää koko ajan toitottaa? Siksi sitä pitää toitottaa, siksi sitä pitää opettaa asiasta tietämättömille kun iso osa ihmisistä ei näitä itsestäänselvyyksiä jostain syystä ymmärrä. Maailma ei muutu jos kukaan ei nouse barrikadeille ja suostu keulakuvaksi ja äänitorveksi, oli se asia sitten mikä tahansa.

Siis mitä se bodypositivity oikein on?

Bodypositivity on monelle vieras käsite, niillekin keille sitä toistuvasti rautalangasta väännetään. Aina löytyy ihmisiä ketkä jatkavat jankutustaan, siis sitä että se on lihavuuden glorifiointia ja ylipainon ylistämistä ja jopa siihen kannustamista, samalla kun ylipainon riskejä vähätellään ja laihduttaminen käsketään lopettaa. Näinhän ei kuitenkaan ole. Nämä Vaakakapinan kaltaiset kehopositiivisuusliikkeet kuten Jenny ja läskimyytinmurtajat ajavat loppujen lopuksi ihan kaikkien asiaa kehon kokoon katsomatta, ei ainoastaan ylipainoisten. Ylipainoisuus mielletään pääasiassa epämiellyttäväksi ominaisuudeksi ja ylipainoiset saavat valitettavan usein negatiivista huomiota osakseen niin median, sosiaalisen median kuin myös kanssaihmisten toimesta. Sen täytyy loppua. Jokaiselle on suotava rauha oman vartalonsa suhteen.

Omia ajatuksia ylipainosta

Mä olen ollut hoikka ja normaalipainoinen ihminen, laihakin aikoinaan. Sitten myös lievästi ylipainoinen ja vaikeasti lihava, sairaalloinen, kaikkea jokaisesta kategoriasta ja vähän päälle, aina jojoillen eestaas. On kokeiltu kymmenet erilaiset laihdutuskuurit ja dietattu, välillä hyvin, välillä huonoin tuloksin. Nytkin taas ollaan hyvin lihavana, mutta vähemmän ahdistuneena kuin aiemmin eikä jatkuvalla laihdutuskuurilla.

Elämä menee sillä jatkuvalla laihdutuskuurilla hukkaan, etenkin kun sitä elää vihaten omaa vartaloaan, olleen aina tyytymätön näkymään ja eläen ajatuksella ”sitten kun olen laihtunut niin…”. Sitku-elämää elää todella moni ylipainoinen ihminen ja jättää tekemättä monia asioita. Sen lisäksi ettei itse ole tyytyväinen niin saa vielä ulkopuolisilta kuulla kuinka on merkityksetön ja epäonnistunut ihminen. Ruma ja ällöttävä läski. Myös ulkopuoliset ja ventovieraat muistavat siitä muistuttaa jatkuvasti, ihan vaikka kadulla, mutta vähintäänkin ainakin netissä.

Ollaan muuten tuon Venla-patsaan kanssa aika samiksia ;)

Minä en glorifioi lihavuutta saati halua pysyä ylipainoisena

Haluan laihtua, mutta en ikuisella laihdutuskuurilla, vaan elämäntapojani ja ajatuksiani pysyvästi muuttaen. Oppien hyväksymään itseni kaiken kokoisena ja olemaan jatkuvasti ahdistumatta ulkomuodosta. Se, että ohjelman miespuolinen ensihoitajalaihduttaja laihdutti vain ruoalla ja liikunnalla, sekä sillä kuuluisalla itsekurilla johtuu siitä, että se oli hänelle sopiva tapa. Hän on yksilö omilla taustoillaan, ihan kuten koko elämänsä jojoillut ja syömishäiriötaustainen Saara Sarvas. Ihan kuten minäkin tai joku muu. Meille kolmelle ei sovi samat tavat, joten miten ne sopisi miljoonalle? Turha siis hokea mantraa itsensä niskasta kiinni ottamisesta, kun monella ylipainoisella on taustalla paljon muutakin kuin pelkkä sohvan kasvaminen selkään ja mukavuudenhalua. Lihavuus on usein monen pienen asian summa ja monimutkainen yksilö. Vaikkei itse laihtuminen prosessina ole rakettitiedettä, on sen toteutuminen huomattavasti haastavampaa.

Yksi asia on ainakin varma. Jos ylipainoisia ihmisiä jatkuvasti syyllistetään, syrjitään ja solvataan, siitä harva saa puhtia ja pontta muuttaa elintapojaan. Itse olen Läskimyytinmurtajien ja ahmimishäiriöön liittyvän hoitoni myötä saanut paljon hyvää ja huomattavasti seesteisemmän olon kuin aiemmin. Nyt minulla on aidosti sellainen tunne että pystyn muuttamaan elintapojani ja se mitä teen, teen koko ajan pienin askelin, itseäni ahdistamatta. Tässä tavoitteena on tuloksen pysyvyys ja se, että saisin olla terve. Ulkonäölliset seikat tulevat vasta aika pitkällä perästä päin, eivätkä ole ensimmäisenä ajamassa taas jollekin typerälle ja varsin lyhytkestoiselle dieetille.

Katsoitteko te ohjelmaa ja herättikö ajatuksia? Ohjelma on nähtäväillä Yle Areenasta täällä!

Mikäli lihavuus-aihe kiinnostaa, muita ylipainoon ja laihduttamiseen liittyviä postauksiani voit lukea täältä:

Ainoa toimiva laihdutuslääke
Hulluimmat harhaluulot ahmimishäiriöstä
Laihdutus 200kg – 150kg – 130kg – 90kg – 150kg – 130kg?
Ylipaino ja ulkonäköpaineet

 

Queen Of Everything Instagramissa Bloglovinissa / Facebookissa

Mässäilystä maltilliseen herkutteluun

img_20161210_192437_resized_20161210_092227254
Lupasin muutama posti taaksepäin etten enää söisi makuuhuoneessa ja kirjoitin aiheesta postauksessa ”Ei enää mässäilyä makuuhuoneessa”. Se päätös on pitänyt melkein. Ei ihan, mutta melkein. Paristi on jotain lipsunut makkarin puolelle ihan vanhasta muistista, mutta tulipahan nyt tunnustettua ja täytyy olla jatkossa tarkkana.

Yksi todella tärkeä huomio mitä itselläni ahmintahäiriö-diagnoosisena (ehh…?) on, on se ettei syömisestä oikeasti nauti. Valheellinen kuvitelma itselläni on aina ollut että minä rakastan ruokaa ja haluan nautiskella siitä, mutta tämä ei itseasiassa ole totta, ei kun tarkemmin sitä alkaa pohtimaan.

img_20161210_192316_resized_20161210_092216180
Rakastan ruokaa, kyllä, mutta nautinko oikeasti aina kaikista herkuistani mitä minulla on tarve mässätä? Vastaus onkin että en. En todellakaan!

Itseasiassa aika usein sen ruoan/herkun ajattelu etukäteen ja sen himoaminen on paljon suurempi nautinto kuin itse syöminen. Ensipuraisusta ei kauaa kulu, kun syöminen muuttuu vähemmän kiinnostavaksi, mutta tavan takia sitä syömistä vaan jatkaa ja jatkaa ja jatkaa. Niin kauan kunnes varatut herkut ovat loppuneet.

img_20161210_192257_resized_20161210_092205111
Tällaisen välttää aika hyvin siirtymällä sosiaaliseen syömiseen, ja kitkemällä sen yksin mässäilyn pois. Herkuttelu on ok ja se on nautinnollista kun sitä tekee yhdessä muiden kanssa. Kun viitsii vaivautua sen verran että herkut asetellaan nätisti esille ja niitä maistellaan niille tarkoitetuista kupeista, kulhoista ja alustoista. Uskokaa pois, tällä on merkitystä!

On täysin eri asia napsia sipsejä ja karkkia kulhosta, syödä jäätelöä sille tarkoitetusta jälkiruoka-astiasta, syödä pizzapala lautaselta haarukalla ja veitsellä, ja juoda limsaa lasista, kuin että kaikkia näitä kauhoo suoraan pusseista ja purnukoista, syö käsin ja juo suoraan pullon suusta.

Näihin seikkoihin olen alkanut kiinnittämään enemmän huomiota, ja se selkeästi toimii. Suosittelen kokeilemaan, vaikka suklaalevystä haukkaaminen tai kokonaisen rivin tunkeminen kerralla kitusiin onkin kovin houkuttelevaa. Mitäs jos vain pala kerrallaan?

Queen Of Everything Instagramissa / Bloglovinissa / Facebookissa
Snapchatissa käyttäjätunnus queenofeve1808