Syömishäiriökuulumisia

Miten suoriudun syömishaasteista juuri nyt?

Aina aika ajoin multa kysellään syömishäiriön tilanteesta, ja nyt sipsilakon alettua maanantaina tuli ajankohtaiseksi kertoa hieman syömishäiriökuulumisia. Uskomatonta, mutta tähän mennessä itsekurini on riittänyt eikä sipsittä eläminen ole tuonut mitään erityisen suuria haasteita, mitä nyt pari kertaa olen jossain kaupassa huomannut uuden sipsimaun tai jonkun mitä en ole syönyt ikuisuuksiin ja innosta hihkuen olen ollut nappaamassa sipsipussia ostoskärryyn, kunnes olen muistanut, että hei enhän mä voi kun oon sipsilakossa!

Yleisesti syömisten suhteen menen ihan plus miinus nolla saralla. En saa ahmimiskohtauksia mutten myöskään pysty syömään 100% terveellisesti ja oikeaoppisesti. Suoriudun ehkä noin 50% tällä hetkellä ja mulle se on ihan hyvin. Välillä mä tsemppaan ja syön hyvin 2-3 päivää viikosta, sitten vähän huonommin päivän tai pari ja sitten menee ihan läskiksi. Sitten mä taas aloitan alusta enkä mieti epäonnistumisia vaan keskityn juuri siihen hetkeen missä menen sillä hetkellä.

Koen onnistumisia aina silloin kun mä jaksan miettiä kunnolla etukäteen mitä söisin milloinkin ja valmistaa ruokaa. Se on hyvä fiilis kun jääkaapissa on valmista apetta ja se helpottaa mun arjesta suoriutumista. Se myös vähentää mun tarvetta herkutella, koska kuten aiemminkin olen kertonut: nälkäisenä mun mielihalut on potenssiin sata ja olen todella huono kieltämään itseltäni mitään. Mun mielestä elämästä pitää nauttia ja olen hyvin nautinnonhakuinen ihminen, en sitä kiellä. Menen syömisasioissa usein tunne edellä vaikka muuten olenkin tolkun ihminen, mutta ei kaikessa voi olla loistava. Jossain ne munkin viat on ja suurimmaksi osaksi tällä saralla.

Mitä teen parantaakseni tilannetta?

Ehdottomasti tärkein asia mulle on ruokien valmistaminen etukäteen. Se, että jääkaapissa olisi aina ruokaa valmina ja nopeasti saatavilla. Mikään ei saa olla mulle monimutkaista tai hankalaa tai viedä aikaa. Ennakoiminen on kaiken a ja o.

Myös vesi on tärkeä juttu. Mun fyysisen hyvinvoinnin takia mä yritän juoda vettä mahdollisimman paljon. Välillä aika usein se unohtuu mutta yritän silti, sillä mä olen huomannut että sillä on paljon vaikutusta. Sillä on vaikutusta mun näläntunteeseen, aineenvaihduntaan, ihan yleiseen oloon puhumattakaan ihon kunnosta ym. Ei ole turhaa puppua, että se vesi on vanhin voitehista.

Monet liikunta- ja hyvinvointiblogien lukijoista ovat innokkaita liikkumisen ja ravinnon suhteen ja syömishäiriökuulumisia on outo lukea, mutta samalla unohtuu se, että myös niitä asioiden kanssa kamppailevia on ihan mielettömät määrät teissä lukijoissa ja muutamia meissä bloggaajissakin. Kaikille ihmisille ei ole helppo pysyä normaalipainoisena (saati laihduttaa), kaikille ihmisille ei ole helppo toteuttaa mitään ihanteellista 80/20 ruokavaliota eivätkä kaikki ihmiset ole vaan sellaisia ihailtavia suorittavia koneita. Siksi mä aina välillä yritän muistaa kirjoitella näitä toisenlaisia juttuja ja avata hieman arkkua ja kertoa niitä syömishäiriökuulumisia. Siellä ruudun toisella puolella kuitenkin on hirveät määrät meidän haasteellisempien ongelmasyöjien, ikuisuuslaihduttajien, sohvaperunoiden ym. tarinoista kiinnostuneita, joten yritän muistaa päivittää tilannetta useamminkin.

Postausehdotuksia saa esittää aiheen tiimoilta kommenttiboksiin!

♡ SEURAA MINUA♡

Instagramissa Bloglovinissa / Facebookissa

Kohtuus, onko se jotain syötävää?

”Kohtuus kaikessa”

Tuo lausahdus ei kauhean vakuuttavasti tule minun suustani, eikä se sen takia kuulukaan sanavarastooni. Olen aina ollut niitä ennemmin överit kuin vajarit tyyppejä ja mustavalkoisena tyyppinä kultaista keskitietä on äärimmäisen vaikea noudattaa oikeastaan missään asiassa. Se on aina jokotai, kyllä tai ei, täysillä tai ei ollenkaan.

Mä huomaan tuon piirteen itsessäni monissa elämäni osa-alueissa. Oli se sitten treenaaminen, syöminen, jokin harrastus tai mielenkiinto, olkoon vaikka päivittäinen aktiivisuus tai jonkun tehtävän tai asian suorittaminen. Minkäänlaista välimallia mun ei vaan ole helppo toteuttaa. En ymmärrä semmoista ihmisten tehdään vähän sitä ja vähän tota ja rytmi pysyy yllä -tyyliä. Ei mulla vaan.

Herkuttelussa mulla ei ole ollut koskaan kohtuutta

Vaikka olenkin ollut hoikka lapsi niin olen aina ahtanut karkkipäivän karkit kerralla kuontaloon. En minä osannut enkä edes halunnut säästellä. Ja ai että kun mua ärsytti jos kummitätini tytär söi koko päivän samaa karkkipussia, itse kun olin vedellyt omani viidessätoista minuutissa. Äiti aina sanoi, että hyvä vaan. Eipä ole jatkuva happohyökkäys hampailla joten jotain hyvää siinäkin.

Mutta en mä myöskään osaa syödä vain yhtä tai kahta palaa paahtoleipää, se on aina puoli pakettia. Kuka syö muka vain yhden muffinin? Toiselle jalalle kans, jää muuten paha mieli.

En tänä päivänäkään ymmärrä niitä ihmisiä ketkä napostelevat jotain makeisia kuusi tuntia. Yksi karkki kerrallaan. Siis mitä hemmettiä? Kourallinen suuhun ja koko suun täydeltä makunautintoja. Leukojen on saatava purra ja kurkussa on tunnuttava kunnon nielaisu. Vatsan on täytyttävä karkista tai mitä nyt sitten onkaan syömässä. Muuten jää tyhjä olo eikä kokemus ole kovinkaan nautinnollinen.

Syö pala suklaata… Heh. Siis ainakin rivi kerralla!

Koska en osaa kohtuutta on joskus lakkoiltava

Olen yrittänyt tässä harjoitella jotain kohtuudella herkuttelua, mutta kun se ei onnistu niin se ei onnistu. Jostain syystä en siihen kykene enkä halua kiusata itseäni enempää. Aion aloittaa lakon. En totaalilakkoa kaikesta sillä se ei ole hyvä idea ja usein saattaa jopa aiheuttaa enemmän hallaa, mutta testaan taas sitä itselleni hallitsevimman addiktion taltuttamista joten vuorossa on siis sipsilakko.

Päätin tänään huonovointisena, rasvasta ja suolasta turpa turvoksissa, että mun on pakko vierottautua. Ottaa pieni detox-kuuri sipseistä ja irrottauduttava kokonaan kun se kohtuus tuntuu olevan ongelma. Viimeksi kun yritin (kannattaa lukea postaukset Hyvästi sipsit ja suklaa sekä Miten meni sipsi-, ja suklaalakko?), ei jäänyt vain yritykseksi vaan onnistuin. Odotan samaa tulosta tällä kertaa.

Musta tuntuu myös siltä, että jatkuva sokerinhimoni on myös jotenkin liitännäinen tähän liian suolaisen ja rasvaisen ruoan syömiseen. Verensokeri syöksyy ylös ja alas koko ajan ja pitää keinotella makean ja suolaisen välissä. Nyt sen on loputtava jollain keinolla. Tiedän oikeastaan syynkin kaikelle tälle: Nälkäisenä sorrun usein kaikkeen turhaan ja mä tykkään syödä nälkääni herkkuja. Sitä on vaan vaikea muuttaa, joten tehdään edes tällainen ryhtiliike tähän väliin.

Kieltolistaani sipsilakossa kuuluvat perunalastut, juustosnacksit, kaikki chilipähkinät ym suolaiset naposteltavat sisältäen myös nachot jne. Sipsiä aion syödä seuraavaksi vasta aikaisintaan 23.04.2018, eli parin kuukauden tauko edessä.

Sipsilakko alkaa än yy tee nyt! Wish me luck!

Kuvat ilmainen kuvapankki Pixabay

♡ SEURAA MINUA ♡

Queen of Everything Instagramissa Bloglovinissa / Facebookissa