Mitä jos työ ei kiinnosta?

Kun Googleen kirjoittaa sanan työ voit löytää seuraavat

Työ ei kiinnosta
Työ ei motivoi
Työ ei sovi minulle
Työ ei vastaa odotuksia
Työ ei anna minulle mitään

Tässä vain murto-osa siitä kaikesta, mitä työ hakusanalla tarjotaan. Jos hakukenttään kirjoittaa että vihaa työtään, tulee hakutuloksista paljon erilaisia keskusteluja nettiforumeilta. Aika monet vihaavat työtään ja se on ahdistavaa. Työ on kuitenkin iso osa elämää ja olisi hienoa jos se ei olisi vain pakollinen paha, vaan töistä ja työympäristöstä voisi jollain tapaa joskus jopa nauttia.

Unelmien työpäivä

Tänään 5.10.2018 vietetään unelmien työpäivää joka sai mut kirjoittamaan aiheesta. Sen tavoitteena on aktivoida yhteisöt järjestämään tempauksia ja -tapahtumia sekä kehittämään arjen työhyvinvointia lisääviä tekoja. Mun mielestä tämä on tosi tärkeä asia.

Tyytyväiset työntekijät ovat työantajille uskollisia, pysyvät työsuhteessaan pitkään ja myös haluavat tehdä hyvää tulosta. Kaikkea ei kuitenkaan voi mitata vain tuloksilla, sillä miltä tuntuu on myös paljon merkitystä joten kysymys on kokonaisuudesta.

Kaikilla ei ole samanlaiset intresssit edetä uralla ja kiitää ohjuksen lailla

Tämä on tärkeä seikka mikä mielestäni ohitetaan liian usein. Monille työ on vain tapa ansaita rahaa ilman sen kummempaa intohimoa. Ei ole mikään pakko rakastaa työtään tai viettää työkaverien kanssa aikaa myös työpaikan ulkopuolella, mutta hyvä olisi jos työstään voisi edes pitää ja viihtyä kollegoiden seurassa. Keskiverrollisesti työtä on kuitenkin 1/3 vuorokaudesta viitenä päivänä viikossa. Se on aika paljon etenkin silloin jos tuntuu ettei yhtään kiinnosta.

Mulla on parinkymmenen vuoden työelämässä ollut useita erilaisia työnantajia, työtehtäviä, työyhteisöjä ja esimiehiä. Olen ollut itsenäisesti töissä, osana isompaa tiimiä, valmentajana ja esimiehenä.  Työhistoriani perusteella on käynyt ilmi, että olen parhaimmillani erilaisissa myyntiä ja mainontaa sivuavissa työtehtävissä sekä kirjoittamisessa ja esiintymissä. Mieluiten jossain valmentavassa roolissa jossa minulla on mahdollisimman vapaat kädet ja saan toteuttaa itseäni. Olen idearikas ja mielikuvituksellinen tyyppi jolla on lennokkaita ajatuksia ja aika paljon boheemiutta mun tavassa toimia. Haluan voida tehdä luovaa hommaa, jotain missä saa soveltaa. Tämän kaiken oppiminen on kuitenkin vienyt aikaa. Oikeastaan vasta bloggaamisen kautta viimeisen kuuden vuoden aikana olen tuntenut tekeväni jotain, mistä oikeasti nautin ja mikä on minulle merkityksellistä.

On helppoa sanoa että mee ja tee, toteutus on hankalampaa

Omalla kohdallanikin asioiden oppiminen ja vieminen haluamaani suuntaan vei vuosikausia. Viimeisimmän reilun kymmenen vuoden työhistoriassa olin yhdeksän vuotta työnantajalla jonka erilaisista ja vaihtuvista työtehtävistä pidin, mutta loppua kohden homma alkoi tuntumaan tervassa tarpomiselta. Vastuut, velvollisuudet ja vaatimukset kasvoivat suhteettomasti palkkaukseen nähden. Työ muuttui asiallisesta mutta rennosta tyylistä pelkäksi suorittamiseksi ja ohjeiden ja sääntöjen pilkun tarkaksi tulkitsemiseksi. Eikä se vaihtamalla parantunut. Vaikka yritin kokeilla stressivapaampaa ja huomattavasti helpompaa työtä, en loppujen lopuksi viihtynyt enää sen tyyppisissä työtehtävissä. Minun osaltani kaikki luovuuttani ja niitä hyviä ja hienoja taitojani hyödyntämättömät työpaikat ovat tuhlausta. Mä tarvitsen sen jonkun kipinän ja palon aihetta kohtaan suoriutuakseni ja nauttiakseni työstä.

Harva sitä kuitenkaan siitä oravanpyörästä noin vain hyppää pois, enhän minäkään tehnyt niin. Useampi vuosi meni jossitellessa ja hiljaa kärsiessä, burn outtiin itsensä ajaessa kun ei niistä aiemmista työtehtävistä niin vaan uskaltanut luopuakaan. Vääriä valintoja ja virheitäkin tuli tehtyä. Kenties pari viimeistä vuotta tuli myöskin tehtyä ihan turhaan töitä joista en saanut mitään irti. Sellainen työ ei motivoi, se työ ei palkitse, se työ ei kiitä. Se työ ei enää kiinnosta. Mutta se oli hienoa oppia, koska nyt tiedän millainen työ motivoi, palkitsee ja kiittää. Millainen työ kiinnostaa ja millaisesta työstä mulla on mahdollisuus saada muutakin sisältöä elämään kuin vain palkkaa.

Työstä ei ole pakko nauttia joka hetki ja joka päivä

Työstä ei ole pakko nauttia, muttei sitä tarvi vihatakaan. Sen sijaan kannattaa etsiä itselleen sellaisia työtehtäviä joiden kautta molemmat osapuolet voivat olla tyytyväisiä, niin sinä itse kuin myös työnantaja. Ei ole järkeä jatkaa työssä jota vihaa vain siksi ettei keksi muutakaan, se on nimittäin todella kuluttavaa. Sen sijaan kannattaakin alkaa katselemaan avoimesti muita vaihtoehtoja, selata erilaisia työpaikkoja, pistää verkkoja vesille ja miettiä mitkä ovat ne asiat jotka nykyisessä työssä vaivaavat? Mitä asioita arvostat ja millaista työtä haluat tehdä? Kun ensin rajaa pois kaikki ne ikävimmät asiat, on helpompi lähteä miettimään millainen työ voisi jatkossa sopia.

Tällä keinolla itsekin olen loppujen lopuksi päässyt eroon työtehtävistä jotka eivät motivoi eivätkä anna minulle mitään. Nyt saan tehdä asioita joista aidosti pidän ja joissa voin kokea onnistumisen iloa. Se on vaatinut minulta itseltäni kuitenkin enemmän kuin pelkkä tyytyminen niihin tavallisiin työtehtäviin. Se on vaatinut sen, että uskallan tehdä omaa juttuani ja kehittää itseäni tällä saralla oikeaan suuntaan. Musta on ihan fantastista, että monen vuoden jälkeen työ on asia josta voin saada myös iloa!

Hyviä pointteja siihen miten kannattaa toimia jos vihaa työtänsä tarjoaa esim. tämä Mtv:n artikkeli!

♡ SEURAA MINUA ♡

Instagramissa Bloglovinissa / Facebookissa

Eve / Queen Of Everything

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 4
Tykkää jutusta