Mun piti olla viikonloppu vapaalla

Mun piti olla lauantaina ja sunnuntaina koko päivä vapaalla

Mutta enhän mä ollut. Lauantaina tuli tehtyä työjuttuja monta tuntia. Sunnuntainakin kahlasin läpi ainakin viisi työmeiliä ja tarkastelin kuvia ja kaikenlaisia juttuja. Mun ei pitänyt mutta jotenkin se lipsahti. Ei kehdannut olla tekemättä, lukematta ja katsomatta. Naputtamatta paria pakollista juttua.

Alku lähti tänään ihan hyvin käyntiin ja nukuin niin pitkään kuin halusin. Havahduin ensin ysiltä, sitten yhdeltätoista, sitten kello olikin yksi ja päätin nousta. Olin rättiväsynyt viime viikosta ja siitä etten vieläkään ollut saanut nollattua. Sängyssä tuli kuitenkin vietettyä puolet päivästä. Oli ihanaa selailla nettiä ihan kaikessa rauhassa omiaan ajatellen, leikkiä koirien kanssa, rentoutua. Mä jopa suunnittelin lukevani hieman lisää Stephen Kingin Ruususen Unta tabletilta, mutta sitten se jäi kun tuli taas hoidettavia hommia.

Ajattelin, että mulla olis tällä viikolla yksi kokonainen päivä kun en tekisi mitään työjuttuja. Yksi päivä jolloin olisin 100% vapaalla. En edes ajattelisi töitä, mutta toisin kävi. Tämä ei suinkaan ole mitään valittamista, eli ei kannata niin tulkita. Ehkä kyse on enemmänkin siitä, että tällä hetkellä on vaan niin monta rautaa tulessa ja niitä kaikkia on pakko takoa, ettei kovin kauaa voi olla tekemättä mitään. Mä en vaan voi olla täysin vapaalla.

Koko viime viikko oli tosi hektinen

Itseasiassa niin on ollut tässä nyt pidempään kun muutoksen tuulet puhaltaa täällä A-lehdillä. Uuden suunnittelu ja tulevaisuuden suunnitelmat ovat vaatineet mielettömästi töitä. Tai ainakin mun mittapuulla, sillä olen tottunut aika rentoon työskentelytahtiin ja sellaiseen pienimuotoiseen haahuiluun. Olen vähän sellainen taivaanrannanmaalari ja tykkään mennä rennolla meiningillä. Kaikenlaiset pakot, aikataulut, deadlinet ja muut tuppaa helposti ahdistamaan ja mieluiten oon just se tyyppi joka ei paljoa stressaa mistään.

Viime viikolla tuli tehtyä monenlaista hommaa ja yritän pitää kaikkia lankoja käsissä. Tällaista kaltaistani ei-sitten-yhtään-järjestelmällistä -tyyppiä ja boheemia-haihattelu -luonnettani on siis koeteltu. Äidilleni kun valitin välillä että on niin paljon hommaa, niin hän vaan nauroi että kuulemma ihan oikein mulle. Niin sanoi kyllä eksäkin. Ja pari kaveria. Ehkä se on ihan hyvä välillä taas muistutella mieleen millaista on kun pitää vääntää hommaa ihan tosissaan. Hiljaisen ja rennon kesän jälkeen SoMe-duuneissa alkaa syksyisin kuhina. Niin se vaan on.

Mamman (isäpuolen) lihapatojen äärellä maailma parantuu

Pääsinpä kuitenkin taas valmiiseen pöytään ja nauttimaan hyvästä kotiruoasta. Viettämään laatuaikaa mun vanhempien kanssa. Pitää olla kiitollinen monesta. On hienoa, että saan elää juuri itseni näköistä elämää ja kuitenkin muistaa, ettei täällä kellään rullaa hommat itsestään, ei edes lottomiljonäärillä. Aina sitä on jotain puuhastelua oltava ja enemmän tai vähemmän myös ongelmia. Niin hyvin ei kellään mene etteikö joskus olisi kiirettä tai stressin poikasta.

Mutta oon mä silti aika iloinen, että just nyt oon sinkku ja vapaaehtoisesti lapseton. Ei nimittäin yhtään herätä kateuden tunteita tässä väsymyksessä ja kiiressä lukea kavereiden FB-päivityksiä ja IG-stooreja lasten oksennustaudeista, enterorokoista ja kihomadoista. Eikä siitä ettei sitä omaa aikaa ja pitkiä yöunia ole sitäkään vähää kuin minulla.

Toivottavasti teillä on hyvä into uuteen viikkoon! Let’s do it!

♡ SEURAA MINUA ♡

Instagramissa Bloglovinissa / Facebookissa

Eve / Queen Of Everything

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 5
Tykkää jutusta