Ruokailut meinaa lipsua

Nyt käsi ylös kuka yllättyi?

Eihän ne mun ruokailut nyt ihan putkeen ole menneet tietenkään, mutta en sellaista odottanutkaan koska osaan olla näissä asioissa realisti. Pysyvää muutosta vuosikausien perseilyyn ei tehdä kertaheitolla jos syömingit on olleet ihan retuperällä. Ei siis syytä pettymykseen vaikkei mun ruokailut aina menekään ihan niin kuin Strömsössä.

Mä oon tosi tyytyväinen siihen, että ylipäätään olen taas jaksanut ottaa itseäni niskasta kiinni ja lähteä tähän touhuun. Mun ruokailut on kuitenkin parantuneet huomattavasti ihan tässä 2-3 viikon aikajaksolla ja olen syönyt enemmän normaaleja ruokia kuin pitkiin aikoihin. Osittaisen onnistumisen vaihtoehtona kun olisi olla tekemättä mitään asialle ja antaa kaiken rullata entiseen malliin – eli ihan päin helvettiä.

Kun kirjotin Ruokavalion täyskäännös jutun blogiini, niin kerroin niistä mun kompastuskivistä ja heikkouksista syömisen suhteen. Niitä on nyt testattu ja puntaroitu moneen kertaan lähiaikoina ja huomaan aina välillä unohtavani, että munhan piti syödä kunnolla. Suunnittelulla on ehdottomasti isoin rooli tässä mun matkassa, mutta silti joskus tuppaa lipsahdella.

Liian niukat ja epäsäännölliset ruokailut kostautuu epäterveellisillä valinnoilla ja ahminnalla

Ahminnalla en nyt tarkoita mitään 10 000 kalorin hallitsematonta ahmimiskohtausta vaan ihan vain sitä perusmättämistä kun on tunne siitä, että koneisto tarvii rasvaa, suolaa, sokeria ja hiilaria ja vähän äkkiä. On siis ahnehdittava energiaa yli todellisten tarpeiden, osittain nälän, osittain mielihalujen takia. Viikko sitten lauantaina hyvänä esimerkkinä toimi hyvin niukkaravinteinen Viron retki jolloin aamun ja päivän syömiset jäivät reiluille miinuskaloreille ja näin ollen illan buffassa homma olisi voinut lähteä lapasesta. Söin kuitenkin ihan fiksusti kuten kaikki muutkin, mutta myöhemmin ne laivalta ostetut karkkipussit kiinnosti liikaa ja tulikin vedeltyä sitten kaksin käsin herkkuja.

Tällaisesta palautuminen on myös aina vaikeaa. Se ryhtiliikkeen haku takaisin herkkujen ja rasvaisten ruokien parista on haparoivaa. Kun saa jotain oikein hyvää, nopeaa ja helppoa, ei mielenkiintoa riitä tavalliselle ruoalle. Ei etenkään jos sen valmistamiseksi joutuu näkemään vaivaa.

Voin kuitenkin taputtaa itseäni olalle sillä koen onnistuneeni hyvin olosuhteisiin ja oletuksiin nähden. Ajattelin ettei tämä onni kauaa kestäisi, mutta motivaatio on ihan toisenlainen kun huomaan kuinka hyvä olo mulla on henkisestikin kun ruokailut on paremmalla tolalla. Ei ne täydellisiä ole eikä varmaan koskaan tule olemaankaan, mutta kaikki muutokset parempaan ovat tervetulleita. Tällaisella fiiliksellä on hyvä jatkaa!

♡ SEURAA MINUA ♡

Instagramissa Bloglovinissa / Facebookissa

Eve / Queen Of Everything

Yksi vastaus artikkeliin “Ruokailut meinaa lipsua”

  1. Tsemppiä kovasti! Olet jo tosi hyvin miettinyt ja tunnistanut omia kipukohtia. Takapakkeja on kaiketi vaikea täysin välttää, mutta onneksi ne ovat myös erinomainen mahdollisuus ottaa opiksi.

    Omalla kohdalla ehti olla n. 25 vuotta BED-tyyppistä syömistä ja nyt kun viimeiset 5 vuotta on mennyt paremmin, niin uskallan ajatella olevani 95-prosenttisesti siitä parantuneeni. Suunnitelmallisuus on minullekin sujuvuuden kulmakivi. Ja se on tosiaan ihan totta myös, että silloin kun joskus repsahtaa, niin herrajesta miten sen huomaa olossa vielä seuraavanakin päivänä tai päivinä. Ihan ihmettelen, miten semmoisessa olotilassa pystyi jatkuvasti olemaan

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 11
Tykkää jutusta