Ajatuksia ilman otsikkoa


Ajattelin hieman jäsennellä mun ajatuksia, missä mennään ja mitäs nyt tehdään?

Tää kulunut kesä on ollut ihan ihmeellinen. Ei pelkästään siksi, että se on ollut blogimaailmassa hiljaisin miesmuistiin, vaan jotenkin muutenkin. Ihan kuin aika olis pysähtynyt. Mäkin olen vaan lomaillut ja ollut ajattelematta vaikka nyt jos koskaan olisi ehkä ollut hyvä hieman järjestellä ajatuksia. Mä en kuitenkaan ole jaksanut vaan olen mennyt ilman kummempia pohdintoja. Ollut vaan.

Mä oon ollut sairaslomalla ja normilomalla. En ole jaksanut lukea blogeja ja olen ollut itsekin kirjoittamatta. Kun on ollut kuuma kellon ympäri ja paljon muutakin puuhaa, on blogi jäänyt taka-alalle ja kakkossijalle elämässä. Vaikka blogi mulle työ onkin ja pääasiallisesti sen leivän pöytään tuo, on turha hakata päätään seinään silloin kun ei ole mitään annettavaa ja miksipä turhaan jos ei ole ketään lukemassakaan. Ei ihmisiä helteillä blogit niin kiinnosta. Tää kesä on ollut niin hyvä, että blogit ovat varmasti olleet hiljaisempia kuin koskaan ennen, mutta niin se taas syksy tekee tuloaan ja arki alkaa rullamaan meillä kaikilla.

Joskus sitä ei jaksa edes omia ajatuksia

Voin tunnustaa, että mua on tässä sairaslomani jälkeen vaivannut jonkinlainen writer’s block, sekin on ollut yksi syy hiljaisuuteen. Olen avannut blogin joka päivä, katsellut luonnoksia ja kirjoittanut juttuja valmiiksi, mutta kaikista puuttuu kuvat ja se jokin joka saa ne syttymään. Tekstit eivät ole olleet mielestäni mielenkiintoisia eikä mulla ole ollut mitään kerrottavaa. Kaikki on tuntunut ihan tylsältä ja tyhmältä. En ole tehnyt tänä kesänä muutenkaan mitään niistä asioista mitä piti. Kaiken jätin toteuttamatta ja olin vain.

Pari kuukautta Espanjasta palattuani halusin viettää aikalailla omissa oloissani, yksinään. Oli ehkä jossakin määrin odotettua rankempi reissu vaikka kivaa olikin. Mä olen vaan kaivanut omaa rauhaa ja hiljaisuutta normaalia enemmän ja vetäytynyt kuoreeni. Olen vältellyt sähköpostien lukemista, en ole päivittänyt Instagramia. Olen vain pistänyt kaiken hetkeksi on hold koska se tuntui parhaalta ajatukselta. Jotenkin en ole nyt saanut siitä punaisesta langasta kiinni. On outoa, että just nyt kun kaiken pitäisi olla hyvin niin oikeastaan mikään ei olekaan. On sääli ettei pysty nauttimaan asioista niin kuin pitäisi.

Mulla on ollut vähän plääh – ajatuksia

Mun kesä on ollut ehkä hieman surumielinen ja kaihoisa, tosin sitä on vaikea nyt täysin kuvailla. Päivät on lipuneet niin nopeasti ohi ja aina on tullut seuraava. Kuuma päivä, uusi päivä, ahdistava päivä, ruma olo, tyytymätön kaikkeen, hiki koko ajan. Kaikenlaisia ajatuksia. Olen ollut ehkä normaalia pettyneempi itseeni ja moneen muuhun asiaan vaikka iloisiakin juttuja on ollut koko ajan. Mä olen nauranut päivittäin ja tehnyt omasta mielestäni kivoja juttuja, mutta hieman on ollut onttoa. En osaa sitä paremmin kuvailla, eikä näitä ajatuksia saa varmaan tämän paremmin järjesteltyä tähän hätään, mutta tässä penni niistä ajatuksista.

Tuntuuko teistä koskaan siltä, että liian moni asia on pielessä ja ne pitäisi korjata ja sitten ei tiedä mistä aloittaa? Musta tuntuu ehkä just siltä, mutta just tää on se aito tunne ja siksi mä julkaisen tän kirjoituksen. On aidosti jotain sanottavaa. Vihdoinkin.

 

♡ SEURAA MINUA ♡

Instagramissa Bloglovinissa / Facebookissa