Hyvä itsetunto tuli iän myötä

Hyvä itsetunto ei ole mahdotonta saavuttaa

Mulla ei ole aina ollut hyvä itsetunto, mutta olen aina ollut hyvin itsevarma ja tämä on asia joka joskus saattaa mennä sekaisin ihmisten ajatuksissa ja tulkinnoissa. Mun itsetunto on vaihdellut elämäni aikana erilaisista tilanteista johtuen moneen otteeseen ja joskus on käyty aika alhaalla ja toisinaan taas rakastettu itseään niin peilikuvasta kuin henkisellä tasolla.

Tämä onkin musta hyvä ymmärtää, ettei itsetunto eikä etenkään hyvä itsetunto ole asia joka joko on tai ei ole, tai että se pysyy aina samanlaisena. Hyvä itsetunto vaatii toisinaan aika paljon työtä ja itsensä kuuntelua ja kehittämistä. Mulle tässä yksi auttava asia on ollut ikä.

Ulkonäkökeskeisyys ja pinnallisuus on hyvän itsetunnon pahin vihollinen

Oma itsetuntoni oli hieman vajavainen teini-ikäisenä ja se on varmasti ollut monen muunkin kohtalo. Kaikki muuttuu, niin oma kuin muidenkin suhtautuminen itseensä. Mun nuoruudessa sain elää siitä aika onnekasta aikaa, ettei silikonirintoja ja riipputissejä ollut olemassakaan tavalliselle kansalle, oli vain erilaisia rintoja, isoja, pieniä tai keskikokoisia. Ei tavoiteltu tietynlaista pakaraa, oli olemassa vain ”hyvä perse”, mitä se sitten kellekin edusti. Hoikkuus tai oikeastaan normaalivartaloisuus oli ainoa ”tavoittelemisen” arvoinen asia ja se ei ollut kovinkaan vaikeaa tai haastavaa kellekään.

Vaikkei ulkoisia paineita ollut siinä määrin missä nykyisin, oli nuoren mieli kuitenkin haavoittuvainen ja tarve kuulua joukkoon ja sopia porukkaan on varmaan kaikille teini-ikäisille tärkeää. Itse murehdin lähinnä väärän mallisia pohkeitani ja polvia (täysin normaalit), liian paksuja reisiä (olivat hoikat/normaalit), muutamia finnejä selässä, liian pulleita nännejä (öööh siis mitä) ja pientä selluliittiä takareisissä. Ai niin, ja joskus hyppyrinenääni. Silloin en tajunnut, että mullahan on vielä kaiken päälle korkea otsa.

Teini-iän muuttuessa aikuisuuteen kasvoin hyvin ulos noista ajatusmalleista ja tietynlainen kypsyys auttoi myös hyvän itsetunnon rakentamisessa. Itseasiassa edes lihominen ja huomattava ylipainoisuus ei haitannut vaikka olin tottunut aina olemaan hoikka tai normaalipainoinen, vaan koin itseni kauniiksi ja halutuksi. Nuorena aikuisena sai olla vielä todella vapaasti ilman ulkopuolelta tulevia ulkonäköpaineita, sillä silloin elettiin hyvin erilaista aikaa.

Tähän kuitenkin tuli jossain vaiheessa muutos kun halusin alkaa laihduttamaan ja laihdutinkin toistuvasti suuria määriä (usein lihoten sen enemmän tai vähemmän takaisin aina jossain vaiheessa). Fitnessbuumi alkoi nostaa päätänsä mun ollessa 25-vuotias ja toki lähdin itsekin jotenkin siihen touhuun mukaan. Vaikkakin laihduin, en ollut kovinkaan onnellinen koska koin jatkuvaa painetta olla hoikempi ja laihduttaa enemmän. Olisi pitänyt treenata hullun lailla ja kaikki asiat pyöri ulkonäön ympärillä. Vaikkakin olen ollut aina hyvin itsevarma ja rempseä tyyppi, niin jollain lailla juurikin tuo fitnesspiireissä pyöriminen alensi mun itsetuntoa, koska viesti oli koko ajan selvä: Sinä et riitä.

Nyt 38-vuotiaana ja lihavana mulla on taas hyvä itsetunto

En pidä kaikesta itsessäni ja toivoisin olevani hoikempi. Haluaisin laihtua ja pystyä muuttamaan elintapojani pysyvästi, mutta olen myös onnellinen. Olen tietyllä tavalla tehnyt rauhan itseni kanssa ja päässyt eroon tuosta ”sinä et riitä”-ajattelutavasta. Itseasiassa mä riitän oikein hyvin, olen hyvä ja kaunis näin eikä minun ole pakko laihduttaa ollakseni parempi ihminen, korkeintaan ollakseni terveempi ja elääkseni pidempään.

Mä olen huomannut, että omalla kohdallani hyvä itsetunto on kasvanut hitaasti sitä mukaa miten ikää on karttunut ja kaikenlaisia vikoja on ilmennyt. Sitä on ymmärtänyt olevansa viallinen ja virheellinen ja tajunnut ettei täydellisyyttä ole olemassakaan. Elämä on paljon nautinnollisempaa kun pystyy unohtamaan ne ylimääräiset kilot, raskausarvet, näppylät ja veltot ihot ryppyineen päivineen. Mikään niistä ei pitäisi estää nauttimasta elämästä.

Hyvä itsetunto vaatii myös hyvää itsetuntemusta

Mä tiedän missä asioissa olen hyvä ja missä mulla on kehitettävää. Pyrin ajattelemaan asioista positiivisesti ja negatiivisten juttujen tullessa, mietin miten niistä voin selvitä enkä heittäydy maahan itkemään ja surkuttelemaan kohtaloani. En enää vertaile itseäni muihin niin paljoa ja uskallan unelmoida. Ennen kaikkea uskallan kulkea omia polkujani ja toteuttaa omaa juttuani vaikkei kaikki muut ole välttämättä samaa mieltä.

Toivon, että hyvä itsetuntoni säilyy ja kehittyy lisää, joten olen valmis tekemään töitä sen eteen jatkossakin.

Jos haluat seurata matkaani ja meininkiä niin pysy kuulolla blogissa ja siirry virtuaalisesti Espanjaan mun Instagram Storyissä. Eli laitappa queenofeve seurantaan!

♡ SEURAA MINUA ♡

Instagramissa Bloglovinissa / Facebookissa

Eve / Queen Of Everything

4 vastausta artikkeliin “Hyvä itsetunto tuli iän myötä”

  1. Hyvinkirjoitettu ja mielenkiintoinen postaus (: Antaa toivoa, että vaikka tänään en osaa itseäni rakastaa, niin ehkä jo huomenna pidän itsestäni hiukan enemmän.

    Oletko muuten tutustunut faceryhmään Jenny ja läskimyytinmurtajat? Itse olen saanut ryhmästä tosi paljon irti ja siihen liittymisen jälkeen opin ajattelemaan edes vähän kauniimmin itsestäni.

    T.O

    • Kyllä se aikaa vaatii ja tietynlaista totuttelua asioihin, että oppii hyväksymään itsessään myös ne ei niin mairittelevat puolet. Olen itsekin läskäreissä, ihan hyvä ryhmä :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 25
Tykkää jutusta