Enää en häpeä tunteellisuuttani

Joskus häpesin, mutta enää en häpeä

Mun kehityskaari tunteeni näyttävänä ihmisenä ei ole ollut mikään kohtisuoraan nouseva viivadiagrammi. Mun elämässä on ollut monenlaisia aikakausia, sellaisia joissa en ole kovin helposti lähestyttävä ja voin vaikuttaa jopa kylmältä ja etäiseltä, sekä sellaisia jolloin olen hyvin lämmin, tunteva ja hyväsydäminen ihminen. Eniten nautin niistä ajanjaksoista jolloin saan antaa tunteilleni vallan ihan vaan tuntea. En ole enää vuosiin pyrkinyt välttelemään tunteideni käsittelyä, vaan annan asioiden tapahtua ja tunteiden tulla. Joskus nuorempana se hävetti ja mieluiten esiinnyin kovana tyyppinä.

Joskus mua kyllä edelleenkin hieman harmittaa se, että tunteellisuus mielletään jonkinlaiseksi heikkoudeksi ja tuuliviirityyppiseksi ailahteluksi, sillä itselläni se ei ainakaan ole niin. Mä koen, että oma tunteellisuuteni tekee elämästäni rikkaampaa ja sen avulla voin kokea paljon asioita ja myös tehdä muille ihmisille hyvää. Ennemminkin voisi sanoa, että just ne kovat tyypit näyttää tunteensa, tai niin mä ainakin haluan ajatella.

Tunteellisuudestani huolimatta en ole ihmistyyppiä joka ihastuu helposti tai luo vahvoja tunnesiteitä ihmisiin. En myöskään pidä erityisemmin vieraiden ihmisten läheisyydestä ja kaipaan omaa tilaa. En välttämättä ole innokkain ihminen halailemaan ystäviäni koska se ei aina tunnu minusta luontevalta, mutta mielelläni istun tai makaan vieressä ja kuuntelen.  Nykyään näin vanhempana olen jo vapautuneempi, mutta minulla on selkeät rajani. En niin helposti avaudu itselleni kipeistä asioista muille, mutta mielelläni kuuntelen muiden ongelmia. Pidän tietynlaisen etäisyyden ihmisiin, mutta silti olen tunteellinen ihminen. Tai ehkäpä juuri siksi pidänkin pientä etäisyyttä ja kaipaan omaa tilaani koska olen niin tunteellinen. Tarvitsen sen oman rauhan tuntea asioita ja olla ihan vain itseni ja omien tunteideni kanssa.

Enää en häpeä vaikka vähän kaikki itkettää

Kirjoitin loppuvuodesta 2016 blogiini lyhyen tekstin ”Itkettää” joka summaa hyvin tuntemuksiani edelleen. Jostain syystä erityisesti itkemistä pidän erittäin vapauttavana tunteena ja nautinkin lähes päivittäin erilaisista tunne-elämyksistä jotka saavat minut liikuttumaan tavalla tai toisella. Joskus seurassa ollessa se on hieman kiusallista kun silmät kostuvat pienistäkin asioista ja muista se voi tuntua kummalliselta, mutta sellainen mä olen. Koen suuria tunteita mm. musiikista,  tanssista, elokuvista ja kirjallisuudesta ja nautin suuresti asioista joita ihminen on kykenevä tekemään. Haluan ihastella ja ihmetellä sitä, kuinka hienoja me ihmiset ollaankaan ja kuinka ihmeellisiin asioihin me ollaan kykeneväisiä.

Tänään kuuntelin Ludovico Einaudin musiikkia Youtubessa, ja nautin erityisesti Una Mattina kappaleesta sekä Divenirestä (monien muiden ohella). Mun on tunteellisena ja musiikista helposti liikuttuvana ihmisenä vaikea käsittää sitä, miten muut ei itke. Itse en esimerkiksi pysty kuuntelemaan kumpaakaan linkittämistäni kappaleista ilman kyynelvirtaa. Useat hänen säveltämänsä upeat kappaleet löytyvät elokuvasta Koskemattomat – The Intouchables joka on yksi kaunein ja liikuttavin elokuva mitä olen koskaan katsonut. Elokuva on ehdottomasti monin tavoin inspiroiva ja hyvin tunteellinen, ja suosittelen kaikkia katsomaan sen. Tarina perustuu tositapahtumiin ja kertoo pyörätuoliin sidotun miljonäärin ja yhteiskunnasta syrjäytyneen slummissa asuvan miehen ystävyydestä. Tämä on elokuva jota katsoessa koin todella suuria tunteita ja liikutuin useasti kyyneliin, lopussa itkin niin vuolaasti että jouduin katsomaan muutamat kohdat uudelleen…

Tällä tapaa tunteellisena eläminen on mun mielestä todella rikasta. Voin itkeä muistoja, liikuttua kyyneliin Italiassa, kuunnellessani klassista musiikkia, nähdessäni jonkun eläimen tai kaunista tanssia, syödessäni jotain uskomattoman herkullista. Siis melkein mistä vaan. Haluan, että mun elämä on täynnä erilaisia kokemuksia ja tuntemuksia. On se sitten hiekka paljaiden varpaiden alla, meren aaltojen hyväily, nähdä ja kuulla palmujen heiluvan tuulessa ja tuntea se tuuli iholla. Ihailla auringonlaskua, tuntea rakkautta…

Tunteellisia hetkiä toivon myös kaikille teille, ei ole mitään parempaa elämässä!

♡ SEURAA MINUA ♡

Instagramissa Bloglovinissa / Facebookissa

Eve / Queen Of Everything

2 vastausta artikkeliin “Enää en häpeä tunteellisuuttani”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 10
Tykkää jutusta