Kohtuus, onko se jotain syötävää?

”Kohtuus kaikessa”

Tuo lausahdus ei kauhean vakuuttavasti tule minun suustani, eikä se sen takia kuulukaan sanavarastooni. Olen aina ollut niitä ennemmin överit kuin vajarit tyyppejä ja mustavalkoisena tyyppinä kultaista keskitietä on äärimmäisen vaikea noudattaa oikeastaan missään asiassa. Se on aina jokotai, kyllä tai ei, täysillä tai ei ollenkaan.

Mä huomaan tuon piirteen itsessäni monissa elämäni osa-alueissa. Oli se sitten treenaaminen, syöminen, jokin harrastus tai mielenkiinto, olkoon vaikka päivittäinen aktiivisuus tai jonkun tehtävän tai asian suorittaminen. Minkäänlaista välimallia mun ei vaan ole helppo toteuttaa. En ymmärrä semmoista ihmisten tehdään vähän sitä ja vähän tota ja rytmi pysyy yllä -tyyliä. Ei mulla vaan.

Herkuttelussa mulla ei ole ollut koskaan kohtuutta

Vaikka olenkin ollut hoikka lapsi niin olen aina ahtanut karkkipäivän karkit kerralla kuontaloon. En minä osannut enkä edes halunnut säästellä. Ja ai että kun mua ärsytti jos kummitätini tytär söi koko päivän samaa karkkipussia, itse kun olin vedellyt omani viidessätoista minuutissa. Äiti aina sanoi, että hyvä vaan. Eipä ole jatkuva happohyökkäys hampailla joten jotain hyvää siinäkin.

Mutta en mä myöskään osaa syödä vain yhtä tai kahta palaa paahtoleipää, se on aina puoli pakettia. Kuka syö muka vain yhden muffinin? Toiselle jalalle kans, jää muuten paha mieli.

En tänä päivänäkään ymmärrä niitä ihmisiä ketkä napostelevat jotain makeisia kuusi tuntia. Yksi karkki kerrallaan. Siis mitä hemmettiä? Kourallinen suuhun ja koko suun täydeltä makunautintoja. Leukojen on saatava purra ja kurkussa on tunnuttava kunnon nielaisu. Vatsan on täytyttävä karkista tai mitä nyt sitten onkaan syömässä. Muuten jää tyhjä olo eikä kokemus ole kovinkaan nautinnollinen.

Syö pala suklaata… Heh. Siis ainakin rivi kerralla!

Koska en osaa kohtuutta on joskus lakkoiltava

Olen yrittänyt tässä harjoitella jotain kohtuudella herkuttelua, mutta kun se ei onnistu niin se ei onnistu. Jostain syystä en siihen kykene enkä halua kiusata itseäni enempää. Aion aloittaa lakon. En totaalilakkoa kaikesta sillä se ei ole hyvä idea ja usein saattaa jopa aiheuttaa enemmän hallaa, mutta testaan taas sitä itselleni hallitsevimman addiktion taltuttamista joten vuorossa on siis sipsilakko.

Päätin tänään huonovointisena, rasvasta ja suolasta turpa turvoksissa, että mun on pakko vierottautua. Ottaa pieni detox-kuuri sipseistä ja irrottauduttava kokonaan kun se kohtuus tuntuu olevan ongelma. Viimeksi kun yritin (kannattaa lukea postaukset Hyvästi sipsit ja suklaa sekä Miten meni sipsi-, ja suklaalakko?), ei jäänyt vain yritykseksi vaan onnistuin. Odotan samaa tulosta tällä kertaa.

Musta tuntuu myös siltä, että jatkuva sokerinhimoni on myös jotenkin liitännäinen tähän liian suolaisen ja rasvaisen ruoan syömiseen. Verensokeri syöksyy ylös ja alas koko ajan ja pitää keinotella makean ja suolaisen välissä. Nyt sen on loputtava jollain keinolla. Tiedän oikeastaan syynkin kaikelle tälle: Nälkäisenä sorrun usein kaikkeen turhaan ja mä tykkään syödä nälkääni herkkuja. Sitä on vaan vaikea muuttaa, joten tehdään edes tällainen ryhtiliike tähän väliin.

Kieltolistaani sipsilakossa kuuluvat perunalastut, juustosnacksit, kaikki chilipähkinät ym suolaiset naposteltavat sisältäen myös nachot jne. Sipsiä aion syödä seuraavaksi vasta aikaisintaan 23.04.2018, eli parin kuukauden tauko edessä.

Sipsilakko alkaa än yy tee nyt! Wish me luck!

Kuvat ilmainen kuvapankki Pixabay

♡ SEURAA MINUA ♡

Queen of Everything Instagramissa Bloglovinissa / Facebookissa

Eve / Queen Of Everything

6 vastausta artikkeliin “Kohtuus, onko se jotain syötävää?”

  1. Tsemppiä lakkoon! :)

    Kohtuus ei täälläkään kuulu sanavarastoon herkkujen kanssa enkä ikinä ole ymmärtänyt, että kelle muka tulee huono olo kahdesta palasta suklaata, kun itse pystyn tuhota levyn vartissa kevyesti ja niin yleensä teenkin. En minä pysty syödä palaa silloin, toista tällöin. Kaikki tai ei mitään. Siksi lakkoilu on täälläkin vastaus. :D

  2. Tsempit lakkoon!

    Ootko muuten koittanu ruissipsejä? Ne on jonkin verran terveellisempiä kuin normi sipsit ja mielestäni herkullisia dipattavia. Siihen kylkeen vaikka kurkkuja ja porkkanoita, niin ei tarvitse potea huonoa omatuntoa. :) Linkosuon sipsit on parhaita!

    • Olen kokeillut ja juurikin Linkosuon tuotteet on mun lemppareita. Mä vaan syön näitäkin pussin kerralla jonkun paketillisin tuorejuustoa kanssa, joten olkoon nekin pannassa :D

  3. Hyvä kirjoitus!

    Mulla oli sama aikaisemmin, en voinut ymmärtää sanaa kohtuus vaan ihan kaikessa mentiin ääripäille. Itse kuitenkin yhdistin tuon ääripäätoiminnan jonkunlaiseksi tunnepuolen ”ongelmaksi”, jos niin voi sanoa. Söin tunteisiin, treenasin tunteisiin jne. Nykyisin oon enää todella harvassa asiassa ääripääihminen, kun oon oppinut käsittelemään tunteitani eri tavalla ja oikeasti pystynyt kohtaamaan vaikeatkin asiat :) Toki osasyy voi olla persoonassakin jne! mielenkiintoisia juttuja! :D

    http://www.elinaadasofia.fi

    • Varmasti on ns. tunnesyömistä minulla, mutta ihanista ja onnea tuottavista asioista on vaikea luopua. Jos se olisi kamalaa, olisi tämä paljon helpompaa, vaan kun ei ole :D

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 14
Tykkää jutusta