Mun erittäin vahvat tunnelukot

Tunnelukot jotka ohjaavat elämääni

Riittämätön itsekontrolli ja oikeutus. Kaksi erittäin vahvaa tunnelukkoani komeilivat listan kärjessä tehtyäni Tunnelukkosi-testin Jutan blogin innoittamana. En yllättynyt tuloksesta yhtään sillä tunnen itseni hyvin. Tiesin, että olen sellainen.

Kun luin testin tuloksia ja näiden kahden vahvimman tunnelukon kuvauksia, purskahdin muutamia kertoja nauruun. Se nauru pääsi ilmoille monesta syystä. Ehkä eniten siksi, koska tuntui jännälle lukea näitä ”syytöksiä” valmiina tekstinä, sehän olin ihan minä, melkein jokaisessa väittämässä. Tuntui, kuin joku psykologi olisi kirjoittanut kirjan minusta ja sitten alkanut luetella vikojani. Harvinaisen osuvaa ja tarkkanäköistä tulkintaa.

Tunnelukot on hyvä selvittää itselleen, sillä ne saattavat ohjailla elämäämme ja ihan päivittäistä ja arkista käyttäytymistämme yllättävän paljon. Kaikissa meissä on omat vikamme ja niiden kanssa elämme, mutta toisinaan on hyvä paneutua niihin ehkä hieman syvemminkin, ihan omaa elämää helpottaakseen. Aiheesta on kirjoitettu kaksi kirjaa, Tunne Lukkosi ja Murra tunnelukkosi. Tämän testin ja itsetutkiskelun aikana olen mietiskellyt kirjan verkkosisällön ostamista. Se voisi olla minulle hyödyllinen asia. Tunnelukko-testin voi käydä tekemässä täältä.

Tunnelukot jotka olivat itselläni erityisen vahvoja olivat riittämätön itsekontrolli ja oikeutus. Tunnelukkoja on yhteensä kahdeksantoista, eikä niistä suurinta osaa ollut minulla laisinkaan tai piirteitä niistä vain hyvin heikkona. Nämä tunnelukot kuitenkin olivat ne mun voimakkaimmat ja kyllä ne itsekin tunnistan. Tunnelukkotestin mukaan silloin, kun tunnelukon voimakkuus on erittäin vahva, ohjaa kyseinen tunnelukko elämää voimakkaasti ja laaja-alaisesti.

Riittämätön itsekontrolli

Mun on vaikea keskittyä tylsiin tai arkisiin asioihin pitkäksi aikaa, koska mun mieleen tulee erilaisia toimintayllykkeitä ja haluaisin tehdä jotain muuta. Tavallisessa työelämässä tämä voi erityisesti näkyä koska mun on vaikea peitellä tylsistymistä ja sitä ettei jokin asia kiinnosta minua laisinkaan. Ollakseni pitkäjänteinen tarvitsen kiinnostusta ja intohimoa tekemääni asiaa kohtaan. Mun on myöskin vaikea hallita näitä mieleeni tulevia haluja, tunteita ja mielen yllykkeitä, enkä juuri koskaan kiellä itseltäni mitään, vaan annan aina periksi. Teen siten, kuten minusta parhaimmalta tuntuu, koska haluan vain nauttia kaikesta enkä tehdä mitään ikävää.

Itsekurin ja rajojen puute johtaa helposti riippuvuuksiin ja mulla sellainen on aina ollutkin ylensyönti ja kohtuuton herkuttelu. Ylipäätään haen paljon mielihyvää asioista ja menen aika usein se tunne edellä. Mikä parhaimmailta tuntuu, sen teen. Periaatteessa olen ns. ”tolkun ihminen” enkä riittämättömästä itsekontrollista huolimatta ole kaikissa asioissa impulsiivinen. Usein impulsiivisilla ihmisillä tämä käytös korostuu myös ihmissuhteissa, minulla näin ei ole eikä elämäni parisuhteissa ole kuin vuoristorataa. Impulsiivinen käytös kohdistuu usein vain omiin juttuihini.

Aloitan hankkeita hetken mielijohteesta, mutta hankkeet jäävät usein puolitiehen, ja niitä useita menossa yhtä aikaa. Tämä näkyy ihan meillä kotona mun makuuhuoneen enemmän tai vähemmän olevassa hallitussa kaaoksessa. Mä usein saan jonkun impulssin alkaa siivoamaan kaappeja ja laatikoita, sitten vedän kaiken esille ja yhtäkkiä tylsistyn ja keksinkin jotain ihan muuta. On vaikea viedä niitä hommia loppuun asti ja asiat jää levälleen kun säädän sataa asiaa samaan aikaan. Elämäni on tavallaan koko ajan jonkinlaisessa kaaoksessa.

Saatan tuntea vetoa vaativiin, järjestelmällisiin ja kurinalaisiin ihmisiin, jotka tuovat vastapainoa kurittomuuteeni. Tämä on ollut hyvin voimakas ohjenuora läpi mun aikuiselämän. Mä mieluiten hakeudun parisuhteisiin ihmisten kanssa jotka ovat tarkkoja esim. ruokailun, treenaamisen ja raha-asioiden hoitamisen kanssa: Minä kun en ole. Ihailen ihmisiä ketkä pystyvät kontrolloimaan itseään niin hyvin ja elämään kurissa ja nuhteessa, minä kun olen juuri sitä tyyppiä, että asialliset hommat hoidetaan just ja just ja muuten ollaan kuin Ellun kanat…

Oikeutus

Olen toisinaan aika vaativa ja kontrolloiva muita kohtaan ja haluan, että asiat menevät niin kuin minä haluan. Mun on vaikea hyväksyä vastustusta kun haluan jotain ja haluan varmistua siitä, että saan kaiken mitä haluan, miten haluan ja koska haluan. Tämä piirre on ikääntymisen ja elämänkokemuksen mukaan lieventynyt vuosien saatossa, mutten silti voi kieltää sen olemassaoloa. Mun on äärimmäisen vaikea sietää ”niskoittelevia ihmisiä” silloin kun mulla on jokin agenda jonka haluan saada läpi. Olen joskus hieman sellainen ”joko hyvällä tai pahalla” -ihminen ja runnon tavoitteeni läpi vaikka väkisin. Tästä toki on hyötyäkin, mutta myös haittaa.

Tylsistyn ja pitkästyn helposti ja minusta tuntuu usein siltä, etteivät rutiinitehtävät ole minua varten – minun ei pitäisi joutua tekemään niitä. Tästä voi koitua ongelmia itselleni tietyntyyppisissä työtehtävissä ja asioissa elämässä: En ole mikään kuorossa nyökyttelevä ja helposti ohjailtava lammas. Olen älykäs ihminen ja kun mulla on tämä ”oikeutuksen” piirre, en välttämättä ole kaikista tottelevaisin ja kuuliaisin ihminen mikäli asiat voisi tehdä paremminkin. Jos siis on olemassa jokin fiksumpi tapa tehdä asioita on se usein mielestäni se oikea, eikä se mitä jossain typerässä sääntökirjassa sanotaan. Minua on vaikea saada tottelemaan sääntöjä ja ohjeistuksia mitkä eivät ole erittäin hyvin perusteltuja. Tietysti tässä on myös se hyvä puolensa, että sen sijaan että olisin vain laput silmillä kulkeva toteuttaja ja tekijä, olen enemmänkin kyseenalaistava ja luova visiönääri: Minun ehdotukseni voivat myös poikia paljon hyvää.

Mitä fiiliksiä itselläni on näistä kahdesta tunnelukosta?

Päällimmäiseksi jäi tunne, että haluaisin opetella hallitsemaan hieman paremmin tuota riittämätöntä itsekontrollia ja se tuntuu asialle jota haluan jatkossa työstää. Sen sijaan oikeutus tuntuu edelleenkin mielestäni oikealta tavalta toimia ja elää, enkä halua toimia vastoin periaatteitani vaan seisoa selkä suorana edustamieni ajatusten ja toimintatapojen puolella. Ehkä fiksuin korjausliike tässä onkin ollut se, etten enää aio pyristellä väkisin minulle sopimattomissa työtehtävissä, työajoissa, organisaatioissa ym hammasta purren, vaan rohkeammin valitsen itselleni sopivia tehtäviä ja uskallan paremmin elää vaihtelevien työtehtävien maailmassa, se kun saa minusta ne parhaimmat puolet esiin.

Nämä tunnelukot eivät suinkaan olleet ne ainoat, ja erityisen voimakkaasti elämääni ohjaavien tunnelukkojen lisäksi sieltä löytyi muutama muukin vahva sekä keskivahva tunnelukko. Ne tunnelukot tuon esille erillisessä blogikirjoituksessa, joten palataan vielä asiaan tämän henkisen kasvun ja itsetutkiskelun kohdalta ja lyödään rehellisesti faktoja tiskiin.

Tällainen minä olen, virheellinen ihminen mutta virheeni myöntävä. Oletko sinä testannut tunnelukkojasi ja jos olet, mitkä on ne sun ongelmat? Onko ketään kuka samaistuu mun tunnelukkoihin?

 ♡ SEURAA MINUA ♡

Queen of Everything Instagramissa Bloglovinissa / Facebookissa

Eve / Queen Of Everything

4 vastausta artikkeliin “Mun erittäin vahvat tunnelukot”

  1. Siis niin samaistun tuohon riittämätön itsekontrolli! Tosi hyvä esimerkki toi vaatekaappiprojekti,niin monta kertaa käyny miulla silleen että kaadan kaikki vaatteet veke lattialle että nyt siivoon.Osa menee ihan jees,mutta sit kyllästyn ja lopetan kesken.Teen loppuun sit joskus kun mies on ensin valittanu asiasta 20 kertaa :D. Pitääki tehä toi testi

    • Joo, oon tommosessa ihan mahoton. Vaatteet tai kaikki tavarat jostain laatikoista ym kun impulssi iskee ja sitten en yhtäkkiä enää jaksakkaan ja tulee jotain muuta mieleen :D Tässä on varmaan myös osansa ahdistuneisuushäiriöllä ja jollain aikuisten ADD vai mikä se nyt onkaan.

  2. Nämä on mielenkiintosia juttuja, itsetutkiskelu ja tunnelukot. Tunnelukot ja se ettei ymmärrä omia lukkojaan, saattaa olla suuri syy sille, ettei pääse elämän joillain osa-alueilla eteen päin. Olen lukenut tuon kirjan, samoin mieheni. Ollaan keskusteltu näistä asioista paljon ja yritetään potkia toinen toisiamme eteen päin tunnelukkojemme kanssa ja niistä irtautumiseen.

    Itse olen tunnelukoiltani ihan sun vastakohta! Sun tunnelukot on mulla äärimmäisen heikkoja. Itselläni korostuu hyväksynnän haku, alistuminen ja epäonnistuminen. Nämä näkyy vahvasti mun jokapäiväisessä elämässä: elän läheisteni toiveitten mukasn, pyrin miellyttämään kaikkia ja sabotoin itseni epäonnistumaan ja pelkään myös epäonnistumista. Uravalintani pohjautuu muiden toiveisiin, uralla eteneminen.on haastavaa ilman sisäistä motovaatiota ja epäonnistumisen pelon takia. Sabotoin omat laihdutusyritykseni, koska miksi yrittää, kun kuitenkin epäonnistun..jne.

    Kovasti yritän näitä tunnelukkoja työstää ja ainakin ymmärrän niiden kautta itseäni paremmin. Kiva, että joku muukin näitä pohtii!

    • Niin me ihmiset ollaan erilaisia tunnelukkoinemme. Minulla taas ei ole lainkaan tunnelukkoja tai ne ovat heikkoja noissa mitä mainitsit itselläsi olevan :) Näitä kyllä kannattaa työstää ja käsitellä, ja huomasin taas että puolustelin tuota ”oikeutusta” ja sanoin ettei sitä tarvi juurikaan muuttaa => se juuri on tässä tunnelukossa se paha homma että se ei häiritse, päinvastoin (mut muita se saattaa häiritä) :)

      Ilmeisesti kannattaa panostaa näiden opusten lukemiseen!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 6
Tykkää jutusta