Pieni tulitikkutyttö tarina on jonkun todellisuus

Pieni tulitikkutyttö

En tiedä kuinka moni lukijoistani kuuluu siihen ikäluokkaan, joiden lapsuuden sadut eivät ole olleet aina niitä onnellisempia. Itse luin ja katselin kuvia pelottavista saduista niin Grimmiltä kuin H.C Anderseniltakin, eikä samantyyppisiä tarinoita ole enää olemassa. Ehkä hyvä niin. Ne eivät aina olleet ihan niin ihania.

Pieni tulitikkutyttö tarina kertoo köyhästä tytöstä, joka kulkee kaduilla paljain jaloin ja yrittää uudenvuodenaattona myydä tulitikkuja, mutta kukaan ei osta niitä. Tytöllä on kylmä ja nälkä, mutta hän ei uskalla mennä kotiin, sillä hänen isänsä löisi häntä. Hän ihastelee kaukaa muiden yltäkylläistä elämää ja näkee ikkunoista toisten koteihin. Kylmyydessä tyttö sytyttää tulitikun ja näkee ajatuksissaan ruokapöydän täynnä ruokaa. Hän on kurkottamassa sitä kohti, mutta tulitikku sammuu ja näky häipyy. Sama toistuu muutaman kerran, erilaisilla näyillä, kunnes hän kuolee kylmyyteen ja näkee isoäitinsä ottavan hänet mukaansa taivaaseen. Uudenvuoden aamuna ohikulkijat löytävät hänet kuolleena, jäätyneenä ja maahan käpertyneenä  puristaen tulitikkua kädessään.

Ihan hirveä satu. Tätä itkin monesti lapsena ja tarina vaivaa minua myös näin aikuisena jos sitä muistelen.

Pieneen tulitikkutyttöön viitaten…

Joskus mä saatan kokea huonoa omatuntoa siitä kaikesta yltäkylläisyydestä minkä keskellä elän. Mietitään nyt vaikka joulua: Mulla on ollut onnellinen lapsuus ja mun kaikki lapsuuden joulut oli taianomaisia ja ihania. Mulla oli rakastavat vanhemmat ja olin ainoa lapsenlapsi äitini puoleisille isovanhemmille, joten olin varmasti myös vähän hemmoteltu. Sain paljon aikaa ja huomiota, minusta välitettiin ja minut otettiin mukaan aikuisten juttuihin eikä koskaan vähäksytty millään tavoin.

Onnelliset lapsuuden joulut

Meillä joulut oli ihania, vanhemmat eivät juoneet alkoholia niin paljoa, että olisi ollut lapsen joulu pilalla. Ei ajettu perhettä hankeen kirveen kanssa eikä ollut köyhyyttä, kurjuutta eikä lahjaksi risuja. Sain elää todella ihanaa lapsuutta.

Nyt kun joulu taas lähenee niin mieleen tulee ne ihmiset keiden lapsuudet eivät olleet yhtä onnekkaita ja ne aikuiset keiden joulut ovat edelleen yhtä onnettomia. Ehkä se epäonni ei rajoitu edes pelkkään jouluun, vaan sitä ikävää tunnetta on ihan jokainen päivä, arkenakin.

Olen yrittänyt omalla tavallani kantaa korteni kekoon. Lahjoittaa hyväntekeväisyyteen, antaa rahaa Pelastusarmeijan pataan. Osallistua edes yhteen Joulupuu-keräyksen lappuseen tai jotain vastaavaa. Joka joulu olen yrittänyt tehdä muillekin kuin itselleni ja läheisilleni hyvää.

Uskon, että moni minunkin lukijoissa antaa pois vähästään ja vaikken itsekään tällä hetkellä pääse rahoilla kehuskelemaan, on aina jokunen ropo antaa jollekin. Enkä tee sitä siksi, että niin saisin ostettua itselleni paremman omatunnon, vaan siksi, että minusta niin kuuluu tehdä. Haluan jakaa edes palan sitä hyvää muille mitä olen aina itse saanut.

Huono omatunto omasta onnellisuudesta?

Mulla on aina vähän ollut sellainen liika emotionaalisuus osana persoonaani. Tai en tiedä onko se liikaa, mutta kuitenkin sellainen joka omaan elämään vaikuttaa. Enhän minä koko maailman ristiä voi harteillani kantaa ja paljon on asioita mihin en voi vaikuttaa, mutta samalla on helpottava ajatella, että ihan pienilläkin jutuilla on mahdollisuus muuttaa ympäröivien ihmisten elämää ja tehdä hyvää.

Ei ehkä pitäisi itkeä jatkuvasti pienen tulitikkutytön tarinaa, mutta sellainen taipumus mulla joskus vaan on. Onneksi pystyn myös ohjaamaan tätä tunnetta johonkin sellaiseen josta voi seurata jotain hyvää muille.

Nyt kun sunnuntaina aloin taas miettimään näin syvällisiä, niin toivon vaan, että myös monella mun lukijalla olisi se sama tunne sydämessä. Että annettaisi niille joille ei ole, eikä se aina ole kyse rahasta. Muistakaa se.

Minunkin joululahjabudjettini on tänä vuonna normaalia huomattavasti pienempi, mutta aina voi tehdä hyvää vaikka ilman penniäkään. Ehkä se on joulutervehdys naapurin mummolle, oman avun tarjoaminen jollekulle sitä kaipaavalle, tai vaikka päätös hymyillä kaikille ihmisille. Se ei maksa mitään, mutta voi pelastaa monen päivän.

Edit. lukijan hyvästä huomiosta vielä lisäyksenä konkreettiset vinkit auttamiseen:

Tässä muutamia hyväntekeväisyysjärjestöjä, joiden kautta tuoda jouluiloa Suomen köyhille lapsille:
https://hyvajoulumieli.fi
https://joulupuu.org
https://jouluapua.fi

Psst! 198e arvoisten Memory Bayscent tyynyjen arvonta on vielä tänään sunnuntaina voimassa. Kannattaa käydä osallistumassa arvontaan postauksessa ”Elämäni paras sänky” :)

♡ SEURAA MINUA ♡

Queen Of Everything Instagramissa Bloglovinissa / Facebookissa

Eve / Queen Of Everything

4 vastausta artikkeliin “Pieni tulitikkutyttö tarina on jonkun todellisuus”

  1. Ihan vilpittömästi toivoin tätä kirjoitustasi lukiessani, että lopussa olisi konkreettinen neuvo köyhien lasten auttamiseen ja linkki jonkun hyväntekeväisyysjärjestön sivuille, eikä tämä olisi vain jotain Ellos-mainokseen päättyvää sanahelinää. No sitähän se lopulta kuitenkin oli. Käsitätkö yhtään miten korni tuo mainos tämän kirjoituksen perässä on? Olisiko voinut laittaa vaikka linkin mainitsemaasi Joulupuu-keräykseen? Mutta hei, eihän teille bloggareille noiden tuottoa tavoittelemattomien hyväntekeväisyysjärjestöjen mainostamisesta makseta, joten parempi laittaa vain kaupalliset mainoslinkit perään.

    Suomessa on paljon organisaatioita, joiden kautta voi konkreettisesti auttaa ja muutaman oletkin tekstissä sentään maininnut. Tässä muutamia hyväntekeväisyysjärjestöjä, joiden kautta tuoda jouluiloa Suomen köyhille lapsille:
    https://hyvajoulumieli.fi
    https://joulupuu.org
    https://jouluapua.fi

    • Hei! Kiitos kommentistasi, joskin en tiedä mitä mainosta mahdat kommentoida koska en ole sellaista blogitekstini yhteyteen lisännyt. A-lehdet ja blogiportaalin alusta voi julkaista tällä sivulla mainoksia jotka näkyvät esim. blogitekstien välissä, mutta niihin me bloggaajat emme voi vaikuttaa emmekä itse siis lisää niitä. Siinä voi juuri nyt olla joku Ellos-mainos joka näkyy sinulle, tai jokin muu mainos joka näkyy jollekin toiselle, tai ei mainosta laisinkaan.

      Mikäli tässä julkaisussani olisi minun itseni tekemä kaupallinen yhteistyö tai itse lisäämiäni mainoslinkkejä joista minä hyötyisin jotenkin rahallisesti, olisi siitä merkintä jo tekstin alussa joko A) Kaupallinen yhteistyö, tai B) Sisältää mainoslinkkejä. En siis ole itse lisännyt mitään mainoksia tämän tekstin yhteyteen ja blogialustalla olevat välimainokset tulevat muualta eivätkä koskaan liity itse blogikirjoituksiin.

      Tällä kertaa siis haukut väärää puuta, mutta mukavaa joulun odotusta sinulle <3

      Ps: Lisään nuo laittamasi linkit tekstiin, se on hyvä lisäys, kiitos niistä.

  2. Tosi hyvä ja koskettava kirjoitus, tärkeä aihe ❤
    Itse vietiin miehen kanssa eilen paketit joulupuukeräykseen ja huomattiin että kuusesta oli laputkin lopouneet. Ihanaa että ihmiset lähtee näihin keräyksiin mukaan! Meillä tämä on muodostunut perinteeksi, jonka haluan omalle lapsellenikin näyttää ja opettaa 😊
    Mun mielestä kirjoitit Itsenäisyyspäivästäkin todella hyvin, oli kenties paras postaus aiheesta minkä luin 💙

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 14
Tykkää jutusta