Yrjö, Einari, Lauri, Olavi, Väinö ja monet muut

Eilen juhlittiin Suomen itsenäisyyden 100 vuotis päivää. Itse vietin iltaa koirieni kanssa vanhemmillani Jätkäsaaressa, herkullisen ruoan ja linnan juhlien ääressä. Meillä on aina ollut tapana katsella presidentinlinnan juhlahumua ja ihastella sekä kummastella pukuvalintoja, kerta toisensa jälkeen jotkut vaan valitsee sen huonoimman mahdollisemman puvun, eli laahuksellisen. Niinpä sitä kompurointia ja helmojen päälle astelua saa seurata jo kättelystä lähtien, en ymmärrä miksi niin epäkäytännöllinen vaate valitaan juhlaan? Saisi lukea siinä kutsussa, että älä laita laahusta…

Siinä entrecotea, aurajuustoperunaa ja kuplivaa nauttiessa nousi kyllä mieleen taas kiitollisuus. Se, että me todellakin istutaan sisällä lämpimässä ja turvassa, vailla suurempaa huolta ja ihan noin vaan puolihuolimattomasti herkutellaan ja arvostellaan pukuja. Monessa muussa maassa tällainen ei todellakaan ole mahdollista.

Ja ketkä sen meille ovat mahdollistaneet? He, sotaveteraanit, keitä vielä linnan juhlista kunniaviereina löytyy pieni osa, mutta määrä on joka vuonna laskeva.

Oi Suomi, katso, Sinun päiväs koittaa
Yön uhka karkoitettu on jo pois
Ja aamun kiuru kirkkaudessa soittaa
Kuin itse taivahan kansi sois
Yön vallat aamun valkeus jo voittaa
Sun päiväs koittaa, oi synnyinmaa

Hakkaa päälle pohjan poika!

Mummoni veljistä viisi olivat sodassa. Yrjö, Einari, Lauri, Olavi ja Väinö vanhimpina, pienin Matti oli vielä kotona mummoni Sirkan ja kahden muun siskonsa Tyynen ja Aunen kanssa. Yrjö ja Einari olivat sodan ajan hevosmiehinä etulinjassa. Yötä päivää kuskasivat haavoittuneita ja kuolleita. Vaikka kaikki pojat selvisivät sodasta hengissä, eivät he kuitenkaan selvinneet ilman henkisiä arpia.

Minunkin lapsuudessa monet kysymykset sodasta esitettiin, mutta ehkä ymmärrettävistä syistä etenkään etulinjassa olleet eivät halunneet puhua. Asiat olivat liian pahoja. Ei sitä minun kaltainen ilman jatkuvaa sotaa ympärillään elänyt voi edes ymmärtää, mutta silti osaan olla kiitollinen siitä kaikesta minkä vuoksi he taistelivat. Kiitos kuuluu heille.

On ihanaa olla suomalainen, se on parasta maailmassa!

Oi nouse, Suomi, nosta korkealle
Pääs seppälöimä suurten muistojen
Oi nouse, Suomi, näytit maailmalle
Sä että karkoitit orjuuden
Ja ettet taipunut sä sorron alle
On aamus alkanut, synnyinmaa

♡ SEURAA MINUA ♡

Queen Of Everything Instagramissa Bloglovinissa / Facebookissa

Eve / Queen Of Everything

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta