Kultalusikka poikittain…

*Sisältää mainoslinkkejä

Hotelli Clarion

Raskas arki ja siitä selviytyminen

Todellisuudessa kultalusikka on ehkä poikittain mun p… mutta mä en vaan itse aina huomaa sitä. Oikeesti mä joskus ihmettelen miten täällä pysyy järki päässä jengillä? Tuttavistani esim. Umpulla, Jonnalla, Katrilla ja monella muulla bloggaajalla ketkä painaa viikottain mun mittapuulla niska limassa vaikka minkälaista duunia on ihan mielettömästi hommaa joka ikiselle päivälle. Ei ole heillä ihan yhtä leppoisaa elämää kuin minulla lapsettomana ja sinkkuna bloggaajana. Oikeastihan se kultalusikka taitaa olla aika syvällä jossakin, ehkä siihen on vaan tottunut tai sitten kaikki on kovin suhteellista?


Miten te teette sen?

Tuo muiden arki on mulle kovaa aherrusta. Eikä se ole vain tuo perhe ja parisuhde, sillä Minnakin täällä kotona usein touhuaa ihan tolkuttomasti muhun verrattuna, mutta nyt kun hän on Tansaniassa sukulaistensa luona ei se jatkuva suorittaminen ja tekeminen pomppaa kotioloissa niin paljon mun silmille. Joskus me naureskeltiinkin sitä, että mä suorastaan hengästyn pelkästään Minnan arjen seuraamisesta. Väsyn toisinaan jo muiden aktiivisuudesta arjessa.

Skumppaa, goodie bageja ja upeita tarjoiluja A-lehtien Influencer Nightissa

”Rasittava arkeni” on jollekin toiselle se kultalusikka

Mun viime viikon ohjelmassa oli pakollisia menoja ja tekemistä jokaisella päivälle ja se on ihan poikkeuksellista. A-lehtien kuvaukset maanantaina ja vanhemmillani kyläily heidän puolentoista kuukauden ulkomaanmatkan jälkeen, tiistaina A-lehtien Influencer Night hotelli Clarionissa, keskiviikkona Oral Hammaslääkäreiden ja Pr-toimisto Kaiku Helsingin järjestämä info ja testitilaisuus hotelli Kämpissä, torstaina paluu liikunnan pariin rapakuntoisena, perjantaina vaalennusprosessin tiimoilta kampaaja ja sen jälkeen syömään mun porukoille, lauantaina Helsingin Ravintolat -ryhmän maisteluillallinen syyrialaisessa ravintolassa ja sunnuntaina FB-kirppikselle tavaroiden kuvaamista.

Tää kaikki veti mut ihan piippuun ja tuntuu, että mun kalenteri repeili liitoksistaan. Mun mittapuulla viime viikko oli siis ihan mieletön. Mä oon edelleen jotenkin ihan väsynyt kaikesta, vaikken varmasti ole monen muun viikottaisiin puuhiin verrattuna tehnyt juuri mitään. Itselläni kuitenkin on sen tyyppinen elämänvaihe ja fiilis, etten millään jaksaisi esim. aamuherätyksiä ja 40h tai enemmänkin normitöitä viikossa, siihen päälle blogi, harrastukset, parisuhteen laatuaika ja lapset ja lemmikit. Onneksi mulla ei olekaan muita velvotteita kuin blogiin liittyvät työt sekä koirien hoito, kaikki muu on vapaaehtoista.

Huh huh…

Niinpä mä sitten olenkin räpiköinyt viime viikon jotenkuten läpi ja selvinnyt siitä voittajana. Mulle tää on ollut iso juttu koska mun luonne, jaksaminen, elämäntilanne ym. kaikki mitä nyt voikaan olla sotii sitä vastaan, että mun pitäisi suorittaa niin kamalasti. Mulle on todella iso erävoitto jo se, että mulla on koirat keiden kanssa käyn ulkona päivittäin, kirjoitan blogia ja hoidan siihen liittyviä taustatöitä, koulutuksia, infotilaisuuksia ja pr-hommia, sekä olen lisännyt nyt liikunnan takaisin viikottaiseen ohjelmaani.

Se, että mulla olisi vielä tässä erittäin aktiivinen treeniviikko, perinteiset päivätyöt, kasa lapsia, kotitaloushommia ja huusholli hoidettavana, mies ja sen tarpeet huomioitavana and the list goes on… Mun pää räjähtäisi. Nostan hattua kaikille ketkä pystyy handlaamaan tuollaisen arjen ja pysymään järjissään, ootte kyllä ihan mahtavia. Minusta ei todellakaan olisi tuollaiseen elämään, ei hitto vie sitten mitenkään.

Tää aamupala on kaikessa yksinkertaisuudessaan täys kymppi <3

Raskasta kun on kultalusikka poikittain p…

Mun tarkoitus ei suinkaan ole tässä valittaa kuinka hirveän ”rankkaa” tämä mun elämä on kun joudun käymään eri tapahtumissa ja istumaan liian aikaisin aamulla (herranen aika jo klo 08.30) Kämpissä aamupalalla. Hopeahaarukkakin painaa liikaa ja rasittaa mun rannetta posliinilautaselta viipaloituja hedelmiä napsiessa…

Mä tässä lähinnä vaan totean taas sen kuinka erilaisia ihmiset on, mitä ne jaksaa ja mitä ne haluaa on täysin eri asioita. Elämässä voi tehdä aika paljon kaikenlaista ja se mikä on toiselle ihan piece of cake on toiselle kuin vuorenvalloitusta. Ja hei, se on ihan ookoo. Musta on vaan mielenkiintoista pysähtyä miettimään tätä eroavaisuutta, koska ihan varmasti jos mun viikkorutiinit vaihdettaisi vaikka Umpulle niin se kokisi olevansa lomalla sairaalassa, ja jos sama tehtäisi toisinpäin niin mulla olisi burnout ekan kolmen päivän jälkeen. Niin me vaan ollaan jokainen omanlaisia.

Kämppi ois kiva kämppä

Tuolla Kämpissä mä muuten kävin Oral hammaslääkäriaseman lääketieteellisen johtajan esitelmää kuulemassa kun hän kertoi heillä olevasta Periosafe-testistä. Meitä oli muutama bloggaaja paikalla ja saatiin sitten itsekin testata onko meillä tällainen ienkudossairauden riski olemassa. Yhdellä viivalla olisi ollut täysin turvassa, mutta mulla näkyy toista viivaa ihan haaleana kun oikein tihrustaa. Niin se on yli puolilla testattavista, se on siis todella normaalia. Nyt vaan jatkossa täytyy entistä tarkemmin alkaa harjaamaan hampaiden välejä ja hankkia semmoiset erilliset hammasväliharjat. Mä en halua missään nimessä, että mulle tulisi joskus jotain ienten vetäymää. Hui. Hampaista kannattaa pitää siis todella hyvää huolta!

Let’s herkutellaan!

Mamman… eiku siis isäpuolen lihapatojen äärellä

Perjantaina pääsinkin sitten istumaan valmiiden herkkujen ääreen ja kävin istumassa iltaa vanhemmillani. Se jos mikä tuntui rentoutumiselta tämän kaiken muun häsäämisen ja säädön keskellä ja huomasi hyvin, että mä olin ihan sikaväsynyt viikosta. Ruoan jälkeen alkoi silmä lupata sohvalla retkottaessa ja mun porukat huomautti useamman kerran mun melkein alkaneen kuorsata, haha.

Se olikin pakko sitten normaalia aikaisemmin lähteä kotiin jo ennen iltayhdeksää ja loppujen lopuksi vetäsin sellaiset kevyet 10 tunnin yöunet. Olin jotenkin ihan raatona.

Ravintola Nuur

Lauantaina ainoana pakollisena ohjelmana olikin sitten Helsingin ravintolat -ryhmän järjestämä maisteluillallinen Helsingin Kontulassa sijaitsevassa syyrialaisessa ravintola Nuurissa. Oli muuten hyvää ja tosi erilaista ruokaa mitä mä yleensä syön. Kuulun myöskin niihin kummajaisiin jotka eivät ole elämänsä aikana kovin montaa kertaa syöneet kebabia ja falafeleistakin mulla on tasan yksi testikerta taustalla.

Oli mielenkiintoista testata syyrialaista perinteistä ruokajuomaa nimeltä Ayran ja nautiskella erilaisista annoksista mukavassa seurassa. Tuo rafla kannattaa mennä testaamaan vaikkei muuten idässä päin liikkuisikaan, sillä se on suoraan noin 100m metron ovilta keskellä Kontulan ostaria, helppo paikka siis käydä vähän kauempaakin. Ja yksi erikoiskehu täytyy antaa paikalle: Siellä ei soinut mikään Radio Rock taustalla vaan aito syyrialainen musiikki, toi tosi paljon tunnelmaa!

Nyt vaikka mä oon vieläkin ihan tuusannuuskana viime viikosta, on taas yhtäkkiä maanantai ja uusi viikko alussa… Huh huh, ei kun hommiin!

Btw, jos Cyber Monday ja säästäminen kiinnostaa niin tänään on viimeinen mahdollisuus saada seuraavat tarjoukset:

Kaikki Offerillan diilit -15% kun tilauksen arvo on min. 40e. Etu tulee siis ihan kaikesta mitä heillä on valikoimissa, joten nyt kannattaa hankkia itselleen tai joululahjaksi kauneushoidot, hieronnat, ravintola-illalliset ym, u name it! Offerillan tarjoukseen pääset suoraan tästä klikkaamalla ja alennuksen voit hyödyntää syöttämällä koodin CYBER ostoskoriin.

Bette Box -20% normaalihinnasta. Tarjouksen voit hyödyntää itsellesi tai lahjatilauksena! Tilauksen pääset tekemään suoraan tästä klikkaamalla ja alennuksen voit hyödyntää syöttämällä koodin blackweekend ostosvaiheessa.

HUOM! Alennukset voimassa VAIN TÄNÄÄN 27.11.2017!

♡ SEURAA MINUA ♡

Queen Of Everything Instagramissa Bloglovinissa / Facebookissa

Eve / Queen Of Everything

10 vastausta artikkeliin “Kultalusikka poikittain…”

  1. Haha, tää on varmasti persoonakysymys! Mäkin olisin väsynyt 10 vuotta takaperin nykyisestä arjestani ja totta kai välillä väsyn nykyäänkin. Nautin työstäni, treeneistä ja arjesta niin kyllähän näitä jaksaa. Kotona en myöskään osaa vain olla, koska tehtävää on paljon jos halutaan kämppä tyhjentää ja saada jossain vaiheessa isompi. Eilen puunasin tytön huonetta 40 minuuttia ja oli muuten jokaisen hikipisaran ja minuutin arvoinen homma! Käytiin kaikki vuoronperään ihastelemassa siistiä huonetta ja tyttö itsekin sanoi, että nyt on mukavempi leikkiä kun on tavarat paikoillaan.

    Mulle taas tulisi kauhea stressi jos heittäytyisin kokopäiväiseksi bloggaajaksi. Mistä tulot? Mistä yhteistyökumppanit? Olen todella huono tuomaan itseäni esille ja tyrkyttämään ideoitani. Siksi on helppo herätä viideltä ja mennä sinne omaan duuniin, jossa tehdään tasan se mitä on määrätty ja palkka kilahtaa tilille säännöllisesti. Bloggaaminen on ihanaa, mutta helvetin raskasta hommaa. Moni ei ymmärrä sitä painetta minkä homma tuo. Kaikki se kuvaaminen, editointi, kirjoittaminen, suunnittelu, taustatyöt, markkinointi, some jne. En jaksais! Siksi teenkin tätä ihan vai harrastuksena vasemmalla kädellä :D Sun blogista taas näkyy, että siihen on panostettu ja blogi vain paranee viikko viikolta!

    • Varmasti on luonnekysymyskin osittain, mut ihan hyvä että tunnistan luonteeni koska en jaksaisi vaan mitenkään semmoista perusarkea mitä kuitenkin on ihan tavanomaista elää. Eihän teidänkään arki nyt mitään ihmeellistä suorittamista ole sinänsä, samanlaista se on monella muulla. Minä vaan en kykenisi :D Väsyn jo ajattelusta, aaargh. Mut siinä oot myös oikeessa, että ne asiat mistä tykkää niin niihin jaksaa panostaa. Joku joka ei tykkäisi kirjoittaa ei varmaan kauheen innoissaan olisi tuhlaamaan aikaa blogiin jne. Mä taas voin sen parissa säätää vaikka kuinka.

      Ja sun harrastelijablogis on kuitenkin hyvin menestynyt, että ihan sama vaikka millä puolella kädellä sitä teet niin hyvin menee :) Mä yritän nyt jotain säätää että olisi enempi mielenkiintoista luettavaa ihmisille, hyvä jos jotain kehitystä näkyy :)

  2. Moikka!

    Olen itse pohtinut sitä miksi koko ajan pitäisi olla kiire ja suorittaa paljon, ainakin tälläinen oletus yhteiskunnassa tuntuu olevan. Kuten kirjoitit, me ollaan kaikki tosi erilaisia ja toiselle hetkinen arki sopii paremmin kuin toiselle. Ihailen tosi paljon ihmisiä, keillä tuntuu olevan loputtomat energiavarat ja pitkään itsekin toivoin, että olisin samanlainen superihminen. Uskon, että olosuhteiden myötä ihminen taipuu vaikka millaiseen mutta onko sitä järkeä lähteä väkisin tavoittelemaan? Itse huomasin samoja tuntemuksia kuin sinulla viikolta, jossa joka päivä oli jotain ”ylimääräistä” menoa. Kurjaa, että automaattisesti saa laiskan ihmisen leiman mikäli ei koko ajan ole suorittamassa jotain. Vaikea pukea sanoiksi näitä ajatuksia, joten kiitos hyvästä postauksesta! :)

    • Ymmärsin hyvin pointtisi :) Aika samoilla linjoilla ollaan varmaankin :) Joskus mua vaan äimistyttää miten jengi jaksaa, siis pakko olla oikeesti ehtymättömät energiavarat :D

  3. Oon ihan samanlainen, uuvun jo pelkästään ajatellessani, kuinka monta liikkuvaa osaa joidenkin ihmisten arjessa on. Kokopäivätyö, vaativat harrastukset, pari kolme lasta, pari kolme koiraa, kissaa ja kultakalaa… Mutta tosiaan, kaikilla on erilaiset voimavarat ja täytyy iloita siitä, mitä pystyy tekemään. :)

    -K
    http://kitibeauty.blogspot.com

    • Yhteiskunnassa on kyllä vähän sitä vikaa, että koko ajan pitäisi olla tehokas ja suorittaa jotain. Mutta, ei tarvitse edes olla tehokas tai suorittaa yhtään mitään – jos on lapsia – niin kyllä se kiire tulee yleensä ihan itsestään. Meillä ei edes ole mitään kissanristiäisiä tai turhaa (ei juosta harrastuksissa esim, joka päivä jne.) mutta kyllä vaan se perusarki vetää kiireeksi., lyhennetylläkin työajalla. Siivous, ruoanlaitto, ulkoilu, kaupassakäynti, ihan noi perusjutut vie jo kaiket illat. Nykyään pitää koulun juttuihinkin osallistua eli jo koulusta sanottiin tänä vuonna (taas), että koska resursseja taaskin pienennettiin niin kotiin tulee paljon tekemistä läksyjen yms. muodossa. Koko ajan pitää käydä läpi kertolaskuja ja paljon kaikkea muuta. Jos on kokeita (ne yleensä samassa sumpussa( niin siinä sitten jää ruoanlaitot ja siivoukset tekemättä). Tämäkin on muuttunut siitä kun olin itse koulussa, vanhemmat ei osallistuneet mitenkään niihin. Eikä mun vanhemmat olis edes kielissä osanneet auttaakaan.

      On tosi ikävää kyllä tämä vaihe sikäli, että kaikki voimaannuttava sosiaalisuus ja kaverien tapaaminen jää ruuhkavuosissa, ei kerta kaikkiaan kerkeä. Ne keillä on kaksi tai enemmän lasta, niin voin vain kuvitella mikä työmäärä on kotona. Siis tietynikäisiä lapsia, toki teinit jo huitelee omissa oloissaan ja niin pois päin. Itse kun yritän soittaa tutuille keillä on monta lasta, niin eipä juuri puhelimessakaan ehditä puhua. Ymmärrän sen kyllä, mutta tämä harmittaa. Lasten kohdalla vähän sama; osalla on niin paljon harrastuksia että kaveruussuhteiden luominen lähistön lapsien kanssa ei toimi kun ei ehditä tapaamaan koskaan. Sitten se toinen puoli pelaa kotona, eikä niitä näy pihalla, että voisi tutustua. Surettaa. Niin ja yksinäisyyshän oli aika monen ristinä nykyään, olet vanha tai nuori.

      Ja kyllä enemmän vaaditaan tuota suorittamista vaikka ei sitä siksi kutsutakaan. Muistan ikuisesti artikkelin, että nykyvanhemmat ovat yhä vähemmän lastensa kanssa, olikos se joku ”vain” 5,5 tuntia päivässä. Noh, mä en kyllä keksi aikaa milloin vanhemmat olisi olleet näin paljon lastensa kanssa kun tuntuu koko ajan _pitäisi_ tehdä kaikkea yhdessä. Omassa lapsuudessani toki viikonloppuisin käytiin yhdessä jossain, muuten oltiin iltaan saakka kavereiden kanssa ulkona tai omassa huoneessa/kaverin luona. Ei nyhjätty isän tai äidin helmassa, sehän olis ollut ihan kamalaakin (no taaperovuodet eri asia). Sama omat vanhemmat, kun olivat lapsia, silloin kummatkin teki pitkää päivää, isä maatalon ulkopuolellakin ja sisarukset hoiti toisiaan, laittoi ruokaa, oli ruoanlaittovuorot kun äiti oli kiireinen. Nykyään pitäis tehokkaana leikkiäkin lapsen kanssa. Meillä illat on tosi lyhyitä, se on ihan kova työ jo yhdistää normit arkiaskareet siihen, joten että pitäisi vielä leikkiäkin. Itse osaan hyvinkin jättää siivouksen väliin, eli en ole kotona mikään ylisuorittaja, joten tuollaisista ei voi tinkiäkään enää tai sitten elellään siellä kaatopaikalla ;) Se on vaan niin ”kiva” kaupanpäälle vielä syyllistyä tuollaisesta, kun ei ehdi leikkiä lapsen kanssa. Kyllä oon huomannut, että kotiäitinä ehtis, mutta ei taida toi yhteiskunta pyöriä jos useemmat äidit alkaisi jäämään kotiin. Ja siis mun lapsi on jo kyllä sen verran vanha, että en nyt puhu siitä kun ollaan kotona lapsen täyttäessä kolme ja saadaan siihen tukea. Jos mä jäisin kotiin edes osaksi päivää: toimeentulotuki, ei, ehdoton ei. Mä oonkin henk.koht. sitä mieltä, että oon vanhempi väärässä ajassa, ja tässä suorittamisessa yksi osasyy miksi en ole kuin yhden lapsen vanhempi. Koululuokasta huomaan ,että osa jättää juttuja tekemättä, mutta mun mielestä jos lapsia ”tekee” (anteeksi sanankäyttö) niin on tiettyjä vähimmäisvaatimuksia. Yksi ehkä pienempi juttu oli se kun tajusin, miten moni ei osannut sitoa kengännauhoja kouluun mennessä ja kieltämättä sitä kyllä ihmettelin. Mun lapsuudessa se oli sellaisia mitkä piti osata jo pitkälti ennen kouluunmenoa ja se opetetiin kotona. Nyt sitä tehdään koulussa. Ja muita tällaisia perusjuttuja. Mutta ehkä mä olen jäänne dinosaurusten ajalta ja aika on ajanut mun ajatusten ohi :D Tollasethan ne kotonakin vie aikaa kun opetellaan iltaisin monia perustaitoja.

  4. Moi!
    Täytyy alkuun mainita, että sun postaukset on kyllä tullu koko ajan mielenkiintosemmiksi. En tiedä, olenko koskaan kommentoinut mitään, mutta nyt on pakko.☺

    Ensinnäkin, mua ärsyttää suunnattomasti, kun tuntuu, että Suomessa arvostetaan ihmisiä, joilla on koko ajan kiire. Että ne ihmiset on ahkeria ja saa paljon aikaan. Vaikka niinhän se ei aina oo. Omalta tyäpaikalta tiedän ainakin ihmisiä, joilla on aina kiire, koska ne haluaa saada tilanteen näyttämään siltä ja oikeastaan ne ei tee mitään sen enempää kuin muutkaan. Se, että ei ole liian kiireinen, ei ole mielestäni laiskuutta, vaan hyvin usein myös sitä, että osaa hoitaa asiat fiksusti ja keskittyä olennaiseen. Lisäksi omalla tyäpaikallani jotenkin mitataan työntekijöitten ahkeruutta sillä, miten monta sähköpostia ne saa päivässä, vaikka sillä ei oo suurta tekemistä meidän työn kanssa. En tajua..🙈

    Sitten toinen asia. Miksi pitää aina VERTAILLA? Itse olen kotiäitinä yhden lapsen kanssa ja kuulen niin paljon näitä: ”no ethän sä voi olla väsynyt, mietippä kun mulla on nämä kolme lasta tässä plaa plaa”. Öö millä tavalla se, että toisella on enemmän lapsia vaikuttaa siihen kuinka rankaksi mä koen arkeni? Jokainen kokee asiat verrattuna siihen, mihin itse on tottunut. Meillä esim 9kk muksu herää nykyään enää 2x yössä ja koen, että se on ihan luksusta, kun ennen heräsi 10x. Mulla on kaveri, jolla on samanikäinen muksu ja se on aina nukkunut yöt kokonaan heräämättä. No nyt se on jostain syystä alkanut heräämään 1x yössä. Tää ystävä valitti mulle, että se on ihan puhki noista heräämisistä. Sitte se meni ihan noloksi ja sanoi, että mitä se valittaa, teillähän herätään useemmin. Piti oikeen ottaa käestä kiinni ja katsoa silmiin ja sanoa, että sä saat olla just niin väsyny, kun susta tuntuu. Ei sun tarvii verrata sun tilannetta mun omaan, koska me koetaan omat arkemme kuitenkin eri lailla..☺

    Sori pitkät höpötykset, ehkä ymmärsit pointit ☺ Ja haluaisin sanoa sullekin tuon saman, kuin ystävälleni, että sä saat kokea arkesi just sellaisena kuin sä koet. Ei sillä oo väliä vaikka naapurin pirkko tekis sata asiaa siinä ajassa kun sä kymmenen ja sitä ei silti väsytä. Sua saa väsyttää, jos siltä tuntuu.✌

    Oot huippu!☺👍

    • Kiitos pitkästä kommentista ja ihana kuulla että koet blogin kehittyneen parempaan suuntaan :) Toi oli hyvä mitä kirjoitit että ”Omalta tyäpaikalta tiedän ainakin ihmisiä, joilla on aina kiire, koska ne haluaa saada tilanteen näyttämään siltä ja oikeastaan ne ei tee mitään sen enempää kuin muutkaan. Se, että ei ole liian kiireinen, ei ole mielestäni laiskuutta, vaan hyvin usein myös sitä, että osaa hoitaa asiat fiksusti ja keskittyä olennaiseen. Lisäksi omalla tyäpaikallani jotenkin mitataan työntekijöitten ahkeruutta sillä, miten monta sähköpostia ne saa päivässä, vaikka sillä ei oo suurta tekemistä meidän työn kanssa.” => Mä NIIN TIEDÄN TON! Arvaappa vaan kuinka paljon itse tunnen tuollaisia ihmisiä ja usein he ikävä kyllä ovat sellaisia että syyllistävät muita siitä jos eivät syki samanlailla. Mä oon aina ollu sitä mieltä että asialliset hommat hoidetaan, ja muuten ollaan sitte ku ellun kanat, enkä edes häpeä sitä :)

  5. No, muuten pidän blogistasi mutta tämän kirjoituksen pointti ei oikein auennut….sarkasmi ehkä ? Kyllähän se on tosiasia että useimmilla ihmisillä on kiire, koska useimpien työelämä vaan nyt sattuu olemaan kiireistä, eikä koostu (useimmiten) ravintoloissa käymisestä tai aamiaisista hotelleissa. Ei se tee ihmisestä yhtään huonompaa että on ahkera tai aikaansaava – näitä ominaisuuksia yleensä tarvitaan useimmissa ammateissa. Useimmilla ihmisillä on monta rautaa tulessa, koska näin vain on ….jos haluaa asioita, pitää tehdä niiden eteen jotain. Aivan varmasti hyvän bloginkin kirjoittaminen vaatii paljon työtä. Kukaan ei tule sieltä kotoa hakemaan ja tarjoamaan unelmien paikkaa, jossa ei tarvitse tehdä mitään ja palkka juoksee…No, ehkä sarkasmi on sitten vaikea taiteenlaji, kuten sanotaan.Tästä kirjoituksesta tuli sellainen kuva, että vähän otat kuvia aamiaisestas, illallisestasii ja se on sitten kauheen raskasta ja säälin teitä suorittajia…

    • Ohi meni tämän kirjoituksen pointti tosiaan sinulta, ihan oikeassa olet. Pointtini oli siis se, että mä olen helposti väsyvä ihminen, sellainen jolle ihan _tavallinen arki_ on tällä hetkellä ylivoimaista suorittamista. Mä siis en esim. jaksaisi käydä joka päivä 8h töissä jossain normaalissa työpaikassa, en pysty keskittymään ja ahdistun sellaisesta. Jos kommentteja luit, niin niissä aika hyvin tuli asioita esille. Bloggaaminen ei missään tapauksessa ole kevyttä työtä sekään, mutta se on itseni suunnittelemalla aikataululla toteuttettavaa ja koska rakastan sitä niin jaksan käyttää tuntikausia aikaa sen parissa. Mutta siinä on se ero, että ei normaalityössä voi yleensä tehdä töitä oman huvituksen mukaan, vaan sinne mennään ajalla X jne. Mä en useinkaan tee töitä mitään 8h putkeen, vaan esim. 2-3 osassa päivän aikana, väsyn helposti semmoiseen jatkuvaan puurtamiseen.

      Ja ei, se ei todellakaan tee ihmisestä huonompaa koska on ahkera ja aikaansaava, minähän näen asian lähinnä päinvastoin ja olen aina kokenut itseni huonoksi koska mä en ole oikein koskaan osannut olla ahkera ja aikaansaava ihminen, paitsi toki kun rakastan sitä mitä teen. Niitä ominaisuuksia todellakin tarvitaan ja mulla niitä ei ole, ja ihailen kaukaa ihmisiä ketkä pystyy tämän kaiken handlaamaan. Mun viikko oli suurimmalle osalle todella ”leppoisa” mutta itselleni raskas, siinä on just se että kaikki riippuu siitä keneltä kysytään :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 18
Tykkää jutusta