Töitä välttelevät työttömät

Ei unelmia, ei tavoitteita

Töitä välttelevät työttömät valtaavat palstatilaa mediassa. Jopa mun Facebookin newsfeed on ollut viimeiset päivät aika tukossa, kun vähintäänkin puolet kavereistani ottavat asiaan kantaa, suurin osa aika tuohtuneina. Niin Iltalehdessä kuin Ilta-Sanomissakin on ollut jo useita haastatteluja ja juttuja työttömistä jotka eivät halua töihin. Ns. ”vapaamatkustajista” jotka nauttivat työttömyyskorvauksesta silti olematta työmarkkinoiden käytettävissä. Töihin menoon ei ole siis pienintäkään aikomusta.

Tänään luin Ilta-Sanomista jutun 27-vuotiaasta Mikosta, joka juo, lukee ja keilaa. Hän ei halua mennä töihin ja elämiseen hänelle jää 480 euroa kuukaudessa. Se on kuulemma riittävä rahamäärä ja lisätienestejä hankitaan vuokraamalla vaimon asuntoa pimeästi. Näin he saavat enemmän rahaa kun salaavat oikeasti yhdessä asumisensa.

Jutusta kävi aika hyvin ilmi miksei työt kiinnosta. Mikko ei ole sellainen kuin sinä tai minä. Mikolla on selkeästi mielenterveysongelmia ja päihderiippuvuutta. Amfetamiinista ja alkoholista hän kertookin avoimesti. Eivät kaikki työttömät ole sellaisia.

Ennemmin vankilaan kuin töihin

Lehdessä oli myös juttu töitä välttelevästä 31-vuotiaasta Juusosta. Hän ei ole koskaan ollut palkkatöissä, eikä hänellä ole ammattitutkintoa. ”En minä sovellu mihinkään sellaiseen tehtävään, että pitäisi herätä aamulla aikaisin ja olla tietyssä paikassa tiettyyn aikaan ja sama jatkuisin koko viikon. Ei se sopisi minulle ollenkaan. Mieluummin menisin vaikka vankilaan, kun semmoista tekisin.”

Monella töitä tekevällä kunnon kansalaisella varmasti nousee savu korvista näitä lukiessa, mutta itse en ärsyynny näistä paljastuksista. En ylläty mistään muusta kuin siitä, että jotkut uskaltavat tehdä nämä ulostulot omalla nimellään ja kasvoillaan. Tietyllä tavalla mä ymmärrän Juuson ajatusmaailman osittain, sillä itsestäni löytyy jokin samankaltainen tunne sisällä.


Jotain töitä ois pakko tehdä…

Mulla ei ole koskaan ollut mitään erityisiä ammattihaaveita ellei lottovoittajaa lasketa, eikä minua  sellainen tavallinen työnteko kiinnosta. Työ itsessään ei merkitse mulle mitään enkä ole millään tavoin ura-orientoitunut ihminen. Mä olen aina käynyt töissä vain paremman elintason takia ja 95% työntekoa on motivoinut palkka. Rakastan sisustaa, matkustella, käydä ravintoloissa ja ostella kivoja asioita. Jos en olisi luonteeltani tällainen, voisin ehkä itsekin kuvitella olevani työtön, mutta voidakseni olla vain laiska tyhjätasku raha merkitsee mulle liikaa.

Mikäli raha ei olisi tärkeää ja tyytyisin vähempään, voisin varmasti olla oloneuvos. En myöskään olisi niitä lottovoittajia mitä monet suomalaiset ovat: Jatkavat samaa vanhaa työtänsä kun eivät osaa olla ilman. Minä osaisin. Silloin minä juuri voisin nauttia kaikista muista elämän hienoista asioista ja panostaa mm. hyväntekeväisyyteen, kun perinteiset palkkatyöt voisi unohtaa kokonaan. Tekisin vain itselleni mieluisia asioita ja niitä on paljon.

On kuitenkin vapaus valita

Töitä välttelevät työttömät valitsevat vapaaehtoisen köyhyyden ja tyytyvät vähään, mutta onhan sitä elämässä paljon muutakin kuin raha. Ja se mitä rahallakaan ei voi ostaa, on aika.

Bloggaajana näen mitä se työttömälle tärkeä oma aika ja vapaus tehdä mitä haluaa on. Se on ihan parasta. Mä vaan tarvin siihen tekemiseen enemmän rahaa kuin työttömyyskorvauksen, tai sitten pitäisi olla sillä rahalla Aasiassa pitkiä aikoja ja elää halvemmalla. Niinhän tosin jotkut työttömät tekeekin, lomailevat palmujen alla… Ja se on kyllä väärin, sillä me työtä tekevät maksamme sen veroillamme. Sen että joku toinen voi olla tekemättä mitään, mutta tällä hetkellä systeemi mahdollistaa sen.

Onneksi mä olen löytänyt oman intohimoni ja ainakin tällä hetkellä pystyn tekemään asioita jotka eivät ole mulle tuskaista pakkopullaa vaan tuottavat iloa ja onnistumisen tunnetta. Ei kukaan halua elää orjana.


Töitä välttelevät työttömät

En tiedä mikä tähän on ratkaisuna, olisiko se paljon puhuttu kansalaispalkka? En oikeasti tiedä siitä asiasta paljoakaan enkä ole tutkinut lähemmin, mutta sen tiedän että töitä tekevät työttömät eivät varmasti pakkotyöllisty millään orjaleirillä väkisin. Fakta kuitenkin on, ettei ketään voi pakottaa töihin ja jos työttömyyskorvaus otetaan pois, niin Suomessa on kuitenkin sosiaaliturva. Sitten se raha on vain hieman pienempi, mutta se maksetaan toimeentulotukena. Ei täällä ketään puille paljaille jätetä vaikka joskus voisi olla aihetta.

Mua itseäni ei kuitenkaan nämä esiin tulleet elämäntapatyöttömät haittaa, vaikka niidenkin elämän omilla veroillani kustannan. Tiedän että heitä on kuitenkin vähemmistö ja kustannanhan minä myös paljon muutakin, kuten esim. alkoholistien, narkomaanien, tupakoitsevien keuhkosyöpäläisten jne hoidon, eikä multa kysytä haluanko mä osallistua.

Mitä te olette mieltä näistä työttömien uutisoinneista?

 

Queen Of Everything Instagramissa Bloglovinissa / Facebookissa

Eve / Queen Of Everything

18 vastausta artikkeliin “Töitä välttelevät työttömät”

  1. Samaa mieltä! Enemmän mua ärsyttää vapaamatkustajat työpaikalla. Työyhteisö todella kärsii kollegoista, jotka viettävät päivänsä selaillen puhelintaan, haahuillen tuntikausia kahvinkeittimen ja taukohuoneen väliä ja jotka puhelimen soidessa juoksevat vessaan piiloon, ettei vain tarvitsisi ottaa vastuuta mistään.

    Kaikkia ei työnteko kiinnosta, ja me, joita kiinnostaa, haluamme nauttia tehokkaasta, reilusta ja hauskasta työyhteisöstä. Pleikkarin pelaajat pysykää kotona, kun me oravanpyöräläiset tehdään hyvällä fiiliksellä bisnestä. ;)

    • Mulle on aina ollut ihan sama miten muut tekevät työnsä, hyvin tai huonosti, ei kuulu mulle vaan esimiehelle. Mä oon aina keskittynyt vain omiin hommiini, joten en ole paljoa kyttäillyt muiden tekemisiä. Toisaalta, olen aina ollut sellaisissa töissä missä muiden tekemättä jättämiset eivät erityisemmin vaikuta omaan työntekoon. Varmasti sellainen ärsyttää jos joutuu tekemään jonkun lusmuilijan hommat.

  2. Jokainen saa valita työttömyyden jos haluaa, mutta silloin ei pitäisi saada mitään, ei siis mitään rahaa kelasta tai sossusta. Ei tulevaisuudessa ole varaa elättää tällaisia ihmisiä kun raha on tiukilla koko ajan. Jokaisen työkuntoisen kuuluisi tehdä töitä ja osallistua yhteiskunnan menoihin. Mua ainakin aidosti harmittaa että leikataan jatkuvasti koulutuksesta ja ties mistä, ja tässä on yksi syy. Oli kerran juttu yhdestä perheestä, jossa tehtailtiin lapsia yhdeksän jotta saisi mahdollisimman paljon rahaa kelalta ja molemmat vanhemmat sais olla kotona ja katsoa kun lapset kasvaa. Ihan kiva idea, mutta ihan saakelin itsekästä. Osa ihmisistä ei yksinkertaisesti ymmärrä, että jos kaikki ihmiset lopettaisivat työn tekemisen ei rahaa valtiolle tulisi mistään eikä kukaan olisi esim. kaupassa palvelemassa sitäkään henkilöä, joka sosiaalituellaan sieltä hakee ruokaa. Mun mielestä on tosi tekopyhää sellaisilta ihmisiltä, jotka valitsevat pelkästään huvikseen työttömyyden, käyttää meidän terveyspalveluja, kirjastoja, hitto kävellä edes missään puistossa koska heitä ei yksinkertaisesti kiinnosta osallistua niiden ylläpitoon. En tuu ikinä ymmärtämään niitä terveitä ihmisiä jotka ajattelee että muut hoitaa, mun ei tarvi.

    Mut tähän tarvitaan ratkaisuja, koska systeemi on paska. Mun mielestä pitäisi aloittaa vastikkeellisesta tuesta/sosiaaliturvasta. Lisää resursseja mielenterveystyöhön tarvitaan ja paljon.

    • Se vaan että jos mistään ei saisi mitään niin sitten se raha pitäisi hankkia rikollisuudella. Näinhän on jo monessa maassa ja samaa en itse haluaisi Suomeen…

  3. Minua ihmetyttää että miten tämä asia muka olisi jotain uutta? Minä olen koko aikuisiän tiennyt että näitä työtä pakoilevia ihmisiä on ja niitä on eri syistä moniakin. Tunnen itsekin muutaman. Se että nyt jotkut ovat järkkytyneitä tästä asiasta ja uutisoinnista kertoo minusta sen miten tynnyrissä monet elävät.

  4. Eniten ärsyttää se, että esimerkiksi opiskelijana saan kuukaudessa 225€. Kyllä, mies käy ONNEKSI töissä, niin en saa asumistukia, mutta onneksi ei tarvitse elää aivan kädestä suuhun kun meillä pieni lapsikin on. Tuo tyyppi sai tuolla hetkellä yli 600€ kuussa tekemättä suurin piirtein mitään, mikä tällaisena tulevaisuudessa työelämään pyrkivänä, tavoitteellisena opiskelijana ärsyttää ihan hitosti. Tässä on mielestäni jotain mätää, että opiskeluani ei haluta tämän enempää kannustaa, mutta hänen työn välttelyään kylläkin. Toki meitä opiskelijoita on toivottavasti muutama enemmän kuin näitä Juusoja, joka minun puolestani saa jäädä työttömäksi halutessaan, tulot vain voisi häneltä ottaa kokonaan pois ja laittaa ne rahat opiskelijoiden tai vaikka eläkeikäisten tukiin.

  5. Mua sit taas ne ihmiset jotka on näitä ”aatteelisesti työttömiä” lähinnä säälittää, ja suututtaa se systeemi joka heille tämän mahdollistaa. Ehdottomasti ei pitäisi olla mahdollista että nää ”vapaamatkustajat” saavat työmarkkinatukea. Vaikka se ei paljoa enempää olekaan kuin toimeentulotuki, niin toimari pitää hakea joka kuukausi uudelleen ja vaatii joka kuukausi todistuksen siitä ettei rahaa kilahda tilille muualta. Edes tämän verran vaivaa saisivat muiden verorahoilla elävät surkimukset nähdä., ei niin että rahaa tulee tilille ”ilmaiseksi” joka kuukausi sillä että kerran puolessa vuodessa näyttää naamansa työkkärissä…

  6. Mä kans kauheasti fanita näitä työtä pakoilevia henkilöitä, koska me muuthan heidän elämäntyylinsä maksetaan. Systeemissä on suuri aukko, joka mahdollistaa tällaisen elämäntavan ja se aukko tulee korjata. Mä nauroin vedet silmissä kun katselin aamutv:stä pari päivää sitten tämän lehdissä olleen Ossin haastattelua. Hänen mielestään Suomi on niin rikas valtio, että ”kyllähän sitä rahaa aina löytyy jostain kustantamaan tällainen elämäntyyli”. Jep ja joo. Hänen mielestään siis valtion tulee antaa hänelle,mutta hänellä ei saisi olla mitään velvollisuuksia. En kannata kokonaan tukien ottamista pois, koska ihminen olen minäkin enkä halua, että kukaan joutuu elämään nälässä saati kadulla. Ja tällainen kasvattaisi saletisti rikollisuuttakin. Mutta jotain näille pitäisi tehdä. Kansalaispalkka on periaatteessa hyvä idea, mutta joku vastike siihen pitäisi olla. Jollain tavalla näidenkin ihmisten tulee kantaa kortensa kekoon tässä valtiossa. Oli se sitten työskentely vapaaehtoisena esim. kodittomien yömajassa tai jotain. Mutta kukaan ei saa olettaa että rahaa tulee ja saa vain olla kotona. Maistuisihan sellainen elämä itse kullekin! Voi miten mukavaa olisi vain saada olla kotona ja tehdä mitä huvitta ja rahaa vain tulisi. Elämä ei vain pyöri niin….

    • Heh, joo ei se homma oikein niin pyöri että kaikki jäädään vaan kotiin :D Toisaalta, on eri asia olla jollain 500e kotona kuin saada se pari tonnia eli palkan verran ilman työntekoa. Harvalle sopii köyhäily pidemmän päälle, kyllä se raha on sen verran kiva asia.

  7. Hyvä aihe ja ajattelin itsekin kirjoittaa tästä! Mä en kyllä todellakaan kadehdi näitä jotka elävät vaan kotona työmarkkinatuella. Ei sillä kovin leveästi elele….

  8. Itse olin heinäkuusta lokakuun alkuun työmarkkinatuella (oikeasti sairaslomalla murtuneesta jalasta, mutta työmarkkinatuen piirissä, koska sairaspäiväraha huonompi kuin työmarkkinatuki) ja sitä ennen olen ollut jonkun aikaa toimeentulotuella ja suorittanut sen voimin opintoni loppuun. Olin tukikuukauteni käyttänyt opiskelija ja sain siis opintojen loppuajan tt-tukea opintotuen sijasta, mikä ihan hölmö systeemi se, sillä opintotuki on sen naurettavat muutama sata euroa, kun toimeentulotuki+asumistuki kohdallani kaikkien huomioonotettavien menojen kera lähes 1200 euroa + reseptilääkkeet, lääkärikulut, kotivakuutus ja sähkö siihen päälle, eikä opintolainan ottamista vaadita. Tämä taitaa olla melko harvinainen tilanne, johon päädyin, mutta mahdollista tuokin ja täysin omaa syytäni opintojeni viivästyminen. Välissä on kyllä töitäkin tehty.

    Kaikista hölmöin on kuitenkin se, että tuon kolmen kuukauden ajan työmarkkinatuki oli sen viitisensataa, asumistuki 406 euroa ja tähän päälle sai/joutui sitten hakemaan toimeentulotukea, joka siis kokonaisuutena paljon enemmän mitä työmarkkinatuki. Jos yksittäisten työkeikkojen tekeminen olisi ollut mahdollista terveyden puolesta niin ei olisi houkuttanut tuona aikana, koska se taas vaikuttaisi muihin tukiin ja pahimmassa tapauksessa pienentäisi niitä, joutuisi toimittamaan lisää papereita Kelaan ja jonottamaan puhelinpalveluihin. Ei kiitos! Eli loppupeleissä, olit sitten millä tuella tahansa niin toimeentulotuki on ainakin omalla kohdallani ollut aina suurempi kuin mikään muu etuus tai olen sitä muiden etuuksien ja jopa palkan rinnalle joutunut ajoittain nostamaan. Opiskelijana taas työkeikkoja tehdessä tienaamani eurot laskettiin tuloksi ja täten kaikki 1200 euroon asti tienatut rahat olivat olleet plus-miinus-nolla, jolloin päätin olla ottamatta työkeikkoja vastaan mikä tuntui tosi tyhmältä, mutta taitaa olla aika yleinen ajatus työttömillä miksi tehdä mitään tämän yhteiskunnan eteen, jos sekään ei palkitse? Katkeruuttahan meillä ihmisillä on monissa ajatuksissa taustalla eri muodoissaan.

    Itse olen kiitollinen kaikesta saamastani tuesta ja koko ajan ollut tähtäimessä työelämä ja parempi elintaso, minkä vuoksi en ole kokenut niin voimakkaita syrjäytymisen tai erillisyyden tunteita, vaan pyrkinyt ns. ”ottamaan ilon irti” siitä runsaasta, vaikkakin rahallisesti niukasta, vapaa-ajasta osallistuen mahdollisuuksien mukaan eri juttuihin ja olemalla mukana kiinnostavissa jutuissa ja ennen kaikkea olemalla potematta huonoa omaatuntoa valinnastani. Se on toiminut, mutta vaikeatakin on välillä ollut, etenkin taloudellisest, juurikin se tuominta muiden toimesta ja itsensä kategorisointi yhteiskunnan yhtälaiseksi jäseneksi. Moni saattanut kuvitella tai olla huolissaan mulla olevan jotain mielenterveysongelmia, kun osa taas pitää laiskana. Eihän se mitään luxuselämää ole ja nopeastikin virikkeiden vähentyessä syrjäyttää ihmistä pala palalta.

    Mikään ylpeydenaihe tämä ei siis itselleni ole ja työnteko, sekä työelämä kyllä kiinnostaa, mutta ei sellaisena mitä se monesti on. En halua kilpailla mistään, en halua kenenkään tuntevan oloaan vähempiarvoiseksi tai kiusatuksi. Käsitykseni työelämästä vaihtelee. Olen nähnyt millaista on hyvä työelämä, mutta valitettavasti iso osa kokemuksistani on sitä toista ääripäätä. Silti olen pärjännyt ihan hyvin työelämässä niin, että jaksan uskoa ja kestän huonossakin paikassa aikani. Tiedän löytäväni vielä jotain missä pääsen loistamaan kunnolla.

    Toivoisin kuitenkin silti kaikkien osallistuvan tähän ”yhteisen majan” rakentamiseen kukin omien voimiensa mukaan ja kohtaavan ihmisen ihmisenä. Itse haluaisin tavallaan olla mukana vaikka kehittämässä tätä systeemiä parempaan suuntaan (sosiaalialan koulutus mullakin siis), mutta vaikeahan se on tuosta noin vaan päästä sisään haluamiinsa paikkoihin ja jostain se on lähdettävä. Nyt kun vihdoin taas olen päässyt leivän syrjään kiinni, saa se oloni hyväksi, mutta samalla myös tietyistä asioista luopuminen harmittaa/pelottaa, minkä vuoksi olen valmis tekemään kovastikin työtä sen eteen, että jossain vaiheessa voisin olla siinä tilanteessa, että työ- ja vapaa-aika kulkevat tavalla tai toisella käsi kädessä. Lokakuun olen vielä tukien varassa, kunnes 31.10 saan ekan palkkani ja toivottavasti töitä riittää tästä eteenpäin.

    Enemmän toivoisin sitä tapauskohtaista harkintaa ja sitä ihmisen kohtaamista. Tuossa hommassa, kun yksittäiset ihmiset tuppaavat olemaan vain nimiä paperilla ja nyt toimeentulotuen siirryttyä Kelalle, tämä näkyy jopa entistä raaemmin. Itse olen siis työskennellyt myös toimeentulotuen etuuskäsittelijänä muutama vuosi takaperin. On helppo jäädä elämään tukien varaan, mutta olisiko sillä oravanpyörällä kuitenkin enemmän annettavaa kokonaisvaltaisesti? Miten työelämästä saataisiin joustavampaa ja liikkuvampaa? Miksi ihmiset jäävät yksin ongelmiensa kanssa? Miten syrjäytymistä voitaisiin estää? Olen sitä mieltä, että pidemmän päälle tukien kanssa pitäisi olla tiukempi tai sitten oikeasti keskittyä siihen mielenterveydelliseen puoleen, sillä useimmitenhan siellä taustalla jotakin tällaista on, silti ei pidä yleistää. On sekin silti väärin, että jotkut kokevat ylpeyttä tällaisista asioista, kun harvalle se sellaista on ja silti se työttömyyden ajattomuus houkuttaa niin montaa. Tää koko ongelma on niin laaja-alainen, että menis varmaan koko päivä tätä pohtiessa. Pakko oli kuitenkin ajatuksia aiheesta vähän avata. Hyvä teksti!

  9. Suomessa on karkeasti arvioituna noin 500 000 työtöntä ja avoimia työpaikkoja muutama kymmenen tuhatta. Eli sinällään ihan sama jos joku haluaa vapaaehtoisesti elää köyhyydessä kun töitä ei kaikille kuitenkaan riitä, ja työpaikkojen määrä tulee tulevaisuudessa vielä vähenemään digitalisaation ym. myötä. Enemmän suututtaa veroparatiisiin rahojaan kätkevät ahneet rikkaat kapitalistit kuin nämä muutamat vapaamatkustajat.

  10. Kuten joku yllä mainitsi on huvittavaa, että aihe on nyt noussut otsikoihin tällä tavalla. Vapaamatkustajia on ollut aina ja tulee aina olemaan. Se on hinta, jonka maksamme hyvinvoinivaltiosta, joka suojaa meitä kaikkia hädän tullen mielestäni paremmin ja tasa-arvoisemmin, kuin vaikkapa USA:n kaltainen yhteiskunta, jossa jokaisen sosiaaliturva ja terveydenhuolto perustuu itse hankittuihin vakuutuksiin tai satunnaiseen hyväntekeväisyyteen. Vippaskonsteja voidaan toki kokeilla, mutta kokonaan vapaamatkustus tuskin tulee koskaan poistumaan. Tärkeintä mielestäni olisikin, etteivät tästä keskustelusta kärsisi esim. ne rehelliset työttömyysturvalla elävät, jotka haluaisivat työllistyä ja kokevat pahimmassa tapauksessa jo nyt joka päivä syyllisyyttä työttömyydestään. Viime päivien ulostulot korostavat mielestäni kuvaa laiskoista työttömistä.
    LIsäksi olen sitä mieltä, että lähes jokainen vapaamatkustaja olisi jonkinlaisten mielenterveyspalvelujen tai muitten tukitoimien tarpeessa. Hyvinvoiva ja terve ihminen haluaa etsiä itselleen työtä, joka on merkityksellistä ja vaikka sitten kouluttautua uudelleen. Ei ainoastaan maata kotona. Esim. henkilökohtaisesti tuntemani entiset vapaamatkustajanuoret olivat niitä, jotka eivät kouluaikoinakaan koskaan pystyneet normaaliin päivärytmiin, kun kotona ei ollut ketään, jota olisi kiinnostanut siihen opettaa. Nuorisotyön piiriin päästyään heistä moni oppi ensimmäistä kertaa elämässään heräämään kellon soittoon aamulla, mikä on varsin pakollinen taito työelämässä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 14
Tykkää jutusta