Kaverin mieheen ei kosketa

*Sisältää mainoslinkkejä

Kaverin mieheen ei kosketa

Hiljattain netissä ja lehtien lööppejä silmäillessa on saattanut törmätä Martina Aitolehden ja Stefan Thermanin on/off-parisuhteen vuoristoratamaiseen etenemiseen joka hetki sitten eskaloitui The Weeknd konsertin vip-tiloissa tapahtuneeseen käsirysyyn Sofia Belorfin kanssa.

Oli Martinasta, Stefusta tai Sofiasta mitä mieltä tahansa, niin aihe on kuitenkin minua kiinnostava ja puhutteleva. Minua ei heidän yksityiselämänsä kiinnosta enkä aio mennä sen syvemmälle kenenkään tekemisiin tai tekemättä jättämisiin saati persooniin kun en ketään heistä henkilökohtaisesti tunne, mutta käsittelen yhtä asiaa tässä kokonaisuudessa.

Se on Martinan itsensä sanoma ”Kaverin mieheen ei kosketa”.

Lähdetään liikkeelle omista kokemuksistani

Mä olin nuori, aikuisuuden kynnyksellä oleva nainen. Olin lukiossa, ja jo reilu kolmen vuoden ajan seurustellut poikaystäväni kanssa. Meillä meni hyvin. Siis ihan normaalisti. Ei mitään epätavanomaista vaan mukavaa yhteiseloa. Eräänä viikonloppuna poikaystäväni lähti viettämään omien opiskelukavereidensa kanssa jotain abien juhlaa ravintolaan ja minä jäin kotiin.

Yöllä baarien sulkeuduttua poikaystäväni tullessa pienessä hiprakassa kotiin, muuttui sen hetkinen elämä ja moni asia kertaheitolla. Eteisessä hän takkia riisuessaan kertoi ihastuneensa toiseen naiseen ja haluavansa erota. Olin aivan puulla päähän lyöty. Siis mitä, erota? Keneen hän on yhdessä illassa ihastunut?

”Me suudeltiin Lauran kanssa ja halutaan seurustella”, hän tunnusti. Siis kenen Lauran, sen luokkakaverisiko? ”Ei, vaan X Lauran”, ja suuni loksahti auki. Ei olisi tullut pieneen mieleenikään ajatella ketä Lauraa hän oikein mahtaa tarkoittaa. Laura oli tyttö joka oli poikaystäväni parhaan ystävän sen hetkinen suuri rakkaus. He olivat vasta hiljattain eronneet vasten miehen tahtoa, ja hän oli jo aikansa yrittänyt saada tyttöystävää takaisin, tosin tuloksetta.

Varmistin onko poikaystäväni tosissaan. Siis ihanko oikeasti, meidän kanssamme yhdessä aikaa viettänyt Laura, parhaan ystäväsi suuri rakkaus, hänen entinen seurustelukumppaninsa keneen paras ystäväsi on edelleen ihastunut, se sama Laura joka oli kutsuttuna meidän mökillekin viime kesänä ja kenen kanssa olemme viettäneet pariskuntina aikaa on lyönyt puukon minun selkääni ja sinä ystäväsi selkään ja nyt yhtäkkiä vaan abijuhlissa on pakko suudella ja ihastua?

Tunsin raivoa

En voinut käsittää miten minua oli kohdeltu näin. Olin vihainen poikaystävälleni koska hän oli tehnyt minulle tällaisen tempun. Olin raivoissani Lauralle epäkunnioittavasta käytöksestä minua kohtaan, sillä en itse koskaan olisi mennyt koskemaan hänen kumppaniinsa tai eksäänsä josta on juuri eronnut ja ketä kaipaa kovasti. Koin oloni nyöryytetyksi ja petetyksi. En pelkästään poikaystäväni takia, vaan siksi että Laurakin kehtasi tehdä näin minulle. Kaverin mieheen ei kosketa! Olin myös järkyttynyt poikaystäväni käytöksestä omaa parasta ystäväänsä kohtaan, noinko sitä vaan aletaan sitten seurustella parhaan kaverin sydämen särkeneen naisen kanssa, tietäen että se on kova paikka?

Olin niin vihainen että löin poikaystävääni avokämmennellä päälaelle. En keksinyt muutakaan. Ei ollut mitään millä olisi voinut lieventää sitä kokemaani nöyryytystä, vihaa ja tuskaa. Läsäytin hänen kaljuunsa kuin olisin tappanut olematonta kärpästä. Haukuin idiootiksi lampaaksi. Hän vain nökötti sohvalla ja katsoi koiranpentumaisesti minua silmiin. Ei sille katsos mitään voi kun noin parissa tunnissa yökerhossa ihastuu parhaan kaverin eksään, eikä eksääkään häiritse pätkääkään se että he olivat pitkään ystäväpariskuntamme kenen kanssa teimme asioita yhdessä, nelistään. Ei mitään häpyä kummallakaan. Näin punaista.

Ehkä jos olisin ollut alkoholin vaikutuksen alaisena jossain toisessa paikassa, olisi voinut käydä Martinat. En tiedä. Turha näin jälkeenpäin jossitella. Vaikken väkivaltaa hyväksykään niin petettynä ja selkäänpuukotettuna naisena, lojaliteetti rikottuna pystyn ehkä 1/100 ymmärtämään Martinan sen hetkisiä tunteita mitä The Weeknd vip-tiloissa on tullut koettua kohdattuaan entisen ystävänsä joka on jollain tapaa kavaltanut ja työntänyt korkkarinsa kiilaksi heidän parisuhteeseensa.

Kuinka helvetin itsekkäitä ihmiset on?

Jo tämän oman varsin lievän tarinani opettamana voin todeta että todella itsekkäitä. Täysin selkärangattomia tapauksia. Minä olin vasta aikuistumassa mutta silti tiesin kuinka väärin tuo on. Minulle oli jo varhaisnuoruudessa opetettu sanonnan ”meressä on paljon kaloja” merkitys, ja itse olin aina ollut sitä mieltä että vain mustalaiset kierrättävät hevosiaan. Joillekin mikään ei ole pyhää, vaan omia tarpeita ja etuja haetaan muiden tunteista ja tietynlaisista soveliaisuussäännöistä huolimatta.

Lojaalius, rehellisyys, kunnioitus

Näitä asioita mä vaalin ystävieni ja kaverieni parisuhteita koskevissa asioissa. Maailmassa ei ole niin vähää miehiä että minun tarvisi ottaa kenenkään sellaisen entistä kumppania kenen kanssa olen ollut paljon tekemisissä ja mahdollisesti tulen jatkossakin olemaan. Vielä vähemmän minä lähtisin mukaan minkäänlaisiin pettämiskuvioihin ja kolmanneksi pyöräksi jonkun tuttavani parisuhteeseen. Se on täysin absurdi ajatus.

Mutta monelle se ei ole. Monia motivoi jokin itsekäs halu jolloin kaikki muu ympärillä häviää. Ei väliä vaikka olisi ollut oma kaaso kenen miehelle tekstiviestitellään kuten nyt Martinan julkkismylläkässä on tullut ilmi, se on vain mentävä sinne väliin säätämään omiaan, täysin epäkunnioittaen toisten parisuhdetta ja sitä kaveruutta/ystävyyttä mitä on joskus saattanut olla.

Itse en tekisi niin pahimmille vihamiehellenikään, mutta me ollaan kukin omatuntomme varassa ja toisten moraali on varsin joustava. Vielä tänä päivänäkin kaksikymmentä vuotta jälkeenpäin pidän oman nuoruuteni Lauraa loistavana esimerkkinä petollisesta kaverista ja selkäänpuukottajasta, ja vaikka silloiselle poikaystävälleni annoin kuukausien päästä anteeksi ja routa porsaan kotiin ajoi, ei se koskaan ole unohtunut mielestäni.

Mun mielestä kaverin mieheen ei kosketa. Ei nykyiseen eikä eksään. Mitä mieltä te olette näistä kuvioista? Saako kaverin mieheen koskea?

Psst!

TÄNÄÄN 17.7 SAAT ELLOKSELLA 30% ALENNUSTA* KALLEIMMASTA TUOTTEESTA KOODILLA 365402*!

Shoppailemaan pääset suoraan tästä*

*Alennus koskee uutta tilausta Elloksen valikoimasta. Alennus koskee normaalihintaisia vaatteita, kenkiä, asusteita, kodintekstiilejä, sisävalaisimia, tapetteja ja mattoja. Alennus on voimassa 17.7.2017, ja sen voi käyttää vain kerran. Toimituskulut lisätään tilauksen loppusummaan. Alennusta ei voi yhdistää muihin alennuksiin tai tilaajaetuihin, ale-/kampanjahintaisiin tuotteisiin, huonekaluihin, elektroniikkatuotteisiin ja -tarvikkeisiin, Design by -tuotteisiin eikä tuotemerkkeihin Odd Molly, Vagabond, UGG, Odd Molly Home, Spanx, Morris ja Marimekko.

Queen Of Everything Instagramissa Bloglovinissa / Facebookissa
Snapchatissa käyttäjätunnus queenofeve1808

Eve / Queen Of Everything

22 vastausta artikkeliin “Kaverin mieheen ei kosketa”

  1. Moikka,

    Ihmisiä ei voi omistaa eikä aina voi valita keneen rakastuu/ihastuu. Tunteet on meillä kaikilla mutta ei voi olla kuin omista tunteistaan ja teoistaan vastuussa.

    Sun kuvaamassa scenaariossa musta toi Laura ei todellakaan ollut se petollinen osapuoli, hänhän oli eronnut eli sinkku sillä hetkellä kun hän suuteli poikaystävääsi. Poikaystäväsi oli se joka oli sinun kanssa silloin suhteessa; varattu ja petti sinua eli oli petollinen. Laura ei ole myöskään vastuussa tästä entisestä poikaystävästään ja hänen halustaan palata yhteen. Luonnollisesti Laura olisi voinut tottakai käyttäytyä kohteliaammin ja kunnioittavammin entistä poikaystäväänsä kohtaan. Jonkin verran voi laittaa kyllä nuoruudenkin piikkiin tätä scenaariota. Lukioikäisenä varmasti suurin osa meistä ihmisistä on aika itsekeskeisiä ja impulsiivisempia kuin kokeneempana vanhempana.

    Tunteet pinnassa itse kukin tekee silloin tällöin tyhmiä juttuja, ilman isompaa harkintaa. Yleensä ajan kanssa käsittely tuo mukaan enemmän perspektiiviä tilanteiseen. Faktat kannattaa kuitenkin katsastella aina faktoina; teot tekoina. Tuo kuvaamasi scenaario olisi kuitenkin voinut tapahtua pikkaisen paremmalla tyylillä ja vähemmän ”selän takana”. Itse olen jo reippaasti kolmikymppisenä huomannut, että mitä tahansa tekeekään varsinkaan ihmissuhteissa niin kunhan säilyttää avoimuuden, suoran kommunikointiyhteyden ja hyvät ja kunnioittavat käytöstavat tilanteissa niin usein lopputulos on yleensä itselle aika suotuinen.

    Ootko muuten koskaan lukenut Mellon Havahtumista? Siinä on hyviä pointteja ”elämässä selviytymiseen”.

    Kivaa kesänjatkoa ja kiitos hyvistä postauksista. :)

    • Ei voi omistaa, ihan totta. Mutta mun mielestä ihmisillä pitäisi olla jonkinlainen sisäinen kompassi mikä on oikein ja väärin ja myös järkeä tulisi käyttää. Se ”tunteet vei” shaiba on yleensä impulsiivisten ihmisten ongelma ketkä eivät osaa ajatella hetkeä pidemmälle.

      Tässä tapauksessahan minua ärsytti se että miehen lisäksi myös kaveri petti mut, eli ei sama asia kuin joku syytön ja ulkopuolinen kolmas pyörä.

  2. Olipa kyllä pelottavaa tekstiä. Muita ihmisiä ei voi omistaa eikä väkivallalle ole mitään oikeutuksia. Jos joku kavereistani haluaisi seurustella jonkun eksäni kanssa, olisin vain onnellinen heidän puolestaan! Ihastuminen toiseen vaikka seurustelee on tottakai ikävää, mutta minkäs tunteilleen voi. Minun sympatiani tässä casessa ovat täysin Sofian puolella.

    • No jopas on jos rehellisyyden, kunnioituksen ja lojaaliuden vaatiminen on ”pelottavaa tekstiä”. Jo on aikoihin eletty… Huomaa että nykynuoret ja maailma on menossa kyllä niin väärään suuntaan että huhhei O.o

      ”Minkäs sitä tunteilleen voi” on kuvottava tekosyy 95% tapauksista. Jännä kun aina tietyille ihmisille näitä juttuja käy ja toiset osaa pysytellä erossa eivätkä tieten tähden lähde pelehtimään ihmisten kanssa jolloin niitä tunteita voisi syntyä. Itselleni tosin ei kuuna päivänä syntyisi tunteita johonkin kaverini mieheen, ellei nyt olisi vuosikausia siinä välissä tai jokin merkityksetön suhde.

      Ei muakaan haittaa jos joku nyt seurustelisi jonkun 20v sitten olleen teinipoikaystäväni kanssa, mutta viikko tai pari erosta ja ollaan jo valmiita rikkomaan kaverisuhteita yhden kännisen suudelman ja hetken huuman takia… Joo-o.

      Väkivaltaa en puolustanut missään vaiheessa, enkä aio kommentoida Sofian/Martinan käytöstä sen enempää kun en tiedä faktoja. Kirjoitin asiasta lähinnä oman kokemuksen ja puhun ilmiöstä missä kavereiden eksät ja nyksät on yleistä riistaa.

    • Pelottavaa on lukea väkivallan tekijän kuvaus omasta teostaan ja kuinka hänestä tilanteessa pahiksia ovat ne muut. Lyömistä, etenkään päähän kohdistuvaa, ei voi ikinä oikeuttaa uhrin tekemisillä.

    • Onkohan piiiiikkusen ylireagointia pelätä sitä että läsäyttää kärpäsen hengiltä. Mitään HC perheväkivaltaa ei tuossa tilanteessa ollut todellakaan meneillään, ei minun eikä silloisen kumppaninkaan mielestä. Kyllä ihmiset saattaa syystä tai toisesta läiskäistä toista olalle tai nyrkillä muksaista käsivarteen/reiteen ilman että sitä pidetään ”pelottavana väkivaltana”, eli nyt hieman suhteellisuudentajua.

  3. No tässäkin hyvin paistaa se, että ikäänkuin se nainen olis tässä just se pahin vamppi. ”korkkarinsa kiilaksi heidän parisuhteeseensa” Entäs jos mies ihan itse on kaverinsa naiseen menny ihastumaan, eikä naisella välttämättä ole mieheen ollut intressejä muuten kun kaverina? Silti se vika on aina naisen. Nainen on se paha vamppi joka aina sen kiilan toisen parisuhteen väliin lyö? Just joo. Käsittääkseni se sofiakaan ei sen stefun kanssa ole mitään tehnyt. Stefu itse on lähettänyt sofialle ”mitä kuuluu”-viestejä. Stefun siinä pitäis turpaansa saada.

    • Mun mielestä niin miehet kuin naiset on ihan yhtä syyllisiä, ihan kuten omassa tapauksessanikin minua petti kaksi ihmistä: silloinen poikaystävä ja kaveripiiriini kuulunut ihminen. Jos kyseessä olisi ollut joku random nainen niin sellainen ei olisikaan mitään lojaaliutta mulle velkaa, eli silloin mies olisi yksin syyllinen ja nainen syytön.

      Ei siis kannata vetää mitään omia johtopäätöksiä, etenkin kun omassa esimerkissäni tuomitsin niin eksäni kuin entisen kaverinikin yhtälailla. Se mitä jossain Suomen pienissä julkkispiireissä tapahtuu tai on tapahtumatta on asia erikseen. Otin kantaa vain annettujen uutisten perusteella ja puhun tästä ilmiöstä yleisellä tasolla, olematta sen kummemmin kenenkään puolella.

  4. Mun mielestä varattuun mieheen ei saa koskea! :D Tai mielestäni pitää olla täysin moraaliton ihminen, että lähestyy varattua miestä ja flirttailee yms.

    Toki mieskin tekee väärin jos lähtee leikkiin mukaan, mutta eiei, hell no, varattuja miehiä ei yritetä :D

    • Samaa mieltä! Ihmetyttää muiden kommentit kuinka Laura ei tehnyt mitään väärää koska oli sinkku. Oli sinkku tai ei, varattuun mieheen ei kosketa, ei kaverin exään eikä tuntemattomaan. Toiset ovat niin tuulen mukana vietäsissä jos tällä hetkellä tuntuu tältä nin on valmis rikkomaan kaiken sen takia että saa tyydytettyä hetken tunteensa. Rikkoa vaikka perheitä ja viedä lapsilta isän / äidin hetken human takia. Tunteilleen todellakin voi tehdä paljonkin ja usein ne myös menee ohi. Samalla, usein vieläpä kännisellä sekunnilla ei kannata niin suuria päätöksiä tehdä. Suututtaa nykyihmisten mooralittomuus ja vain oman navan tuijottaminen. Ei haittaa vaikka rikotaan perheitä ja parisuhteita kunhan omat tunteet tulee tyydytetyksi. Toisen epäonnelle ei kuitenkaan voi koskaan rakentaa omaa onnea, se olisi hyvä jokaisen oppia.

    • Ensisijaisestihan se parisuhteessa oleva tekee väärin koska on tilivelvollinen kumppanilleen. Kolmas osapuoli ei sinänsä ole ja sinkkuna saa tehdä mitä haluaa, mutta mikäli kyseessä on tuttavan/kaverin kumppani niin silloinhan on eri asia.

  5. Näyttää olevan jos jonkinlaista kantaa näköjään asiaan. No ei se toki uutta ole. Yleisesti ottaen kyllä huomaan, että ihmiset menee nykyään enemmän fiiliksen mukaan välittämättä loukkaako jotakuta ja sellainen lojaalius ja kunnioitus on kyllä vähentynyt. Joku ei ehkä näe sitä samalla tavalla, koska ”no tunteet”. Ei kaikkien tunteiden vuoksi tarvitse juosta pää kolmantena jalkana – mitä siitä itsellenikin olisi tullut, koska olen ollut nuorempana kova ihastumaan. Olisin ehkä koko ajan ollut kumppania vaihtamassa?? Lisäksi kun eroaa, niin joku kunnioitus sekä eksää että mahdollisia lapsiaan kohtaan. Enkä tarkoita uutta kumppania vs lapset vaan jotkut ihan käyttää lapsiaan tappeluvälineenä eli kunnioitus lapsiaan kohtaan puuttuu.

    Kyllä mä olen varmaan montakin kertaa joutunut perääntymään ihastuksesta kun se on jollain tapaa ollut mahdoton yhtälö jonkun kanssa. En tosin ole ystävieni eksiin tai nyksiin ihastunut, joten erilainen keissi on ollut. Elämä ei ole aina ruusuilla tanssimista ja tunteensa voi pitää kurissa. JA JOS YÖKERHOSSA on tavannut jonkun kenen kanssa ehkä viettänyt pari tuntia, kyllä se aika kevyellä pohjalla on eikä mielestäni voi puhua rakastumisesta. Se mollaa rakastumista, koska ihmiseen voi rakastua kun tuntee hänet paremmin. Ihastusta ja hyyyyyvin palavaakin sellaista kyllä voi olla ;) mutta se on eri juttu. Itse ihastuin palavasti viitisen vuotta sitten, mutta koin ettei meillä ole 5-10v. tähtäimellä mitään yhteistä enkä halua satuttaa itseäni, niin pistin pelin poikki äkkiä. Lämmöllä muistelen ihastusta vieläkin ja jonkinlainen kaipuukin on, mutta vastuu elämästä on otettava. En itse ainakaan halua ihastumisissa ja rakastumisissa mennä sitä tietä, missä voin satuttaa turhaan itseäni tai toista. Tottakai rakkaudessa voi aina satuttaa, kaikkea ei voi tietää etukäteen.

    Mutta jos toinen on esim, naimisissa niin kyllä sille voi pistää stopin. Eri asia on jos ei halua. _Minun_ mielestäni ihmisellä pitää olla selkärankaa tehdä myös kipeitä päätöksiä, en itse voisi alkaa olla naimisissa olevan kanssa ja kyllä tällaisia ihastusta herättäviä ihmisiä on tullut vastaan enkä ole suhteeseen alkanut. Olen mieluummin yksin, eikä se ole mulle mikään ongelma. Itsekunnioitus on mulle tärkeämpää. Asiat voi hoitaa oikein. Jos se naimisissa oleva oikeasti haluaa vaikka suhteeseen mun kanssa, hoitakoon nykyisen suhteensa ensin eroon saakka asiallisesti ja sitten voi soitella mulle uudestaan.

    Kyllä olen itse vähän pettynyt aika monenkin selkärangattomuuteen (enkä tarkoita vain suhdeasioita vaan kaikkea), mutta no sellaista se elämä kai nykyään on yhä enemmän.

    • Erittäin hyvin argumentoitu +++ Ihan samanlaisia ajatuksia itsellänikin, ja mua aina kummastuttaa nämä täysin tunteidensa mukaan seikkailijat, aivan kuin minkäänlaista omaa tahtoa ei ihmisellä olisi laisinkaan…

  6. Mä haluaisin nähdä, kun nämä ”minkäs sitä tunteilleen voi” -symppaajat olisivat sen osassa, jota kohtaan on tehty väärin. Niinköhän sitä oikeasti löytyisi ymmärrystä, kun kaveri veisi poikaystävän…

    Mun mielestä kyse on nimenomaan lojaalisuudesta, että tiettyjä juttuja ei vaan tehdä. Toki mies on tehnyt väärin, mutta kyllä kaverin pitäisi kyetä torppaamaan kaikki lähestymisyritykset, koska kyseinen mies on kuitenkin kaverin mies. Mä en hyväksy ajattelutapaa, että sinkkunainen saa ”saalistaa” varattuja miehiä, koska hänhän on vapaa tekemään mitä huvittaa. Joo, jokainen on itse vastuussa parisuhteestaan eikä sinkkunaisen tarvitse kunnioittaa miehen parisuhdetta sen enempää kuin ukko sitä itsekään kunnioittaa, mutta jonkinlainen moraali saisi silti olla. Vaikka mies olisi naiselleen rotta, ei toisen naisen tarvitse olla sitä kaverilleen.

    Se, ettei tunteilleen muka mitään voi, on bullshittiä. Kyllä voi. Aikuinen ihminen kykenee hillitsemään erinäiset mieliteot, ei tässä olla mitään uhmaikäisiä ”kaikkimullehetinyt”-penskoja. Täytyy ymmärtää, että kaikkea ei voi saada, eikä varsinkaan kaverin miestä. Omista tekemisistään saa ja pitää ottaa vastuu, asioita ei vaan tapahdu. Sama koskee parisuhteessa olevaa miestä, mutta henk.koht. en laske kauheasti miesten varaan :D

    En tarkoita sitä, että mies on vaan joku reppana evil-vampin saalistuksen uhri, vaan pointti on nimenomaan se lojaalisuus kaveria kohtaan. Vaikka mies ei olisi luottamuksen arvoinen, niin kaverin täytyy olla. Kyllä niitä miehiä riittää jokaiselle oma, ei tarvitse ottaa kaverin nykyistä tai välttämättä entistäkään. Oma suhtautumiseni entisiin ei ole ihan niin jyrkkä kuin nykyisiin, mutta niissäkin täytyy katsoa aina tilannekohtaisesti ja ottaa myös kaverin fiilikset huomioon. Paitsi, jos haluaa olla itsekäs narttu ;)

    Disclaimerina kerrottakoon, että olen itse sinkku ja kavereiden miehet saa jatkossakin olla rauhassa.

    • Hyvin sanottu. ”Mun mielestä kyse on nimenomaan lojaalisuudesta, että tiettyjä juttuja ei vaan tehdä. Toki mies on tehnyt väärin, mutta kyllä kaverin pitäisi kyetä torppaamaan kaikki lähestymisyritykset, koska kyseinen mies on kuitenkin kaverin mies.” <— juuri tämä erityisesti. En tajua ihmisiä ketkä ovat valmiita pettämään jopa lähimpien ystäviensä luottamuksen ja lähtemään tällaiseen peliin.

  7. Olen sitä mieltä, että ihmisillä on oikeus ja velvollisuus tehdä omat valintansa elämänsä suhteen omaksi parhaakseen.
    Itselleni on käynyt samalla lailla kuin sinulle ja olihan se karmeeta. Vaikka olo oli petetty ja katkera, niin en koskaan ajatellut ettei heillä olisi ollut OIKEUTTA aloittaa suhdetta.
    Itse olen ollut tilanteessa, jossa olimme seurustelevan miehen kanssa rakastuneet syvästi toisiimme, tosin pikkuhiljaa. Koimme olevamme sielunkumppaneita ym, mutta en suostunut aloittamaan suhdetta, koska säälin miehen tyttöystävää. Mitään en ole elämässäni joutunut yhtä paljon katumaan.

    • Mutta sen miehen kumppani ei tainnut olla kaverisi tai paras ystäväsi? Tässä on se pointti ja suurin ero: on eri asia mennä jonkun suhteen väliin jos se suhteen toinen osapuoli on käytännössä vieras ihminen, sellaiselle ei ole mitään lojaliteettia jota vaadittaisi, mutta jos se on sun kaveri niin silloin on.

  8. Kaverin mieheen ei kosketa, ei todella.
    Mutta mitä väliä, jos se on ex-mies – ei kai sillä sitten ole enää väliä. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi se olisi kiellettyä. Ei, en ole tehnyt sitä itse, mutta ihmettelen kovasti.

    • Se on varmaan aika tapauskohtaista. Ei mullakaan ole mitään väliä jos mun jonkun teiniajan poikaystävän tai nuoruuden rakastetun kanssa joku haluaisi alkaa seurustella, mutta jos ero on tuore, parisuhde on ollut pitkä ja ihmisillä on esim. läheinen ja tiivis kaveripiiri jossa kaikki ovat olleet vuosikausia keskenään ja tulevat jatkossakin olemaan, niin silloin tilanne on hieman erilainen.

      Mä en itse edes haluaisi jotain miestä kenet olen vuosikausia tuntenut parhaan ystäväni tai jonkun kaverini miehenä. Olisi todella outo tunne yhtäkkiä alkaa seurustelemaan sellaisen kanssa ja sitten kaverin kanssa yhdessä puhua ihmissuhdeasioista kun tavallaan jakaa saman kumppanin. Ei se vaan toimi. Meressä on paljon kaloja.

    • Tipille: kuvittele jos sulla ois ollu joku tosi tiivis, intohimonen, pitkä suhde, jonka aikana olisitte kokeneet tosi monia ihania asioita yhdessä ja olisitte olleet molemmat ihan umpirakastuneita toisiinne. Ei semmosta rakastamisen tunnetta unohda ja aina siihen ihmiseen jää jonkinlainen side. Kyllä se mua ainakin jollain tavalla koskettais jos paras kaveri ja exä alkais seurustelemaan tai vaikka jopa perustaan perhettä, kun sä voisit olla siinä sun kaverin tilalla. Mutta kuten sanoin toisessa kommentissakin, jos se on sulle/sun kaverille ok niin ei siinä sitten mitään ongelmaa olekkaan.

  9. No ei todellakaan kosketa. Toki, jos se on kaverille ok niin sitten! Mua ihan vituttaa lukea noiden ekojen kommentteja. Siis mitä ihmettä?! Noi kommentit vois tiivistää lauseeksi tyyliin: ”pettäminen on okei”. Mua ärsyttää jo se, että jos oot kertonu jolleki kaverille sun ihastuksesta ja sit tää kaveri menee ja flirttailee tälle ja useinpa vielä salaa. No, sehän vaan kertoo tästä ”kaverista”..

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 27
Tykkää jutusta