Onneksi en ottanut tatuointia

Onneksi en ole ottanut tatuointia

Enkä lävistyksiä kasvoihin, korvien venytyksiä, ajanut puolikaljua sivusiiliä saati halkaissut kieltäni. Toisaalta, melkein näitä kaikkia olen joskus harkinnut ja sitten päättänyt olla ottamatta, ja hyvä niin.

Nämä kaikki ovat mulle ookoo jollakin toisella, ja mä suorastaan ihailen monia tatuoituja ja lävistettyjä ihmisiä ja niitä keillä ei ole voimakasta tunnesidettä pitkiin hiuksiin tai uskaltavat muokata vartaloaan jollain epätyypillisellä tavalla. Mä vaan en ole sellainen. Mä olen helposti mieltään muuttava, ja sellaisen ihmisen ei varmaan näin pysyviä asioita kannata itselleen alkaa suunnitella, tai jos niin ei ainakaan hetken mielijohteesta.

Seuraan SoMessa monia mielenkiintoisia ihmisiä kuten Monami Frost (kenen kauneuden edessä olen aina kuin sulaa vahaa) ja tykkään katsella Katrie Berndtin videoita, mä jopa ihastelen Monamin vegaaniutta ja ruokavideoita mutten itse koskaan olisi kiinnostunut toteuttamaan samaa. Tiedättekö, kaikki mikä on muilla jees ei välttämättä toimi itselle, eikä tarvikaan.

Se että mä olen kiitollinen siitä etten ole ottanut tatuointia johtuu puhtaasti siitä ettei se ole ihan mua. Mä olen ihminen joka muuttaa mieltään jatkuvasti tyylillisistä asioista, ja varmasti jo parin päivän kuluttua tatuoinnin ottamisesta katuisin että otin juuri sen enkä jotain toista. Yhtäkkiä ne eivät olisikaan mun tyyliä ja itkeä tihrustaisin sitä asiaa.

Silti jos joskus mieleni muuttaisin ja ottaisin tatuoinnin, haluaisin ottaa niitä paljon ja monta. En todellakaan mitään yhtä pientä kuvaa jonnekin, vaan halfsleevet vähentään molemmin puolin, ja kaulakin olisi ihana (mutta juuri sitä varmasti katuisin ekana). Ottaisin varmasti paljon tatuointeja eri puolille kehoa, tai näin ainakin kuvittelen. Varmasti jäisin niihin koukkuun ja hurahtaisin. Haluaisin koristella itseni päästä varpaisiin.

Mietteitä tatuoinneista

Nyt on kuitenkin jotenkin kiva kun ei ole yhtään tatuointia, ja kaikki lävistyksenikin olen poistanut (ne harvat mitä minulla ovat olleet eivät ole näkyneet kaikelle kansalle, kieltä lukuunottamatta). Tätä menoa mä olen varmasti vanhainkodissa todellinen kummajainen, se joka ei ole täynnä leimoja. Silti, mä jopa ihailen ihmisiä keillä on vahva oma tyyli ja paljon tatuointeja. Monelle ne sopivat ja ovat selkeästi heidän juttunsa, ja yksi entinen kumppanikin oli (ja on edelleen) voimakkaasti tatuoitu, nykyään myös kasvojen ja pään alueelta.

Ihmiset ottavat nykyään aika rohkeasti tatuointeja, ja monet ovat jo parikymppisinä päästä varpaisiin tatuoituja. Silloin olen joskus miettinyt että kaduttaakohan se jos tila loppuu. Koko nahka on viety jo nuorena, haha. Monet ottavat tatuointeja myös todella näkyville paikoille, ja kämmenselät, sormet sekä kaula ovat nykyään aika yleistä riistaa, paikkoja jotka ennen tatuoitiin ehdottomasti viimeisimpien joukossa.

Eniten mua itseäni miellyttää mustavalkoiset tatuoinnit, yksityiskohtaiset työt joissa on paljon tutkittavaa ja varjostuksia, ja esim. japanilaishenkiset kuvat. Myös kaikenlaiset demonit, enkelit, taidokkaat portretit ja muut suurella taiteella tehdyt kuvat ovat minusta upeita. Pidän myös värillisistä tatuoinneista, etenkin jos niissä on paljon pinkkiä, violettia ja pastelleja. Kaikkea söpöä, My Little Ponyjä ja yksisarvisia. Ne ovat monilla naisilla ihania.

Mä olen vähän nynny itse tästä kohtaa, mutta voisin hyvin ottaa sellaisia hennatatuointeja. Niihin en ehtisi kyllästyä! Mitä fiiliksiä tatuoinnit teissä herättää? Onko itsellänne? Vai oletteko edelleen sitä mieltä että tatuointeja on vain hämärähiippareilla ja linnakundeilla?

Kuvat ilmainen kuvapankki Pixabay

Queen Of Everything Instagramissa / Bloglovinissa / Facebookissa
Snapchatissa käyttäjätunnus queenofeve1808

Eve / Queen Of Everything

4 vastausta artikkeliin “Onneksi en ottanut tatuointia”

  1. Mulla on juurikin tuo sivusiili, ja vaikken sen ajamista koskaan ole katunutkaan (ei mulla ole pitkähiuksisen identiteettiä, vaikka paksut ja pitkät hiukset muilla näyttävätkin kauniilta), niin onhan tässä muutamaan otteeseen tullut mietittyä, että helvetti mikä savotta, jos haluan siitä joskus eroon. Ehkä sitten vaan vedän kaiken lyhyeksi taas. Tai mistäs sitä tietää, jos kekkuloinkin sivusiilillä hautaan saakka.

    Tunnistan itsessäni tuon saman taipumuksen mielensä muuttamiseen, ja ehkä siksi tatuointeja mulla ei ole kuin pienet kuvat molemmissa ranteissa. Tai kenties kyseessä on pikemminkin perfektionismi, eli etenkin ison ja näkyvän tatuoinnin tulisi olla juuri se täydellinen kuva juuri täydellisen artistin tekemänä, jotta voisin olla tyytyväinen. Tuollaista varmuutta en ole vielä saavuttanut, joten eipä ainakaan toistaiseksi löydy kokohihaa tai selän peittävää leimaa.

    Muilla tykkään kyllä varsinkin suuremmista tatuointiprojekteista, kunhan kuvat on laadukkaita, eikä minkään autotallitatuoijan kännisiä räpellyksiä. Eikä mua mitenkään puistata kaula-, kasvo- tai kämmenselkätatuoinnitkaan, vaikken omaan naamaani mustetta ottaisikaan. Hyvä vaan, jos noihin jatkuvasti esillä oleviin paikkoihin otetut tatuoinnit yleistyvät, niin tulevaisuudessa esim. rekrytointitilanteessa ei tarvitse enää jännittää omia kuviaan, kun siellä pöydän toisella puolellakin saattaa puvun hihoista ja kauluksista pilkottaa tatuoitua ihoa.

    • Mäkin tykkään ajatuksesta että tatuoinnit yleistyy ja että ne hyväksyttäisi paremmin. Ja kyllähän se tulee tapahtumaan väkisinkin ja hyvä niin. Itse tykkään katsella tatuoituja ihmisiä ja mulle on ihan sama onko lääkäri, hoitaja, tarjoilija, kokki tms tatuoitu vai ei.

  2. Mä olin kovin nuori kun otin ensimmäiset tatskat ja vaikka luulin etten koskaan tulisi katumaan niitä muistojen vuoksi niin nyt on alkanut pikku hiljaa kaduttaa. En kuitenkaan ala niitä poistamaan, vaan olen alkanut miettimään niiden peittämistä jollain ”enemmän minulla”. Mulla on jo pari tatskaprojektia mielessä. Toinen on jatkaa Bulgarian reissulla otettua kuvaa ja toinen on tatska isäni muistoksi. Siskoni on sen jo ottanut ja minulle tulee samanlainen :)

    Kiitos hei tubettajavinkeistä! Meni heti seurantaan :) Sä voisit tehdä ihan oman postauksensa tubettajista, joita seuraat :)

    • Joo toi on yksi vaihtoehto kyllä, eli peittää. Mutta sitten jos on jo tosi isoa ja tummaa niin niitä ei oikein voi peittää kuin kokomustalla palkilla, hah. Toisaalta, nykyäänhän voi myös laseroida niitä pois mutta se on aika kivulias, kallis ja pitkäkestoinen homma.

      Täytyypä tehdä joku youtube-postaus, hyvä idea :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 9
Tykkää jutusta