Vaikeus päästää irti

Vaikeus päästää irti

Hyvistä muistoista, kauniista hetkistä, haaveista ja unelmista. Irtiotosta arjesta, rennosta olosta, matkustelusta, arjen paosta. Paikoista ja ihmisistä.

Haluan roikkua niissä tiukasti kiinni

Pitää kiinni viimeisillä voimilla, kieltäytyä näkemästä totuutta. Olla sopeutumatta ja mukautumatta. Sulkea silmänsä muutokselta.

Mieleni on jossain muualla

Helteessä, lämpimissä tuulissa, auringossa. Hiekassa ja meren aalloilla. Kimmeltävillä pärskeillä, hennoilla pilviharsoilla. Hikipisaroina hiusrajassa, raikkaina hedelminä huulilla. Rooman katupölyn tuoksussa.

Ihana Italia

Nähdään taas, en aio unohtaa sinua koskaan!

Queen Of Everything Instagramissa Bloglovinissa / Facebookissa
Snapchatissa käyttäjätunnus queenofeve1808

Väliaikamasennus, kahvia ja pullaa

Masennus joka vie mennessään

Muhun on tainnut iskeä jokin lomamatkan jälkeinen masennus. Italiassa oli niin ihanaa, kaunista, aurinkoista, lämmintä ja rentouttavaa, että tämä kurja Suomen olematon kesä saa mut voimaan pahoin. Tai jos ei pahoin niin ei ainakaan hyvin.

Olen huomannut vaipuvani jonkinlaiseen harmaaseen höttöön missä oikein mikään ei huvita, ja ihme kyllä myöskään syöminen ei huvita. Juuri mikään, edes herkkuruokanikaan eivät maistu miltään ja olen syönyt todella huonosti.

Nukkunut olen senkin edestä. Keskimäärin 16 tuntia vuorokaudessa viimeisen viikon ajan. Aika hurjaa mutta mä uskon vahvasti siihen että keho tietää mitä se tarvitsee ja nyt se on ollut lepoa.

Koomailua koirien kanssa

Juhannus oli ja meni. Ihan merkityksettömästi, ystävän ja vanhempieni luona mukavaa aikaa viettäen, muttei muuten siitä numeroa tehden. Muutenkaan en viimeiseen viikkoon ole tehnyt oikeastaan mitään. Olen vain ollut olemassa. Koirien kanssa on kiva ollut nukkua. Nuo pikkukoirat kun nukkuvat suurimman osan vuorokaudesta, ja ovat ihania kainalokavereita. Mutta mun pitäisi urheilla, kokata, siivota. Ennen kaikkea siivota. Makuuhuoneeni on kuin sikolätti ja sekin on kaunistelua.

Tavallaan on noloa myöntää, mutta toisaalta tapani on ollut kirjoitella rehellisesti tuntemuksistani blogiin. Nyt on joku väliaikamasennus, kahvia ja pullaa olkaa hyvä.

Kaduttaa jo samalla kun kirjoittaa

Tämä on hupaisa ilmiö mille mä vähän hymähtelen. Olisi kiva esittää että tässä on oltu superreippaita ja tehty vaikka ja mitä, ja elämä hymyilee ja kaikki on bum-chika-wow-wow mutta ei jaksa. Ei. Silti jotenkin sekin hieman ahdistaa että sanoo suorat sanat, koska kuitenkin joku alkaa huolehtimaan, ja mielestäni ihan turhaan.

Nää nyt on vaan näitä, ja huomenna mä oon taas ihan kunnossa, iloisena ja reippaana menossa mukana.

Queen Of Everything Instagramissa Bloglovinissa / Facebookissa
Snapchatissa käyttäjätunnus queenofeve1808