Nettikeskustelujen henkisesti rumat ihmiset

Henkisesti rumat ihmiset

Facebookin Äitylit sekä Mutsit vs. Faijat ryhmissä Ilta-sanomien juttu minusta oli nostanut tuttavieni ja ystävieni mukaan aikamoisen keskustelumyräkän. Molempiin ryhmiin kuuluu lähipiiristäni varmaan ainakin viitisenkymmentä ihmistä, joten erinäisiä yhteydenottoja kera hämmästelyn ja kummastelun ne aiheuttivat, ja moni kertoi minulle ettei pysty kyseisiä keskusteluketjuja edes lukemaan kun on verenpaineet tapissa tai suoraan sanoen vituttaa.

He kertoivat, että sen ohella että osa keskustelijoista kommentteineen oli positiivisia tai neutraaleja, osa kommenteista oli todella ala-arvoisia tai jollain tapaa vihamielisiä. He ihmettelivät kuinka jotkut kehtaavat kirjoitella sellaisia näissä ryhmissä omilla nimillään ja kasvoillaan, mutta itseasiassa minä en ihmettele. Se on minulle varsin tuttua.

Henkisesti rumat ihmiset ovat netissä kuin kaloja vedessä

Käytettyäni nettiä todella aktiivisesti nyt noin 18 vuoden ajan ja ollessani vuosikausia erilaisten nettisivustojen ylläpidossa sekä blogatessani työkseni, olen huomannut että netissä tyhmyys tiivistyy. Niin. Aika harva ihminen oikeasti kehtaa kasvotusten kadulla mitään sellaista sanoa mitä netissä sanovat. Monelle internet on jonkinlainen todellisuudesta irrallinen rinnakkaismaailma missä voi kirjoittaa mitä vain. Voi sanoa mitä sylki suuhun tuo koska koetaan etteivät samat käytössäännöt koske siellä. Sehän on vain netti.

Itsekin olen vaalinut joskus aika kovia arvoja ja ollut hyvin ulkonäkökeskeinen ihminen, mutta siltä kohdin omatuntoni on puhdas että voin sanoa etten ole ikinä sortunut muiden ulkonäön herjaamiseen tai mihinkään epäasialliseen loanheittoon tai vihapuheeseen. Ihmisten käytöstapoja olen kyllä arvostellut ankaraankin sävyyn, mutta niin mielestäni pitääkin. Huonosta käytöksestä saa ja pitää sakottaa.

Mielipide luodaan sen perusteella mitä tietoa annetaan

Ilta-Sanomien nettiversion jutussa ei korostettu sitä kuinka menin ensimmäisiin leikkauksiin vasta tehtyäni pitkään laihdutus-urakkaa, ja kuinka takanani oli ollut parhaimmillaan jopa 70kg pudotus (joka kyllä oli itse lehtiversiossa mutta nettikirjoitus on aina suppeampi). Tekstissä ei myöskään mainittu sitä että laihdutustani ja hoikemmassa kunnossa pysymistä on varjostanut sairastamani ahmintahäiriö, joista kumpainenkin tieto voi olla lukijalle jossain määrin merkittäviä asioita. Ahmintahäiriöstä ei kuitenkaan tässä yhteydessä haluttu puhua, sillä ahmintahäiriö ei ollut jutun pääidea. Se oli puhtaasti se millaista on olla jollain tapaa ”poikkeava” nykypäivän kauneusihanteiden vallitessa, ja millaisia ulkonäköpaineita se voi aiheuttaa.

Nettikiusaajien, koulukiusaajien ja työpaikkakiusaajien sukupolvi

Niin tai näin, ilman taustatietoja tai syvempää tuntemusta, ihmiset haluavat aina sanoa sanottavansa, etenkin silloin jos se on jotenkin negatiivista. Suomessa on sananvapaus ja jokaisella on oikeus kertoa mielipiteensä, mutta usein kannattaisi ehkä punnita miten asiat ilmaisee ja toisinaan myös sitä miksi tuntee niin kuin tuntee? Ne samat arvostelevat ihmiset kuitenkin itkevät lehtien sivuilla ja erilaisissa nettiryhmissä lapsiensa koulukiusausta ja syrjintää, tosin osa näiden ihmisten lapsista on varmasti myös itse koulukiusaajia, tai ainakin tulevia sellaisia vanhempiensa käytöksen perusteella. Huomattuani läheisteni järkytyksen voin vain ihmetellä: Näinkö puhutte ihmisille, sanoisitteko kasvokkain, kehtaisitteko? Sellaisia arvojako opetette lapsillenne? Sanoisitko saman äidillesi tai sisaruksellesi? Minä olen mieluusti vaikka ikuisesti lihava ennemmin kuin henkisesti ruma.

Sun sanat kertoo enemmän susta kuin musta

Nettikeskustelut mä jätän ihan oman onnensa nojaan, mutta tämän blogin kautta saamani palautteen otan vastaan, niin hyvässä kuin pahassa. Kaiken ei todellakaan tarvi olla positiivista, neutraalia kommentointia ja asiallista kritiikkiäkin on olemassa, mutta vihapostiltakaan ei voi välttyä vaikka se vain minun silmilleni jääkin.

Tähän mennessä, tähän aiheeseen liittyen saamani positiivinen tai neutraali palaute on annettu joko Facebookissa oman nimen ja kasvojen kera, tai sitten sähköpostitse tai blogikommentteihin niin että ihminen on jollain tapaa personoitunut (vaikkapa luovuttamalla oikean, toimivan sähköpostiosoitteensa). Ne muutamat blogiini tulleet vihamieliset ”olet vastenmielinen selkärangaton läski” tyyppiset kommentit ovat tulleet anonyymeistä lähteistä kera feikkiosoitteiden (yllätys!). Olisi hauska nähdä kuka sellaisia kommentteja oikein kirjoittaa ja millä meriiteillä, mutta sellaista tuskin tulee koskaan tapahtumaan.

Opettavaisia ja hienoja hetkiä

Mun mielestä se mikä on tässä kaikista mahtavinta on se että mä uskallan ja kehtaan olla mä, vikoineni päivineni. Tein erittäin julkisen ja rohkean teon esiintyen omalla nimelläni ja kuvillani valtakunnan toiseksi suurimmassa lehdessä, etusivun lööpeissä, aukeaman kokoisessa jutussa ja viikkoa myöhemmin nettijulkaisussa puhuen tabuna pidetystä aiheesta. Elämäni vastoinkäymisistä, opetuksista ja omista virheistäni koko kansan edessä puhuminen on sellainen asia mistä mä voin olla ylpeä ja mihin ei varmasti kovin monella kantti riittäisi, ja kaikista mahdollisista selkäni takana tapahtuvista paskakommentoinneista tai tulevista vihaviesteistä huolimatta, se on tärkeintä että mä itse tiedän kuka ja mitä mä olen ja pystyn nukkumaan yöni hyvin.

Läheisiltä saatu palaute myös kannustaa, ja jos miettii niin aika kauniita sanoja ihmisiltä ketkä oikeasti tuntevat minut ja tilanteeni, ja ovat eläneet tätä elämää kanssani eivätkä vain lue sitä jostain lööpeistä.

Yksi entisistä kumppaneistani: ”Hieno juttu toi iltasanomat. Minusta ansaitset sen koska blogiisi kirjotat tosi rohkeasti itsestäsi ja paino-ongelmista ja elämän ongelmista. Vaatii paljon rohkeutta ja tietynlaista itsensä hyväksymistä sellaisena kun on ja kirjoittaa noin vapaasti kaikkien nähtäville nettiin. Oot kyl aina osannu hyvin kirjoitella forumeilla ja muilla sivustoilla mutta ainakin minun mielestä kun blogiasi olen lukenut niin huomaa että olet kasvanut ihmisenä myös henkisesti. Musta on hienoa olet myös päässyt matkusteleen ja tekee noita asioita mitä halusit nuorempana jo. Mukava nähdä että sulla menee hyvin.”

Monivuotinen miespuolinen tuttavani: ”Helvetti miten rohkea avautuminen iltasanomissa! Monella ei pokka kestäis moista. Hyvä Eve! Tunnusbiisiksi sulle sopis oikein hyvin Dream Theaterin As I am. Saa nähä, alkaako paska lentämään, vihaajat vihatkoon!”

Niin. Näin erilailla ihmiset reagoi. Vihaajat vihaa ja mä laitan tuon Dream Theaterin As I Amin soimaan.

 

Queen Of Everything Instagramissa / Bloglovinissa / Facebookissa
Snapchatissa käyttäjätunnus queenofeve1808

Eve / Queen Of Everything

7 vastausta artikkeliin “Nettikeskustelujen henkisesti rumat ihmiset”

  1. http://yle.fi/uutiset/3-9636597

    Luin tuon uutisen aamulla ja aloin siitä kelailla juuri niitä juttuja joista tässä kirjoitat. Ihmisten nettiviha ja on kyllä suorastaan pelottavan intensiivistä välillä. Tosi ikävä kuulla että siitä iltalehdenkin artikkelista herjataan, mutta kas kummaa että juuri noilla sivustoilla. Ne voit todellakin jättää omaan arvoonsa :) Kiitos hyvästä kirjoituksesta jälleen kerran.

  2. Haluatko kommentoida omaa kirjoitteluasi pakkotoistofoorumilla ? Sinun nimimerkkisi on jäänyt mieleen vuosien takaa ihan vain sen takia, että useat kommenttisi toisille kirjoittajille olivat useasti todella ilkeitä ja loukkaavia. Mielestäni aika tekopyhää kirjoitella ilkeistä ihmisistä internetissä kun itse olet ollut yksi heistä. Toivon todella jonkinlaista kommenttia tähän aiheeseen. En ole varmasti ainoa joka tätä kummastelee.

    Mikäli et aio ottaa kantaa tähän aiheeseen tai julkaista kommentteja niin kertoo se sinusta aika paljon ihmisenä ja kuplasta jossa elät muiden yläpuolella.

    • Itseasiassa olen jo kommentoinutkin asiaa edellisen postaukseni kommenteissa kun joku siitä antoi palautetta (ja myös tässä kirjoituksessa avaan asiaa). Luonteeni on hyvin suorapuheinen mutten koskaan ole omannut huonoja käytöstapoja, siitä voin olla varma ja seisoa sanojeni takana. Ihmisten typeryyttä, huonoa käytöstä ja muuta epätoivottua käytöstä olen aina, ja tulen aina kommentoimaan reippain sanankääntein, eikä sellaisessa ole mielestäni mitään väärää, ja siihen kannustan muitakin. Varmasti aikoinaan tiukasta tyylistäni ja tietystä mustavalkoisuudestani on joku vieraampi ja minua tuntematon ihminen voinut vetää aika kovat johtopäätökset, mutta kovempia arvoja olen kannattanutkin. Kaikenlainen nettisolvaaminen ja suoranainen kiusaaminen, ihmisten haukkuminen ja muiden ulkonäön arvostelu sen sijaan on täysin NO NO ja NO GO.

      Summa summarum: Jokainen ihminen on törttöillyt elämässään ja varmasti sanonut ja tehnyt vääriä asioita, mutta todellinen kiusaamishenki, nettiviha ja raivo mihin monet nykypäivänä sortuvat eri paikoissa, sekä esim. ihmisten ulkonäön haukkuminen rumiksi/läskeiksi/keksitähänjotain ovat asioita joita en ole koskaan hyväksynyt enkä tule hyväksymään. Se että joku olisi tehnyt näin ei tee hänestä (kuten minustakaan) huonoa ihmistä jos pystyy muuttumaan ja kasvamaan ihmisenä, mutta se tekee mikäli siinä ei näe mitään vikaa, pitää sitä hyväksyttävänä käytösmallina ja haluaa jakaa tällaista negatiivista asiaa ympärilleen.

      Harva synnitön on, en minäkään, ja monia asioita olisi varmasti voinut tehdä/sanoa toisin ja muotoilla kauniimmin, enkä lähes nelikymppisenä ihmisenä itsekään ole samanlainen kuin kaksi tai kolmekymppisenä, tuskin sinäkään? :)

  3. Heti alkuun voin sanoa, että itsekin olen joskus blogiasi lukiessani pyöritellyt vähän silmiäni joillekin asioille tai ollut eri mieltä, en vain ole kommentoinut niitä mitenkään. Ymmärrykseni ei vain riitä tähän, että kokonainen nettiyhteisö hyökkää yhtä ihmistä vastaan ja vieläpä anonyymisti(?), todella säälittävää.

    • No sehän nyt on ihan normaalia että pyöritellään välillä silmiä muiden jutuille tai ollaan eri mieltä, mä oon itse sitä useinkin ja oon varmasti maailman mestari silmien pyörittelyssä (tutut voinee vahvistaa) :D Luen paljon mielenkiintoisia blogeja ja seuraan erilaisia ihmisiä aina Cheyenne Järvisestä Tuksuun, ja vaikka monesti olenkin ihan eri aalloilla niin en mä lähde mitään ranttia tekemään ihmisistä. :)

  4. Hyvä kirjoitus ja edellinenkin oli rohkea veto. Mää en vaan ymmärrä tätä järkyttävää vihapuhe määrää. Netissä tuntuu, että monilla lähtee järki ihan täysin ja ei edes tajuta sitä, että täälläkin pitää olla vastuussa sanomisistaan.

    Mulle tulee useastikkin nykyään nettikeskusteluja seuratessa tunne, että jos ei ole mitään järkevää sanottavaa pitäköön suunsa kiinni. Käytän itse sanaa järkevä kaunis sanan sijalla, kun mielestä kaikki ei ole niin kaunista ja kritiikkiä saa esittää. Se on vain se asia miten se esitetään.

    Parhaimpana esimerkkinä tästä tulee maahanmuutto keskustelut. Ihan sama onko vastaan, puolesta vai siltä väliltä niin kielenkäyttö on luokattoman asiatonta. Siinä vaiheessa kun aletaan kommentoimaan, että jonkun pitäisi kuolla yms. niin mennään aivan liian pitkälle.

    Omana ohjenuorana käytän sitä, että kehtaanko sanoa mitä olen kirjoittamassa suoraan kasvotusten ja ääneen. En ikinä julkaise netissä mitään kommenttia itseltä jota en ääneen voisi sanoa. Monesti en edes kommentoi jos olen eri mieltä, koska en halua tuoda (varsinkaan blogeihin) mitään negatiivista. Toisaalta jos aihe on hyvin mielenkiintoinen niin tuon asian järkevästi esiin omasta näkökulmastani.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 31
Tykkää jutusta