Vitsi että mä oon täpinöissä!

*Sisältää mainoslinkkejä

Täpinöissä ja jo lähtökuopissa

Fiiliksissä. Ihan intopinkeenä. Let’s mennään! Ja huomenna mennäänkin, nimittäin vihdoin ja viimein se kesä alkaa ja se on virallista 1.6, wuhuu! Suomen säät ei hyviä lupaa mutta minäpäs en Suomeen jääkkään, vaan suuntaan viiden päivän reissulle Italiaan, Roomaan nauttimaan kaupungin paahteesta, nähtävyyksistä ja hyvästä ruoasta ja Santa Marinellaan ottamaan kesän ensimmäisiä auringonsäteitä ja kellumaan poijuna välimeren aalloilla. Oi että on siis niin ihanaa ja mua harmittaa jo etukäteen ettei olla viikkoa! Noh, sitten ensi kerralla.

 

Niinku katsokaa tätä säätä. MITÄ TÄMÄ ON? Silkkaa rakkautta ja linnunmaitoa! Tämmöstä kesäsään pitää olla. Miksi hemmetissä mä asun Suomessa? Ihan väärään ilmastoon on meikäläinen tuupattu. Mun pitäis asua paikassa jossa on ympäri vuoden lämmintä ja aurinkoista.

Nyt mietin mitä pakkaan!

Kaikkihan on jäänyt taas viimetippaan niin kuin mulla perinteiden mukaan tapana on, hyvä ettei märkiä pyykkejä tule pakattua matkalaukkuun suoraan kuivaustelineeltä. Nyt sentis mä tajusin jo eilen pyykätä joten sitä ongelmaa ei ole, mutta sata muuta kylläkin. Kulmakarvat ja hiukset pitää värjätä (ja ostaa se väri), käydä optikkoliikkeestä hakemassa piilolinssejä, ostaa vielä yhdet caprileggarit pikaisesti, hakea apteekista reseptilääkkeitä ym. Pitää myös miettiä että mitä asuyhdistelmiä mä otan matkaan, mitä kenkiä, mitkä uikkarit tai bikinit, ja varmistan että kaikki tarvittava on valmiina sitten huomenna aamulla kun lähdön hetki koittaa.

Me ollaan pelkillä käsimatkatavaroilla liikenteessä joten mulla on pieni matkalaukku ja reppu mukana, ja kaiken on sinne mahduttava. Niinpä mä ajattelin että otan vain helposti yhdisteltäviä vaatteita ja värejä, ja sellaisia joita voi tarpeen mukaan huljauttaa lavuaarissa puhtaaksi jos pääsee hikoamaan/likaantumaan. Yleensä mulla on aina ihan liikaa tavaraa mukana, ja joka kerta olen vähentänyt. Niin mä teen taas tälläkin kerralla. Karsitaan, karsitaan!

Pitäis sheivaa, värjää hiukset, lakata kynnet…

Tää lista on loputon, ja tapani tuntien istun mustat hiusvärit päässä vielä aamuyöllä pari tuntia ennen herätyskellon soimista ja lakkaan kynsiä lentokenttäbussissa.

Ei. Nyt mä kyllä otan itseäni niskasta kiinni tämänkin suhteen ja lupaan ja vannon kautta kiven ja kannon että mä teen suurimman osan tarvittavista asioista AJOISSA! Aloitan ihan kohta, kunhan ensin hetken surffailen netissä ja ja ja…

Sandaalit* // Rantakassi* // Olkihattu* // Korsettiuikkari* // Kevyt tunika*

30% alennusta* Elloksen omasta naisten, lasten, miesten & kodin valikomasta, myös huonekaluista.

Voimassa 31.5. asti! Shoppailemaan pääset suoraan tästä* käyttämällä koodia 355741*!

Queen Of Everything Instagramissa / Bloglovinissa / Facebookissa
Snapchatissa käyttäjätunnus queenofeve1808

En viitsinyt laihduttaa joten menin kauneusleikkaukseen

”En viitsinyt laihduttaa joten menin kauneusleikkaukseen”

Tämän tyyppinen väite ei suoraan tässä muodossa pidä paikkaansa, vaikka otsikoihin ja irralliseksi lauseeksi se onkin tarkoituksella napattu. Ennen plastiikkakirurgiaa on taustalla ollut rajuja painonpudotuksia ja jojoilua eestaas. Mitään niitä tuhoja mitä voimakas lihominen/laihtuminen sai omalla kohdallani aikaan ei olisi voinut korjata sen enempää laihduttamalla. Nahka ei loputtomiin takaisin kuroudu eikä sellaisia jumppaliikkeitä ole olemassakaan millä yli 30 x 45 cm, 4,5kg rasvaa ja ylimääräistä nahkaa sisältävän roiskeläpän/eturepun eli riippuvan alavatsan saisi vetäytymään. Myöskään 30cm alaspäin venähtäneitä rintoja ei minkäänlaiset pecdeckin heiluttelut salilla tule nostamaan takaisin paikoilleen, joten on itsestäänselvyys että tämän tyyppisiin ongelmiin auttaa vain kirurgin veitsi.

Mutta, tässä tulee se mutta. On paljon asioita jotka olisin voinut tehdä toisin, jättää tekemättä tai odottaa. Tietynlainen kaikkitännemullehetinyt ja mahdollisimman helpolla ja vaivatta on aina ollut perisyntini ajattelumaailmassa. Mä olen nautinnontavoittelija ja ihminen joka haluaa maksimoida hyödyt ja minimoida haitat, mutta toisaalta, onko siinä mitään väärää?

Rasvaimut ovat omalla tavallaan olleet eräänlainen oikotie onneen, ja vaikkei niitä voi käyttää laihdutuskeinoina on niistä ollut apua. Näin jälkeenpäinkin niistä on oma hyötynsä: tietyille alueille se rasva ei enää kerry niin helposti, ja jotkut ongelmapaikat pysyvät paremmassa kuosissa.

Kauneusleikkaus vai korjaava leikkaus?

Mietin että onko tuo sana kauneusleikkaus edes oikea sana kaikissa mulle tehdyissä operaatioissa… Itseasiassa se ei ole, ja jos tarkkoja ollaan on osa ”kauneusleikkauksistani” ollut ns. korjaavaa plastiikkakirurgiaa, sitä ihan samaa mitä vaikkapa julkisen puolen sairaanhoidossa tehdään tarpeen mukaan verorahoilla. Minä vaan hakeuduin omatoimisesti yksityissairaalaan ja maksoin itse viuluni (toki jo verojen muodossa olen maksanut omat hoitoni muutenkin jos sikseen tulee), näin ollen saaden paljon sellaista mikä ei ehkä julkisella puolella olisi ollut mahdollista toteuttaa omien toiveideni mukaan, jos ollenkaan.

Operaatiot jotka minulle on tehty

Minulle on tehty kolme isoa leikkausta, ja tässä järjestyksessä.

  1. Mastopexia periareolar – Rintojen kohotus ja protesointi donitsi-tekniikalla
  2. Abdominoplastia – Iso vatsanahan kiristysleikkaus
  3. Brachioplastia – Käsivarsien kiristysleikkaus

Näiden ohella, samaan aikaan tai niiden yhteydessä on suoritettu myös paikallisia rasvaimuja, kuten käsivarsien, ylävatsan ja kylkien alueelle. Muutoin isoissa kauneusleikkauksissa en ole ollut (haavatulehduksen korjausleikkauksia lukuunottamatta), mutta erilaisia pistoshoitoja ym. kauneuden pientoimenpiteitä minulle on tehty.

Itse koen etten ole oikeastaan kauneuteeni puuttunut millään tavalla ja muuttanut ulkonäköäni jonkun muunlaiseksi kuin sen kuuluisi olla, vaan pikemminkin olen näillä korjaavilla operaatioilla palauttanut takaisin sen mitä olen lihomisella, laihtumisella ja painonvaihteluilla tuhonnut.

Miksi kauneusleikkauksia eikä esim. laihdutusleikkausta?

Ilta-Sanomien jutussa ei sen syvemmin käsitelty taustaani joka on diagnosoitu ahmintahäiriö (binge eating disorder) joka tekee laihtumisesta ja saavutetussa painossa pysymisestä hyvin vaikeaa ja haastavaa, ja vastavuoroisesti painon nousemisesta todella helppoa ja nopeaa. Ahmintahäiriötä sairastava ei ole sopiva kandidaatti vatsalaukun pienennykseen eli ns. laihdutusleikkaukseen, sillä laihdutusleikkaus ei korjaa itse sairautta joka lihomisen/lihavana pysymisen aiheuttaa, vaan vain ja ainoastaan yrittää estää syömästä liikaa. Ahmintahäiriöisellä on suuri riski syödä itsensä hengiltä leikkauksen jälkeen ja henkinen kunto ei ole sitä mitä leikkaukselta vaaditaan.

Itse en muutenkaan kyllä koskaan valitsisi laihdutusleikkausta ellei kyseessä olisi sängyn vankina, liikuntakyvyttömänä ja noin 350kg painavana oleminen ja 90% riski kuolla ilman leikkausta, sillä leikkaus on peruuttamaton ja voi aiheuttaa pahoja terveysongelmia koko loppu elämän ajaksi (erilaiset puutostilat, imeytymishäiriöt, suolen ja vatsan toiminnan häiriöt ja pahoinvointi, hiustenlähtö, anemia ym).

Ajatukseni kauneusleikkauksien takana

Mä itse uskon yksilönvapauteen ja siihen että jokaisella on oikeus tehdä ulkonäölleen mitä haluaa. Mä en vastusta tai tuomitse muiden ihmisten valintoja mitkä koskevat heitä itseään ja heidän omaa elämäänsä, ja mikäli joku haluaa muuttaa ulkonäköään kirurgisesti tai korjata jotain virheitä itsessään, on jokaisella siihen oikeus ja vapaus. Mikäli se parantaa heidän elämänlaatuaan kuten se on parantanut minun elämänlaatuani niin sanon että go for it.

Olen kuitenkin sitä mieltä että nykypäivänä eletään aivan liian ulkonäkökeskeisessä maailmassa ja paineet näyttää tietyltä ovat todella kovat. Itse olen operaatioideni aikaan elänyt vahvasti fitnesspiireissä jossa ulkonäkö on yksi tärkein asia mikä ihmisen arvottaa ja mistä ihmistä arvostellaan. Vaikka viimeisistä operaatioistani on jo neljä vuotta aikaa, on ulkonäkökeskeisyys vain kasvanut ympärilläni.

Liikunta ja hyvät elämäntavat, terveellinen ruokavalio ym ovat tärkeitä asioita juuri sen terveyden takia, mutta aika moni suorittaa niitä pikemminkin ulkonäkö kuin hyvä olo edellä. Mä tosin olen hypännyt siitä junasta pois kokonaan ja saanut tietynlaisen mielenrauhan viimeisen parin vuoden aikana. Olen itseni kanssa enemmän sinut kuin vuosikausiin enkä yritä enää pakkomielteisesti laihduttaa ja kuntoilla hampaat irvessä. Tietynlaisen ulkonäön tavoittelu ei ole mielestäni lainkaan tärkeää saati edes kiinnostavaa, ja ympyrät joissa olen joskus elänyt tuntuvat tosi kaukaisilta, ja se maailma ihan hirveän pinnalliselta.

Nämä erilaiset plastiikkakirurgiset operaatiot ovat aika laaja aihealue käsitellä ja kysymyksiä on varmasti paljon, joten jos joku mietityttää niin tähän postaukseen tai minulle voi laittaa suoraan kysymyksiä mikäli jokin kiinnostaa erityisesti. Voin tehdä aiheesta Q & A postauksen jossa avaan vielä paremmin askarruttamaan jääneitä asioita.

Queen Of Everything Instagramissa / Bloglovinissa / Facebookissa
Snapchatissa käyttäjätunnus queenofeve1808