Mikä erottaa ahminnan ja herkuttelun?

Ahminnan ja herkuttelun ero

Monelle tuntuu olevan epäselvää se, mikä on ahmintaa ja mikä on herkuttelua. Moni ahmintahäiriöinenkin usein soimaa itseään ahminnasta ja syöpöttelystä, vaikka todellisuudessa kyse ei olisi ahminnasta, tai ainakaan ahmintakohtauksesta.

Lähes kaikki ihmiset herkuttelevat ja syövät asioita jotka tuovat heille mielihyvää ja maistuvat erityisen hyviltä. Ravinto ei aina ole pelkkää polttoainetta, ja suurin osa ihmisistä menee ruoassa maku edellä, terveys perässä, ja se on ihan toimiva yhtälö ja voi olla täydessä balanssissa mikäli valitaan terveellistä ruokaa joka maistuu hyvältä. Ei kuitenkaan ole väärin syödä ruokaa joka on hyvää muttei terveellistä, ja se usein onkin sitä mikä mielletään herkutteluksi.

Kuinka usein voi herkutella?

Osa ihmisistä sallii herkuttelun itselleen päivittäin. Se voi olla kahvipulla tai konvehti, lakupatukka illalla tai jokin ihana jäätelö. Toiset taas pitävät selkeitä herkuttelupäiviä, ja syövät herkkuja vain yhtenä päivänä viikosta, tai 80/20 suhdetta painottaen = arjet siististi, viikonloppuisin rennommin.

On todella yksilöllistä mikä toimii kellekin, oli sitten syömisten suhteen hommat hallussa tai vaihtoehtoisesti elämäntapamuutost harjoitteleva tai laihduttaja. Toisille ihmisille on tärkeää saada jotain pientä hyvää usein jotta suurien määrien ahminta pysyy kurissa. Pieni herkku päivittäin voi pitää tilanteen kurissa, kun jollekin toiselle se taas on se pahin asia: kun annat pikkusormen, se vie koko käden.

Millaista on järkevä herkuttelu?

Kukin toki määrittelee sen loppujen lopuksi itse, mutta hyvänä ohjenuorana voi pitää sitä onko syömiset suunniteltuja, vai lähtikö lapasesta? Kun miettii mitä haluaa ja milloin aikoo sen syödä, tai ex tempore nappaa jonkun yhden tai kaksi pientä asiaa, on se herkuttelua.

Kun tilanne lähtee täysin hallusta, syödään suuria määriä kerralla tai päivittäin isoja määriä herkkuja, voidaan puhua jonkinlaisesta ongelmasta. Se että päätät syödä karkkipussin, sipsipussin ja paketin jäätelöä, ja olet jo aiemmin käynyt pizzalla ei ole ahmintaa mikäli osaat nauttia syömästäsi ruoasta ja olet tietoisesti pysähtynyt tekemään nämä valinnat.

Itse juuri tovi sitten herkuttelin kolmen ruokalajin syömisellä. Alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka. Aivan ihanaa itsensä hemmottelua, ja sitä oikeaa herkuttelua. Ahminnaksi se olisi voinut lukeutua mikäli olisin hetken mielijohteesta hakenut mäkkärin autokaistalta kasan hampurilaisia ja ranskalaisia, ja ahminut kaikki kitusiini kerralla suomatta ajatustakaan syömälleni ruoalle.

Millaisia herkuttelijoita te olette?

Queen Of Everything Instagramissa / Bloglovinissa / Facebookissa
Snapchatissa käyttäjätunnus queenofeve1808

Eve / Queen Of Everything

2 vastausta artikkeliin “Mikä erottaa ahminnan ja herkuttelun?”

  1. Ja ahminta on aika yksinäistä puuhaa. Sen tahtoo tehdä salassa. Ainakin näin oli itsellä silloin, kun syömisen kanssa oli kaikenlaista vääntöä.

    Itse olen näitä ”lähtee käsistä” -tyyppejä. Siis en voi todellakaan syödä palaa suklaata ja olla siihen tyytyväinen. Se on kaikki tai ei mitään. :D Siksi suunnittelen etukäteen herkuttelupäivän johonkin ajankohtaan ja silloin mielelläni syön sen burgeri aterian + reilun satsin irtonamuja ja imasen kyytipojaksi sipsiä ja dippiä ehkä jäätelöäkin. Sitten mukavasti seuraavan päivän nestenaama muistuttaa miksi omia riisiä ja kanoja on pääasiallisesti niin kiva syödä. :D

    Oon siis ”mieluummin överit, kun vajarit.” -herkuttelija. Haha.

  2. Olen ollut onnekas siinä että suhde ruokaan on ollut aina melko terve. Herkuttelija kyllä olen – ehkä jopa sorrun joskus palkitsemaan itseäni myös ruualla, vaikkapa huonon viikon päälle olen mielestäni voinut ansaita perjantaina jotain erityisherkkua jos sekin vähän vaikka mieltä piristäisi. Mutta nää on just tällaisia harkittuja ja etukäteen suunniteltuja herkutteluja sen mukaan mitä tekee mieli, ja sallittuja myös, eli morkkista en kärsi jälkeenpäin.
    Aikalailla olen mennyt 80/20 mallin mukaan ja sen huomaan että liika spartalainen kieltäymys ei sovi mulle. Jos koitan pantata viikkotolkulla nollatoleranssilla niin sitten ei muuta aattelekaan kuin että millon taas herkkuja. Mulle sopii siis vapaampi syöminen kerran viikkoon tai sitten voisin viikolla syödä joka päivä tai joka toinen päivä jotain pientä – vaikka pari palaa suklaata aterian päälle – ja se ihan riittäisi. Mutta yhteen aikaan (ennen elintaparemonttia) piti aina saada ”jotain pientä hyvää” suolaisen päälle joten olen sitten nyt koittanut opetella siitä kuitenkin pois. Jos on sitten illanviettoja tai kutsuja enkä kiristele niin voin kuitenkin herkutella parikin kertaa viikossa, mutta vahdin kuitenkin vähän kokonaismäärää viikkotasolla. Ei vaikkapa tunnu hyvältä vetää eka päivänä kebabbia, tokana mäkkäriä, kolmantena kiinalaista, neljäntenä pizzaa.. Maistuukin paremmalta kun suolaiset ja makeat herkut ja mätöt on enemmän spesiaalia kuin ihan tavanomaista. :)

    dabestversionofmyself.blogspot.fi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 8
Tykkää jutusta