Lihavan liikuntalupaus (vko 4)

Miksi se liikkuminen on niin vaikeaa?

Tämä on varmaan se ikuisuuskysymys minkä kanssa joudun kamppailemaan koko elämäni. Mä oon lähes vakuuttunut että liikunta se ei vaan koskaan tule olemaan kaikille ihmisille se juttu josta saa endorfiinit virtaamaan ja hyvän olon ja lisää energiaa. On pakko olla muitakin keitä se liikkuminen ei vaan nappaa. Mieluummin tekisi melkein mitä tahansa muuta.

Liikun silti koska mun on pakko

Koirien ottaminen on ollut kyllä se paras päätös mulle, ihan jo läheisyyden ym. muun puuhaamisen takia, mutta myös siksi että nämä kaksi söpöliiniä pakottavat mut ulos. Vaikka ei yhtään huvittaisi niin heidän takia mun on se tehtävä, ja vaikken mikään liikuntanarkkari olekaan, niin kyllä mulle aina parempi olo tulee kun mä jotain teen. Ihan se että veri lähtee kiertämään ja saa raikasta happea virkistää kummasti. Ehkä mä en siis niin paljoa liikuntaa vihaakaan, ehkä se on vaan joku asenne minkä olen ottanut? Kyllähän mä siitä paljon hyvääkin saan vaikkei se olisikaan mitään suurta rakkautta liikuntaa kohtaan.

Toteutuneet liikunnat viikko 4

Maanantai lenkkeily 45min
Tiistai lenkkeily 45min
Torstai lenkkeily 45min

En ihan yltänyt tavoitteisiini sillä nostinhan tavoitteeni neljään, enkä sitä nyt tehnyt. Mun haasteet ovat aika moninaisia, ja koen että jokainen tehty juttu on kuitenkin hyvä onnistuminen. Olen myös kuluneella viikolla yrittänyt muuten vain lisätä ihan sitä arkiliikuntaa joka ei ole varsinaista lenkkeilyä. Olen siis päättänyt kävellä esim. seuraavalle sporapysäkille/bussipysäkille enkä mennä lähimmälle ja jotain tuollaista pientä. Mun puhelimessa on päivittäin nollautuva askelmittari ja kyllähän tuon eron näkee heti, kun kävelyä kertyy enemmän ja enemmän.

Toiveita liikunnan suhteen

Olisi ihanaa jos mä saisin sen kipinän taas kuntosalitreenaamiseen. Nyt sitä ei vaan ole. Mietin että tulisiko se jos potkisin hieman väkisin. Jos vain menisin vaikkei yhtään kiinnosta, ja katsoisin tulisiko se innostus sitten siellä? Toinen mitä mietin jatkuvasti on tanssiminen. Mä rakastan musiikkia ja olen varsinainen letkeälanne. Mulle sopisi joku ihana tanssiharrastus, mutta asia mitä vihaan yli kaiken on aikataulut. Sellaista pitäisi harrastaa aina tiettynä päivänä ja tiettynä aikana ja se aiheuttaa lisähaasteita.

Huomaa kyllä että olen varsin mukavuudenhaluinen ihminen enkä sitä kielläkään. Uskon että aika moni lukijakin on laiskotteluun taipuvainen tai ainakin joskus jotain lapamato-kautta elänyt. Mulle selkeesti kaikessa se aloittamisen ja lähtemisen vaikeus on yksi isoin askel joka täytyisi vain ottaa, sitä kautta voisi saada kunnon harppauksen eteenpäin.

Queen Of Everything Instagramissa / Bloglovinissa / Facebookissa
Snapchatissa käyttäjätunnus queenofeve1808

Eve / Queen Of Everything

17 vastausta artikkeliin “Lihavan liikuntalupaus (vko 4)”

  1. saanko kysyä että mitä sä sitten teet sen ajan kotona kun ei huvita liikkua? vaikea kuvitella tilanne että liikunta ei nappais,se kun tekee niin loistavan fiiliksen ja koukuttaa pahasti :) tsemppiä!

    • Kuuntelen musiikkia, luen juttuja netistä tai kirjoja, selaan FB-kirppiksiä tai laitan itse tavaraa myyntiin, shoppailen, kirjoitan blogia (siihen menee tuntikausia päivästä jos haluaa panostaa), leikin koirien kanssa, käyn koirien kanssa ulkona, tapaan ystäviä, harjoittelen tekemään jotain meikkejä, siivoan, rentoudun ja juttelen Minnan kanssa olohuoneessa, pesen pyykkiä, katson leffaa. Öö… mitähän muuta… Syön ja kokkaan? Kyllä sitä on aika hitosti muutakin tekemistä päivittäin :)

  2. Itse sain pudotettua lähemmäksi 20kg niin, että aluksi tein joka päivä 45min-1h kävely/ hölkkälenkin. Sitten kun liikkuminen oli rutiinia ja kuntoa oli hieman saatu lisää, aloin käymään kunnolla uimassa, salilla ja pikku hiljaa juosta lenkeillä. Samaan aikaan treeni määrät viikossa väheni. Tämä tuntui paremmalta, kuin se että olisi täytynyt koko ajan niitä lisätä. Toki ruokavaliollakin oli merkitystä, vaikka en mitään erityistä diettiä seurannutkaan. Kotona kannattaa myös opetella tekemään 10-20 min pikku jumppia ja muutenkin lisätä sitä arkiliikkumista. Hyvin on paino pysynyt ja en voi olla kuin tyytyväinen olooni. Nykyään liikun tosi vaihdellen, mutta niinä päivinä kun en varsinaisesti treenaa ns. kunnolla, koitan käydä edes pikku kävelyllä ja siitäkin tulee tyytyväinen olo! Ja voin samaistua tuohon lähtemisen vaikeuteen, sitä on edelleen havaittavissa liiankin usein :D

    • Ehkä mun pitäisi vain merkitä kalenteriin itselleni viikko-ohjelma, sellainen omatekemä ja noudattaa sitä. Jos mä jään odottamaan sitä fiilistä niin sitä ei näemmä tule ikinä.

  3. Kirjotan salanimellä, että voin haukkua anonyymisti!

    Mun mielestä tuo sun kuntosalivatvonta on aikalailla vaan perus laiskuutta. Olisi mukava mennä ja tehdä, mutta ei sinänsä niin mukavaa, että siihen jaksaisi panostaa tai että oikeasti jaksaisi mennä ja tehdä. Mutta ajatuksena meneminen ja tekeminen kiinnostaa, treenistä on kiva jutella ja tuo vähän mukavuutta oman itsensä kanssa keskusteluun, kun voi kuitenkin todeta että oon ennen käynyt, ja periaattessa käyn vieläkin, mut nyt vaan on ollut vähän hiljaisempaa.
    Uskoisin, että valtaosa ihmisistä on käynyt tuota samaa dialogia kuka minkäkin harrastuksen kanssa. Mä luulen, että sua auttaisi sama kuin suurinta osaa nisitä muitakin, päätä että haluat, hoida sitä aikaa sille tekemiselle ja mene. Hanki treenikaveri jos yksin ei huvita.
    Sitten jos huomaat, että löydät paljon syitä miks just nyt, tai ensi viikolla, tai ensi kuussa oikein pysty, niin sitten vaan toteat, että toi on juttu mistä on kiva puhua, mut ei just vaan huvita tehdä asialle mitään ja lähet niiden koirien kanssa lenkille miettimään, pitäskö sittenkin suostua siihen että ois vaikka ne aikataulut ja menisin sinne tanssimaan, siksi, koska se kiinnostaa oikeasti, haluan sitä ja se vois olla mun juttu. Mun pitää vaan hyväksyä se, että jotkut asiat vaatii täsmällisyyttä.

  4. Kiitos hyvästä tekstistä. Itselläkin on aina tuo aloittaminen vaikeinta. Nyt en ole ollenkaan jaksanut töiden lisäksi liikkua, mutta ehkä jos huomenna….

  5. Heips. On niitä muitakin ketä liikunta ei nappaa, iso joukko suomalaisista on sitä porukkaa. Ei se tosta noin vaan tulekaan se liikuntakipinä. Mulla kesti vuoden ja kahden välissä, että liikunnasta tuli aika automaatio. Olin päättänyt, että liikun viidesti viikossa ja patistin todellakin itseni viidesti viikossa liikkeelle ja sitten kahdessa vuodessa huomasin, että ei tarvitsekaan enää niin paljon patistaa vaan sinne liikunnan pariin oikeasti haluaa.
    Tsemppiä sulle!

  6. Se on se lähtemisen vaikeus! Itsenkin lenkkareita jalkaan pukiessa kitisin miehelle että” v*tuttaa lähteä, mieluummin makaisin sängyssä ja lukisin kirjaa!”
    Mutta olen siis itselle luvannut 5 lenkkiä viikossa ja se on vain lähdettävä. Mutta kyllä tulee hyvä mieli kun on liikkeessä :) tsemppiä!

  7. Noh, kukaan ei tuu sua sinne lenkille pakottamaan. Sen motivaation vaan yksinkertaisesti täytyy lähteä sun omasta päästä.

    Jos laiskuus tulee sun ”unelmien” eteen, niin anna tulla. Se on sun elämä ja voit tehdä mitä lystää. Turha kuvitella, että sillä saa tuloksia. Jos itse olisin luovuttanut aina kun joku liikunta tuntuisi epämukavalta, olisin varmasti yli 100-kiloinen enkä muuta tekisikään kuin söisi ja kattois telkkaria.

  8. Mä huomasin olkapääleikkauksen jälkeen miten vaikeaa oli raahautua sinne kuntosalille, kun se ei vaan enää ollut mun juttu. Vaikka olen salilla käynyt vuosia niin tiesin, että mun sydän on jossain muualla. Silti pakotin itseni salilla, koska halusin kuntouttaa itseäni ja olla paremmassa kunnossa. Eikä sieltä koskaan huonolla tuulella pois tultu! Omalla kohdallani on toiminut kun on pari kolme viikkoa vaan pakottanut itsensä liikkeelle. Sen jälkeen lähtemisestä on tullut automaatio. Nykyään treeneihin lähtö on itsestään selvyys. En edes mieti asiaa. Kyllä sullekin varmasti se palo taas löytyy, kun se on joskus roihunnut niin vahvana. Se täytyy vain kaivaa esille!

    Mutta tanssiahan voi hei kotonakin ;)

  9. Hei aloita tanssiminen, se on aivan superkivaa! :) Aloitin itse sen viime syksynä ja mun viikon kohokohtia on aina tanssitunnit. En ole mikään taitava enkä vartaloltanikaan täydellinen, toisin kuin monet siellä, mutta en ole ottanut siitä paineita. Olen oppinut ottamaan itseni huumorilla ja nauttimaan onnistumisesta silloin kun koreografiat sujuvatkin paremmin. Ajattelen myös, että se vie mua kohti tavoitteitani, kun tanssin ja siitä saa vielä lisää motivaatiota. Aikataulut tunneilla toki on, mutta niissä on hyvät puolensakin – kun on maksanut tunneista, sinne raahautuu vaikkei aina huvittaisikaan.

    http://www.lily.fi/blogit/minua.kohti

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 26
Tykkää jutusta