Palstatilaa kommenteille joita ei julkaista


Joskus täällä FitFashionilla on puitu ilkeitä ja anonyymejä kommentoijia, ja bloggaajat ovat kertoneet saamastaan vihapostista ja haukuista. Siinä yhteydessä on myös tuotu esiin että A-lehdet velvoittaa meidät bloggaajat pitämään kommenttiosiot siisteinä, joten vaikka haluaisimmekin, emme voi kaikkea asiattomuuksia julkaista, ja yleisestikin kommenttiosastoa on pidettävä silmällä. Siihen on siis usein muutkin kuin henkilökohtaiset syyt miksei jotain kommenttia ole julkaistu.

Itse olen näiden blogivuosien aikana jättänyt alle kymmenen kommenttia julkaisematta, eli se on todella vähän. Muutama kommentti on ollut sellainen että muita ihmisiä suojellakseni olen joutunut ne jättämään sivuun, ja muutama sitten sellainen missä kommentoija vihaa minua niin paljon että on pakko tulla se blogiin purkamaan. Surullista mutta totta, aina ne anonyymit kommentoijat eivät myöskään ole anonyymeja ja ventovieraita ihmisiä, vaan ihmisiä jotka ovat tavalla tai toisella olleet osa omaa elämää.

Fat Fitfashionilla – Sori siitä postaukseen tuli tänään mielenkiintoinen, usean kappaleen pituinen mielettömällä paatoksella kirjoitettu romaani joka tulostettuna ei olisi mahtunut edes A4 paperille. En aio julkaista kommenttia kokonaisuudessaan, vaan välitin sen muutamalle tuttavalle joiden mielipidettä kaipasin. Olimme samaa mieltä: Henkilöllä joka tällaista juttua kirjoittaa ei ole ihan kaikki kohdallaan.

Ajattelin että julkaisen joitain pätkiä ja vastaan näin julkisesti, ja sitten voimme antaa asian olla. Tällaista henkeä en halua jatkossa blogissani kannustaa jatkamaan, enkä aio tarjota sen enempää palstatilaa vastaaville  kommenteille.

Hei nimimerkki ”Aipi”

”On pakko todeta ettei sinun suurin ongelma olekaan lihavuus (joskin on hienoa että olet sen viimein tiedostanut) vaan täydellinen itsesi ja / tai muiden huijaus tai ainakin sen yritys. Jos nyt heitetään muutama fakta tiskiin, saa nähdä tuleeko julkaistuksi..”

Voi kuule. Yhteisten ystäviemmekin takia suorastaan janoan kommenttisi julkaisua. Harmi etten voi kirjoittaa oikeaa nimeäsi nimimerkkisi sijaan tähän, se kun tekstistä, sanomasta, yksityiskohtaisista tiedoista joita kukaan muu lukijani ei voisi tietää ja viimeistään yritysliittymän IP-osoitteesta näki sokeakin otsallaan. Sen sijaan että olisin vain julkaissut kommenttisi postaukseen, ajattelin että tämä kaikki vaiva ja aika jonka vihapostiisi olet käyttänyt on palkittava ihan omalla postauksella ja annettava sinulle tämä 15 minuuttia julkisuutta. Ehkä sitten saat rauhan.

”On toki hyvä jos oot vihdoin tajunnu et sulla on ongelma mut kun niin kovasti sekä oikees elämäs että kirjotuksissas hehkuttelet et sanot asiat niin ku ne on ja oot rehellinen ja ettei haittaa mitä muut ajattelee ni voisitko sit oikeest olla rehellinen? Voisitko oikeesti kirjottaa mitä oot ja teet ja jätät tekemättä? Voisitko myöntää miks kaikki on muuttunu, et halusit muuta muttet pystyny ni vaihdoit fitnes sanomasi ”mul on harvinainen syömishäiriö ja se on sairaus ja oon syytön ongelmiini mut haluun (sipsien lisäks) HUOMIOO” itkuun”

Tämän blogin aloitus on sijoittunut vuosien taakse, aikaan jolloin todellakin halusin treenata kovaa, laihduttaa ym. Jolloin sain jopa jotain tavoitteelisia tuloksia treenissä aikaan, ja elin vahvasti fitness-elämää omaksumatta sitä kuitenkaan itselleni. Minua kiinnosti kuntosalijutut ja koko kehonrakennusmaailma, se oli se kohta elämääni, ja loogista se olikin kun parisuhteeni olivat kehonrakentajamiesten kanssa. Siltä ei voinut välttyä.

Se että en itse pystynyt siihen johtuu täysin omasta persoonastani ja sen heikkoudesta sekä tietysti myös diagnosoidusta ahmintahäiriöstä joka on iso osa persoonaani. Se ei vain sopinut minulle vaikka olisin kuinka halunnut. Kaikista ei ole siihen ja musta ei ole sellaiseen, ja se on sanottu täällä monta kertaa. Mikä tästä on siis jätetty kertomatta täällä? Ei mikään. Tätä kaikkea on puitu enemmän kuin paljon joka kantilta, ja olen useasti kertonut tilanteestani, muutoksista, siitä miten asiat eivät ole onnistuneet kuten olen halunnut, jonka jälkeen olen yrittänyt opetella elämään itseni hyväksyen enkä väkisin yrittäen puristaa itseäni johonkin fitness-muottiin.

Sitten lyhennettynä muutamia lausahduksia:

”Sä oot yrittäny miellyttää miehiä aina, kaikki yritys keinot ei oo edes julkaisu kelposia.
Sä yrität tällä blogillas saada huomiota ja ”tykkäystä” et tuntuis et sut hyväksytää.
Sä jo kuulemma kerjäät naamiksessakin sydämiä ja klikkauksia blogiis.
Et oo onnistunu vuosien yrityksessäkään edes sillon ku rinnalla on ollut aito fitnes mies.
Ne miehetkin on aina lähteny kun on selvinny kuin epä aito oot etkä noudata alottamias ruokavalioita
Ainoot konkreettiset ulkonäkö parannukset on tapahtunu Virossa rasvan imuin ja kumitissein”

Tietenkin mä yritän miellyttää mun kumppaneita, sehän on ihan selvä. Eikö kaikki muutkin halua miellyttää kumppaniaan? Mä ainakin haluan ja se on mulle tärkeää.

Kuka bloggaaja ei yritä saada blogillaan huomiota ja tykkäyksiä? Tottakai mä mainostan mun blogia ja kerron lukijoille että täällä on toi sydän-liketys nykyään käytössä. Idioottihan mä olisin jos en kertoisi sitä. Bloggauksen idea on juurikin näkyvyys.

Se että mulle on tullut ero tai etten ole onnistunut dieeteissä on käyty tuhat ja sata kertaa tässä blogissa läpi. Mä olen rehellisesti punninnut myös henkilökohtaisia parisuhdeongelmia, suhteen päättymisiä, ahmintahäiriötä ym. täällä, eikä plastiikkakirurgiset korjausleikkauksetkaan ole olleet missään vaiheessa salaisuus.

”Sun itse keskeisyys ei jää vaan blogiin vaan kattaa melkein koko elämän ja kaikki osa alueet ystäväsuhteista työelämään ja poika ystävistä ulkonäköön ym vaikutat ensin ihanalta ja ihan parhaalta ystävältä kunnes kulissit romahtaa ja käy ilmi et ootkin vaan itsekeskeinen verenimijä joka on mukava just niin kauan kun se auttaa sun asiaa ja näyttää todellisen karvansa sit kun toisesta ei oo enää hyötyä kun vaik duunipaikka on jo saatu…”

Minä olen hakenut apua omiin ongelmiini ja julkisesti kertonut niistä koko Suomelle, vielä kun sinä tajuaisit hakeutua hoitoon ja näkisit omat virheesi ja puutteesi ihmisenä, niin silloin sulla ehkä olisi mahdollisuus jatkaa eteenpäin ja saada enemmän positiivista sisältöä elämääsi. Mun vihaaminen vie vain turhaa energiaa etkä saa sillä itsellesi mitään hyvää aikaa. Keskity hyviin asioihin, läheisiisi ja ystäviisi ja pidä huoli siitä että oma tontti pysyy puhtaana.

Kuvitus ilmainen kuvapankki Pixabay

Queen Of Everything Instagramissa / Bloglovinissa / Facebookissa
Snapchatissa käyttäjätunnus queenofeve1808

Eve / Queen Of Everything

18 vastausta artikkeliin “Palstatilaa kommenteille joita ei julkaista”

  1. Moi ”aipi” tyrannointiisi töissä joutui moni alistumaan. Ethän ole enää samanlainen kiukutteleva sadisti?

  2. Mä oon sun blogiin alunperin löytänyt juurikin pakkiksen kautta. Ei tuu pakkista enää itse juuri lueskeltua koska se genre ei enää oikein itselle ole keskeistä elämässä, mut sun blogia oon lukenu nykyään säännöllisemmin kuin ennen. Kiitos että kirjoitat muustakin kuin täydellisistä fitness välipalahetkistä, kiitos että sisältö on monelta osin helpommin lähestyttävissä kuin keskiverto lifestyle blogit ja kiitos että oot ollut rohkea ja käsitellyt myös itsellesi vaikeita asioita. Mä jatkan lukemista! Ja kiitti hei myös monista kosmetiikka vinkeistä, oon löytäny hyviä tuotteita joita ei muuten olissisällä tullu varmaan valittua.

    • Kiva että oot tykännyt :) Sanoma on tosiaan vaihtunut tässä vuosien varrella, mutta niin se on aika monella muullakin bloggaajalla täällä. Olisi outoa jos ei mikään muuttuisi.

  3. Pakko sanoa että ihan vähän räjähdin nauramaan tuolle kommentille miten miehetkin lähtee kun tajuaa ”kuin epä_aito oot etkä noudata aloittamias ruokavalioita” :’DD nykyään siis ihmisen aitous punnitaan fitnesruokavalion noudattamisen perusteella! Ei hemmetti. Täytynee alkaa itsekin puolisolle huijaamaan syömisiään ettei lähde ukko nostelemaan kun oon niin epäaito ihminen että oon tänään syönyt karkkia… 🙄 Kertoo jonkin verran kommentoijan psyykeestä jo tuo ajatusmaailma. Kaikkea tekin bloggaajat joudutte katselemaan. Huhhuh.

    • Toki mun ahmintahäiriö on vaikuttanut negatiivisesti parisuhteisiinkin, mutta joo… Eipä paljoa jäänyt mitä ei olisi kommentoinut. Siinä hienosti lytättiin minut kyllä jokaisella osa-alueella mut ehkä ansaitsenkin tuon kun olen sellainen ”verenimijä”.

  4. Voi huhhuh tätä maailmaa. Todella noloa kyseiseltä ihmiseltä.

    Negakommentoijalle tiedoksi; anna olla. Elämäsi helpottuu kummasti kun lakkaat repimättä persettäsi muiden ihmisten takia. Keskity itseesi ja siihen, miten voisit kehittää itsestäsi paremman ihmisen. Omakin olo siinä näppärästi helpottuu.

  5. Tekstin perusteella Aipi on 15-vuotias, sen verran kirjoitusvirheitä ja teinix tekstiä :D Sain kyllä hyvät naurut tästä. Onneksi sä Eveliinakin osaat ottaa ton huumorilla. Ihan selkeästi ei oo Aipilla kaikki inkkarit kanootissa ;)

  6. Mulla oli hetken aikaa miehen ex joka jaksoi kylpeä omassa katkeruudessaan. Ei se mua hetkauttanut ja säälin häntä, koska katkeruus ja viha vahingoittaa sen ihmisen elämää ja sisintä kenessä nuo tunteet vellovat. Tai en säälinytkään vaan ajattelin, että ihan oikein hänelle, kärsikööt vähän lisää, jatkoin itse olemalla edelleen avoimesti onnellinen. Se ärsytti varmaan lisää koska vihaaja yleensä vihaa enemmän jos huomaa, että jollain on jotain paremmin – paskakasoihin kukaan ei jaksa nimittäin kiinnittää huomiota. Homma meni sieltä ihan lapsellisuuksiin, mutta toki loppui lyhyeen kun ei ollut näkevinään ei kuulevinaan itse. No tuosta on 20v. aikaa, on niitä ainoita kokemuksia ikävistä ihmisistä enkä ole koommin päästänyt moisia elämääni. Tosin en bloggaa eikä minusta siihen olisikaan, joten negailijat on helppo pitää ulkopuolella kun lähimmät ihmiset elämässä voi valita (niin, ei ole onneksi suotu monsteri-isää tai -äitiä).

    • Mä oon kyllä säästynyt tosi hyvin, sillä mitään suuria vihaajajoukkoja en ole onnistunut itselleni haalimaan, tai ainakaan ei näy kommenteissa. Sinänsä bloggaaminen ei oo raskasta ainakaan mun kohdalla. Mutta joo, tällaistakaan ei tietty pitäisi julkaista, mutta mä halusin nyt oikein nostaa framelle että henkilö saa sen mitä haluaa ja osoittaa samalla myös muille hänet kommentin perusteella tunnistaville todellisen luonteensa, kun aina niin jaksaa minun verenimijä-persoonasta houria. Ei jää varmasti kenellekään epäselväksi.

      Mä yritän pysyä tällaisista poissa enkä enää jatkossa julkaise tähän liittyviä narinoita. Laitan vaikka kyseisen ip-osoitteen banniin jos ei muuten lopu. Haluan että täällä on pääosin hyvää mieltä, ja se että 1 ihminen tuhannesta tai 10 ihmistä 10 000:sta lukijasta mua vihaa ja pitää hirveänä, ei kerro kuitenkaan sitä millainen mä oikeasti olen. Mulle on tärkeintä että mun läheiset ystävät ja lapsuudenkaverit ja perhe tietää mitä mä oikeesti olen ja mitä en.

  7. Kauheaa ajatella, että ihminen jonka tunnet, kirjoittaa tuollaista!? Ja ilmeisesti vielä esimies asemassa? Kaikenlaisia kaheleita esimiehiksikin päästetään. Suljetulle osastolle kuuluisi mokoma.

    • No siihen en kommentoi missä asemassa hän työelämässään on, mutta sen voin todeta että usein hankalat ja vittumaiset ihmiset voivat kuitenkin olla hyviä työssään, ja jopa intohimoisia siinä. Siitä en ala sheimaamaan ja se ei sinänsä liity asiaan koska hyvä työntekijä/esimies voi olla vapaalla ihan erilainen persoona.

      Mutta joo, tosiaan useinhan ne pahimmat tyypit on sellaisia keillä on jotain henkilökohtaista kaunaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 21
Tykkää jutusta