Ravintoterapeutti suoraan helvetistä

IMG_20170123_150729_resized_20170123_030744213

Mitä kun ei osaa eikä ymmärrä tai edes halua ymmärtää

Ravintoterapeutti from hell… Huoh. Mistäköhän sitä alottaisi? Olo on hyvin hyvin hyvin turhautunut, enkä tiedä voiko sitä tarpeeksi korostaa. Tapasin viime viikolla ravintoterapeutin/terveydenhoitajan, jolla ei ole pienintäkään käsitystä ahmintahäiriöstä. Ei siis sitten minkäänlaista.

Tämä toki oli jo aiemmin tiedossa, ja minua informoitiin ettei kyseinen henkilö ole ammattilainen epätyypillisissä syömishäiriöissä ja tuntee lähinnä vain bulimiaa ja anoreksiaa, mutta ei ahmintahäiriötä (binge eating disorder, BED), ja minun tulee häntä ”opettaa” jotta päästään samoille linjoille.

Ravintoterapeutti ei ole faktojenkaan edessä valmis taipumaan omista kannoistaan

Turhauttavaa on kuitenkin se, ettei ravintoterapeutti oikein usko ja tottele hänelle lääkärin pyynnöstä infoksi ja opiksi viemiäni dokumentteja syömishäiriöklinikalta jossa ammattilaiset ovat kirjoittaneet selkeitä ohjeistuksia siihen, kuinka ahmintahäiriöisen kanssa toimitaan ja millaista ruokavaliota hänelle voidaan tarjota.

Ravintoterapeuttina toimiva terveydenhoitaja vaan itsepäisesti ja sinnikkäästi inttää hänelle itselleen päähän pinttyneitä asioita, ja sitä kuinka minun tulisi luopua kokonaan hiilihydraateista ja sokerista, tai nauttia vuorokaudessa enintään 70g hiilaria.

Hänen mielestään leipää, pastaa, perunaa ym ei saisi syödä laisinkaan (eikä etenkään puuroa, hui kauhistus kun se on ihan hirveää, ei että sitä söisin muutenkaan mutta kuitenkin), ja hänelle oli kauhistus kuinka ehdotin päivällisen jälkeen vielä iltapalaa. Siis eihän mun tarvi enää iltapalaa syödä? Aamupala, lounas ja päivällinen riittää.

Tähän yhteyteen on pakko sanoa rumasti. Siis mitä helvettiä?

Onneksi en ole hiljainen nyssykkä ja alistuva luonteeltani

Sillä jos olisin, olisin tuollaisten neuvojen kanssa totaalisen kusessa. Ahmintahäiriöiselle pahinta mitä voi olla on tällaiset rajoitukset, liian pitkät ruokavälit, pelkkä yritys puputtaa selleriä ja kaalia ja elää jollain kreikkalaisella jugurtilla ja marjoilla kun rahka ei kuulemma ole hyvä juttu kun siinä on liian vähän rasvaa.

On todella surullista että hoitohenkilökunnassa on vielä paljon osaamatonta ja suoraan sanottuna aivan pihalla olevaa väkeä, mutta usein se ei ole heidän syynsä. Ahmintahäiriöön ei vain ole panostettu tarpeeksi ja siitä ei ole valistettu, tosin eihän se ole kauaakaan ollut yleisessä tiedossa ja hoidon parissa. Sitä on vaan se iänikuinen bulimia ja anoreksia, ja niiden mukaan mennään.

Tämä on se yksi syy miksi olen ollut mukana Merja Asikaisen kirjoittamassa kirjassa Herkuttelun Himo ja kerron oman tarinani. Toivon että alan kirjat tavoittavat hoitohenkilöstöä ihan opetusmielessä ja toki muita kiinnostuneita muuten vaan. Tällaisilla ikuisuuden vanhoilla ja virheellisillä opeilla kun saa vain hallaa aikaiseksi ja pahimmassa tapauksessa pahentaa ahmintahäiriötä sairastavan oireita.

Miksi sitten menin ”puoskarille”?

Minulla on ollut erilaisia terveydellisiä ongelmia ahmintahäiriön ohella, joiden kuriin saamiseksi tarvitsen pientä seurantaa ja yhdessä tehtyä suuntaa antavan ruokavalion suunnittelua. Suosituksia ja tukea, en tuomitsemista ja kieltämistä.

Kyseessä ei siis ole varsinainen ahmintahäiriön hoito vaan muun terveyden parantaminen, mutta loogisesti ahmintahäiriöiselle se ruokavalio täytyy rakentaa ahmintahäiriön ehdoilla. Valitettavaa on että meillä se ravintoterapeutin kanssa meinaa mennä välillä kinaamiseksi kun hän ei meinaa millään uskoa mitä ammattilaiset ja asiaan perehtyneet hoitohenkilöstön edustajat ahmintahäiriöisen hoidosta ja ruokavaliosta kertovat, vaan hän tuputtaa näitä omia juttujaan.

Onneksi kuitenkin päästiin sen verran samoille linjoille että hän ymmärsi etten ole aloittamassa hiilaritonta ja sokerintonta elämää jolla laukaisisin ahmintahäiriön entistä pahemmaksi, vaan kuuntelen itseäni ja omaa sairauttani ja sitä miltä mikäkin tuntuu. Minä en voi enkä halua orjallisesti noudattaa mitään höpönlöpön-dieettejä vaan elää ihan normaalin ihmisen elämää, syödä aamupalaa, välipalaa, lounasta, päivällistä ja hui kamalaa, myös iltapalaa, ja niitä hiilareita ja joskus sokeriakin. Haluan oppia ihan tavalliseksi ihmiseksi, suosia kasviksia ja proteiinia ja syödä sitä hiilaria siinä sivussa just sen verran kuin tykkään ja on ”normaalia”.

Onneksi ahmintahäiriöön olen saamassa tukea jatkossa muualta, ja tämän ravintoterapeutin kanssa taistellaan vain muista ruokavalioon liittyvistä ja terveyttä ja hyvinvointia kohentavista asioista.


Summa summarum

Minä en mieltäni pahoittanut ja kaikki meni loppujen lopuksi hyvässä yhteishengessä, tiedän että päällisin puolin tarkoitus hänellä oli hyvä, ja on tietysti ihailtavaa että uskoo niin vahvasti siihen omaan agendaansa.

Uuden tiedon ja opin sisäistäminen olisi kuitenkin todella tärkeää, mutta koska en voi alkaa ravintoterapeuttia joka kerta ohjeistamaan, sovimme että teemme asiat minun ehdoillani eikä hän liikaa yritä tuputtaa omia mielipiteitään.

Ihmisenä hän on ihan mukava ja uskon saavani häneltä tukea muihin ravintoon ja ruokailurytmiin ym liittyvissä asioissa joiden on tarkoitus parantaa olotilaani ja oireitani, sekä pitää minut jatkossa terveenä.

Hyvin fiiliksin siis eteenpäin!

Ps: Ahmintahäiriöiset tai sitä itsellänne epäilevät ylipainoiset ihmiset: muistakaa hakeutua oikeasti asiaan perehtyneiden pakeille. Tavalliset terveydenhoitajat, sairaanhoitajat eivätkä lääkäritkään usein tiedä asiasta paljoakaan ja saattavat ohjeistaa teitä täysin virheellisesti. Vaatikaa ammattilaisen hoitoa ja apua.

Queen Of Everything Instagramissa / Bloglovinissa / Facebookissa
Snapchatissa käyttäjätunnus queenofeve1808

Eve / Queen Of Everything

45 vastausta artikkeliin “Ravintoterapeutti suoraan helvetistä”

  1. öööööööö :D apua. siis vaikka et olisi ollut edes ahmintahäiriöinen, vaan perus ylipainoinen naineen, eihän tollaista kannata kenellekkään suositella. Jos tämä on tuolla ravintoterapeutilla hlökohtaisesti toiminut nii ok mutta harvalla toimis..:D

    • Nimimerkki ”Pitkäaikainen lukija” tuossa jo lyttäsikin minut mahtavasti täydeksi idiootiksi ja hänen mielestään nämä neuvot oli hyviä, eli kyllä, näitä näemmä edelleen tarjotaan ties kelle ja osa liputtaa niiden nimeen.

  2. Eli sinun pitää saada syödä ihan mitä vain (myös sitä sokeria ja hiilareita) ja ihan yhtä usein kuin ennenkin, mutta silti laihtua? Huomaatko tässä mitään ristiriitaa?

    Tulin todella surulliseksi tätä tekstiä lukiessani. Olen yrittänyt täällä blogissa tsempata sinua ja uskonut, että pääset vielä terveelliseen elämään kiinni. Valitettavasti en enää usko siihen, vaan todennäköisesti tulet viettämään loppuelämäsi sairaalloisen ylipainoisena. Sinulla on todella huono, suoranaisen ylimielinen asenne kaikkia apua tarjoavia tahoja kohtaan. Omasta mielestäsi tiedät aina paremmin. Et pysty muuttamaan pinttyneitä ajatustapojasi, vaikka kuka tahansa ulkopuolinen näkee että olet täysin hakoteillä. Piiloudut toistuvasti ahmimishäiriösi taakse. Omasta mielestäsi sinun pitäisi saada karistettua liikakolot syömällä kaikkea ja koko ajan. Muuten tulee näitä ahmimiskohtauksia. Noh, valitettava tosiasia on, ettet tulee koskaan laihtumaan grammaakaan, mikäli et pysty vähentämään syömistäsi niin, että elimistöösi tulisi edes 300-500 kalorin energiavaje vuorokaudessa. Tämä on valitettava realiteetti. Itse kuitenkin odotat laihtuvasi silti kuin taikaiskusta. Väität syöväsi terveellisesti, vaikka jokainen näkee postaamistasi ruokakuvista, että syöt esimerkiksi aivan liikaa esim. nopeita hiilihydraatteja ja rasvaa (tulee mieleen useampikin ruokakuvasi patongeista jne). Kyllä ne normaalipainoisetkin niitä syömme, mutta emme säännöllisesti ja emme ainakaan silloin, kun tavoite on painonhallinta. Jätämme pariksi viikoksi tai kuukaudeksi kokonaan tuommoiset ruuat pois. Sinä et kuitenkaan näin voi tehdä, koska ahmimishäiriö. Sinun pitää saada syödä kaikkea, mitä haluat ”ettet saa ahmimiskohtausta”. On aivan absurdia arvostella tämän ravitsemusterapeutin täysin adekvaatteja neuvoja. Jostain se energia on saatava vähennettyä, jos pyrkii painonhallintaan, anteeksi vain. Joko ryokailuja vähentämällä (iltapala pois, mikä on mielestäni todella hyvä ehdotus) tai karsimalla sokereita, hiiliareita jne. Isoja energialähteitä vähemmäksi. Ei pahalla, mutta olisit jo normaalipainoinen sairaalloisen ylipainon sijaan, mikäli oikeasti tietäisit paremmin kuin nämä auttavat tahot ja me blogissasi sinua neuvovat lukijat, joille vastaat toistuvasti törkeästi ja ylimielisesti, ettemme vain ymmärrä ahmimishäiriötäsi.

    Lue tämä viesti ajatuksella, pyydän. Mene itseesi ja mieti, voisiko olla että olet väärässä. Älä ala puolustella itseäsi maanisesti ja mene ahmimishäiriösi taakse niin kuin aina teet. Painon pudottaminen ja painonhallinta ON inhottavaa. Se vaatii itsekuria. Se vaatii huonon olon kestämistä ja nautintoa ei saa niin nopeasti kuin ahmimalla ruokaa. Se kuitenkin palkitsee pitkässä juoksussa. Lopulta oppii löytämään nautintoa muistakin asioista kuin ruoka. Kävelylenkeistä keväisessä kuulaassa illassa, siitä tunteesta kun salin jälkeen venyttelee olohuoneessa ja niin edelleen. Alku on vaikea ja lihavana treenaaminen on haastavaa. Siinä joutuu kohtaamaan oman vartalonsa ja mihin kuntoon on sen päästänyt. Mutta se palkitsee lopulta.

    Toivon sinulle kaikkea hyvää ja ettet ole niin ”menetetty tapaus” kuin juuri nyt vaikuttaa. Todennäköisesti kirjoitat tähän taas aggressiivisen vastauksen, jonka pääpointti on etten vain ymmärrä ahmimishäiriöstä yhtään mitään. Aion palata tänne blogiin seuraavan kerran 5 vuoden kuluttua. Nähtäväksi jää, oletko silloin yhtä lihava ja onneton kuin nytkin. Juuri nyt olen valitettavasti aika varma, että näin tulee tapahtumaan.

    • Hei pitkäaikainen lukija ja harmi että luit sekä ymmärsit tekstin täysin väärin, sekä vielä sen lisäksi vastasit hyvin aggressiivisesti, jopa minua syytellen ja täysin hölynpölyä kirjoitellen. EI, minun ei pidä saada syödä mitä vaan ja kuinka paljon vaan, se ei todellakaan ollut kirjoituksen pointti etkä selkeästi sisäistänyt lainkaan kirjoitusta. Minusta paatostasi oli jopa hieman noloa lukea, etenkin kun rautalangasta taivutettuna hyvin yksiselitteisesti kerroin tekstissäni kuinka lääkäri jo tiesi että kyseinen ravintoterapeutti ei ole ammattilainen ja pyysi minua asiassa häntä ohjeistamaan, sekä tilasi syömishäiriöklinikalta tarvittavat paperit ravitsemusterapeutin/terveydenhoitajan tueksi hänen omassa työssään.

      Ravintoterapeutti siis oli ja on väärässä, ja hän myös tunnustaa sen. Ahmintahäiriöisen ruokavalio ja rajut ja nopeat muutokset ruokavaliossa sekä erilaiset kieltolistat, kuurit ym pahentavat sairautta. Lääkärin määräyksestä ravintoterapeutille toimitettiin syömishäiriöklinikan ja ammattilaisten ohjeet ahmintahäiriön hoidossa jotta hän ei tuputtaisi vääränlaisia ohjeita ja ruokavaliota, ja siinä hän yrittikin pysyä ruodussa mutta hieman sieltä se oma tyyli meinasi lipsua.

      Voit olla mitä mieltä tahansa mutta turha sinunkaan on vihamielisesti alkaa alan ammattilaisten kirjoituksia ja oppeja kyseenalaistamaan, sillä tuskin olet tutkija, psykiatri tahi lääkäri joka on erikoistunut epätyypillisiin syömishäiriöihin. Sinä olet vain yksi lukija itsekin pinttyneine kuvitelminesi ja päähänpistoinesi että kyllä, kaikki ahmintahäiriöiset parannetaan kun vaan pistätetään ketodieetille tms. Jos näin olisi niin kukaan ei sairastaisi, ja jos tätä mieltä olet niin ole hyvä ja mene Suomen johtavaan syömishäiriöklinikkaan HYKSiin antamaan oppejasi ja neuvomaan ammattilaisia kun paremmin näytät tietävän.

    • Eiköhän ajatuksena ole ensin löytää se normaalimpi tapa syödä ja saada ahmiminen hallintaan, ja vasta reilusti pidemmän (jopa vuosien) ajan päästä kun normaali syöminen onnistuu, niin voidaan alkaa miettiä kaloreiden vähennystä. Itse et kyllä tiedä yhtään mitään ja taidat olla ihan vain maallikko, jos ajattelet että ahmimishäiriöinen tuosta vain päättää laihduttaa. :D Ensin painon nousun pysäyttäminen, ruokailun järkevöittäminen ja sitten vasta mietitään kaloreiden laskua. Ei kaikkea VOI tehdä samaan aikaan, vaan pienin askelein. Ajatus on loppuelämän tavoista ja ruokailutottumuksista, ei yhdestä kuukauden pikadieetistä. Voi hyvää päivää!

    • Ja siis kommentti oli tarkoitettu nimimerkille pitkäaikainen lukija.

  3. Edellinen kirjoittaja joka väität olevasi pitkäaikainen lukija, eikö ole mennyt tajuntaan että kirjoittajan alkuperäinen tavoite ei ole laihtuminen vaan muuttaa suhtautumista ruokaan ja saada sitä kautta koko paketti terveemmäksi. Ymmärrän hyvin tuohtumisen;tarjotaan täysin totutusta mallista poikkeavaa ruokavaliota ja mallia, jolla saadaan aikaan taas vääristynyt ”dieetti” jonka jälkeen alkaa ahminta jonka jälkeen dieetti jonka jälkeen ahminta. Älä kirjoita pitkiä kannanottoja kun et asian syvällistä puolta tajua.
    Totta varmaankin on että myös painoa pitäisi saada alas, mutta firs things first, ensin mieli kuntoon.

  4. I rest my case :( Palaan asiaa 21.1.2022. Toivottavasti olen ollut väärässä suhteesi, mutta tämä vastaus kyllä vahvisti käsitykseni siitä, miltä tulevaisuutesi näyttää. Harmi, että tulkitsit viestini aggressiiviseksi, tarkoitukseni ei ollut loukata tai aiheuttaa mielipahaa, ainoastaan herätellä ajattelemaan tilannettasi. Hyvää viikonloppua kaikesta huolimatta ja tsemppiä terveempään elämään! Ehkä kevään ja auringon myötä löytyy myös liikunnan ilo.

    • Kiitos! Toivottavasti siinä samassa missä minulle terveelliset elämäntavat ja liikunta hiljakseen löytävät paikkansa, löytyy sinullekin enemmän lukemisen ymmärtämistä sillä siinä on jotain vakavasti pielessä, tai sitten kyse on tahallisesta väärin ymmärtämisestä. Mukavaa viikonloppua ja kevättä myös sinulle.

    • Hei,

      voisiko bloggari kertoa, mikä nimim. Pitkäaikainen lukijan kommentissa oli aggressiivista ja vihamielistä? Ihan siis suorat lainaukset kommentista. Kiitos!

      En minäkään usko, että mikään tulee tässä blogissa muuttumaan. Fitness-ruoaksi ja healthyfoodiksi tägätaan jatkossakin tuoremehut (hei, sehän on tooosi terveellistä😁) ja voisarvet. Ja auta armias, jos joku uskaltaa niistä mitään sanoa, jo heilahtaa syömishäiriökortti. Huoh.

    • Hei vaan hei. Skippaan nyt muiden kommenttien ruotimiset koska niiden perustelu ei ole olennaista etenkään sivulliselle kommentoijalle, mutta kommentoin muuten sinulle tuohon omaan heittoosi.

      Huomaa että hyvin on jäänyt hampaankoloon healthyfood-tagi ja siitä aiheutunut pitkä keskustelu. Harmi ettet ottanut opiksi asiaan liittyvistä postauksista joita kaltaisiasi tietämättömiä varten muutamankin rakensin ja kuvittelet edelleen että tuoremehu ja jokin voisarvi sekä niiden terveellisyys/epäterveellisyys olisi se jutun pointti ollut koskaan. Se nimittäin ei ollut, ja se on selkeästi mennyt sinulta ohi korkealta ja kovaa. Harmi.

      Mikäli aihe kovasti sinua koskettaa ja kiinnostaa ja haluat tietää miksi olet väärässä, suosittelen kipaisemaan takaisin kyseisen ajanjakson posteihin ja pitämään pienen lukuhetken, saatat vaikka vahingossa oppia jotain :)

  5. Ihan uskomattoman huonot ohjeet, jos pitää hiilarit jättää pois. Siis huonot ja epäasiantuntevat ohjeet kenelle tahansa. Itse olen laihtunut 15 kiloa pelkästään annoskokoa pienentämällä ja säännöllisellä liikunnalla. Ei mitään hiilarirajoituksia ole tarvinnut tehdä. Eikä viralliset ravitsemussuosituksetkaan tue hiilarittomuutta, joten mistä ihmeen naistenlehdestä tämä terapeutti on ohjeensa repinyt? Todella vastuutonta ja epäammattimaista.

    • Jep! Samaa ihmettelin itsekin, ja on tosi huolestuttavaa että jopa ohjeistuksesta huolimatta väen väkisin höpistään noita hiilarittomuus ym juttuja potilaalle jolle on kielletty niin tekemästä.

  6. Tämän takia ravitsemusasiat kuuluisi hoitaa alan ammattilaiset. Ravitsemusterapeutin nimike on suojattu ja sitä voi käyttää vain yliopistollisen koulutuksen saaneet. Ravintoterapeutin nimikettä taas voi käyttää kuka vaan…

    • Tuokin lienee yksi ongelma, sillä kyseessä tosiaan on ”vain” terveydenhoitaja jolla oikeus tehdä ravintoterapeutin juttuja, ja kaiken lisäksi vielä vahvasti sillä omalla mutu-agendalla.

  7. Vai että ihan pitkäaikainen lukija..? No, kaikki eivät ilmeisesti aina sisäistä lukemaansa.

    Toivon ettet joutunut ainakaan kovin paljon maksamaan tuosta käynnistä missä joudut opettajaksi sellaiselle tyypille jonka olisi tarkoitus tukea sinua? Tekstistä saa käsityksen, että kuitenkin lopulta jäit omillesi tuon käynnin jälkeen.

    Olen samaa mieltä myös ensimmäisen kommentoijan kanssa, ettei tuollaisen hiilarifoobikon kuuluisi opastaa yhtäkään syömishäiriöistä. Mietin esimerkiksi anorektikoita joilla saattaa olla paljonkin ahdistusta liittyen tiettyihin ruokiin ja sitten avuksi annetaan ammattilainen joka vielä ruokkii lisää hiilihydraatin pelkoa, huoh. Miksei edes terveydenhuollon työntekijöitä voisi kouluttaa kohtaamaan ravintoasioita normaalisti, vaan aina täytyy tarttua kaikenlaisiin nippelijuttuihin? Tässä alkaa taas miettimään, että miksei aikanaan sittenkin vaan ottanut ja lähtenyt kouluttautumaan ravintoterapeutiksi? :) Tai mistä sitä tietää kuinka aivopesun käyneenä sieltä sitten lopulta olisikaan valmistunut? :D

  8. Mä taas olen samalla kannalla kuin pitkäaikainen lukija ja pääosin hänen viestinsä ovat musta ihan asiallisia? Itse olen lukenut tätä blogia vain pari kertaa koska en samaistu aiheisiin mutta tän jutun otsikko etusivulla herätti kiinnostuksen :)
    Mutta siis, ihmettelen miksi pitää käydä tuolla ja oikein kouluttaa henkilökuntaa jos tiedät paremmin itse ja teet kuitenkin mitä itse haluat. Tsemppiä ja seurantaa saa kai muualtakin (esim. pt?) Ja jos tähän mennessä sun tilanne ei ole muuttunut eli et ole laihtunut, niin kannattaisiko ennakkoluulottomasti KOKEILLA noita muita keinoja? Sitten ne voi haukkua ja heittää romukoppaan kun on oikeasti kokemusta siitä ettei ne toimi. Mm. laulaja Jesse Kaikuranta on laihtunut upeasti ja hän sanoi jossain ettei muistaakseni syö iltakuuden/ seitsemän jälkeen eli skippaa iltapalan. Ei käy kyllä kateeksi tota terveydenhoitajaa vaikka hänessäkin on varmaan vikaa…

    • Se ettet ole pitkäaikainen lukija selventääkin paljon. Minulla on siis diagnosoitu ahmintahäiriö. Sitä ei oltu nyt hoitamassa vaan ihan muita asioita, ja lääkäri joka ohjasi minut kyseisen lääkäriaseman ravintoterapeutille hakemaan apua muuhun asiaan, neuvoi että kyseistä ravintoterapeuttia/terveydenhoitajaa on neuvottava ja annettava hänelle ohjeistukset jotta tietää miten toimia. He (ja minä) siis tiesimme ettei kyseisellä ravintoterapeutilla ole tarvittavaa ammattitaitoa ahmintahäiriöisen ruokavalion tekemiseksi, eikä sellaista tässä haettukaan. Ongelmaksi muodostui enemmänkin se, että ravintoterapeutti vastoin ahmintahäiriön hoitosuosituksia ja lääkärin sekä asiantuntijoiden ohjeita vastustaen höpisi omiaan, ja oli tyrkyttämässä ruokavalioita jotka eivät ole järkeviä yleisestikään (tästä toki voi olla montaa mieltä), ja ovat erityisen haitallisia ahmintahäiriötä sairastaville.

      Hänen osuutensa tässä on muutoin tukea ruokavaliota, ateriarytmejä jne muissa terveydellisissä asioissa, mutta kysymykseksi jääneekin onko hän silläkään mittapuulla tarpeeksi osaava henkilö jos se oma mutuilu puskee liikaa läpi. Jesse Kaikurannalla ei tietojeni mukaan ole diagnosoitu ahmintahäiriötä (ja vaikka olisikin se ei tähän kuuluisi), eikä hänen laihtumisensa, iltasyömiset tms ole sinänsä asiaan liittyviä.

  9. Ja MariA, tuskin anorektikoille annetaan samoja ravitsemusohjeita kuin ylipainoisille..? :D mut joo hyvää viikonloppua!

    • Ei samoja, mutta kyseinen ravintoterapeutti/th kertoi että pääasiallisesti ohjeistaa pysymään erossa hiilihydraateista. Toki sitten pistäisi esim. anorektikon syömään enemmän (etenkin rasvaa), mutta hiilarit ja sokerit haluaa pitää nollissa.

    • Kiitos Eve. Tätä juuri hain takaa vaikken muistanut vääntää rautalangasta :)

  10. Kuinka kauan siitä ahmimishäiriön hoitojaksosta on ja mikä on muuttunut sen jälkeen? Ei täältä oikein saa kiinni mitä oikein haluat. Teet treenisuunnitelmia, salille menoa ja muuta, eikä ne toistaiseksi ole onnistuneet. Puhuit blogissa välillä laihduttamisesta ja sitten paasaat, että ei saa edes yrittää laihduttaa. Ruokasi näyttävät ihan samalta kuin aina. Ihmeparannusta ei ole tulossa, mutta näinkään ei voi jatkaa niin kuin taisit itse kirjoittaakin, sillä olisi vakavia terveysvaikutuksia tulevaisuudessa.

    Voisitko listata tavoitteesi, jotta lukijat pysyisivät mukana.

    • Hei! Laihduttamassa en ole ollut viimeiseen 1,5 vuoteen, että siitä en kyllä varmasti ole puhunut että olisin sellaista tekemässä. Ahmintahäiriön ensimmäiset hoitojaksot ovat olleet vuonna 2015-2016, ja nyt olen hakenut lisää apua (sitä on todella vaikea saada Suomessa, ja itsekin kuulun siihen minimaaliseen vähemmistöön ylipainoisista joka on osannut edes hoitoa vaatia saati on siihen oikeutettu). Ruokani saavat näyttääkin suht normaalien ihmisten ruoilta, koska normaalia elämää olisi tarkoitus elää. Minun suurin haasteeni on ateriarytmin ylläpitäminen, aterioiden valmistaminen ja suunnittelu + toteutus ja se että oikeasti saisin syötyä ne. Kaikki negatiiviset vastoinkäymiset ym tunteet käsittelen syömällä herkkuja, ja olen herkuista yhtä riippuvainen kuin esim. narkomaanit huumeannoksistaan.

      Tavoitteeni on parantaa elämäntyyliäni niin liikunnan kuin ruokavalion osalta, ja sitä olen juurikin tekemässä. Olen alkanut käymään näin ensin alkuun lenkeillä ja siistinyt syömisiäni erilaisin keinoin, ja nyt myös ahmintahäiriöön, ruokavalioon ja erilaisiin rajoitteisiin panostetaan enemmän ja etsitään ratkaisuja. Uusimmat tavoitteeni on listattuna aiemmassa postauksessani jonka löydät täältä: http://queenofeverything.fitfashion.fi/2016/12/28/lihavan-liikuntalupaus/

  11. Kuulostaa todella hulluilta ja armottomilta ohjeilta mitä olet saanut!
    Kävin juuri ravitsemusterapeutilla ( siis laillistettu ravitsemusterapeutti) joka antoi mulle yksinkertaisen ja selvän ohjelehtisen mistä voisi olla apua oman syömishäiriön hoidossa.
    Oppaan nimi on ” kohti syömisen hallintaa” -ohje syömishäiriöiden hoitoon. Julkaisija Ravitsemusterapeuttien yhdistys.

    Minun mielestä itsekuri ei näissä asioissa auta, koska syömishäiriöt eivät ole alunperin alkaneetkaan itsekurin puutteesta, ei missään nimessä. Tsemppiä oikeesti, mä uskon suhun! Mä olen armollisen ja lempeän suhtautumisen kannalla.

  12. Ja lisäyksenä vielä tohon th:n hiilarikammoon: aivojen ainoa energianlähde on glukoosi, joka kaikista nopeiten pilkkoutuu juuri hiilihydraateista energiaksi, ja jos esim. ihminen liikkuu keskiverrosti tai enemmän nii ilman hiilareita saadaan vielä kamalampi olo ja syönishäriöisillä syömishäiriökierre päälle.

    • Tuo on hyvä pointti, ja myös kyseinen ravintoterapeutti/th siitä mainitsi että ”ensimmäiset kaksi-kolme viikkoa olosi on ihan kamala, päätä särkee, olet heikko ym mutta siitä näet kuinka hiilarit ja sokeri on pahasta” jne. Suu auki siinä kuuntelin ja jäädyin täysin kun mietin että miten voi olla että joku sepittää tuollaisia.

      Tuo toki voi toimia motivoituneelle ja ilman syömishäiriötä olevalle ihmiselle, sellainen sietääkin sen kärvistelyn, mutta aika monella ylipainoisella on muutenkin niin mukavuudenhaluinen tyyli elämässä (kuten allekirjoittaneella) että usein jo tuollainen alku on ihan varma tae epäonnistumisesta kun ei pää kestä. Sitten sitä vasta retkahtaakin.

  13. Siis ei luoja, en voi uskoa näitä kommentteja täällä ja noi terkkarin jutut oli myös todella uskomattomia. En ymmärrä mikä tässä ei mene ihmisten tajuntaan, laihduttaa voi myös maltillisilla hiilareilla ja SAMALLA KUUNNELLEN OMAA KROPPAA. Tämä on etenkin syömishäiriöisten kannalta uskomattoman tärkeää, että noudattaa oikeiden ammattilaisten saamia ohjeita eikä mene kuin tuuliviiri idioottien kommentoijien mielen mukaan. Huhhuh. Tsemppiä sulle Eve!

    • ”Tämä on etenkin syömishäiriöisten kannalta uskomattoman tärkeää, että noudattaa oikeiden ammattilaisten saamia ohjeita eikä mene kuin tuuliviiri idioottien kommentoijien mielen mukaan.”

      Juuri näin :) Kiitti tsempeistä!

  14. Siis ymmärsinkö ja luinko oikein, että käyt ravitsemusterapeutilla, joka ei ole alan ammattilainen ja lääkäri on sanonut, että sinun tulee häntä ohjata. Siis whot?!
    Ps. Terveydenhoitaja ei ole ravitsemusterapeutti ellei ole jatkokouluttautunut yliopistossa.. joku tässä meni vaan multa ohi :D

    • Hän ei ole ravitsemusterapeutti vaan ravintoterapeutti, eikä hänen tehtävänsä ole siis hoitaa ahmintahäiriötäni vaan muiden asioiden osalta, mutta koska minulla on ahmintahäiriö tulee häntä ohjeistaa asiassa koska ei voi neuvoa näitä hiilarittomia juttujaan ym ihmedieettejä. Muuten en hänen työhänsä tietenkään puutu ja hän tuntee toki monenlaisia ruokavalioita vaikkapa suolisto/tulehdustila/eri sairaudet kuten diabetes jne sopivia ruokavalioita, mutta epätyypillinen syömishäiriö ei ole hänen alaansa ja sitä tuntemattomana neuvoo väärin ellei häntä asiassa ohjeista (ja ohjeistamisesta huolimatta yrittää neuvoa väärin).

  15. Hei!

    Olen ammatiltani toimintaterapeutti ja minusta on ikävää, että sana terapeutti ei ole suojattu ammattinimike, vaan sitä saa käyttää kuka tahansa kahden kuukauden kirjekurssin käynyt puoskari. Näin kärjistettynä. Tekstissäsi mainitsema terveydenhoitaja ei tietenkään tähän samaan kastiin kuulu, vaan (todennäköisesti) on ravitsemusasioihin jonkin täydennyskoulutuksen tai erikoistumisopintojen kautta perehtynyt terveydenhoitaja. Hän on siis pätevä antamaan neuvontaa ja ohjausta ravitsemussuositusten mukaisesta ruokavaliosta ja ravitsemuksesta somaattisten sairauksien hoidossa, ei elämänhallinnan keinoista tai syömishäiriön kanssa elämisestä (ja siitä kuntoutumisesta). Siinä mielessä sana terapeutti on harhaanjohtava ja niputtaa tahattomasti yhteen sekä nämä ”ravintoterapeutit” että yliopistokoulutuksen saaneet ravitsemusterapeutit. Hieman tämä on tietynlaista termihinkkausta, mutta minusta on tärkeää, että ihmiset osaavat erottaa nämä asiat toisistaan. :)

    Mielestäni ns. puhtaasta ruoasta puhutaan jopa liiaksi. Einekset ovat suorastaan myrkkyä ja auta armias, jos joskus syöt vaaleaa leipää. Mielestäni syömishäiriöistä puhuttaessa on sen itse ruoan sijaan on tärkeämpää miettiä keinoja siihen, että hallitsee omaa arkeaan ja syömistään. Entä jos päivän aikana tulee jokin vastoinkäyminen, jonka vuoksi ruokarytmi hajoaa ennakoinnista huolimatta? Miten tällaisessa tilanteessa pystyy ehkäisemään ajautumisen niihin sairauden aiheuttamiin haitallisiin toimintatapoihin? Olisiko kuitenkin ok syödä se kahvilan patonki välipalana, jos toinen vaihtoehto on tyhjentää irtokarkkihylly? Elämä ei ole mustavalkoista.

    Pitkäaikainen lukija on siinä oikeassa, että sairaana ihminen usein puhuu sairaan roolissa ja käsittelee asioita sen kautta. Joskus siihen kuuluu myös tosiasioiden kieltäminen. Pelkän blogin lukemisen kautta on kuitenkin todella hätiköityä väittää, että sinä tekisit niin. Minusta on Eve hieno tavoite, että pyrit siihen normaaliin syömiseen, johon kuuluvat myös ne satunnaiset herkut. Toivotan paljon tsemppiä tavoitteesi saavuttamiseksi ja hyvää alkanutta vuotta!

  16. Voi ei, nyt veti surulliseksi tämä, ja kuulla, että tässä maassa on ohjeita antamassa, joku jolla lähinnä omakohtainen kanta, eikä alan koulutusta tai kunnollista tietoa. Itse olen ravitsemusterapeutti ja juuri ne viisi vuotta alaa lukenut ja valmistunut, jotta voisin neuvoa antaa! Ja blogiasi lukiessa on ollut ilo seurata kuinka olet todella huomannut monet ahmintahäiriöön liittyvät ongelmat ja osannut lähestyä niitä oikein. Esimerkiksi säännöllinen joustava syöminen, mikä estää ahmimiskierteeltä paremmin kuin juuri tuollaiset tiukat kiellot ja rajoitukset! Kova on taistelu ahmimishäiriössä, sillä jotka eivät sen kanssa kamppaile, eivät ehkä käsitä kuinka monitahoinen juttu on kyseessä. Ongelma ei ole vain ruoka vaan yleensä monet tekijät elämässä. Tsemppia jatkoon ja toivotaan, että ammattilaisen apua olisi seuraavalla kerralla tarjolla!

  17. Kuuluuko ahmintahäiriön hoitoon psykoterapia? Mielenkiinnosta kyselen. En ole alan asiantuntija, mutta oman ammatin ja omien terapeuttiopintojen myötä olen ymmärtänyt, että usein kaikenlaiset ongelmat syömisen kanssa, kuten bulimia, anoreksia ovat usein ihmisen pintatason oireita, joilla koittaa sietää omaa sisäistä ahdistusta.. niin kauan kun varsinainen psyykkinen ongelma on käsittelemättä usein nämä tavat ovat ja pysyvät. Ne ovat oma turvasatama. Häiriö on usein myös osa identiteettiä. Mikäli häiriö korjaantuu, tavallaan koko perustus puuttuu. Kuka minä olen ilman tätä häiriötä? Sama usein jatkuvasti laihduttavilla: helpompi pysyä turvallisesti lihavana, koska elämä ilman laihdutusta on pelottavaa. En tiedä saitko ajatuksesta kiinni?

    Tietysti syömisen opettelu on hyvä ajatus tässä vaiheessa, psykoterapiassa usein tulee haavat revittyä auki ja silloin voi olla riski, että ne juurtuneet tavat nousevat pintaan.

    Toivon sinulle kovasti tsemppiä!

    • Pitäisi kuulua, ja sitä on yritetty hakeakin koska se olisi tärkeää, mutta valitettavasti hoitoon on todella vaikeaa, lähes mahdotonta päästä. Ahmintahäiriön hoito on todella lapsenkengissä Suomessa, ja itse olen erittäin onnekas päästyäni ylipäätään minkäänlaiseen hoitoon ja terapiaan asian tiimoilta (ja alansa parhaiden käsiin vieläpä). Itse toivoisin pitkäaikaista tukihoitoa, ja tätä tulisi minun lisäkseni tarjota tuhansille muillekin, mutta lihavuuden hoitoon ei tajuta panostaa tarpeeksi. Pitäisi panostaa enemmän, onhan kyseessä kuitenkin ihan yhteiskunnallinen ongelma ja kansansairaus jonka tutkimiseen pitäisi käyttää enemmän aikaa, ja hoitoon paljon paukkuja. Ahmintahäiriössä isoin vika on korvien välissä, ja väitän että näin on todella monella ylipainoisella muutenkin vaikkei mitään varsinaista ahmintaa olisikaan.

      Kiitos tsempeistä :)

  18. En ota nyt mitenkään kantaa kirjoituksessa mainitun terapeutin ohjeisiin, vaan kysymykseni täysin vilpitön; millä tavalla normaalipainoon pyrkivää BEDiä sairastavan henkilön pitäisi sitten syödä? Jos ruoka-aineita ei saisi rajoittaa, eikä kalorivajetta juurikaan syntyä, niin mitkä on ne oikeat keinot? Liikunnan lisääminen ei nyt laihduta ketään, jos kalorit paukkuu jatkuvasti plussan puolella.

    Missä vaiheessa hoitoa ruokavalioon voi alkaa tehdä oikeita muutoksia ja vaatia hoidettavalta asteittaista itsekuria mielihalujen hallitsemiseen? Vai onko niin, että BEDiä sairastanut on tuomittu elämään loppuelämänsä ylipainoisena, koska muutokset, jotka edesauttaisivat normaalipainoa kohti, laukaisevat sairauden uudelleen?

    • Millä tavalla tulisi syödä? Säännöllisesti. Opetella ruokarytmit ja pitää niistä kiinni. Syödä paljon terveellistä ja normaalia ruokaa, mutta niin ettei mikään ruoka-aine ole kielletty, etenkään ahmimiskohtauksia aiheuttavat. (Niiden totaalikielto aiheuttaa yleensä romahduksen). Opetellaan siihen että saisi täyttymyksen normaalista ruoasta eikä päästäisi itseään nälkäiseksi, sillä nälkä usein laukaisee holtittoman syömisen ja lisää mielihaluja. Kielletyt ainekset houkuttaa ym.

      Kalorivajetta toki saa syntyä jossain vaiheessa, mutta siitä ei koskaan lähdetä liikkeelle, sillä laihduttaminen on ahmintahäiriötä laukaiseva tekijä. (Siksipä ahmintahäiriön hoito on haastavaa, ja ylipäätään jos mietitään niin miksi lihavia on? Miksi kaikki ei vaan laihduta? Siksi kun se ei ole ihan niin helppoa).

      Pääasiallinen hoito ahmintahäiriöön on terapia, ja vasta sen jälkeen ja sen rinnalla ravitsemukseen liittyvät asiat. Myös lääkityksestä on apua, ja harva on plussakaloreilla hoitoon päästyään, vaan ennemminkin tilanne pysyy tasannevaiheessa. Hoidon jatkuessa ja tarvittavan tuen saadessa myös ravitsemuspuolen asioita on helpompi käsitellä, ja esim. nälän tunne ja ruoan merkitys elämässä saavat ihan erilaisia tuntemuksia ja seurauksia.

  19. Monenlaista tekstiä on tullut ja ajatuksia itselläkin paljon, kommenteista. Tuntuu, että osa ei ole ehkä lukenut blogikirjoituksia ajatuksella tai sitten johtuu vain siitä, että ahmintahäiriötä ei tunneta. Kuten Eve sanoi, se on sellainen juttu, josta ei koskaan pääse eroon ja sen kanssa taistellaan aina. Vähän kuin alkoholisti tai huumeriippuvainen. Vaikka näistä kahdesta ei kokemusta olekaan. Ahmintahäiriö ei myöskään näy välttämättä päälle päin, itse olen normaalipainoinen ja terveys ikäisekseni keskimääräistä parempi. Luulisin kyllä myös, että kirjoitusten perusteella itselläni huomattavasti enemmän hallinnassa tai siis että ’harrastan’ sitä muutenkin melko harvoin, mutta hautaan saakka se siellä takana väijyy. Varmasti Evekin on virheitä tehnyt, mutta niistä en osaisi kirjoitusten perusteella kuitenkaan sanoa paljon mitään. En ainakaan itse jäänyt käsitykseen, että ne voisarvet yms, olis ollut Evenkään mielestä kovin hyväksyttyä ruokaa tai että hän olisi tähän mennessä julistanut laihduttavansa. Ja tosiaan jos terveellinen ruoka on hakusessa, ensin hoidetaan perusteet kuntoon, hiljaksiin hyvä tulee.

    En nyt jaksa kaikkea kommentoida, mutta osa on ihan mielipidekysymyksiä. Se että jotkut kaikurannat tai muut ovat laihduttaneet iltapalan pois jättämällä, ei tee siitä sen oikeampaa. Eikös joku laihduttanut näkkileivälläkin. Tapoja on TODELLA monia. Näkkileipädieettiä en toki suosittele ;D Ymmärrän kyllä Even yskän tuosta, että jos ravintoterapeutti ei tiedä ahmintahäiriöstä mitään, niin onhan se hankala suo. En itse olisi tuollaiseen lähtenyt ollenkaan. (Vähän kuin menisi gynekologivaivoissa hammaslääkärille.) Ravinnosta ehkä jotain tietää, mutta mutta. Mikä ihmeen hiilarikammo hänellä on, itse asiassa kuvittelin, että se on valtavirran neuvoissa ihan ei ei. Näkeehän se jo miten viralliset ravitsemusneuvojat yms. pillastuvat, jos joku on viljattomalla. Karppaus on jotain ihan hirveää jo, henkihän moisesta lähtee ^_^

    Iltapalan syöminen ei estä kalorivajetta. Kyllä jos epäonnistuu, niin syyt ovat muualla kuin iltapalan syömisessä :) Itsellä oli ylikiloja kun raskaus päättyi. Sekin on sitten ihan oma juttunsa, että EI LAIHDU EI jos syö liian vähän. Pitkälläkään aikavälillä, skippasin aterioita, söin siis todella vähän kun tuli sen aika, että nyt kilot pois. Silloin avainsana onkin saada aineenvaihdunta käyntiin JA nykyään tiedän ja tiedetään, että kituuttaminen EI auta. Kun syö riittävästi, kilot tippuu ;) Kieltämättä tähän liittyy se liikunta. Onkin ihanaa, että on tultu siihen, että laihduttaminen EI ole kärsimystä ellei siitä tee sellaista. Tietystikin laihtuminen voi olla ikävää puuhaa, jos ei esim. tykkää hikiliikunnasta ja sitä joutuu lisäämään. Ja jos on syönyt höttöruokaa niin se muutos on hankala. Itse kun aloitin rankan liikunnan, niin mulla oli vaikeuksia syödä niitä määriä mitä pyydettiin. Ruoka oli ns. puhdasta ruokaa joten mitään herkkujen kalorimääriä ei tullut. Eipä ollut nälkä ei :) Eikä tehnyt mieli ahmia kun syödäkseen sai liikaakin – ja tiivistyi samalla entistä pienemmäksi. Että se kaloriteoria ei ihan niineen pidä paikkansa.

    Vaikka liikunnan sanotaan aina olevan vain pieni osa, niin itse kyllä huomaan, että on iso vaikutus.

  20. Oletkos kuullut minniemaudista tai nykyisin homeodynamic recovery treatment? Edinstitute.org. Kannattaa tutustua 💖💖 ja onneksi olit tiukkana r.terapeutille! Go girl!

  21. Hei Eve!

    Ajattelin tulla kertomaan yhen vinkin, josko siita mitaan apua olisi. Kuulun eraaseen fitness-teamiin taalla Englannissa ja meilla on monta facebook-ryhmaa erinaisiin asioihin liittyen. Yksi naista ryhmista on about eating disorders ja valitettavan monella kilpailijalla ja taviksella siella on ollut nimenomaan binge eating -oireita jos nyt ei varsinaista BEDia (naista vaan ei paljon puhuta). Ja siella tormasin sellaiseen kirjaan kuin ”Brain over Binge”. En ole sen tarkemmin tutustunut ko. teokseen, mutta monelta on tullut ainakin hyvaa palautetta. Sen saa kai ilmaiseksi ladata http://www.brainoverbinge.com (ja ilmeisesti kuunteluversiona loytyy myos youtubesta?). Mulla ei itsella ole ollut koskaan varsinaista syomishairiota, vaikka muutaman kerran itsekin liian vahilla kaloreilla kituuttaessa olen paatynyt nalissani tyhjentamaan kaapit kaikesta, so I feel your pain. Joten omastakin mielesta tuo hiilareiden noin raju karsiminen olisi ihan mielipuolista sinun (tai kenen tahansa) tapauksessa. Anyway, en tieda onko tosta kirjasta mitaan apua, mutta jos kiinnostaa niin tuskin siita mitaan haittaakaan on. :) Tsemppia, you can do it!

  22. Uusi lukija ja sielunsisko täällä hei,

    Löysin blogiisi toisen blogin kautta. Minulla on myös ahmimishäiriö ollut monta vuotta. Ihanaa että uskollat kirjoittaa näin avoimesti ja rehellisesti . Itse häpeän tätä yli kaiken. Olen onnistunut liikunnalla laihduttamaan -20 kg, mutta vielä on n.10 kg ylipainoa ahmimisen takia.

    Olen yrittänyt parantaa itseäni ja myöskin käynyt ravitsemusterapeutilla joka ei hänkään ymmärtänyt sairautta. Paras apu on ollut minulle terapia ja ruokavalion muuttaminen terveellisempään. Itselläni on välillä hyviä jaksoja kun vähennän sokerisyönnin minimiin. Hitto että vaatiikin paljon itsekuria..Usein kyllä repsahdan muutaman viikon kuluttua. Karkki on minulle huumetta.

    Jos et ole jo tutustunut, suosittelisin käymään freetox.fi sivuilla. Olen saanut myös sieltä apua ja uudenlaista ajatusmaailmaa ruokailuun ja elämiseen liittyen. Mikä auttaa kenelläkin, se on tietysti yksilöllistä .
    Tsemppiä meille molemmille, kyllä me vielä tämä häiriö selätetään!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 4
Tykkää jutusta