Omituinen otus

img_20161218_032239_resized_20161218_032258555
Pow wow wow!

Mä riisun sukat pois aina kun mahdollista. Inhoan olla sukat jalassa ja tuntuu ettei mun jalat hengitä ja varpaat on inhottavasti lytyssä ja koskettaa toisiaan. Aina kun tulen töistä kotiin otan sukat pois jalasta, jopa talvella. Ihaninta onkin kun kesällä saan olla kuukausia ilman sukkia!

En koskaan ota kaupassa ensimmäistä ja lähimpää tuotetta. Tämä koskee erityisesti kaikkia sellaisia tuotteita missä kylmäketju ei saa katketa, koska mua epäilyttää että jollain toisella asiakkaalla on ollut puolen tunnin ajan se eka leikkelepakkaus tai jauhelihapaketti kärryissään kierrellessään kaupassa, ja sitten onkin palauttanut tuotteen takaisin hyllyyn. Etsin aina varmuudella freesiä ja pisimmillä päiväyksillä olevaa tavaraa sieltä alta ja takaa, niin ei ole pelkoa että mun ruoat on pilalla.

En voi syödä voileipää jos sen päälliset on aseteltu väärässä järjestyksessä. Mun on pakko vaihtaa järjestys jos joku on kasannut mulle ruman leivän. Ruoan on oltava esteettistä, eikä missään kahviloissa ja ravintoloissakaan tarjoilla rumia leipiä, vaan ne kootaan aina oikein. Järjestys on: mahdollinen levite, salaatinlehti, juusto, leikkele, kurkku/tomaatti (olettaen että näitä kaikkia tulisi leivälle). On aivan järkyttävän kauhean näköistä kun joku laittaa juuston päällimmäiseksi.

Rakastan erikoisia hajuja ja joskus on pakko nuuhkaista tussia. Okei, tämä kuulostaa siltä kuin olisin joku epämääräinen imppaaja, mutta en siis ole. Mä olen vaan aina rakastanut bensan, tussien, vetyperoksidin ym. tuoksua. Joskus jossain työpalaverissa väritin ruutuvihkon sivun text mark -tussilla ja huumaantuneena nuuhkin sitä tuoksua. Haha. Kuulostaa kyllä näin kirjoitettuna aivan kamalalta, mutta tiedän että jossain on kohtalotovereita jotka rakastavat myös kellareiden, öljyä imeneiden sementtilattioiden, laastiseinien ym hajua. Oikein sylkeä alkaa erittymään suuhun ja tulee halu syödä kun edes ajattelen noita tuoksuja.

Mulla on tapana kosketella koirieni huulia. Koirien kanssa mä usein sivelen niiden kuonoa ja huulia, ja saatan asettaa huulen sormeni päälle ”peitoksi” ja jättää käteni lempeästi koiran kuonon luo hampaita vasten. Tykkään siitä tunteesta miltä sileä mutta kuiva huulen sisäpinta tuntuu. Saan jotain outoa mielihyvää siitä, ja se rauhottaa mua.

Onko kellään samoja?

Queen Of Everything Instagramissa / Bloglovinissa / Facebookissa
Snapchatissa käyttäjätunnus queenofeve1808

Eve / Queen Of Everything

4 vastausta artikkeliin “Omituinen otus”

  1. Hei,

    tuleeko sullekin ammattivalokuvaajan kuvaamat kuvat banneriin sivuston uudistuksen myötä? Oletko jo ollut kuvauksissa?

    • Moi, ei ainakaan tässä vaiheessa, sillä kaikkia FF alla olevia reilua kuuttakymmentä bloggaajaa ei ole kuvattu (ymmärtääkseni vain parikymmentä suosituinta blogia tässä vaiheessa).

  2. Siis ei todellakaan juustoa päällimmäiseksi leipään! Huh, pyhäinhäväistystä semmonen, leikkele aina juuston päälle. Mun järjestys tosin poikkeaa hiukan siinä että mä laitan ensin levitteen, sit juusto, leikkele, salaatinlehti ja sit kurkku/tomaatti :D
    Omituiset hajut on kanssa kyllä pop, bensanhajua en tosin itse siedä, mutta olen noita kellarintuoksuaddikteja ja lisäksi voisin jäädä kauppoihin himmailemaan pitkäksi aikaa kumisaapas/rengas-osastoille, koska se tuoksu on niin.. Ja yksi omituinen tuoksuihastus on tennispallojen tuoksu kanssa. :D

    dabestversionofmyself.blogspot.fi

    • Joo mut monet peittää kaiken sillä juustolla :D Mut iik ja kääk, kun mainitsit kumisaapas/rengas-osaston niin mulle tuli litra sylkee suuhun. Mmmmmmmh! Tennispalloja en oo nuuhkinutkaan, pitääpä joskus testaa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta