Ei minusta ole bilehileeksi

sdr
Adlinks

Se olis taas maanantai ja arvatkaapa onko rentoutuneesta viikonlopusta tietoakaan? No, ehkä joku pieni häivähdys mutta pakko se on todeta että ei vanha enää jaksa, ja mulle tuo yökerhoissa yömyöhään istuminen ja alkoholin kittaaminen ei sovi ollenkaan, vaikkakin se toisinaan voi olla ihan mukavaa.

Lauantaina lähdin pitkästä aikaa (siis oikeasti pitkästä, viimeksi olen ollut yökerhossa Suomessa heinäkuussa 2012) henkisen pikkusiskoni laulukeikalle Ugglaan. Jaanika, siis taiteilijanimeltään Janely veti akustisen keikan Ugglan alakerran yökerhopuolella ja me ”VIPIT” päästiin oikein omaan aidattuun pöytäseurueeseen missä ilmainen viina virtasi ja drinkkilippujakin jaeltiin.

13428607_586917961481674_1946896564118713691_ndavdavdav

Mä käytän todella vähän alkoholia noin yleisesti. Viime loppuvuodesta join parina viikonloppuna punaviiniä ja maistelin juustoja, ja joskus kelpaa valkkarilasillinen tai parikin, mutta harvemmin tulee enää nykypäivänä oikein juomalla juotua ja kitattua sitä viinaa känniin asti. Itseasiassa mä en pidä laisinkaan siitä päihtyneestä olotilasta, vaan kivempi olla kontrollissa, pieni pikkuhiprakka sallittakoon.

En myöskään käy missään yökerhoissa, (tosin voin istua iltaa jossain Lounge Barissa tai terassilla) mutta kaikenlainen varsinainen ”bilemeininki” on ollut pitkään täysin out of question. Urheasti kuitenkin lähdin yökerhoon vaikka ajatus tuntuikin ikävältä, ja siitähän se riemu ratkesi.

Mua ahdisti alussa aivan kamalasti, ja aloin vähän itkemäänkin kun tuli pakokauhu. En haluu olla täällä, tää on ihan kauheaa! Haluun kotiin ja pois, turvaan, omaan rauhaan! Tuntui ettei se ole ollenkaan mun paikka ja kaikki oli ihan kamalaa. Kova meteli, musiikki soi täysiä, kaikki oli niin hienoina bling blingeinä ja oma olo oli alipukeutunut ruma ja lihava (vaikkei se edes ollut totta), ja oli hemmetin kuuma, huono ilmanvaihto ja hiki virtasi. Hyvä etten lähtenyt jo alkumetreillä heti takaisin kotiin.

bmddav dav
Onneksi kuitenkin hammasta purren ja syvään hengitellen sain itseni vakuutettua siitä ettei se nyt niin kamalaa ole joskus käydä yökerhossa, etenkin kun on minulle rakkaan ihmisen esiintymisestä kyse, ja sain rauhoituttua.

En alkanut juomalla juomaan rentouttaakseni itseäni koska sitä en ole koskaan ymmärtänyt, ja kontrolli säilyi oikein hyvin, ehkä korkeintaan pientä rentoutumista oli havaittavissa, mutta minkäänlaista hiprakkaakaan en tuntenut koko illan aikana. Saldoni alkoholipitoisista juomista oli kuuteen tuntiin kolme Happy Joe siideriä, yksi lasillinen Smirnoff-Batteryä ja yksi hyvänmakuinen karpalodrinkki. Ei paha.

dav sdrdav
Jaanikan esiintyminen oli oikein hyvä. Oman hittibiisinsä ”Siivet Selkään” lisäksi hän esitti suomalaisia hitaampia ja rauhallisempia biisejä kuten mun suosikki Haloo Helsingin ”Maailman tuolla puolen” ja Paula Vesalan ”Tequila”, ja vauhdikkaampia tanssibiisejä kuten Rita Oran R.I.P. Jengi intoutui bailaamaankin vaikka keikka olikin akustinen, mutta hyvä meno silti, tykkäsin, ja Jaanikahan on aivan mahtava laulaja, ihan maailmanluokan tasoa!

Jaanikan musiikkia ja musiikkivideoita (mm. uuden hittibiisin ”Siivet Selkään”) voi käydä tsekkaamassa Youtubessa Janelymusic 

dav dav
Keikka loppui, alkoholi loppui, bileinto loppui? No, ei kyllä muilla mutta mun kohdalla bileet päättyi kello 02.00 ja tilasin taksin koska en halunnut kävellä yksin kotiin. Mä menin hyvillä mielin koira kainalossa nukkumaan ja muut jatkoi juhlimista vielä kai lähelle aamuviittä Forumin Teatterissa missä oli jonkin sortin ”ghettotwerk-bileet”.

Summa summarum: Yökerhot ei ole mun juttu paitsi satunnaisesti. Mä olin sunnuntai-aamuna aivan ryytynyt ja koko päivä meni ihan harakoille. Täytyy sanoa että kova on kisakunto tyypeillä ketkä jaksaa bilettää kaikki viikonloput, minä en jaksaisi. Huomasin että todellakin tarvitsen koko viikonlopun palautumiseen jotta seuraavan viikon jaksaa, mutta hei, välillä näinkin ja turha panikointikin selätetty. Win-win situation siis loppuviimein :)

Adlink

HOUSE OF BRANDON tarjoaa jo alennetuista tuotteista vielä 30% lisäalennuksen käyttämällä alennuskoodia ALE30, shoppailemaan pääset suoraan bannerista :)

t (3)

Queen Of Everything Instagramissa / Bloglovinissa / Facebookissa
Snapchatissa käyttäjätunnus queenofeve1808

Eve / Queen Of Everything

8 vastausta artikkeliin “Ei minusta ole bilehileeksi”

  1. Surullista luettavaa. En voi muuta sanoa. Blogiasi luettuani en ole ymmärtänyt että itsetuntosi on noin pohjamudissa. Se ei ole mielestäni kovin normaalia jos pitää itkeä ennen ulos lähtöä tai jos baarissa mietit vaan ”omia läskejä”. Annat itsestäsi välillä kuvan että olet hyvinkin itsevarma ihminen, mutta tää nyt kertoi jotain muuta. Jotenkin olen mieltänyt ajatuksen että sinun iässäsi ihmiset ovat jo sinut itsensä kanssa. Minä ainakin kun täytin 30 ajattelin että paskanmarjat näistä liikakiloista. Pitäskö tehdä asialle jotain jos voit noin huonosti ja koet noin pahaa alemmuuskompleksia? Tässä varmaan myös yksi syy miksei sinua näe kovinkaan usein missään fitfashionin tapaamisissa tai missään fitness tapahtumissa, vaikka tosin sinulla kyllä mielipide riittää niistäkin aina kerrottavan. Hmm, olet ristiriitainen persoona, ja ehkä vähän hukassa oman minuuden kanssa. Tsemppiä kovasti tulevaisuuteen!

    • Heippa Riina-Maija. Ikävä kuulla jos kirjoitus oli vain surullista luettavaa. Vastaan sinulle nyt mahdollisimman perusteellisesti koska huomasin kirjoituksesi olevan aika metsään menevää mutuilua. Mä en itse ottanut asiaa noin vakavasti kuin sinä, vaan ajattelin kirjoitella rehellisesti juuri sen päivän ja sen hetken tuntemuksia, ja uskoisin että meillä kaikilla on erilaisia fiiliksiä eri hetkissä/paikoissa ja toki myös elämäntilanteissa. Se etten käy yökerhoissa mutta voin käydä ruokaravintoloissa, lounge bareissa, terasseilla ym ei varmaan tee itsetunnostani huonoa. Jotenkin hieman outoa vetää edes tuollainen johtopäätös, sillä yökerhohoko sen määrittelee? Blogitapaamiset, erilaiset tapahtumat ja kutsut eivät ole prioriteetti ykkösenä vaan päivätyöni ja muut menot kulkevat niiden edellä, mutta jos blogiani olisit lukenut yhtään enemmän niin tietäisit että sellaisissakin olen käynyt, ja varmasti tulen jatkossakin käymään omien mielenkiintojeni ja aikataulujeni mukaan.

      Mä olen sitä mieltä että me bloggaajatkin ollaan ihan tavallisia ihmisiä, ja mä itse ainakin haluan kirjoittaa rehellisesti tuntemuksistani ja ajatuksistani enkä vain postata kaikenlaisia tekopirteitä hyvinvointivinkkejä ja puhkivalotettuja tunnelmakuvia. En tiedä yhtäkään ihmistä kellä ei koskaan olisi huono fiilis, ruma tai lihava olo tai mitä tahansa nyt kelläkin on. Kaikilla on joskus ollut jotain, niillä täydellisen oloisilla ihmisilläkin ja on normaalia tuntea olonsa joskus alakuloiseksi tai vaikkapa epävarmaksi, romuttamatta silti koko itsetuntoaan yksittäisen asian perusteella. Se että ahdistuin yökerhossa kolmeksi minuutiksi kyyneliin ja oloni ei ollut yhtä itsevarma kuin normaalisti koska olin irroitettuna omasta elementistäni ei suinkaan tarkoita että surisin koko illan läskejäni tai en olisi yleisellä tasolla sinut itseni kanssa. Minua ei niinkään häiritse tai epäilytä muiden mielipiteet vaan ennemminkin se miltä itsestäni tuntuu, ja nyt ei tuntunut hyvältä.

      Yhdessä asiassa olen kanssasi samaa mieltä, ja on hyvä että sen huomasit, blogiesittelyssäkin kun se lukee: Kyllä, olen ristiriitainen persoona ja rakastan sitä että minussa on monia ulottuvuuksia, vahvuuksia ja herkkyyksiä enkä pelkää kertoa niistä omana itsenäni, silläkin uhalla että satunnaiset lukijat vetävät yksittäisistä kirjoituksistani päätelmiä koko persoonasta tai siitä mitä todellisuudessa ajattelen ja tunnen. Olen aika itsevarma ihminen, muttei sekään ulotu kaikkialle 247356, meillä kaikilla on ne huonot hetkemme, erona vain se että minä kerron niistä julkisesti.

      Toivottavasti surufiiliksesi katoavat tämän vastauksen myötä. Tsemppiä kovasti myös sinulle :)

    • Niinpä, eivät kaikki ole 100% itsevarmoja 24/7, en ainakaan itse usko tähän ollenkaan. Perusitsevarmuus löytyy toki, mutta ihminen ei ole ihminen jos aina on supervahva – oikeastaan minusta se on lähinnä pelottavaa. Itse kyllä ajattelin tuon kohdan vain niin, että kun et pidä yökerhoista niin se oli se juttu. Kyllä pystyn samaistumaan tiettyihin paikkoihin, vaikken noin vahvasti reagoikaan :) Ja tosiaan ei kai kaikenmaailman kissanristiäisissä juokseminen ole mikään pakko kellekään – blogia voi kirjoittaa ilman, että käy yhtään missään. Mullakin on paljon kavereita, jotka tykkäävät olla aina neljän seinän sisällä, mutta ei heillä huono itsetunto ole.

      Vaarallista vetää minusta tuollaisia johtopäätöksiä. Toisesta ei voi koskaan saada koko kuvaa blogin kautta. Mutta tuollaista se on, ihmisethän vetävät toisesta johtopäätöksiä ihan pelkän kuvan/ulkonäön perusteella nykyään ja se on surullista se.

    • Yeah! Juuri näin. Yökerhot ei vaan oo mun juttu ja sinne väkisin raahautuminen ja ns. ”huonon päivän” sattuminen meinasi hieman järisyttää tunteita aluksi :)

  2. Hienoa että kirjoitat rehellisesti!
    Nykypäivänä näkee niin paljon pelkkää ”nättiä pintapuolta” eikä mitään negatiivista (ainakaan omasta itsestä). Jokainen kokee joskus negatiivisuutta omaa itseään kohtaan, jossain hetkessä. Tulee niitä hetkiä ettei pidä itsestään ja se on NORMAALIA. Tietysti pitääkin panostaa siihen, ettei näin ajattelisi, mutta se kuuluu asiaan. Onneksi tulee myös niitä hetkiä, jolloin kokee päinvastoin. Mielestäni olet jossain vaiheessa tainnut kertoakin tietoisesti, että saatat antaa itsevarman kuvan itsestäsi, mutta rehellisesti olet kertonut myös niistä vaikeista asioista, joita elämääsi kuuluu.

    Hyvää kesän jatkoa!

    • Kiitos kommentista ja kiva että arvostat :) Totta on että olen hyvin itsevarman oloinen ihminen ja pääasiallisesti olenkin sitä, hyvin reipas ja itsevarma lähes tilanteessa kuin tilanteessa. Valitettavasti en kuitenkaan ole ihan robotti joka hanskaisi aina tilanteet kuin tilanteet ja loistaisi itsevarmuutta puhkuen: mullakin on omat heikkouteni ja paskat päiväni. Tykkään itse kirjoittaa näistä huonoista puolista siksi että mä pidän myös niiden lukemisesta toisten blogeista. On mukava saada ”vertaistukea” ja nähdä että muillakin on samaa aina joskus, eikä kaikkien elämä ole pelkkää blingiä vaikka helposti blogimaailmassa sen kuvan voisi saadakin :)

      Kivaa kesän jatkoa myös sulle :)

  3. Ihanaa kun kirjotat niin rehellisesti. Uskon että jokaisella naisella on joskus tollasia samanlaisia fiiliksiä itsestään. Mulla ainakin on :D

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta