Mitäs me säälittävät snäppääjät?

Screenshot_2016-07-01-09-46-13
Umppu
 pamautti keskiviikkona blogissaan mielipidekirjoituksen liittyen Snapchattiin ja somettamiseen, ja siihen jakaako jengi nykyään ihan liikaa asioitaan sosiaalisessa mediassa ja onko snäppäily lähtenyt käsistä. Mä luin kirjoituksen suurella mielenkiinnolla koska otsikko oli kiinnostava, ja noh, koska luen aina Umpun kirjoitukset sillä tykkään Umpusta. Mä en aina ole samaa mieltä Umpun kanssa asioista ja kuten Umppu itsekin on todennut: hän esittää asiat hyvin suoraan ja kiertelemättä, toisinaan aika voimallisestikin. Silti vaikkei aina ajatukset kohtaa niin pidän siitä että omia ajatuksia ja näkemyksiä kerrotaan rohkeasti, vaikka joskus sitä suodatinta toki voisi hienosäätää astetta vähemmän tuomitsevaksi, ainakin monien kommenttibokseissa…

Oli miten oli, tällä kertaa aihe kiinnosti erityisesti koska olen ollut todella aktiivinen sosiaalisessa mediassa ja internetissä siitä lähtien kun täytin 18 vuotta, eli hetkonen hei… siis melkein tuplat tuosta ajasta, wau! Mulla on ollut ja on edelleen yksi ja sama nimimerkki jolla olen kirjoitellut monille isoille forumeille, ja olen myöskin ollut vuosia Pakkotoisto.com ylläpidossa mukana. Olen kertonut asioitani ja mielipiteitäni hyvinkin avoimesti, mutta mitään en kadu vaikka joskus ehkä voi vähän nolottaa että miksi mä olen noin ajatellut tai sanonut, mutta ajat muuttuu ja ihmiset sen mukana, se on ihan normaalia kasvua ja kehitystä elämässä.

Snapchat-2117879141155965874
Aikoinaan kun Facebook tuli mä olin todella FB-vastainen jostain ihmeen periaatteesta, en tiedä mistä. Nykyisin Facebook on yksi tärkein kanava yhteydenpidossa tuttaviin ja kavereihin, monet harrasteporukat, kaupalliset mestat, yhteisöt ja työpaikat toimivat siellä ja ilmoittavat asioista aktiivisesti. Olisi todella vaikeaa elää ilman Facebookkia.

Kun Instagramista tuli feimi, en siihenkään lähtenyt heti mukaan. En oikein tajunnut koko ideaa ja mä pidin sitä hieman huomionhakuna. Ajattelin että siellä voi olla vain julkkiset joita tavikset voivat sitten seurata, ja onhan se hei noloa laittaa sata hashtagia kuviinsa jos ei ole edes kuuluisa. Vai onko sittenkään?

Sitten tuli Snapchat mitä en tajunnut laisinkaan. Kävin siellä kerran enkä oikein osannut seurata ketään tai tehdä siellä itse mitään joten poistuin palvelusta heti ensisilmäyksen jälkeen. Ajatusmaailmani kuitenkin muutti se kun ihmiset puhuivat paljon mielenkiintoisia juttuja, siitä mitä se ja se oli tehnyt/sanonut/kertonut snäpissä, ja kuinka kivoja juttuja, ihmisiä ym he olivat sieltä bonganneet. Mua suorastaan vaadittiin liittymään sinne kun ”siellä on kaikki ja se on niin helppo käyttää”, ja niinhän se olikin. Sitten kun annoin periksi niin nyt mä olen koukussa ja aina sopivin väliajoin päivisin tsekkailen kiinnostavat mystoryt läpi.

Snapchat-9155966531594624521

Umpun kirjoitus itsessään oli ihan asiallinen mielipidekirjoitus jossa hän ilmaisi oman näkemyksensä Snapchatista, mutta yllätyin kyllä kommenttiosiosta missä vibat olivat jopa vihamielisen oloiset. Miksi näin?

Mä olen aina kummeksunut sitä mallia mitä jotkut ihmiset noudattaa, ja siihen viittasin myös omassa pari päivää sitten julkaistussa blogipostauksessa ”Paskanpuhumiskulttuuri”. Mikä on se negatiivisuuden lähde mistä jengi oikein ammentaa, ja mikä ajaa ihmiset siihen ilkeämieliseen raakkumiseen ja negatiivisuudesta voimaa saamiseen?

Oma asenteeni on se että mitä mä teen muiden mielipiteillä kun mulla on omatkin? Toki mielipiteet ja erilaiset näkökannat kiinnostaa, mutta mä en anna niiden liiaksi vaikuttaa omaan tapaani elää ja toimia, ja keskityn tekemään sitä omaa juttuani. Olen joidenkin mielestä varmasti liian vanha snäppäämään (en tiennyt että siihen on ikäraja) ja snäppääminen on noloa ja lapsellista (vaiko vain hauskaa, helppoa ja rentoa?), eikä elämäänsä saisi jakaa liiaksi somessa (hei haloo, olen bloggaaja) ja se vie kaiken ajan (keskimäärin 5-15min päivässä, hui kauheeta), mutta so not kunhan hyppy kulkee.

Snapchat-4584275636851561683
Mä tiedän nyt että monet nauttii ilkkumisesta ja pyörittelevät silmiään typerille, etenkin yli kolmekymppisille snäppääjille ja niille jotka laittavat koiranaamoja someen, mutta hei, ei se mitään. Rennoille ihmisille keitä ei negatiivisuus puske elämässä eteenpäin ja kaikkiin ihmisiä ilostuttaville ilmiöille avoimina oleville (vaikkei ne omia juttuja olisikaan) mä toivotan kivaa viikonloppua ja Snäpissä tavataan!

Blogipostauksen kuvat ovat kuvakaappauksia Snapchat-videoista sekä snäppikuvia. Saa seurata queenofeve1808 :)

Queen Of Everything Instagramissa / Bloglovinissa / Facebookissa

Eve / Queen Of Everything

6 vastausta artikkeliin “Mitäs me säälittävät snäppääjät?”

  1. Hyvä teksti, Eve! :)

    Itse oon ajatellut snäppien kohdalla vähän samalla lailla kuin blogienkin suhteen, eli ne keitä ei kiinnosta niin olkoon seuraamatta tai hypätköön snäppieni yli :) Ei ainakaan tarvitsisi tulla mihinkään yleisille palstoille avautumaan Vrt. Jos jonkun blogi ärsyttää, mutta jostain kumman syystä sitä luetaan silti ja jätetään kommentteja anona… Jokaisella on oma tyylinsä snäpätä ja se meille kaikille suotakoon! :)

  2. Snäpissä tavataan ;)
    Asioista voi, saa ja pitääkin olla eri mieltä, joskus voisi silti miettiä miten asioita ilmaisee. Arvostelua voisi harrastaa yleisellä tasolla… Taitolaji tämä somessakin toimiminen, ei pitäisi unohtaa niitä käytöstapoja…
    Umpun tekstissä oli hyviä pointteja, joista eri mieltäkin oleva pystyy poimimaan jotakin. Itsekin sinne jätin kommenttia juuri niistä asioista joista löydän omiakin ajatuksiani :)

  3. Somettaminen on nykyaikaa ja mielestäni ihan hyvä kanava. Sitä en tosin ymmärrä, että miksi pitää käyttää filttereita ja kuvanmuokkausta niin reilulla kädellä ettei näytä enää yhtään itseltään saatika edes ihmiseltä ollenkaan. Ei nyt ollut suoraan Eve sulle vaan ihan yleisesti

    • Mun mielestä filtterit on ihan ok, mutta toki jos ei ole yhtään tavallista kuvaa on se ehkä erikoista. Vaan, eipä haittaa sekään mua, kukin tavallaan :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta