Lihavan lupaukset lunastukseen

bty
Potkin itseäni tänään perseelle ja päätin kaivaa kadonneen motivaation sieltä jostain ja syvältä. Voin sanoa että se on hyvin pölyttynyt, hapertunut ja parhaat päivänsä nähnyt, mutta kuten Elastinenkin laulaa: Katse eteen ja suupielet ylöspäin, teen vastoinkäymisistä voimaa! 

Oon aika varma että vaikka en ole masentunut, niin se jaksamattomuus, epäsäännöllinen ja epäterveellinen ruokavalio ja liikkumattomuus oikein ruokkivat toinen toisiaan ja saavat mut olemaan harmaa, väsynyt, tylsistynyt, turvonnut ja sellainen plaah.

sdr

Motivaatio ei välttämättä tule itsestään ja päässä vaan yhtäkkiä syty jokin lamppu että JES, nyt mä alan taas treenaamaan ja syömään hyvin. Ei. Se voi olla että pitää alkaa tekemään vähän puoliväkisin juttuja, vaikkei huvittaisikaan eikä jaksaisi. Menee vaan ja tekee? Hyvä mieli ja parempi olo on takuuvarma sen jälkeen.

Tänään töiden jälkeen vein Ingridin Töölönlahdelle ja testasin että joko se malttaa siellä kävellä niin että saisin siitä oikeaa lenkkiseuraa enkä vain päätöntä tepastelua. Hyvin meni. Mä vakuutuin.

Jatkossa ajattelin että ainakin kolmesti viikossa (kun joka päivä ei kuitenkaan jaksa/ehdi/sää ei salli) mennään vetämään Töölönlahti ympäri. Siitä on hyvä aloittaa.

dav
Töölönlahden vesi ja leväkasvustot (linnunpaskasta puhumattakaan) ei houkuta uimaan (eikä se vesi kai uimakelpoista olekaan vaikka porukka siellä SUPpaa), mutta ajattelin että viikonloppuohjelmaan ottaisin uimisen. Mulla on uikkarit, joten miksi en hyödynnä niitä muutenkin kuin rannalla makoillessa, etenkin kun olen oikea vesipeto?

Yritän olla nyt haalimatta liikaa kaikkea suoritettavaa, mutta kyllä mun nyt jumaliste pitää tuon verran jaksaa. Edes kerran viikossa uimaan. Vapaapäivänä. Ei voi niin paljon vastustaa.

dav
Uudella työpaikalla on myös kiva sali. Ajattelin aloittaa huomenna. Siis ihan totta. Hullua. Siitä on aivan liian kauan kun olen viimeksi treenannut kunnolla. En varmaan enää edes muista mitä siellä kuuluu tehdä, ilmeisesti muutakin kuin ottaa saliselfieitä?

Tiedän ettei tää touhu varmasti tule olemaan mitään ruusuilla tanssimista, mutta jospa sen kipinän ja palon saisi taas syttymään mun sisällä, ja kun hampaat irvessä vähän puoliväkisin ensin tekisin niin sitten mä myös sillä palkitsisin itseäni.

dav
Katsotaan kuinka käy. En nyt liikaa uhoa ettei sitten nolostuta. Mutta en mä halua olla ikuinen laiskimus ja vätys ja sellaisessa lössö-olotilassa jonka tämä päin pyllyä syöminen ja treenien puute tekee. Mä haluan olla täynnä energiaa, ja sitähän ei saa ellei ala syömään ja liikkumaan taas kunnolla!

Queen Of Everything Instagramissa / Bloglovinissa / Facebookissa

Eve / Queen Of Everything

9 vastausta artikkeliin “Lihavan lupaukset lunastukseen”

  1. Ehdottomasti kesällä kerran viikossa uimaan! Taito joka voi pelastaa hengen – eli uima”kondiksen” ylläpito on ehdottomasti suositeltavaa :) Lisäks on kiva uida ulkona kun säät sallii, esim. stadikalla tai miksei vaikka hietsussa? Ei sielläkään tarvii aina rannalla maata raatona.

    • Mä oon kova uimaan, mutta vain ulkomailla lämpimässä merivedessä tai altaassa. Suomessa en kylmään mereen menisi, hui :D Lämmitetty sisäallas kelpaa, eli sellaiseen siis!

  2. Täytyy reenaa, että jaksaa syödä, että jaksaa reenaa, että jaksaa syödä, että jaksaa reenaa, että jaksaa…!! Nii, kerta!

    Tämä nykyinen variaatio, missä yritän roikku 75% oikein syömisen kanssa samalla, kun olen haalinut 465, 8 eri harrastettavaa liikuntamuotoa on toiminut mulla aika hyvin. Ei tarvi liikaa miettiä mitään, mutta mikään ei pääse karkaamaan ihan lapasestakaan. Teen siis mitä huvittaa, ja pyrin pitämään syömisen järjen rajoissa, ilman mitään ehdottomuuksia.
    Kokeile joskus, ihan veikeetä. Kuulin, että se ois jotain semmosta tavallista elämää, mut en usko että on kauan, koska kohta joku keksii sille jonkun myyvemmän nimen! :D

    • Eikös Mike ole aika kattavasti vastannut ihan julkisesti Pakkotoistolla siihen miksi wlogit loppuivat? Syy: Peterin tarve tuoda parisuhde 24/7 kaikkiin juttuihin mukaan ja se häiritsee itse kuvausteemoja, ideoita ja henkilökemiaa.

      Itse sen tarkemmin mitään mistään tietämättä (mutta sivusilmällä seuranneena ja juttuja kylillä kuulleena) voin todeta että ylipäätään sitä on oudoksuttu jo vuosia kun nelikymppinen mies ottaa itselleen kumppaneita jotka voisivat olla omia lapsia tai ovat jopa alaikäisiä, ja muhinoi ”maailman rakastuneimpana” joka kerta kaikkialla. Aikoinaan aikamoinen paskamyrsky oli Peteristä ja eksästään kun ei ollut vielä edes 18v ja julkaisivat kaikenlaisia heruttelukuvia jne. Mutta… se siitä spekuloinnista. That’s none of my business.

  3. Eppu, lue pakkotoiston foorumilta Peterin ketju. Siinä on kerrottu syyt.

    Sivusta nähneen näkövinkkelistä on todella vaivaannuttavaa kun nelikymppinen retale kiehnää tytön ympärillä jolla on just ja just ajokortti. Mielenkiintosia kuvioita :D vaikka saliharrastusta on kiva myös pariskuntana, ei tulisi mieleenkään kiehnätä sillä tavalla kesken treenien.. että ollaanko limudiskossa yläasteella vai raavaalla punttiksella.

  4. Olet kyllä tosi upea ja rohkea nainen! Blogiasi on kiva seurata ja erityisesti näistä positiivisista postauksista tulee hyvä mieli myös sivustaseuraajalle. Toivon oikeasti, että saat pienin askelin elämääsi sellaiseksi kuin toivot. Muista olla kärsivällinen ja armollinen itsellesi. Ihanaa kesää sinulle!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta